Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

Lentokenttäkokemus joka ei hevillä unohdu

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Lentokenttäkokemus joka ei hevillä unohdu

Paula Gaston

Lentoliikenne on kahlannut viime aikoina melkoisessa kaaoksessa. Mutta ihan ilman tämän viikon lentokatastrofiakin, aina välillä ei reissut mene ihan putkeen. Meillä on ollut monenlaisia kommelluksia reissuillamme; Milloin on jääty koneesta kokonaan, milloin on laukut olleet hukassa ja milloin lentolakko muuttanut koko suunnitelmat. Mutta yhtä matkakokemusta Helsinki-Vantaan lentokentällä ei valitettavasti pääse aikakaan kultaamaan. Sen verran kovaa se kolahti, että vielä vuosienkin jälkeen nousee mieleen kun palaan kyseiselle kentälle.

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Olimme olleet isommalla porukalla pidemmällä työmatkalla. Matka oli kertakaikkisen onnistunut kaikin puolin, ja meillä oli kasassa tosi hyvä porukka. Lentomme Lontoosta oli reippaasti myöhässä, ja ilman sen kummempia selityksiä, meidät jätettiin odottelemaan koneeseen pääsyä. Useiden tuntien odottelun jälkeen meille kaikille taisi olla jo selvää, että tulemme mahdollisesti myöhästymään jatkolennoltamme maakuntaan. Lopulta pääsimme lennolle Helsinkiin, ja matkaankin kunhan kone ensin odotteli lähtölupaa. Vaikka kaikki olivat reissusta jo vähän väsyneitä, ja odottivat kotiinpääsyä, oli jengi kuitenkin hilpeällä tuulella ja naurua riitti. Kunnes…

Helsingin päässä juoksimme seuraavalle portille tuli takapuolessa, toiveikkaana siitä, että kone olisi odotellut meitä. Olimme pikkukoneen matkustajista varmasti hyvinkin puolet, ja operoiva lentoyhtiökin oli sama, joten pieni toivon kipinä eli. Mutta turhaan. Lentokoneesta ei näkynyt jälkeäkään, ja masentuneena ja hikisenä juoksemisen jälkeen käännyimme kannoillamme ja suuntasimme Maahantulopalvelujen tiskille. Kellokin näytti jo yli puoltayötä. Sielläpä meitä odottelikin se illan varsinainen yllätys.

Tiskillä meitä oli vastassa kiukkuinen virkailija, jolta ei juurikaan sympatioita herunut. Toki meille luvattiin hotellihuoneet ja lennot seuraavalle päivälle, mutta tapa jolla se tehtiin oli kertakaikkiaan jotain uskomatonta. En ole koskaan missään, en ennen enkä jälkeen tämän, nähnyt vastaavanlaista asiakaspalvelua. Ensin meille hyvin harvasanaisesti yrmyiltyään hän alkoi korottamaan ääntään, ja lopulta hän hyppäsi ylös tiskin takaa ja lähti kävelemään. Hän ei enää puhunut, vaan hän huusi. En liioittele tätä asiaa yhtään. Ymmärsimme, että meidän oli määrä seurata häntä, mutta hän meni niin lujaa, että osa porukasta ei pysynyt perässä. Mutkittelimme jonkunlaisen henkilökunnan tilan läpi hakemaan laukkujamme, ja siinä hötäkässä hän paiskasi heilurioven kiinni niin, että se osui työkaveriani päähän. Siinä vaiheessa porukkamme, joka oli toistaiseksi pystynyt hillitsemään ihmetystään, alkoi olla jo raivon partaalla ja alkoi pikkuhiljaa menettää malttiaan. Yksi lähti sairaalan ensiapuun tikkauttamaan otsaansa kun toiset kipusivat bussiin ja matkasivat hotelliin. Kaikki olivat niin pöyristyneitä ja järkyttyneitä, että nukkumisesta ei tullut mitään, vaan oli kokoonnuttava hetkeksi pieneen kriisipalaveriin aulaan. Huh huh! Olipa melkoinen yö!

finnair_kone.jpg

Seuraavana päivänä pääsimme kuin pääsimmekin kotiin ja elämä jatkui. Tapahtunutta tietenkin selviteltiin useampaan otteeseen mutta ymmärtääkseni emme koskaan kostuneet siitä anteeksi pyyntöä kummempaa. Toivon todella, että asianomainen virkailija pääsi pois asiakaspalvelutehtävistä. Hän ei niihin kyllä soveltunut, eikä varmasti itsekään nauttinut työstään. Täällä Yhdysvalloissahan hänellä olisi melko varmasti lakisyyte vastassa. Kaiken huipuksi laukkumme eivät myöskään löytäneet uudelle lennollemme, vaan ne tulivat perässä sitten kotiovelle päivän viiveellä. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisimmehan olleet oikeutettuja korvauksiin ainakin lennon myöhästymisestä. Tätähän lentoyhtiö ei missään vaiheessa tietenkään maininnut. Se kannattaa siis muistaa, että mikäli viivästys on yli kolme tuntia pitkä, kannattaa tarkistaa onko muuten oikeutettu lentoyhtiön korvaukseen. Mikäli ei asiaa osaa tai halua hoitaa itse, voi koittaa antaa sen hoidettavaksi niitä hoitavalle yritykselle.. Meidän kohdalla tapaus on jo vanhentunut mutta muuten korvausta voi anoa vielä jälkikäteen riippuen maasta.

Onko sinulla ollut ikimuistoisia kokemuksia lentokentällä? Tai kokemuksia korvauksen hakemisesta lentoyhtiöiltä?