Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Lifestyle

Kun lapsi sairastuu matkalla

Paula Gaston

Meillä on tänä keväänä vietetty lasten sairaskierrettä ihan huolella. Onneksi ei mitään vakavampaa, mutta kun influenssa, flunssat, raastavat yskät ja oksutaudit tulevat peräjälkeen ja kiertävät vuorotellen perheenjäseneltä toiselle, alkaa sairastamiseenkin väsyä. Ensi viikolla meillä on edessä pitkä road trip Nevadan kautta Utahiin ja Arizonaan, ja nyt toivotaan, että sitä ennen saadaan viimeiset flunssat karistettua nurkista. Matkustaminen sairaana voi olla aika kauheaa, ja vielä karseampaa on, kun oma lapsi sairastuu matkalla. Siitäkin meillä valitettavasti on kokemuksia. Muutaman kokemuksen perusteella olemme alkaneet varautumaan mahdollisiin reissusairauksiin, mutta miten?

HELPOTTAA KUN SAIRASTUMISEEN VARAUTUU

Ensimmäinen kosketus lapsen sairastumiseen reissulla oli vanha kunnon norovirus kun ajelimme Suomen vieraidemme kanssa Kalifornian Highway 1:stä alaspäin. Silloin noin 4-vuotias neitimme oksensi yhden yön hotellissa, äidin tietenkin valvoessa sängynreunalla jonkunlaisen oksennuspussin kanssa. Olihan se kurja kokemus, varsinkin kun lähistöllä ei ole kauppoja tai apteekkeja, eikä ole mitään tietoa lähimmistä sairaaloistakaan. Onneksi lapsi virkosi nopeasti, ja pääsimme pääsimme kotiin asti. Vaikkakin me vanhemmat saimme taudin sitten vuorokauden päästä kotona, ja vieraatkin myöhemmin ollessaan lentokoneessa kohti koto-Suomea. Se oli rajuin oksennustauti jonka muistan koskaan kokeneeni, ja äitinä se tietenkin säikäytti pahemman kerran.

Siitä reissusta oppineena olen alkanut kantamaan mukanani lasten särkylääkettä, elektrolyyttipusseja, laastaria, desinfiointilappuja, käsidesiä, wet wipeseja, sekä lasten ja äidin vaihtovaatteita. Kuumemittarikin on matkassa aina välillä varmuuden vuoksi. Särkylääkettä olemme tarvineet lähinnä kuumeen laskemiseen, mutta tokihan siitä on apua myös, jos joku paikka kipeytyy. Kerran lensimme Yhdysvalloista Suomeen alkavassa flunssassa ja lastenlääkärimme täällä Kaliforniassa kehotti antamaan lapsille 15 minuuttia ennen nousuja ja laskuja särkylääkettä. Se auttaisi vähentämään tukkoisuutta.

Elektrolyyttipussit sen sijaan on tulleet meille tarpeeseen näiden oksennustautien myötä. Kotona meillä on valmista elektrolyyttijuomaa, mutta matkalla veteen sekoitettavat jauhepussit ovat käteviä ja menevät pieneen tilaan. Olen kyllä ostanut joskus jotain vastaavaa myös Suomesta. Oksennustaudissahan olisi tärkeää huolehtia riittävästä nesteen saannista, joka saattaa matkalla muutenkin unohtua, ja tästä lääkkeestä saa runsaasti ravinteita. Täällä Kaliforniassa näitä elektrolyyttituotteita myydään myös jäämehuina.

Edes vähän helpotusta lapsen sairastumiseen matkalla saa kun varautuu sen mahdollisuuteen etukäteen

Edes vähän helpotusta lapsen sairastumiseen matkalla saa kun varautuu sen mahdollisuuteen etukäteen

HYVÄ VAKUUTUS ANTAA TILAA HENGITTÄÄ HÄDÄN HETKELLÄ

Ehkä kaikista tärkein asia ajatellen sairastumista matkalla on hyvä vakuutus. Ja se, että ne vakuutustiedot on sitten helposti löydettävissä kun jotakin sattuu. Helpottaa kovasti, kun ei siinä hädän keskellä tarvi alkaa miettimään, että minne tässä pitikään soittaa, tai että voinko mennä lähimpään sairaalaan. Puhelinnumerot, vakuutuskortit ja muut tiedot on hyvä olla helposti löydettävissä koko ajan. Ainakaan täällä Yhdysvalloissa ei pääse paljoa ovea pidemmälle kun aletaan jo kyselemään maksumiestä. Netti toimii varmasti hyvänä apuna kun pitää löytää joko apteekki tai lääkäri, samoin hotellin respa.

