Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Lifestyle

Suomalaisten parhaat juhannustaiat

Paula Gaston

Juhannus! Koko kesän hupennus, ja kaikkien mielestä ihan sitä kesän parasta aikaa. Niin myös ulkosuomalaisten, jotka sankoin joukoin saapuvat Suomeen joka kesä juuri juhannukseksi. Niin kävi meillekin viime ja tänä vuonna. Syy ei ole yksin se, että yötön yö on saanut ulkomailla asuessa ihan uuden merkityksen, mutta myös se, että suurin osa ystävistä ja tutuista aloittaa loman juhannuksen aikaan. Joskus on vierailtu muinakin aikoina, mutta tuntuu aina vähän kummalta kun kaikki ovat töissä.

Juhannus on myös erilaisten perinteiden aikaa. Meillä sitä ollaan yleensä vietetty kesämökillä meren rannalla. Mökin ovelle on pystytetty juhannuskoivut ja pöydät ovat notkuneet herkuista. Äiti on tavannut paistaa ison ämpärillisen munkkeja, ja lapsena oli aina erikoislupa hakea kaivosta itse limsaa. Voi niitäkin aikoja! Vieraita on ollut käymässä melkein joka kesä. Juhannussaunahan on tietenkin iso osa perinnettä, ja sen myötä myös uiminen.

Täällä ruotsinkielisellä rannikolla näkee usein myös juhannussalkoja

Täällä ruotsinkielisellä rannikolla näkee usein myös juhannussalkoja

Joskus nuorempana tuli myös kokeiltua ystävien kanssa kaikenlaisia juhannusyön taikoja. Ne ovat hauska osa suomalaista perinnettä, ja vaihtelevat vähän alueittain. Meidän perukoilla ainakin nämä taiat ovat olleet käytössä:

SUOMALAISTEN PARHAAT JUHANNUSTAIAT

Parhaiten muistan nuoruudestani taian, jossa lasketaan käen kukuntaa. Se oli helppo toteuttaa kesämökillämme, sillä siellä usein pääsi kuuntelemaan käkien huutelua. Jos juhannusyönä kuulee käen kukkuvan, niin sulhasen saapumiseen menee yhtä monta vuotta kuin käki kukkui.

Tunnetuin taika lienee kerätä juhannusyönä seitsemän kukkalajin kimppu seitsemältä eri kedolta, ja laittaa se oman tyynyn alle. Näin juhannusyön unessa voi nähdä tulevan aviomiehen. Tämä vaatii jo vähän työtä, varsinkin kaupungissa, kun pitää löytää niin monta kukkaketoa. Mutta tätäkin on joskus tullut kokeiltua. En tosin yhtään muista millaisia unia se toi.

Jos juhannusyönä löytää metsästä lähteen ja kurkistaa sinne alastomana, taian mukaan sieltä katsoo vastaan tuleva sulhanen. Tätä en ole koskaan kokeillut, sillä en ainakaan tiedä mistä kesämökillä moinen lähde löytyisi. Mutta varteenotettava taika muuten.

Yksi hassuimmista juhannustaioista joista olen kuullut, on sellainen jossa kävellään saunan jälkeen takaperin kohti puupinoa. Sitten tutkitaan halkoa johon takapuoli osuu. Jos se on kokonainen, niin pääsee naimisiin. Jos kohdalle sattuu halkaistu halko, niin rakastuu varattuun mieheen.

Juhannuksena käytetyn saunavastan voi juhannusyönä heittää saunomisen jälkeen saunan katolle. Sitten voi odotella sulhasen tuloa siitä suunnasta mihin saunavastan varsi osoittaa. Tätäkään en ole koskaan kokeillut, eikä meillä kovinkaan usein ollut saunavastaa saunassa. Mutta aika hauska taika tämäkin.

Jos haluaa varmistaa naimaonnen, niin juhannusyönä tulee kieriä alasti kasteisella niityllä.

juhannus_paula.jpg
juhannus_salko_yla.jpg
juhannus_siideri.jpg
juhannus_jalat.jpg

Eli siitä vaan sitten kokeilemaan kaikenlaisia taikoja. Onneksi itse perheellisenä voi jättää nämä taiat nyt muiden tehtäväksi. Sen sijaan olen keskittynyt tänä juhannuksena perheen ja ystävien kanssa hengailemiseen, herkkujen syömiseen ja jet lagistä toipumiseen. Ehdimme kuitenkin jo käväistä tuttujen kesämökillä, jossa pääsimme heittämään talviturkin järveen ja huitomaan hyttysiä lämpimään paljuun.

