Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

Meidän päivä - viimeinen kesäpäivä Kaliforniassa

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Meidän päivä - viimeinen kesäpäivä Kaliforniassa

Paula Gaston

Aamukahvilla lueskelin muutamaa blogia ja sain inspiksen kirjoittaa meidän normaalista arkipäivästä täällä Kaliforniassa. Idea tähän tuli Periaatteen nainen -blogista jossa suomalainen kolmen pojan äiti kertoo heidän elämästään, ja päivästään Espanjassa. Terkkuja vaan sinne! Meidän päivä on jollain tapaa erilainen mutta monilta ajatuksiltaan niin samanlainen.

AAMU: Herään klo 6.30 kellon pirinään. Tai ei kai se nykyään enää ole pirinää vaan piippaamista. Väsyttää! Parina aiempana aamuna olen herännyt todella aikaisin kun pienin neiti on päättänyt nousta ylös. Ärsyttää nousta ylös nyt kun hän vielä nukkuisi. Tämähän ei takuulla tule tapahtumaan sitten viikonloppuna kun voisimme kaikki nukkua myöhään!

 Aamulla kun kävelemme kouluun bongailemme lintuja talon takana olevasta purosta. Yleensä siellä majailee haikaraperhe mutta tällä kertaa näimme ihan uuden tulokkaan. Yritin tunnistaa lintua ja tulin siihen tulokseen, että se mahtaa olla uhanalainen California Clapper Rail.

Aamulla kun kävelemme kouluun bongailemme lintuja talon takana olevasta purosta. Yleensä siellä majailee haikaraperhe mutta tällä kertaa näimme ihan uuden tulokkaan. Yritin tunnistaa lintua ja tulin siihen tulokseen, että se mahtaa olla uhanalainen California Clapper Rail.

Nousen ylös ja keitän kahvit. Ilman sitä en pysty toimimaan. Kahvia odotellessa pakkaan jo koululaiselle eväitä. Joka päivä manaan nämä koulueväät hornan tuuttiin! Ei ihme, että lapset oppivat syömään epäterveellisesti kun suurin osa lounaasta on snack -tyylistä kamaa. Yleensä pakkaan mukaan myös lämpimän ruoan pikkutermariin mutta välillä se tulee koskemattomana takaisin. Snackiä on kuitenkin pakko olla koska aamupäivällä koulussa syödään välipala. Kaupasta on hirveän vaikea löytää muuta terveellistä välipalaa kuin hedelmiä, juustoa tai jogurttia. Eli ideoita otetaan vastaan! Monista negatiivisista kommenteista ja lehtijutuista huolimatta, ottaisin suomalaisen kouluruoan any day!

Aamu on yhtä hoputtamista: “Herätys! Herätys! Pue päälle! Syö syö syö! Pese nyt ne hampaat! Onko vaatteet päällä jo?” Aamukahvin lomassa lappaan vauvalle puuroa suuhun, ja hoputan toista syömään. Sitten vielä lounaat reppuun, vauvalle vaipanvaihto ja koululaiselle aurinkorasvat. Itsehän jälleen kerran kuljen verkkareissa ja tukka pystyssä, mutta paistaa sentään aurinko, voin peittää väsyneen naamani jättimäisillä aurinkolaseilla. Sitten kävelemme kouluun.

AAMUPÄIVÄ: Koululla käynnin jälkeen jatkan yleensä kahvin juontia ja juoksen ympäri taloa konttaavan lapsen perässä. Tänään vanhempani Suomesta soittivat Skypellä ja juttelimme hetken. Sitten pienin neiti ensimmäisille päiväunille ja niin alkaa “äidin oma aika”. Sehän on tietenkin se aika kun pitäisi siivota keittiö, pestä pyykkiä tai tehdä jotain muuta järkevää. Sen sijaan teen bagelin ja istun alas koneelle. Yleensä kirjoittelen blogia, luen uutisia tai katson Suomen telkkua. Vastaan myös haastattelupyyntöön joka on tullut sähköpostiini. Ehkä pitäisi pikku hiljaa alkaa keskittymään myös työhommiin. Mieheltä tulee viesti työmatkalta, että lento Manchesterista ei päässyt ajoissa matkaan, joten hän myöhästyi toiselta lennoltaan. Seuraava mahdollisuus päästä kotiin Lontoosta on huomenna. Voi perkele! Siinä meni sekin lauantai. Tervetuloa ylimääräinen yksinhuoltajuuspäivä! Puran ärsytystä selailemalla lomamatkoja Meksikoon!