Meille kävi yhdellä Suomen reissulla niin, että lapsi kaatui pääedellä ulko-oven vieressä olevaan lasi-ikkunaan joka meni rikki. Hetki piti oikein miettiä, että mitenkähän byrokratia kohdallamme toimii kun menemme ensiapuun. Tai kai me edes voimme mennä Suomessa ensiapuun? Emme kuulu siis Suomen sosiaaliturvaan. Amerikkalainen sairasvakuutuksemme korvaa kuitenkin sairaalakäynnit myös ulkomailla mutta sen omavastuu olisi todennäköisesti ollut kalliimpi kuin suomalainen klinikkamaksu. Onneksi siihen aikaan vielä kaikki alaikäiset hoidettiin Suomessa ilmaiseksi, emmekä siis tarvineetkaan vakuutusta, mutta on paljon helpompaa kun ei tarvi edes miettiä näitä asioita.

lapsi_sairastuu.jpg

RUOKAMYRKYTYS NEVADAN AUTIOMAASSA

Viime marraskuussa teimme tällaisen pitkän road tripin jossa ajoimme Nevadan läpi Utahiin ja sitten toista reittiä takaisin. Kotimatkalla ajoimme autiomaassa etsien ruokapaikkaa ennen viimeistä yöpymistä tienvarsihotellissa. Olin antanut silloin vuoden vanhalle neidillemme autossa pari valmista ruokapussia, koska hän vaikutti niin kovin nälkäiseltä. Ravintolan eteisessä, hupsista vaan, hän oksensikin päälleni. Ajattelimme, että nyt taisi tulla annettua vähän liikaa ruokaa neidille, eikä autokyytikään selkä menosuuntaan ole täydellä mahalla ehkä se miellyttävin. Ei muuta kuin vaihtamaan vaatetta ja siivoamaan äitinkin päältä oksuja. Hotellilla meille kuitenkin äkkiä selvisi, että nyt taisi olla jostakin muusta kuin ylensyönnistä kyse. Lapsi oli silminnähden todella huonovointinen, kalpea ja vetelä. Silmätkin kirjaimellisesti pyörivät päässä. Sydämessä ihan raasti, ja mietin, että miten hemmetissä löydän täällä keskellä ei mitään, Nevadan autiomaassa jonkun sairaalan. Ja keskellä yötä vielä!

Onneksi muutaman kerran oksentamisen jälkeen olo vähän koheni, ja lapsi joi kulauksen vettä ja nukkui seuraavaan aamuun asti. Minä tietysti nukuin vieressä oksennusastia kainalossa jokaisesta pienestä inahduksesta heräten. Onneksi pahin oli siis ohi, ja selvisimme kotiin asti seuraavana päivänä. Automatkalla hänelle nousi kuume. Koskaan meille ei selvinnyt, että oliko kyseessä mahatauti vai joku pilaantunut ruoka. Mutta epäilyni aamiaismunakasta kohtaan heräsivät kun oma mahani meni sekaisin. Jaoin aamiaisen vauvan kanssa eikä kukaan muu perheestä saanut mitään oireita. Tai sitten se oli vaan joku pöpö joka hyppäsi sitten miedonpana minullekin.

lekurissa.jpg


Itse olen sellainen huolehtija -tyyppi, että kun lapset sairastaa, olen kauhusta kankeana. Varsinkin jos se on jotakin uutta ja sellaista, minkä oireet eivät näytä tutuille. Saati sitten jos ei olla edes kotona, vaan jossakin maailmalla. Montaa kertaa olen miettinyt mielessäni, että MIKSI ihmeessä me ollaan taas jossakin hornassa kun tällaista sattuu. Onneksi meille ei ole toistaiseksi sattunut tämän vakavampia reissukokemuksia, ja mielellään en sellaisia otakkaan.