Ihanaa Juhannusta kaikille!

 

Hei kesä, täältä tullaan!

Paula Gaston

Vihdoin alkaa olla aika keskittyä tulevaan kesään joka vie meidät taas perinteisesti Eurooppaan. Jo tänään! Ou jee, en malta odottaa! Talvi kaikenlaisine reissuineen ja tapahtumineen Yhdysvalloissa on ohi ja loma on virallisesti alkanut.

Viime viikolla meitä koetteli melkoinen helleaalto. Mittari huiteli +40C:ssa, ja se asetti omia haasteita ulkoilulle. Keskiviikkona oli viimeinen koulupäivä, hyvä niin, koska tämä äiti meinasi suorastaan sulaa koulun pihalle lasta sieltä hakiessa. Samalla saatiin esimakua tulevasta maastopalojen kesästä. Ensimmäiset savut lähialueiden paloista pukkasivat meille maanantaina, ja tiistaina iltapäivällä taivas oli ihan harmaa ja ilmanlaatu Unhealthy. Here we go again! Muistatte ehkä viime kesän kun olimme savun saartamina. Kaiken huipuksi maastopalo riehui aivan naapurikaupungissamme mikä on aika pelottavaa! Paloturvallisuuden uusi juttu on lyödä kaikilta sähköt poikki, ja sekin koettiin meidän kaupungissa ensimmäistä kertaa viime viikolla. Meillä onneksi sähköt pelasi, mutta moni muu kärvisteli kuumassa kämpässä helteellä ilman valoja ja ilmastointia. Kaikkia kehotettiin säästämään sähköä; vähentämään valoja ja pitämällä isot kodinkoneet suljettuna. Nyt on siis menty veden säästämisestä sähkön säästämiseen!

FIRST STOP; KÖÖPENHAMINA

Me lennämme ensimmäistä kertaa SAS:lla Suomeen, ja koska meillä on välilasku Kööpenhaminassa, halusimme tutustua kaupunkiin paremmin. Vietämme Köpiksessä pari päivää ilman mitään sen kummempaa suunniteltua ohjelmaa. Katsellaan nyt minkä verran jet lagiltamme jaksamme kierrellä kaupungilla. Odotan ainakin kovasti jo paikallisia ruokia; kuten smørrebrød ja ne kuuluisat tanskalaiset viinerit. Nähtävyyslistalla ovat ainakin Nyhavn, Pieni merenneito ja mahdollisesti vahdinvaihto Amalienborgin palatsilla. Saas nähdä mihin kaikkeen meillä riittää aika.

kukat.jpg

SUOMI-JUHANNUS JA VIELÄ AVOIMET SUUNNITELMAT

Suomeen saavumme juuri ennen juhannusta ja tarkoituksena viettää aikaa perheeni kanssa ainakin koko seuraava viikko. Odotamme jo kovasti kaikkia suomalaisia ruokia, juhannus-saunaa, ja tietenkin tuttujen näkemistä. Sen jälkeen kaikki on avoinna ja kootaan taas palapeliä päivä kerrallaan. Kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin olisi kiva ehtiä, mutta sehän ei ole käytännössä ihan mahdollista. Kaikkia ystäviä olisi mukava nähdä myös. Perheen isä joutuu valitettavasti palailla takaisin töiden pariin ennen meitä muita, joten eiköhän me johonkin suuntaan Suomea taas suunnisteta. Olisiko ehdotuksia?

Kotimaan matkailun arvostus on noussut nyt meikäläisellä ihan uusiin kantimiin, ja viime kesänä reissasimme jo aikalailla ympäriinsä. Viime vuonna olimme muun muassa Itä-Suomessa Kiteellä ja teimme risteilyn Viipuriin, herkuttelimme Turussa ja testasimme Hotelli Aleksanterin Rock’n Roll -huonetta Helsingissä. Itä-Suomi on aina ollut minulle hiukan vieras, joten on ollut mielenkiintoista käydä sielläkin paikoissa joissa en ole koskaan käynyt.

Lapsena kesämökin kaivo täyttyi aina pienistä limsapulloista ja niitä sai hakea sieltä itse kun tuli jano. Se se vasta oli luksusta se!

Lapsena kesämökin kaivo täyttyi aina pienistä limsapulloista ja niitä sai hakea sieltä itse kun tuli jano. Se se vasta oli luksusta se!

