Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

Route 66: Oatman ja sen kesyt villi burrot

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Route 66: Oatman ja sen kesyt villi burrot

Paula Gaston

Tämän reissun viimeinen juttu tulee vihdoinkin tässä! Ja sitten on aika siirtyä muihin aiheisiin, tapahtumiin ja reissuihin joita on jo ehditty kokemaan Utahin ja Arizonan road tripin jälkeen. Viime viikonloppu vierähti esimerkiksi Los Angelesin suunnalla, ja Sacramentossakin on ehditty käymään hevosasioissa. Mutta nyt ollaan siis vielä Arizonassa Route 66:llä ajamassa kotia kohti. Pysähdyttyämme Seligmaniin lounaalle, pääsimme vihdoin siihen aaseistaan kuuluisaan viilinlännen kaupunkiin, Oatmaniin, jota olin niin kovasti odottanut.

 

Route 66, Oatman ja villit aasit

Oatman on yksi niistä pienen pienistä vanhoista kaupungeista Route 66:n varrella, joista viime postauksessani kirjoitin. Se oli alkujaan kaivostyöläisten camping paikka, mutta kehittyi nopeasti kaupungiksi kun kaivauksissa alueelta löydettiin kultaa. Kun kultakausi alkoi olla ohi, Oatman oli jonkun aikaa Route 66:llä ajavien pysähdyspaikka, mutta vuonna 1953 rakennettu uusi tie tyrehdytti liikenteen lähes kokonaan. Sen jälkeen Oatman joutui hylätyksi kunnes siitä alettiin kehitellä turistikaupunkia.

Oatmanin vetonaula on sen vapaana vaeltelevat kesyt burrot, eli aasit. Kun kullankaivajat vuosia sitten lähtivät Oatmanista, he jättivät jälkeensä apunaan käyttämänsä aasit. Siitä asti aasit ovat eläneet villinä näillä alueilla. Sana burro on espanjaa, ja on laajasti käytössä myös Kaliforniassa aaseista puhuttaessa. Vaikka Oatmanin aasit ovat villejä, ne ovat tottuneet turisteihin ja heiltä saamiinsa makupaloihin. Joka aamu ne saapuvat kaupunkiin etsimään ihmisiä, ja illan tullen palaavat sitten takaisin vuorille. Aaseja voi silitellä ja syöttää, mutta aina välillä ne saattavat heittäytyä liian tuttavallisiksi, joten varovainenkin kannattaa olla. Oatmanin kaupoista voi ostaa niille tarkoitettuja, terveellisiä makupaloja.

Oatmanissa on myös paljon historiallisia ja vanhoja rakennuksia. Niistä kuuluisin lienee Oatman Hotel, jonka sviitissä aikoinaan viettivät kuherruskuukautta Clark Gable ja Carole Lombard. Huonetta voi jopa käydä katsomassa. Jos mahdollista, visiitti Oatmaniin kannattaa ajoittaa viikonlopulle, sillä silloin voi päästä näkemään erilaisia villin lännen show:n tai vanhoja autoja.

Moottoripyörät ja me

Tällä kertaa meidän käynnillämme ei ollut täysin onni myötä. Matkan varrella nimittäin alkoi jo näkymään normaalia enemmän moottoripyöräilijöitä. Ajattelimme ensin, että Route 66 on tietenkin kaikenlaisten motoristien haavelistalla, mutta varmaan aivan erityisesti moottoripyöräilijöiden. Vähänpäs me tiesimme tuossa vaiheessa mitä tuleman piti itse kohteessa. Tie Oatmaniin on pieni ja mutkainen, vähän pelottavakin joissain kohtaa, sillä se kulkee ylös vuoren reunaa pitkin. Jossakin mutkassa oli pystyssä iso teltta ja sen pihalla yläosattomat nuoret naiset möivät olutta moottoripyöräilijöille. Vielä tuossakaan vaiheessa emme ymmärtäneet, että nyt ei ollutkaan ihan normaali viikonloppu meneillään.

Matkalla; Route 66 ja kohta Oatmanissa

Matkalla; Route 66 ja kohta Oatmanissa

Kun lopulta pääsimme Oatmaniin asti, iski karu totuus silmille. Pikkukaupungin joka ikinen kolkka oli täynnä moottoripyöriä, ja liikennettäkin oli ohjaamassa sheriffit. Kyseessä oli Laughlin River Run 2019, eli tämän rannikon suurin moottoripyörätapahtuma, ja me olimme tietenkin olleet autuaan tietämättömiä kyseisestä hommasta. Oatman oli tupaten täynnä, hyvä kun sekaan mahtui, eikä autoakaan saanut minnekään parkkiin. Miestänihän tämä ei suuresti haitannut, sillä hän mielellään ihmetteli pyöriä siinä kun minä ihmettelin aaseja, mutta ei tämä nyt ihan lapsiperheen tapahtumalta näyttänyt. Niinpä käytännössä ajoimme Oatmanin läpi hissukseen pariin otteeseen, otimme vähän kuvia ja häivyimme sitten paikalta yhtä vähin äänin kuin olimme sinne tulleetkin.

Apua! Ihan vaan pari pyörää…

Apua! Ihan vaan pari pyörää…

Aasit käyskentelivät rennosti rakennusten edessä…

Aasit käyskentelivät rennosti rakennusten edessä…

…ja välillä myös tien tukkona.

…ja välillä myös tien tukkona.

Oatmanin museo toimi poliisien tukikohtana tapahtuman aikana. Alun perin se on ollut Oatman Drug Company, ja talo on rakennettu vuonna 1915.

Oatmanin museo toimi poliisien tukikohtana tapahtuman aikana. Alun perin se on ollut Oatman Drug Company, ja talo on rakennettu vuonna 1915.

Fast Fanny’s Place tilalla tapasi olla ennen ilotalo.

Fast Fanny’s Place tilalla tapasi olla ennen ilotalo.

oatman_emporium.jpg
oatman_classyass.jpg

Meillä on toiveissa palata joskus vielä tutustumaan kaupunkiin paremmin. Jos ajelet Route 66:llä niin Oatmania ei kannata missään nimessä ohittaa pysähtymättä! Ja vinkatkaahan tännekin päin mitä meillä jäi siellä näkemättä!

Jos Route 66 kiinnostaa, niin näistä vanhoista postauksista löytyy myös juttua reitin varrelta:
Route 66 ja Seligman, Arizona
Legendaarinen Peggy Suen 50’s Diner Kaliforniassa ja Route 66
Pala amerikkalaista historiaa - McDonald’s Museum, Kalifornia