Millaisia kokemuksia sinulla on lasten sairastamisesta matkalla? Tai onko antaa mitään vinkkejä miten selvitä näistä tilanteista?

 

Neverlandin jälkimainingeissa - mekin kävimme siellä

Paula Gaston

Katsoin viime viikolla paljon kohutun dokumentin Leaving Neverland. Vaikka kuinka etukäteen olin jo mielessäni päättänyt, että tässähän taas ollaan rahan keruu mielessä liikenteessä, niin hiljaiseksihan se kyllä veti. Ei voi mitään. Ja surulliseksi! Ne tutun näköiset Neverlandin portit vilahtivat dokumentissa useastikin, ja se vartijankoppikin, sillä me kävimme noissa maisemissa vuosi, pari sitten (postauksen voit lukea täältä). Nyt jos menisin sinne uudelleen, niin fiilikset olisivat varmaan aika erilaiset.

Michael Jacksonin Neverland Kaliforniassa

Michael Jacksonin Neverland Kaliforniassa

Halusin kovasti uskoa, että kaikki nämä syytökset Michael Jacksonia kohtaan olisivat keksittyjä. Täällä Yhdysvalloissa kun tuntuu mikä tahansa olevan mahdollista. Kaikki on Suomen mittakaavassa x100. Mutta voiko kukaan kertoa omista kokemuksistaan noin uskottavasti jos ne eivät oikeasti ole totta? Dokumenttia on kritisoitu siinä olevista epäkohdista, ja yhden huomasin kyllä itsekin. Mietin sitä pitkään. Toinen pojista kertoo nimittäin jossain kohti, mitä yhdellä vierailulla tapahtui, ja että sen jälkeisillä kerroilla he palasivat tekemään “niitä tuttuja seksijuttuja”. Minuutin päästä hän kuitenkin sanoo, että se oli viimeinen kerta kun oli Michaelin kanssa. Niin, että miten se nyt oikein meni?!

Samalla mietin, että miten ihmeessä nämä perheet olivat niin “starstruck” etteivät he missään kohdassa edes epäilleet mitään? Siis varmasti tällaisen tähden karisma sokaisee kenet tahansa alussa, ja on mahtavaa saada kutsu Neverlandiin, mutta ettäkö heti ensimmäisellä kerralla jättäisin lapsen nukkumaan jonkun aikuisen miehen huoneeseen ja vielä samaan sänkyyn? Tuskin. Elokuvien katselu ja lautapelien pelailu makkarissa voisi ehkä vielä mennä, mutta olisin kyllä ihmeissäni, jos joku lähes vieras ihminen pyytäisi saada nukkua lapseni kanssa. Ja olihan se aikuisen miehen alituinen hengailu lasten kanssa vähintäänkin erikoista. Voiko ilmaiset matkat, talot, autot ja muut sokaista vanhemmat niin, että luotto on tähän henkilöön 100%. Kyseessä kuitenkin on omat lapset! Varmaan jossain kohtaa voi, mutta tässä oltiin Michaelin sängyssä jo ensimmäisestä illasta lähtien.

puu_neverland.jpg

Lasten sokaistumiseen uskon täysillä. Itse kun on 6-vuotiaan tytön äiti, niin oli hirveän helppo ymmärtää se lasten syvä ihastuminen MJ:hin. Lapset ovat niin älyttömän viattomia ja naiiveja tuossa vaiheessa. Meillä esimerkiksi palvotaan tällä hetkellä omaa iskää. Kaikki mitä hän sanoo, on jollakin tavalla coolia ja kotona on aina mälsää kun iskä on töissä. Tänäänkin kun hain lapsen taidekoulun tunnilta, ensimmäinen mitä hän sanoi oli: “Is Dada home?”. Kun siis mietin omaa lastani, niin en epäile yhtään etteikö näitä poikia olisi ollut helppo aivopestä olemaan kertomatta tapahtumista. Varsinkin, kun he näkivät kuinka heidän omat vanhemmatkin ihailivat Michaelia. Sieltähän sitä mallia varsinkin otetaan. Lapset elävät suuresti ja tunteella.