PIIPAHDUS TALLINNAAN

Olen jo useamman vuoden haaveillut Suomen loman yhteydessä käyväni Tallinnassa. Nyt kun jätämme mieheni lentokentälle Helsinkiin, meillä olisi mahdollisuus piipahtaa lahden toisella puolella. Entinen työkaverini Piilaaksosta on virolainen, ja hän on koko kesän Tallinnassa. Pääsisimme siis kiertelemään kaupunkia ihan parhaan mahdollisen oppaan, eli paikallisen kanssa. Mikäs olisi sen hienompaa. Saas nähdä onnistuuko tämä suunnitelma, ja miten me tyttöjen kesken reissattaisiin ilman että iskä olisi mukana. Mutta Tallinnassa olisi kyllä kiva käydä pitkästä aikaa. Olisko antaa mitään vinkkejä, mitä siellä kannattaisi tehdä ja nähdä?

tallinna_mummo.jpg

MITÄHÄN MUUTA?

Muutoin tarkoituksenamme on nauttia Suomesta, kesästä, hyvästä ruoasta, saunasta, ystävistä ja perheestä. Piipahtaa marjametsässä ja paikallisella maatilalla. Ja suomalaista jäätelöä ei pidä unohtaa! Pieniä singahduksia lähialueellekin saatamme tehdä, kuten Härmän PowerParkiin ja ehkäpä Kyrö Distillerylle Isokyröön. Laitetaan mietintämyssy päähän sitten kun pääsemme Suomeen asti. Siihen saakka; Morienttes! Nyt pakkaamaan!

 

Taaperon kireä huulijänne

Paula Gaston

Nyt tulee vähän erilainen postaus, joka liity varsinaisesti blogin teemaan! Tai sikäli liittyy, että matkalla oltiin tässäkin kun matkustimme toissa viikolla Etelä-Kaliforniaan nuorimman lapsemme kireän huulijänteen vuoksi. Tuolta reissulta kirjoitinkin jo käynnistämme Los Angelesin akvaarioon. Nyt moni miettii siellä kuumeisesti, että mikä ihme se sellainen kireä huulijänne oikein on? Tai että mitä sille oikein tehtiin ja miksi? Kireät huuli- ja kielijänteet jäävät usein diagnosoimatta, ja aiheuttavat kaikenlaista ongelmaa. Moni lääkäri ei tunnu tästä aiheesta tietävän ja jotkut eivät edes usko niiden olemassa oloon. Ei siis ihme, että vanhemmat eivät osaa tällaista ongelmaa edes epäillä. Siitä syystä halusinkin kirjoittaa tämän postauksen, sillä itse sain kaivella tietoa asiasta melkoisesti.

(Tähän väliin tosin pieni disclaimer: Nämä ovat omia kokemuksiani enkä suinkaan ole lääkintä-alan ihminen)

Tässä vähän tunnelmia ennen ja jälkeen jänne operaation, ja tietysti itse leikkauspöydältä.

MIKÄ ON KIREÄ HUULIJÄNNE?

Kireä huuli- ja kielijänne kulkee yleensä käsikädessä. Ja ymmärtääkseni juuri niin päin, että jos lapsella on kireä kielijänne, todennäköisesti myös huuli on kireä. En hirveästi halua puhua kielijänteestä nyt, sillä en ole siihen niin hyvin perehtynyt. Meillä nimittäin on ollut alusta asti selvää, että kieli toimii. Tosin kielijänne aiheuttaa yleensä tuplasti enemmän ongelmia esimerkiksi imetyksessä, syömisessä ja puheen oppimisessa. Kireän huulijänteen ongelmia ei ole tutkittu niin paljoa kuin kielijänteen, sillä sen ongelmat tiettävästi ovat vähän pienempiä. Pääasiallisena ongelmana on rako etuhampaiden välissä, kariesta hampaissa hampaiden harjauksen hankaluuden vuoksi, sekä harvoissa tapauksissa puheen oppimisen vaikeuksia. Samoin imetysongelmat voivat johtua kireästä huulijänteestä. Operoiva hammaslääkärimme oli myös sitä mieltä, että se voi aiheuttaa lapsilla uniapneaa, ja sitä kautta vaikuttaa jopa lapsen kallon ja kuulon kehitykseen.

