Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

Muistojen maanantai: Upea Petra ja jumissa Jordanian rajalla

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Muistojen maanantai: Upea Petra ja jumissa Jordanian rajalla

Paula Gaston

Jokunen vuosi sitten matkustin ystäväni kanssa Israelin Eilatiin. Eilat on lähellä Jordanian rajaa, ja yhtenä päiväretkenä matkatoimistomme tarjosi Unescon suojelukohdetta, kalliokaupunki Petraa, Jordanian puolella. Ystäväni ei retkestä innostunut, mutta minä päätin lähteä matkaan yhdessä muiden retkeläisten kanssa.

Kohti Petraa
 

Starttasimme aamulla lähes täydellä linja-autolla kohti Jordaniaa, ja selvästi ilmassa oli hieman jännitystäkin. Onhan selvää, että Jordania on niin kulttuuriltaan, kuin uskonnoltaankin täysin erilainen maa kuin Israel, jossa oli olimme viettäneet jo lähes viikon. Matkaa Petraan on Eilatista noin 140 kilometriä, mutta Jordanian rajalla ollaan vajaassa puolessa tunnissa. Rajamuodollisuudet sujuivat hyvin. Ensin pysähdyimme Israelin puolen tullissa ja sitten Jordanian puolella. Opas keräsi passimme ja haki niihin maahantuloviisumit, meidän odotellessa ulkosalla. Passiimme liimattiin leiman lisäksi postimerkin näköinen tarra joka näytti hauskalta. Sitten passit vielä tarkastettiin ja pääsimme maahan. Matka jatkui.

Matkan varrella ei ole paljoa katselemista. Tie mutkittelee aavikolla, ja aika ajoin jossakin näkyy vuoristoa. Keskellä lähes ei mitään, näin naisen paimentamassa lampaita burkassaan ja sandaaleissaan. Huh huh, taisi olla aika kuumaa hommaa! Pysähdyimme vaatimattomalle bensa-asemalle vessatauolle, ja ostamaan purtavaa. Vessa oli yhtä vaatimaton kuin huoltoasemakin, pelkkä reikä lattiassa, mutta se ajoi asiansa. En ostanut bensikseltä mitään, sillä en ollut päivän retkeä varten vaihtanut paikallista valuuttaa. Lisäksi tarkoituksena oli pysähtyä ennen Petraa syömään. Niin teimmekin. Petraan saavuttaessa ajetaan ensin Wadi Musan kaupungin läpi, jossa ruokailimme paikallisessa ravintolassa. Ruoka oli oikein maittavaa; salaatteja, tahinia, paistettua perunaa, riisiä ja grillattua kanaa ja lihaa.

Menomatkan maisemat.

Menomatkan maisemat.

UPEA KALLIOKAUPUNKI PETRA
 

Petraan on syytä laittaa hyvät kengät jalkaan, sillä heti alkuun on käveltävä yli kilometrin verran Al Siq -solaa pitkin. Osa tiestä on kivikkoista, ja sola on kapeimmillaan vain kolmen metrin levyinen. Tien alussa on tarjolla myös ratsastusmahdollisuus mikäli sellaisesta on kiinnostunut. Hauska yksityiskohta tuntui olevan, että hevoset lähetettiin yksin palaamaan määränpäästä takaisin lähtöpaikalle. Koska ollaan vuoristosolissa, jonne aurinko ei aina paista, kannattaa ottaa lämmin paita mukaan. Talviaikaan Petrassa saattaa olla jopa vähän luntakin. Kerrospukeutuminen on valttia, sillä silloin on mahdollisuus riisua lämpimimpiä vaatteita pois kun tulee aurinkoiselle alueelle. Reitillä on nabatealaisten kaiverruksia, ja sen reunoilla voi nähdä uurteen jota pidettiin sen ajan vesiputkena. Siitä entisaikoina, johdettiin Petraan vettä jotta voitiin viljellä ruokaa. 

Hevonen palaamassa yksin takaisin.

Hevonen palaamassa yksin takaisin.

Valokuvat eivät tee oikeutta tälle näylle, eikä kyllä kameravarustuskaan ollut tuolloin kummoinen. 

Valokuvat eivät tee oikeutta tälle näylle, eikä kyllä kameravarustuskaan ollut tuolloin kummoinen. 

Yhtäkkiä kävelijöitä kohtaa upea näky! Kallioisten reunojen välistä vilahtaa jotain. Se on Al Khaznehin aarrekammio, jonka aurinko saa hohtamaan kauniin punaisena. Kaikki huokailevat ja kamerat käyvät. Totta puhuen, tämä näky on se joka itselleni on jäänyt parhaiten Petrasta mieleen. Kammio sisäpuolelta ei ole niin hulppea kuin sen ulkopuolella oleva näyttävä julkisivu. Se on kerrassaan upea. 