Katsoin myös Jacksonin perheen oman dokumentin, joka oli tavallaan vastine Leaving Neverlandille. Siinä tuotiin esiin juurikin näitä epäkohtia joita Leaving Nervelandissä oli. Lisäksi siinä kerrottiin erilaisista rahastamisyrityksistä joissa julkkiksilta yritetään kiristää rahaa. Valitettavasti ne ovat varmasti ihan arkipäivää maailman julkuille, ja totista totta. Ja kieltämättä, tämänkin dokumentin toisella pojista on ollut aika monta yritystä rahastaa tällä asialla ennen tätä dokumenttia. Sekin pistää miettimään. Mikä kaikki sitten on totta ja mikä ei, liekö tähän koskaan tulee todellista selvyyttä. Aikamoinen vyyhti, ja on vaikea ajatella, että ihan kaikki syytökset olisivat kokonaan keksittyä tarinaa.

Minua jäi jossain kohdassa myös vaivaamaan se, että mitä näille kaikille muille pojille on tapahtunut tämän jälkeen, joten luin aika monta artikkelia asiasta. Todella surullista oli huomata, että näistä perheistä kahdessa, isät olivat päätyneet itsemurhaan. Niin, että olipa totuus mikä tahansa, niin aika monen perheen elämän Michael Jackson on tavalla tai toisella saanut sekaisin.

Neverland_kivi.jpg

Molemmissa dokumenteissa näytettiin paljon kuvia Neverlandistä. Siellä on kyllä varmasti ollut todellinen Liisa Ihmemaassa -meininki ja tunnelma. Sen tunnelman pystyi jotenkin vieläkin aistimaan paikan portilla, jossa siis kävimme pyörähtämässä. Olimme ohikulkumatkalla, kun mieheni setä sanoi, että: “Ajatte ihan Neverlandin läheltä, pysähtykää siellä”. Vaikka Neverland on ollut jo vuosia tyhjillään, sen portin lähellä olevat muurit olivat vielä täynnä fanien kirjoituksia, ja vartijankopissa istui vartija. Porteissa oli suuret joulukranssit ja lippu oli salossa. Mutta se porteissa ollut teksti “NEVERLAND” ei ollut siinä enää. En ole ollut Michael Jacksonin superfani, mutta olen silti aina tykännyt hänestä ja hänen musiikista. Ja hän oli ensimmäinen superstara jonka konsertissa olen koskaan ollut. Sitä konserttia en unohda ikinä! Oli jotenkin hienoa käydä Neverlandin luona lukemassa muistokirjoituksia. Mutta nyt noihin muistoihin tullut tahra!

Oletko katsonut Leaving Neverlandin tai Jacksonien oman dokumentin? Mitä mieltä olet asiasta?

 

Terveisiä messuilta - Travel & Adventure Show 2019

Paula Gaston

Tänä vuonna olin kolmatta kertaa käymässä San Francsicon Bay Arean Travel & Adventure Show:ssa. Show pidetään aina kerran vuodessa Santa Claran kaupungissa, ja on ehkä verrattavissa Suomen Matkamessuihin. Mukana on esittelijöitä maailman eri kolkista samoin kuin erilaisia esiintyjiä, ja valtava määrä kaikenlaista messuyleisöä. Tältä näytti Travel & Adventure Show:ssa tänä vuonna:

travel_show_sign.jpg

Tänä vuonna osallistuin ensimmäisen kerran ennen messuja olevaan pressituntiin. Siis käytännössä pressipassilla pääsi sisään tuntia ennen kuin muut. Monet näytteille-asettajat laittelivat vielä osastoaan valmiiksi tai eivät olleet edes paikalla vielä, mutta tulin äkkiä huomaamaan, että tämä tunti on oikeasti ainoa aika kun heidän kanssaan voi päästä kunnolla juttelemaan. Kun messut virallisesti aukesivat, eläkeläisten vyöry sisään oli valtava, eikä kenelläkään ollut aikaa enää jutella. Niinpä olin iloinen, että olin paikalla jo aikaisin. Sen lisäksi että sain rauhassa katsella messutarjontaa, sain muutaman todella hyvän kontaktin tulevaisuutta varten.