Meillä huulijänne huomattiin vasta 1,5-vuotiaana kun aloimme ihmettelemään suurta rakoa etuhampaiden välissä. Harmittavasti edes oma lastenlääkärimme ei ollut tätä diagnosoinut, sillä jos olisimme huomanneet kireyden aiemmin, olisimme saaneet sen hoidettua paikallisella hammaslääkärillä. Täällä yleensä suuhun liittyvät operaatiot hoitaa hammaslääkäri eikä lastenlääkäri. Meillä olisi ollut näihin erikoistunut lekuri ihan lähellä, joka leikkasi tyylillä jonka halusimme. Hän kuitenkin pari vuotta sitten hän päätti, ettei enää operoi yli 1-vuotiaita lapsia. Lääkäreitä toki löytyy, mutta leikkaustyylejäkin tuntuu olevan monia. Näin jälkeenpäin olen miettinyt myös aikaa jolloin vielä imetin. Pääosin kaikki hoitui hyvin, mutta ne kaikki hetkelliset ongelmat saattoivat varmasti viitata jänteen kireyteen. Silloin en vain tiennyt asiasta mitään.

Kireästä jänteestä oli vaikea saada kuvia sillä huulen nostaminen ylöspäin varmaankin sattui. Tästä kuitenkin näkee miten se menee ihan hampaiden väliin.

Kireästä jänteestä oli vaikea saada kuvia sillä huulen nostaminen ylöspäin varmaankin sattui. Tästä kuitenkin näkee miten se menee ihan hampaiden väliin.

Lääkäreitä tuntuu olevan tässä asiassa montaa eri koulukuntaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että jänne operoidaan vasta kun pysyvät hampaat ovat tulossa jottei niiden väliin jää rakoa, jotkut ovat sitä mieltä, että raonhan voi sitten korjata raudoilla. Jotkut hoitavat taaperoita vain nukutuksessa (laserilla tai saksilla) tai ilokaasua käyttämällä. Joidenkin mielestä kireä huulijänne ei juurikaan aiheuta mitään ongelmia. Etsiessäni tietoa asiasta, mielipiteitä tuntui olevan yhtä paljon kuin lääkäreitäkin.

MITEN HOMMA ETENI

Pitkän viikonlopun jälkeen meillä oli aika varattuna Dr. James Jessen klinikalle heti aamusta. Dr. Jesse on yksi Yhdysvaltojen tunnetuimpia asiantuntijoita kieli- ja huulijänteiden leikkausasioissa, ja leikkaa sekä lapsia, että aikuisia. Me valitsimme Dr. Jessen useammasta eri syystä. Yksi toki oli hänen pitkä kokemus ja asiantuntemus tässä asiassa, mutta pääsyynä oli tapa, jolla toimenpide hänen klinikallaan tehdään. Dr. Jesse leikkaa laserilla ilman nukutusta. Puudutuksen jälkeen, itse leikkaus on ohi 20:ssä sekunnissa. Laser -toimenpiteen uskotaan olevan parempi myös siinä suhteessa, että se paranee nopeammin eikä ole niin herkkä infektioille. Jänteen umpeen kasvamisen mahdollisuus laser -leikkauksen jälkeen on erittäin pieni. Meillä vanhempina oli vahva näkemys siitä, että jos leikkauksen voi hoitaa ilman nukutusta, se on meidän tapamme hoitaa asia.

Saavuimme klinikalle hyvissä ajoin. Ilmoittautuessa uuteen lääkärikeskukseen, täällä Yhdysvalloissa täytellään yleensä kaikenlaisia rekisteröitymiskaavakkeita ja vakuutuslomakkeita. Meillä oli tiedossa, että tämä operaatio ei mahdollisesti mene läpi sairasvakuutuksessamme, joten olimme varautuneet maksamaan. Leikkauksen hinta oli $400. Sellaisenkin huomion voisin kertoa tähän väliin, että nukutuksen kanssa olisi se maksanut meille jotain $2500-3500, vaikka se ei nyt ollutkaan syy siihen miksi päädyimme tälle klinikalle. Ilmoittautumisen jälkeen odottelimme vuoroamme, ja sitten meidät ohjattiin sisään hammaslääkärin huoneeseen. Hoitaja selitti meille miten kaikki tulisi tapahtumaan ja sitten odotimme lääkärin tuloa. Käytännössä ensin oli edessä konsultaatio, ja sitten jos hammaslääkäri toteaisi kireän jänteen, se operoitaisiin heti.

