Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

Meksikolainen Kuolleiden päivä on kaikkea muuta kuin Halloween

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Meksikolainen Kuolleiden päivä on kaikkea muuta kuin Halloween

Paula Gaston

Usein kuulee sanottavan, että Piilaakso jossa asumme, on todellinen kulttuurien sulatusuuni. Sen saimme jälleen kerran todeta maanantaina kun juhlittiin Yhdysvalloissa suosittua Halloweenia. Samana viikonloppuna alkoi kuukauden mittainen Diwali, eli valonjuhla, jota naapurustomme intialaiset asukkaat juhlivat. "Karkki tai keppos" -kierroksella oli vaikeaa erottaa mikä talo osallistuu halloweenin juhlintaan. Perinteen mukaan karkkia jakavilla taloilla on ulkovalo päällä, mutta nyt moni talo oli koristeltu runsain koristevaloin Diwalin juhlintaa varten. Itse asiassa, omasta näkökulmastani näytti siltä, kuin joulu olisi jo tullut, sillä nämä koristevalothan olivat tietenkin jouluvaloja. Joskus olisi mukava päästä mukaan katsomaan, miten Diwalia juhlitaan, mutta tällä kertaa tutustuimme ihan toisenlaiseen juhlaan.

Kaliforniassa asuu myös sankoin joukoin meksikolaisia, ollaanhan tässä ihan rajanaapureitakin. He ovat tuoneet mukanaan palan omaa kulttuuriaan ja monet perinteet ovat sekoittuneet, niitä pidetään jo Kaliforniassa ihan paikallisena kulttuurina. On kuitenkin yksi juhla, johon en ollut päässyt vielä lähemmin tutustumaan, ja joka myös ajoittuu samaan Halloweenin aikaan. Nyt oli aika ottaa selville, miten juhlitaan Kuolleiden päivää, eli Día de los Muertosta.

Kuolleiden päivän historia

Día de los Muertos juontaa juurensa esikolumbiaaniselta ajalta. Se yhdistetään yleensä alkuperäiskansojen, etenkin atsteekkien vanhoihin rituaaleihin. Atsteekkien kalenterissa juhla oli alunperin elokuussa (9. kuukausi aurinkokalenterissa), mutta kristinuskon levitessä, se siirrettiin marraskuulle jolloin katolilaiset vainajien muistopäivät, kuten All Saints Day, olivat. Halloweenin synty noudatteli aika pitkälle samaa kaavaa, mutta on perua kelttiläisestä kulttuurista, jossa juhlan nimeksi tuli All Hallows Eve. On kuitenkin muistettava, että pääkalloista ja luurankoasuista huolimatta Kuolleiden päivä ei ole meksikolainen Halloween, vaan sillä on ihan toisenlainen tarkoitus. 

Juhla on omistettu muinaiselle jumalattarelle (Lady of the Dead), jota nykypäivänä edustaa La Calavera Catrina. Catrinan kuvan katsotaan syntyneen vuosien 1910-1913 välisenä aikana piirtäjä José Guadalupe Posadan käsialana, mutta viitteitä samanlaisesta hahmosta löytyy jo atsteekkien ajoilta. Catrina on nykyään Kuolleiden päivän yksi keskeisin hahmo. 

La Calavera Catrina

La Calavera Catrina

Miten kuolleiden päivää juhlitaan

Kuolleiden päivä on monipäiväinen juhla, jolloin perinteisesti marraskuun 1. päivä on omistettu kuolleille lapsille, eli pienille enkeleille (angelitos), ja marraskuun 2. päivä aikuisille. Uskomuksen mukaan näinä päivinä, kuolleiden henget vierailevat perheidensä luona. Vierailua varten koristellaan hautoja sekä rakennetaan alttareita. Paikalle tuodaan tarjottavaa (ofrendas), kuolleen henkilön lempiruokia, perinneruokia, hedelmiä, samettikukkia ja kynttilöitä. Alttareilla on kuolleiden kuvia sekä muistoesineitä. Lisäksi alttarille yleensä tuodaan kaksi hyvin perinteistä asiaa; Kuolleiden päivän leipä (pan de muerto), ja calaveras eli sokerista tehtyjä pääkalloja. Juhlan jälkeen ruoat syödään, mutta monen mielestä niistä on kadonnut maku ja ravintoaineet, sillä vainajat ovat niistä jo syöneet.

Synkästä nimestään huolimatta Kuolleiden päivä on värikäs ja iloinen juhla. Näitä juhlia pidetään yleensä perhepiirissä, mutta myös festivaali -tyylisesti kaupungeissa. Kotona juhlitaan joko kotialttarin kera tai hautausmaalla, jossa saatetaan istua läpi yön. Samalla kun syödään, muistellaan tarinoita kuolleista henkilöistä. Joissakin maan osissa on tyypillistä, että lapset pukeutuvat naamiaisasuihin, tai että kasvot maalataan pääkallon kuvin (calaca) tai pukedutaan La Calavera Catrinaksi. Sokerista tai suklaasta tehtyjä pääkalloja annetaan usein lapsille lahjoiksi. Monet valmistelevat Kuolleiden päivää jo pitkin vuotta, ja se tulee perheille usein hyvin kalliiksi. Se on kuitenkin hyvin tärkeä juhla, josta ei tingitä.

Nykyisin Kuolleiden päivää vietetään ympäri maailmaa eri maissa. Perinteet poikkeavat hieman maittain, mutta pääajatus on kaikissa juhlissa sama. 

Kaupan ikkunaan oli myös tehty alttari. Edessä Kuolleiden päivän leipä ja sen vieressä sokerista tehty pääkallo.

Kaupan ikkunaan oli myös tehty alttari. Edessä Kuolleiden päivän leipä ja sen vieressä sokerista tehty pääkallo.

Alttari

Alttari

Kuolleiden päivä 

Kuolleiden päivä, kuten yleensä muutkin meksikolaiset juhlat, on hyvin eläväinen ja perhekeskeinen juhla. Olin hiukan huolissani siitä, voiko juhlapaikalle saapua kuka vaan ja voinko ottaa alttareista kuvia. Meksikolaiseen tyyliin kaikki ovat aina tervetulleita mukaan, ja etenkin lapset ovat aina mukana asiassa kuin asiassa. Juhlaan pukeutuneet poseerasivat oikein mielellään kuvissa, mutta silti suomalaisuus vähän iski, enkä kehdannut ottaa alttareista niin paljoa kuvia kuin olisin halunnut. Vielä on itsellä vähän oppimista tässä avoimuus asiassa. Oli kuitenkin hienoa päästä katsomaan mistä tässä juhlassa on kyse, ja päästä kokemaan pala meksikolaista kulttuuria.

Lopuksi vielä pieni pätkä atsteekkien tanssista: