Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

Kiitospäivän road trip Nevadaan ja Utahiin

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Kiitospäivän road trip Nevadaan ja Utahiin

Paula Gaston

Viimeisin reissu on nyt pulkassa ja olemme palanneet kotiin Kaliforniaan. Viimeisimpänä tuliaisena reissusta tuli aikamoinen flunssa, joka kaatoi petiin ensin perheen vauvan ja sitten myös minut. Niinpä blogissa, ja instagramissakin, on ollut hetken hiljaista. Kotimatkalla pysähdyimme yhdeksi yöksi Nevadaan jossa vauva alkoi yhtäkkiä oksennella. Äkkiseltään meille tuli mieleen karsea norovirus eräältä matkaltamme, jolloin valvoin yön hotellissa silloin vielä aika pienen esikoisemme kanssa. Onneksi tällä kertaa tauti näytti menneen ohi nopsaan ja pääsimme jatkamaan matkaa, eikä kukaan muu porukasta alkanut voimaan pahoin. Sen sijaan kotona sitten vauvalle nousi korkea kuume ja itse tunsin voimien ehtyvän flunssan vuoksi. Mutta nyt on taas kerätty voimia, ja ainakin pääosin ollaan taas kunnossa.

Tässä matkamme reitti:


KESKITYSLEIREJÄ JA KUOLEMANLAAKSOA

Kuulostaa aika karsealle, eikö vaan? Mutta sitä se ei ollut olleenkaan vaan matkamme meni oikein hyvin. Starttasimme siis täältä savuiselta San Franciscon Bay Arealta kohti etelää, toivoen, että pian saisimme hengittää taas raikasta ilmaa. Ajoimme ensimmäiseksi yöksi Mojaven kaupunkiin, jossa taivas olikin taas ihanan kirkas ja sininen. Mutta koko matkan Kalifornian keskuslaakson halki meitä seurasivat maastopalojen savut. Mojavesta jatkoimme aamulla kohti Kuolemanlaaksoa. Pysähdyimme menomatkalla myös Manzanarin keksitysleirillä, jossa pidettiin Amerikassa asuvia japanilaisia toisen maailman sodan aikana. Seuraava yöpaikkamme oli Las Vegasissa, jossa vietimme kokonaista kaksi yötä.

Las Vegas on aina hauska paikka, jopa lasten kanssa, mutta samalla hyvin väsyttävä ja epätodellinen. Oli kuitenkin mukavaa olla jossakin enemmän kuin vain yksi yö, ja purkaa vähän laukkujakin. Vegasissa tulee myös yllättävästi käveltyä paljon, sillä tykkäämme käydä katselemassa eri hotellien ihmeellisyyksiä. Niin tälläkin kerralla; kävelimme koko Stripin päästä päähän pysähdellen eri paikoissa.

HETKI ARIZONASSA JA SITTEN UTAHIIN

Sitten oli aika jättää Vegas taakse, ja suunnata Hooverin padolle Coloradojoen varrelle. Ennen sitä pysähdyimme vielä Lake Meadilla joka kuuluu Amerikan kansallispuistoihin. Hooverin pato sijaitsee aivan Nevadan ja Arizonan rajalla, joten padon päällä kävellessä voi ylittää osavaltioiden rajan, ja samalla saa siirtää myös kelloa tunnilla eteenpäin. Ja aikamoisen hieno paikkahan tämä Yhdysvaltojen kuuluisin pato on. Me olimme siellä ihka ensimmäistä kertaa, ja se oli ihan kiva kokemus.

20844298-F6B7-4783-BD98-86249CB7F07E.JPG

Hooverin padolta suuntasimme sitten kohti Utahia ajellen myös hetken Arizonan puolella. Ensimmäinen pysähdyspaikka Utahissa St. George, jossa yövyimme 7 Wives Inn (Seitsemän vaimoa) nimisessä Bed & Breakfast paikassa. Utahin osavaltiohan on kuuluisa historiastaan moniavioisuuteen kannustavien uskontojen tiimoilta, ja siihen tämänkin paikan nimi viittasi. Itse Bed & Breakfast oli todella idyllinen, ja kerronkin siitä vielä lisää myöhemmin! Aamulla sitten, herkullisen aamiaisen jälkeen, lähdimme kohti Cedar Breaksin kansallispuistoa, jossa pääsimme viettämään päivän lumisissa maisemissa. Ja lopulta yövyttyämme Cedar Cityssä, suuntasimme sukuloimaan Vineyard nimiseen kaupunkiin.

KIITOSPÄIVÄ PERHEEN KANSSA JA KOTIIN SUOLATASANKOJEN KAUTTA

Amerikkalaisesta Kiitospäivästä kerroinkin jo viime postauksessa. Me pääsimme nyt juhlimaan tätä kyseistä päivää perhepiirissä, ja viettämään aikaa sekä serkkujen että iso iso äidin kanssa. Kolme päivää menikin todella sukkelaan, ja juuri kun taivaalta alkoi sadella lunta, hyppäsimme taas autoomme ja suuntasimme nokan kohti Kaliforniaa. Matkareitti kulki tällä kertaa Nevadan yläkautta, I-80 tietä pitkin. Tie kaartaa pitkin Great Salt Lakea sekä halki kuuluisien Bonnevillen suolatasankojen. Mekin pysähdyimme suolatasangoilla ottamaan muutamat valokuvat, ja syömään sen vieressä olevaan pikkukaupunkiin.

967776C9-47E1-4776-AEE0-B005605974CF.JPG
2C86DA14-100F-42E2-A670-C8D626D6B149.JPG

Matkan viimeinen etappi oli siis ajella Nevadan halki kotiin. Tuo viimeinen matka on varsin puuduttava sillä Nevada on suurelta osalta pelkkää tasankoa eikä siellä juurikaan ole mitään nähtävää. Bongasimme sentään jossain kohtaa villihevosia ja upean auringonlaskun. Muutama vankilakin keskelle erämaata on rakennettu, ja niiden lähellä varoitetaan ihmisiä liftaamasta monenlaisin kyltein. Vasta kun pääsimme Sierra Nevadan vuoristoon alkoivat maisemat todella muuttua. Vuoristonäköalat ovat upeita, ja luntakin oli jo aika mukavasti korkeimmilla kohdilla.

Vaikka reissaaminen on aina niin hauskaa, on kuitenkin ihanaa tulla takaisin kotiinkin. Viime viikolla Bay Area sai vihdoin paljon kaivattuja vesisateita, ja niiden myötä ilmanlaatu muuttui taas normaaliksi. Myös suurin osa maastopaloista on saatu hallintaan tai jopa kokonaan sammutettua. Seuraavana haasteena on vesisateiden mahdollisesti mukanaan tuomat tulvat. Ja nyt ei sitten muuta kuin parannellaan itseämme joulunajan reissua varten!