james_jesse.jpg
jesse_office.jpg

Käytännössä toinen vanhemmista istui hammaslääkärin tuoliin lapsi sylissään. Ja kuten arvata saattaa, taapero-ikäinen lapsihan ei tietenkään rauhassa paikallaan istu, vaan häntä on pideltävä tiukasti. Minä pidin lasta tuolissa, mieheni piteli jalkoja ja hoitaja päätä. Onneksi operaatio oli tosiaan ohi sekunneissa, ja lapsi rauhoittui heti kun päästimme hänestä irti. Lääkärille lähti jopa “high five” vielä tuolissa istuessa. Meille jäi todella hyvä kuva Dr. Jessestä. Hän oli tosi ammattimainen ja kertoi juurta jaksaen huuli- ja kielijänteistä. Sitten saimme ohjeet jälkihoidosta ja lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Meitä suoraan sanottuna vähän hirvitti koko kotimatka, sillä edessä oli yli seitsemän tunnin ajo San Bernardinosta kotiin pysähdyksineen. Olimme varanneet mukaan kipulääkettä ja paljon aikaa. Mutta kotiin oli päästävä, sillä olimme jo kuluttaneet yhden koulu- ja työpäivän tähän. Heti matkan alussa neiti nukahti takapenkille ja veti unta kuulaan kolme tuntia. Sen jälkeen annoimme hänelle särkylääkettä, mutta minkäänlaisesta kivusta ei ollut merkkiäkään, ja ruokaakin hän söi normaalisti. Kotiin siis päästiin ja matka meni hyvin.

Illalla suu näytti tältä…

Illalla suu näytti tältä…

Paraneminen myös meni yllättävän kivuttomasti. Ohjeeksi meille annettiin venyttää huulta nostamalla sitä nenää kohti 3 kertaa kerrallaan, viisi kertaa päivässä. Tätä teimme seuraavan kymmenen päivän ajan. Jälki huulen alla oli aluksi vähän ruman näköinen sillä se oli ihan musta, mutta on pikkuhiljaa pienentynyt ja pienentynyt. Lääkärin mukaan elämä voi jatkua normaalisti heti operaation jälkeen, eli ei tarvitse varoa tuttia tai hampaiden harjausta, tai muutakaan. Toivomme, että tällä toimenpiteellä helpotamme pikkuisemme elämää, ja ehkä samalla vähän omaammekin.

… ja parin päivän päästä tältä.

… ja parin päivän päästä tältä.

Jos olet kiinnostunut lukemaan enemmän aiheesta, suosittelen Dr. Ghaherin nettisivuja. Hän tosin myös puhuu enemmän kireästä kielijänteestä, mutta siellä täällä on tietoa myös huulijänteestä. Häntä pidetään täällä lähes tämän alan “guruna”. Hänen blogi on varsin mielenkiintoinen, ja hän vastaa nopeasti myös kysymyksiin. Facebookissa on myös hyviä vertaistukiryhmiä, Suomessa ja täällä Yhdysvalloissa, joista itse asiassa tuntuu saavan enemmän tietoa kuin mistään muualta.

googoo.jpg

Onko sinulla kokemuksia kireistä huuli- tai kielijänteistä?

 

Kun lapsi sairastuu matkalla

Paula Gaston

Meillä on tänä keväänä vietetty lasten sairaskierrettä ihan huolella. Onneksi ei mitään vakavampaa, mutta kun influenssa, flunssat, raastavat yskät ja oksutaudit tulevat peräjälkeen ja kiertävät vuorotellen perheenjäseneltä toiselle, alkaa sairastamiseenkin väsyä. Ensi viikolla meillä on edessä pitkä road trip Nevadan kautta Utahiin ja Arizonaan, ja nyt toivotaan, että sitä ennen saadaan viimeiset flunssat karistettua nurkista. Matkustaminen sairaana voi olla aika kauheaa, ja vielä karseampaa on, kun oma lapsi sairastuu matkalla. Siitäkin meillä valitettavasti on kokemuksia. Muutaman kokemuksen perusteella olemme alkaneet varautumaan mahdollisiin reissusairauksiin, mutta miten?

HELPOTTAA KUN SAIRASTUMISEEN VARAUTUU

Ensimmäinen kosketus lapsen sairastumiseen reissulla oli vanha kunnon norovirus kun ajelimme Suomen vieraidemme kanssa Kalifornian Highway 1:stä alaspäin. Silloin noin 4-vuotias neitimme oksensi yhden yön hotellissa, äidin tietenkin valvoessa sängynreunalla jonkunlaisen oksennuspussin kanssa. Olihan se kurja kokemus, varsinkin kun lähistöllä ei ole kauppoja tai apteekkeja, eikä ole mitään tietoa lähimmistä sairaaloistakaan. Onneksi lapsi virkosi nopeasti, ja pääsimme pääsimme kotiin asti. Vaikkakin me vanhemmat saimme taudin sitten vuorokauden päästä kotona, ja vieraatkin myöhemmin ollessaan lentokoneessa kohti koto-Suomea. Se oli rajuin oksennustauti jonka muistan koskaan kokeneeni, ja äitinä se tietenkin säikäytti pahemman kerran.