PÄIVÄ: Päivään kuuluu ruoanlaittoa, vauvanhoitoa ja imurointia. Eilen kävin päivällä ostoksilla paikallisessa “Anttilassa”, ja hetken mielijohteesta ostin kasan halloween roinaa; kyniä, kumeja, koristeita, keksejä… olin ajatellut lähettää tuttavaperheen lapsille pienet Halloween -paketit mutta nyt mietin, että lahjoittaisinko ne kuitenkin koulun Halloween karnevaaliin. Koululta tulee lahjoituspyyntöjä ihan jatkuvasti. Eilen annoin opettajalle $20 shekin pallojen hankintaa varten liikuntatunneille.

 Syksyn tulosta ja Halloweenin lähestymisestä muistuttavat myös kauppoihin ilmestyneet kurpitsat joita edellispäivänä ihailin kaupassa.

Syksyn tulosta ja Halloweenin lähestymisestä muistuttavat myös kauppoihin ilmestyneet kurpitsat joita edellispäivänä ihailin kaupassa.

Suomalainen ystäväni tulee kahville. Ihanaa! Taas oikea energialataus kun saamme parantaa maailmaa. Sitten pitääkin lähteä koululle hakemaan neiti kotiin ja laittaa pienin toisille päiväunille. Koska on perjantai, ei tule läksyjä. Siitä ilosta, ja sen takia että olen ollut koko viikon yksin lasten kanssa, annan isomman neidin katsoa lastenohjelmia sillä aikaa kun juon teetä ja kirjoitan blogia. Kurkussa tuntuu karhealle. Vauvakin on aivastellut koko päivän.

ILTA: Koululla sovimme leikkitreffit luokkakaverin kanssa. Ihan hyvä että lapsella on jotakin millä voi paikata pettymystään siitä, ettei iskä tullutkaan kotiin vaikka niin luultiin. Lisäksi ulkona on +31C, eli aivan liian kuuma puistoiluun. Uutisissa hoetaan tämän olevan vuoden viimeinen kesäpäivä, ensi viikolla viilenee. Se sopii minulle sillä en ole mikään helle-ihminen. Kun vauva herää toisilta päikkäreiltä alkavat vauhdikkaat leikkitreffit (lue = räjäytetään koko huone kerralla ja sotketaan myös sänky), ja minä alan valmistella illallista. Koska mieskään ei ole kotona, meillä syödään tyttäremme lempiruokaa; riisipuuroa. Perjantai-iltaisin itseasiassa haemme usein ruokaa kotiin; meksikolaista, sushia tai hampurilaiset, mutta nyt on täydellinen ilta riisipuurolle. Välissä tarjoan tytöille välipalaa. On aina jännä nähdä reaktioita tarjoamistani välipaloista, intialaisessa perheessä nimittäin syödään hyvin erilaista ruokaa kuin meillä.

Treffit loppuvat ja valmistaudumme yöpuulle. Sekin on oma taitolajinsa kun molemmat pitäisi saada iltapesulle yhtä aikaa. Iltapalan jälkeen luetaan yleensä kirjaa mutta nyt kun olen yksin ja vauvakin pitää nukuttaa, vanhempi neiti saa valita katsooko vähän telkkaria vai värittääkö värityskuvia. Vaikea varmaan arvata kumman hän valitsee? Vihdoin lapset ovat nukkumassa. Kaadan lasillisen punaviiniä lasiin ja istun läppärin kanssa sohvalle. Huh! Väsyttää mutta en malta mennä vielä nukkumaan. Ihana hiljaisuus!


Yleensä meidän päivään kuuluu kaikenlaisia menoja ja tällaiset päivät kun ollaan kokonaan kotona ovat aika harvinaisia. Mutta joskus on kiva kun ei tarvitse hötkyillä minnekään. Saan ympäripuhuttua ystävän kyläilemään huomenna. Aiomme käydä kahvilla uudessa Hello Kitty kahvilassa joka on avattu lähellemme San Josessa. Illalla toivottavasti perheen isäntäkin kotiutuu työmatkalta. Eli ei muuta kuin ensi kertaan… silloin varmaan vaaleanpunaisia terveisiä Hello Kittyn -tyyliin!