media_kortti.jpg

Aina vaan jaksan ihmetellä sitä täkäläisten messuilijoiden keräilyintoa. Näyttelypöydistä lähtevät mukaan ihan kaikki. Esitteiden ja esitekassien lisäksi mukaan otetaan kaikki messujen jakotavara (kouralla kahmaisten!) aina arvontalippujen täyttöön tarkoitettuja kyniä myöten. Tunnen lievää myötähäpeää sitä katsellessa. Samalla mietin, että meneekö suurin osa esitteistä kuitenkin suoraan roskiin, koska eihän kukaan voi olla millään jokaisesta kohteesta kiinnostunut. Moni ottaa esitteet varmaan vain siksi, että saa mukaansa niiden kanssa tulevan kangaskassin. Aikamoista tuhlausta!

travel_adventure_fair.jpg

Itse olin tänä vuonna erityisen kiinnostunut Arizonan ja Utahin standista, ja juttelin myös muutaman Navajo intiaanin kanssa tulevasta road tripistämme. Sain kivoja vinkkejä missä voisimme käydä ensi kuussa alueella pyöriessämme. Samoin sain kutsun tulla tutustumaan Mendocino countyyn Kalifornian rannikolle mikä onkin ihanaa aluetta, olimme siellä pari vuotta sitten. Maista erityisesti jäivät mieleeni kivat Japanin ja Fijin osastot. Tällä kertaa en jäänyt kuuntelemaan varsinaisia puhujia, sillä ne olivat lähes samat kuin viime vuonna. Ihmettelinkin miksi samat esiintyjät samoine aiheineen on valittu messuille peräkkäisinä vuosina.

Fiji

Fiji

Japani

Japani

casting_call.jpg

Tänä vuonna messujen erikoisuutena oli Survivor televisiosarjan (Selviytyjät) casting call Taiwanissa kuvattavaa uutta kautta varten. Jono koekuvauksiin oli ihan älyttömän pitkä ja mutkitteli pitkin konferenssikeskuksen käytäviä. Monet olivat pukeutuneet jollakin tavalla ohjelman henkeen, safari -shortseihin tai ohjelmassa nähtävään buffiin, tai mikähän lie sellaisen huivin nimi on suomeksi. Täytyy kyllä olla melkoinen persoona, että erottautuu ja jää castingeissä mieleen, sen verran paljon porukkaa oli paikalle tullut. Eikä tämä varmasti siis ollut ainoa casting, niitähän on ympäri maata ennen kuin sarja alkaa.

Olipa mukavaa taas päästä messuhumuun käymään. Toisaalta kaipaisin vähän vaihtelua näihinkin messuihin etteivät ne vuosi toisensa jälkeen toistaisi itseään. Mutta taas tuli kerättyä kivoja vinkkejä ja uusia ideoita! Vielä kun saisi ne toteutusasteelle saakka.

Onko sinulla tapana käydä Matkamessuilla tai muilla messuilla?

 

Lentokenttäkokemus joka ei hevillä unohdu

Paula Gaston

Lentoliikenne on kahlannut viime aikoina melkoisessa kaaoksessa. Mutta ihan ilman tämän viikon lentokatastrofiakin, aina välillä ei reissut mene ihan putkeen. Meillä on ollut monenlaisia kommelluksia reissuillamme; Milloin on jääty koneesta kokonaan, milloin on laukut olleet hukassa ja milloin lentolakko muuttanut koko suunnitelmat. Mutta yhtä matkakokemusta Helsinki-Vantaan lentokentällä ei valitettavasti pääse aikakaan kultaamaan. Sen verran kovaa se kolahti, että vielä vuosienkin jälkeen nousee mieleen kun palaan kyseiselle kentälle.