Siitä reissusta oppineena olen alkanut kantamaan mukanani lasten särkylääkettä, elektrolyyttipusseja, laastaria, desinfiointilappuja, käsidesiä, wet wipeseja, sekä lasten ja äidin vaihtovaatteita. Kuumemittarikin on matkassa aina välillä varmuuden vuoksi. Särkylääkettä olemme tarvineet lähinnä kuumeen laskemiseen, mutta tokihan siitä on apua myös, jos joku paikka kipeytyy. Kerran lensimme Yhdysvalloista Suomeen alkavassa flunssassa ja lastenlääkärimme täällä Kaliforniassa kehotti antamaan lapsille 15 minuuttia ennen nousuja ja laskuja särkylääkettä. Se auttaisi vähentämään tukkoisuutta.

Elektrolyyttipussit sen sijaan on tulleet meille tarpeeseen näiden oksennustautien myötä. Kotona meillä on valmista elektrolyyttijuomaa, mutta matkalla veteen sekoitettavat jauhepussit ovat käteviä ja menevät pieneen tilaan. Olen kyllä ostanut joskus jotain vastaavaa myös Suomesta. Oksennustaudissahan olisi tärkeää huolehtia riittävästä nesteen saannista, joka saattaa matkalla muutenkin unohtua, ja tästä lääkkeestä saa runsaasti ravinteita. Täällä Kaliforniassa näitä elektrolyyttituotteita myydään myös jäämehuina.

Edes vähän helpotusta lapsen sairastumiseen matkalla saa kun varautuu sen mahdollisuuteen etukäteen

Edes vähän helpotusta lapsen sairastumiseen matkalla saa kun varautuu sen mahdollisuuteen etukäteen

HYVÄ VAKUUTUS ANTAA TILAA HENGITTÄÄ HÄDÄN HETKELLÄ

Ehkä kaikista tärkein asia ajatellen sairastumista matkalla on hyvä vakuutus. Ja se, että ne vakuutustiedot on sitten helposti löydettävissä kun jotakin sattuu. Helpottaa kovasti, kun ei siinä hädän keskellä tarvi alkaa miettimään, että minne tässä pitikään soittaa, tai että voinko mennä lähimpään sairaalaan. Puhelinnumerot, vakuutuskortit ja muut tiedot on hyvä olla helposti löydettävissä koko ajan. Ainakaan täällä Yhdysvalloissa ei pääse paljoa ovea pidemmälle kun aletaan jo kyselemään maksumiestä. Netti toimii varmasti hyvänä apuna kun pitää löytää joko apteekki tai lääkäri, samoin hotellin respa.

Meille kävi yhdellä Suomen reissulla niin, että lapsi kaatui pääedellä ulko-oven vieressä olevaan lasi-ikkunaan joka meni rikki. Hetki piti oikein miettiä, että mitenkähän byrokratia kohdallamme toimii kun menemme ensiapuun. Tai kai me edes voimme mennä Suomessa ensiapuun? Emme kuulu siis Suomen sosiaaliturvaan. Amerikkalainen sairasvakuutuksemme korvaa kuitenkin sairaalakäynnit myös ulkomailla mutta sen omavastuu olisi todennäköisesti ollut kalliimpi kuin suomalainen klinikkamaksu. Onneksi siihen aikaan vielä kaikki alaikäiset hoidettiin Suomessa ilmaiseksi, emmekä siis tarvineetkaan vakuutusta, mutta on paljon helpompaa kun ei tarvi edes miettiä näitä asioita.