Aarrekammiolta voi lähteä käveleskelemään eteenpäin. Kallionseinämät ovat täynnä erilaisia hautoja, joista suureen osaan voi mennä sisälle. 1980-luvulla näissä hautakammioissa ja luolissa asui vielä beduiineja. Heille rakennettiin oma kylä Petran lähistölle, jotta alue saataisiin suojeltua. Ihan ensimmäiset tiedossa olevat Petran asukkaat ovat kuitenkin olleet nabatealaisia, jotka asettuivat Petraan todennäköisesti noin 500 ennen ajanlaskun alkua. Viitteistä asutuksesta on kuitenkin jo ajalta 7000 ennen ajanlaskun alkua. Noin 106 jälkeen ajanlaskun, roomalaiset valloittivat alueen ja parhaimmillaan siellä oli jopa 20 000-30 000 asukasta. Petra oli pakanallisuuden keskus kunnes sen asukkaat kääntyivät kristinuskoon vuonna 423. Siellä onkin ollut hyvä piilotella, sillä ylhäältä vuorilta kun katsoo alas, Petraa on lähes mahdotonta huomata. Maanjäristykset vaurioittivat kaupunkia ja sen kukoistuskausi alkoi olla ohi. Lopulta se autioitui kokonaan vuonna 600, kunnes sen löysi sveitsiläinen tutkimusmatkailija Johan Ludvig Burchardt.

Uskotaan, että Petraan on viittauksia Raamatussa. Samoin Koraanin yksityiskohdat Pyhästä kaupungista vastaavat yksityiskohdiltaan Petraa, joten on olemassa teorioita, joiden mukaan Petra olisi ollut Koraanin Pyhä kaupunki. 

Vuonna 1985 Petrasta tehtiin Unescon perintöluettelo -kohde. Vasta murto-osa sen luolista ja kammioista on tutkittu, eli arkeologisia kaivauksia tullaan jatkamaan vielä pitkään. Petrassa on kuvattu myös kohtauksia viimeiseen Indiana Jones -elokuvaan.

Petran teatteri.

Petran teatteri.

Aasin kyydissäkin pääsee perille jos ei jaksa kävellä. 

Aasin kyydissäkin pääsee perille jos ei jaksa kävellä. 

Petra ylhäältä vuorelta katsottuna. Jos näet pari neliskanttiseksi louhittua kiveä, niiden keskeltä solaa pitkin pääsee Petraan. Aikamoinen piilopaikka vai mitä? Täältä ylhäältä ei voi millään arvata, että tuolla keskellä on iso kaupunki. 

Petra ylhäältä vuorelta katsottuna. Jos näet pari neliskanttiseksi louhittua kiveä, niiden keskeltä solaa pitkin pääsee Petraan. Aikamoinen piilopaikka vai mitä? Täältä ylhäältä ei voi millään arvata, että tuolla keskellä on iso kaupunki. 

Jumissa Jordanian rajalla


Paluumatkamme menee joutuisasti kunnes pääsemme rajalle. Ensin tarkastetaan passit Jordanian, ja sitten Israelin puolella. Kun tulee minun vuoroni mennä luukulle, virkailija katsoo passiani, mulkaisee minua ja viittilöi sitten, että minun on seurattava häntä takahuoneeseen. Istun alas ja odotan, odotan ja odotan. Sitten minua tulee haastattelemaan huivipäinen nainen. Huonolla englannilla hän kyselee miksi olen Jordaniassa, miksi olen menossa Israeliin, ja mistä olen kotoisin. Vastailen kaikenlaisiin kysymyksiin aika kauan. Egyptin ja Dubain leimat passissani kirvoittavat myös jatkokysymyksiä. Sitten kysytään isäni koko nimeä, ja äitini isän nimeä. Mietin mielessäni, että ihanko tuosta vaan virkailija osasi kirjoittaa koneelle ehkä maailman suomalaisimmat nimet ilman edes tarkastamatta miten ne tavataan. No, ehkä hän sitten osaa, samoin kuin isäni osoitteenkin Suomessa. Passiani plarataan kymmeniä kertoja niin kovakouraisesti, että pelkään sen menevän rikki. Sitten jään taas yksin ja odotan. 

On kulunut puolituntia siitä, kun minut ohjattiin takahuoneeseen. Tiedän, että ulkona minua odottaa täysi linja-autollinen retkeläisiä, joten tunnen vähän syyllisyyttä, että olen joutunut tällaiseen syyniin. En oikein tiedä mitä ajatella koko touhusta, ovatko virkailijat nyt ihan tosissaan tekemässä taustatarkastusta vai istutetaanko minua takahuoneessa vain show mielessä. Panikoituakaan ei kannata, se ei ainakaan auttaisi. Tilanne tuntuu ihan absurdilta, ja jossain kohdassa kysymykset tuntuvat niin hassuilta, että alkaa oikeasti naurattamaan. Mutta nauraakkaan ei kyllä siinä tilanteessa kannata. Lopulta pääsen lähtemään, ja muut matkailijat taputtavat kun saavun bussiin. Joku tokaisee että: "Näytät niin kiltiltä, että tästä bussilastista olisit se viimeisin terroristiepäilty!" Oppaamme kertoo, että yksin matkustavat nuoret naiset herättävät täällä epäilystä. Ja tiedänhän minä, että tässä kulttuurissa naiset eivät matkusta yksin. Koska minulla ei tuolloin ollut aviomiestä, syynättiin tarkasti kaikki tiedot isästäni. Kerroin hänelle myöhemmin, että olet nyt Jordanian tiedostoissa. Tällä kertaa tuntui ihan kivalta olla matkassa ison matkanjärjestän kanssa, eikä itsekseen. No, olipahan sekin seikkailu, joka päättyi kuitenkin onnellisesti!