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Olimme olleet isommalla porukalla pidemmällä työmatkalla. Matka oli kertakaikkisen onnistunut kaikin puolin, ja meillä oli kasassa tosi hyvä porukka. Lentomme Lontoosta oli reippaasti myöhässä, ja ilman sen kummempia selityksiä, meidät jätettiin odottelemaan koneeseen pääsyä. Useiden tuntien odottelun jälkeen meille kaikille taisi olla jo selvää, että tulemme mahdollisesti myöhästymään jatkolennoltamme maakuntaan. Lopulta pääsimme lennolle Helsinkiin, ja matkaankin kunhan kone ensin odotteli lähtölupaa. Vaikka kaikki olivat reissusta jo vähän väsyneitä, ja odottivat kotiinpääsyä, oli jengi kuitenkin hilpeällä tuulella ja naurua riitti. Kunnes…

Helsingin päässä juoksimme seuraavalle portille tuli takapuolessa, toiveikkaana siitä, että kone olisi odotellut meitä. Olimme pikkukoneen matkustajista varmasti hyvinkin puolet, ja operoiva lentoyhtiökin oli sama, joten pieni toivon kipinä eli. Mutta turhaan. Lentokoneesta ei näkynyt jälkeäkään, ja masentuneena ja hikisenä juoksemisen jälkeen käännyimme kannoillamme ja suuntasimme Maahantulopalvelujen tiskille. Kellokin näytti jo yli puoltayötä. Sielläpä meitä odottelikin se illan varsinainen yllätys.

Tiskillä meitä oli vastassa kiukkuinen virkailija, jolta ei juurikaan sympatioita herunut. Toki meille luvattiin hotellihuoneet ja lennot seuraavalle päivälle, mutta tapa jolla se tehtiin oli kertakaikkiaan jotain uskomatonta. En ole koskaan missään, en ennen enkä jälkeen tämän, nähnyt vastaavanlaista asiakaspalvelua. Ensin meille hyvin harvasanaisesti yrmyiltyään hän alkoi korottamaan ääntään, ja lopulta hän hyppäsi ylös tiskin takaa ja lähti kävelemään. Hän ei enää puhunut, vaan hän huusi. En liioittele tätä asiaa yhtään. Ymmärsimme, että meidän oli määrä seurata häntä, mutta hän meni niin lujaa, että osa porukasta ei pysynyt perässä. Mutkittelimme jonkunlaisen henkilökunnan tilan läpi hakemaan laukkujamme, ja siinä hötäkässä hän paiskasi heilurioven kiinni niin, että se osui työkaveriani päähän. Siinä vaiheessa porukkamme, joka oli toistaiseksi pystynyt hillitsemään ihmetystään, alkoi olla jo raivon partaalla ja alkoi pikkuhiljaa menettää malttiaan. Yksi lähti sairaalan ensiapuun tikkauttamaan otsaansa kun toiset kipusivat bussiin ja matkasivat hotelliin. Kaikki olivat niin pöyristyneitä ja järkyttyneitä, että nukkumisesta ei tullut mitään, vaan oli kokoonnuttava hetkeksi pieneen kriisipalaveriin aulaan. Huh huh! Olipa melkoinen yö!

finnair_kone.jpg

Seuraavana päivänä pääsimme kuin pääsimmekin kotiin ja elämä jatkui. Tapahtunutta tietenkin selviteltiin useampaan otteeseen mutta ymmärtääkseni emme koskaan kostuneet siitä anteeksi pyyntöä kummempaa. Toivon todella, että asianomainen virkailija pääsi pois asiakaspalvelutehtävistä. Hän ei niihin kyllä soveltunut, eikä varmasti itsekään nauttinut työstään. Täällä Yhdysvalloissahan hänellä olisi melko varmasti lakisyyte vastassa. Kaiken huipuksi laukkumme eivät myöskään löytäneet uudelle lennollemme, vaan ne tulivat perässä sitten kotiovelle päivän viiveellä. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisimmehan olleet oikeutettuja korvauksiin ainakin lennon myöhästymisestä. Tätähän lentoyhtiö ei missään vaiheessa tietenkään maininnut. Se kannattaa siis muistaa, että mikäli viivästys on yli kolme tuntia pitkä, kannattaa tarkistaa onko muuten oikeutettu lentoyhtiön korvaukseen. Mikäli ei asiaa osaa tai halua hoitaa itse, voi koittaa antaa sen hoidettavaksi niitä hoitavalle yritykselle.. Meidän kohdalla tapaus on jo vanhentunut mutta muuten korvausta voi anoa vielä jälkikäteen riippuen maasta.