lapsi_sairastuu.jpg

RUOKAMYRKYTYS NEVADAN AUTIOMAASSA

Viime marraskuussa teimme tällaisen pitkän road tripin jossa ajoimme Nevadan läpi Utahiin ja sitten toista reittiä takaisin. Kotimatkalla ajoimme autiomaassa etsien ruokapaikkaa ennen viimeistä yöpymistä tienvarsihotellissa. Olin antanut silloin vuoden vanhalle neidillemme autossa pari valmista ruokapussia, koska hän vaikutti niin kovin nälkäiseltä. Ravintolan eteisessä, hupsista vaan, hän oksensikin päälleni. Ajattelimme, että nyt taisi tulla annettua vähän liikaa ruokaa neidille, eikä autokyytikään selkä menosuuntaan ole täydellä mahalla ehkä se miellyttävin. Ei muuta kuin vaihtamaan vaatetta ja siivoamaan äitinkin päältä oksuja. Hotellilla meille kuitenkin äkkiä selvisi, että nyt taisi olla jostakin muusta kuin ylensyönnistä kyse. Lapsi oli silminnähden todella huonovointinen, kalpea ja vetelä. Silmätkin kirjaimellisesti pyörivät päässä. Sydämessä ihan raasti, ja mietin, että miten hemmetissä löydän täällä keskellä ei mitään, Nevadan autiomaassa jonkun sairaalan. Ja keskellä yötä vielä!

Onneksi muutaman kerran oksentamisen jälkeen olo vähän koheni, ja lapsi joi kulauksen vettä ja nukkui seuraavaan aamuun asti. Minä tietysti nukuin vieressä oksennusastia kainalossa jokaisesta pienestä inahduksesta heräten. Onneksi pahin oli siis ohi, ja selvisimme kotiin asti seuraavana päivänä. Automatkalla hänelle nousi kuume. Koskaan meille ei selvinnyt, että oliko kyseessä mahatauti vai joku pilaantunut ruoka. Mutta epäilyni aamiaismunakasta kohtaan heräsivät kun oma mahani meni sekaisin. Jaoin aamiaisen vauvan kanssa eikä kukaan muu perheestä saanut mitään oireita. Tai sitten se oli vaan joku pöpö joka hyppäsi sitten miedonpana minullekin.

lekurissa.jpg


Itse olen sellainen huolehtija -tyyppi, että kun lapset sairastaa, olen kauhusta kankeana. Varsinkin jos se on jotakin uutta ja sellaista, minkä oireet eivät näytä tutuille. Saati sitten jos ei olla edes kotona, vaan jossakin maailmalla. Montaa kertaa olen miettinyt mielessäni, että MIKSI ihmeessä me ollaan taas jossakin hornassa kun tällaista sattuu. Onneksi meille ei ole toistaiseksi sattunut tämän vakavampia reissukokemuksia, ja mielellään en sellaisia otakkaan.

Millaisia kokemuksia sinulla on lasten sairastamisesta matkalla? Tai onko antaa mitään vinkkejä miten selvitä näistä tilanteista?

 

Neverlandin jälkimainingeissa - mekin kävimme siellä

Paula Gaston

Katsoin viime viikolla paljon kohutun dokumentin Leaving Neverland. Vaikka kuinka etukäteen olin jo mielessäni päättänyt, että tässähän taas ollaan rahan keruu mielessä liikenteessä, niin hiljaiseksihan se kyllä veti. Ei voi mitään. Ja surulliseksi! Ne tutun näköiset Neverlandin portit vilahtivat dokumentissa useastikin, ja se vartijankoppikin, sillä me kävimme noissa maisemissa vuosi, pari sitten (postauksen voit lukea täältä). Nyt jos menisin sinne uudelleen, niin fiilikset olisivat varmaan aika erilaiset.

Michael Jacksonin Neverland Kaliforniassa

Michael Jacksonin Neverland Kaliforniassa

Halusin kovasti uskoa, että kaikki nämä syytökset Michael Jacksonia kohtaan olisivat keksittyjä. Täällä Yhdysvalloissa kun tuntuu mikä tahansa olevan mahdollista. Kaikki on Suomen mittakaavassa x100. Mutta voiko kukaan kertoa omista kokemuksistaan noin uskottavasti jos ne eivät oikeasti ole totta? Dokumenttia on kritisoitu siinä olevista epäkohdista, ja yhden huomasin kyllä itsekin. Mietin sitä pitkään. Toinen pojista kertoo nimittäin jossain kohti, mitä yhdellä vierailulla tapahtui, ja että sen jälkeisillä kerroilla he palasivat tekemään “niitä tuttuja seksijuttuja”. Minuutin päästä hän kuitenkin sanoo, että se oli viimeinen kerta kun oli Michaelin kanssa. Niin, että miten se nyt oikein meni?!

Samalla mietin, että miten ihmeessä nämä perheet olivat niin “starstruck” etteivät he missään kohdassa edes epäilleet mitään? Siis varmasti tällaisen tähden karisma sokaisee kenet tahansa alussa, ja on mahtavaa saada kutsu Neverlandiin, mutta ettäkö heti ensimmäisellä kerralla jättäisin lapsen nukkumaan jonkun aikuisen miehen huoneeseen ja vielä samaan sänkyyn? Tuskin. Elokuvien katselu ja lautapelien pelailu makkarissa voisi ehkä vielä mennä, mutta olisin kyllä ihmeissäni, jos joku lähes vieras ihminen pyytäisi saada nukkua lapseni kanssa. Ja olihan se aikuisen miehen alituinen hengailu lasten kanssa vähintäänkin erikoista. Voiko ilmaiset matkat, talot, autot ja muut sokaista vanhemmat niin, että luotto on tähän henkilöön 100%. Kyseessä kuitenkin on omat lapset! Varmaan jossain kohtaa voi, mutta tässä oltiin Michaelin sängyssä jo ensimmäisestä illasta lähtien.

puu_neverland.jpg

Lasten sokaistumiseen uskon täysillä. Itse kun on 6-vuotiaan tytön äiti, niin oli hirveän helppo ymmärtää se lasten syvä ihastuminen MJ:hin. Lapset ovat niin älyttömän viattomia ja naiiveja tuossa vaiheessa. Meillä esimerkiksi palvotaan tällä hetkellä omaa iskää. Kaikki mitä hän sanoo, on jollakin tavalla coolia ja kotona on aina mälsää kun iskä on töissä. Tänäänkin kun hain lapsen taidekoulun tunnilta, ensimmäinen mitä hän sanoi oli: “Is Dada home?”. Kun siis mietin omaa lastani, niin en epäile yhtään etteikö näitä poikia olisi ollut helppo aivopestä olemaan kertomatta tapahtumista. Varsinkin, kun he näkivät kuinka heidän omat vanhemmatkin ihailivat Michaelia. Sieltähän sitä mallia varsinkin otetaan. Lapset elävät suuresti ja tunteella.

Katsoin myös Jacksonin perheen oman dokumentin, joka oli tavallaan vastine Leaving Neverlandille. Siinä tuotiin esiin juurikin näitä epäkohtia joita Leaving Nervelandissä oli. Lisäksi siinä kerrottiin erilaisista rahastamisyrityksistä joissa julkkiksilta yritetään kiristää rahaa. Valitettavasti ne ovat varmasti ihan arkipäivää maailman julkuille, ja totista totta. Ja kieltämättä, tämänkin dokumentin toisella pojista on ollut aika monta yritystä rahastaa tällä asialla ennen tätä dokumenttia. Sekin pistää miettimään. Mikä kaikki sitten on totta ja mikä ei, liekö tähän koskaan tulee todellista selvyyttä. Aikamoinen vyyhti, ja on vaikea ajatella, että ihan kaikki syytökset olisivat kokonaan keksittyä tarinaa.

Minua jäi jossain kohdassa myös vaivaamaan se, että mitä näille kaikille muille pojille on tapahtunut tämän jälkeen, joten luin aika monta artikkelia asiasta. Todella surullista oli huomata, että näistä perheistä kahdessa, isät olivat päätyneet itsemurhaan. Niin, että olipa totuus mikä tahansa, niin aika monen perheen elämän Michael Jackson on tavalla tai toisella saanut sekaisin.

Neverland_kivi.jpg

Molemmissa dokumenteissa näytettiin paljon kuvia Neverlandistä. Siellä on kyllä varmasti ollut todellinen Liisa Ihmemaassa -meininki ja tunnelma. Sen tunnelman pystyi jotenkin vieläkin aistimaan paikan portilla, jossa siis kävimme pyörähtämässä. Olimme ohikulkumatkalla, kun mieheni setä sanoi, että: “Ajatte ihan Neverlandin läheltä, pysähtykää siellä”. Vaikka Neverland on ollut jo vuosia tyhjillään, sen portin lähellä olevat muurit olivat vielä täynnä fanien kirjoituksia, ja vartijankopissa istui vartija. Porteissa oli suuret joulukranssit ja lippu oli salossa. Mutta se porteissa ollut teksti “NEVERLAND” ei ollut siinä enää. En ole ollut Michael Jacksonin superfani, mutta olen silti aina tykännyt hänestä ja hänen musiikista. Ja hän oli ensimmäinen superstara jonka konsertissa olen koskaan ollut. Sitä konserttia en unohda ikinä! Oli jotenkin hienoa käydä Neverlandin luona lukemassa muistokirjoituksia. Mutta nyt noihin muistoihin tullut tahra!

Oletko katsonut Leaving Neverlandin tai Jacksonien oman dokumentin? Mitä mieltä olet asiasta?