Onko sinulla ollut ikimuistoisia kokemuksia lentokentällä? Tai kokemuksia korvauksen hakemisesta lentoyhtiöiltä?

 

Kesä ja Köpis

Paula Gaston

Huh hei… vihdoin on lennot tälle kesälle Suomeen varattuna. Finnair oli muistanut tänä vuonna hinnoitella itsensä ulos aika monen perheen kesälomabudjetista, joten tällä kertaa menopeliksi valikoitui SAS. Ihan ensimmäistä kertaa itse asiassa. Tänä vuonna lennot näyttivät täältä suunnasta Eurooppaan olevan reippaasti kalliimpia kuin viime vuonna, Finnair niistä reilusti kalleimpana. Olkoonkin, että lento olisi tietysti suora, mutta kipuraja tuli vastaan. Lento oli kyllä miellyttävä, viime vuonna nimittäin valitsimme kyseisen lennon, että siinä mielessä vähän harmi. Ja kyllä sitä on tuntunut harmittelevan koko Piilaakson suomalainen yhteisö.

09216D43-3592-4D14-A488-F9876A979D10.JPG

No nyt kun kerran lennetään Scandinavian Airlinesillä on meillä vaihto Kööpenhaminassa. Ihan hetken mielijohteesta, päätimme ottaa parin päivän pienen irtioton menomatkalla, ja tutustua Kööpenhaminaan ennen Suomeen menoa. Yllättäen tajusinkin, että en oikeastaan tiedä Kööpenhaminasta paljoa mitään, joten siltäkin osin on hauska viettää siellä pari päivää. Niin että nyt niitä vinkkejä kehiin, mitä pitäisi nähdä? Mitä ruokia kokeilla? Missä käydä? Mitä ylipäätänsä ehtii parissa päivässä edes näkemään? Toivottavasti jet lag ei ota meistä valtaa niin että näemme edes jotakin, ja voimme oikeasti sanoa käyneemme Tanskassa.

Olemme Kööpenhaminassa siis vain pari päivää, ja jatkamme siitä sitten Suomeen juuri ennen juhannusta. Siellä sitten vierähtääkin jälleen koko kesä. Jostain syystä tänä vuonna emme ole tehneet kesälle vielä mitään suunnitelmia. Ehkä onkin parempi niin, sillä meidän perheen suunnitelmat eivät näytä koskaan ihan menevän niin kuin pitäisi. Viime kesänä tarkoitus oli ajaa Norjaan Lofooteille mutta päädyimmekin Venäjälle, hups! Ja ensi kuussa meidän piti olla Meksikossa mutta ollaankin Arizonassa. Ihan pieniä muutoksia… ha ha!

C2ED9A81-BF57-4044-9107-4AA45F8A3B87.JPG

Ja kyllä tässä jo onkin ollut kesää ikävä. Talvi täällä Kaliforniassa on ollut tänä vuonna erityisen sateinen, ja kylmäkin, joten ajatukset ovat olleet jo kauan kesässä. Flunssapöpöt jyllää ja kävivät myös meillä kierroksen. Ihanaa kun aurinko on vihdoin ottanut vallan ja kevätkukat ovat puhjenneet kukkaan. Ajatukset alkaa väkisinkin kääntymään kesää kohti. Sitä ennen kuitenkin pyörähdän Napa Valleyssä maistelemassa viinejä, ja teemme road tripin Utahiin ja Arizonaan. Mutta haaveissa on jo se Köpis…