Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Keski-Kalifornia

Maailman kuumin paikka; Kuolemanlaakso

Paula Gaston

Road trip Kaliforniasta Utahiin viettämään Kiitospäivää oli hyvällä alulla, ja olimme viettäneet ensimmäisen yön vielä Kalifornian puolella Mojaven kaupungissa. Sen jälkeen suuntasimme kohti Kuolemanlaaksoa ihan Kalifornian ja Nevadan rajalla. Pysähdyimme ostamaan vähän evästä ja vettä paikallisesta ruokakaupasta, ja ennen menoa Kuolemanlaaksoon, vierailimme Manzanarin keskitysleirillä, josta kerroin teille viime viikolla. Meille vierailu Kuolemanlaaksoon oli ensimmäinen, vaikka sitä on suunniteltu jo monena erillisenä vuotena, ja se suhteellisen lähellä meitä onkin. Jostain syystä se ei vaan ole sattunut aiemmin meidän reiteille.

 

Kuolemanlaakso (Death Valley) on aavikkolaakso Sierra Nevadan vuoristossa. Se on saanut nimensä Kultakuumeen aikana, kun useat kullanetsijät ja muut yrittivät kulkea Kuolemanlaakson läpi koskaan pääsemättä perille. Kesällä erämaan lämpötilat nousevat helposti todella korkeiksi ja talvella öisin saattaa olla jopa pakkasta. Kuolemanlaaksossa onkin mitattu koko maapallon lämpöennätys vuonna 1913, joka oli 56,7 C. Huh huh! Kesäkuukausien normaalit lämpötilat pyörivät nekin lähellä 50C, joten kannattaa todella harkita milloin laaksossa vierailee. Joskus talvikuukausien vesisateet yllättävät alueen ja aiheuttavat siellä tulvia. Viime vuonna kaksi ihmistä kuoli tulvien alle. Olosuhteet ovat siis kaikin puolin haastavat. Lisäksi Kuolemanlaakso on Amerikan matalin kohta sillä se on enimmillään jopa 86 metriä merenpinnan alapuolella. Alue liitettiin Amerikan kansallispuistoihin vuonna 1994.

Maisemia matkalta alas laaksoon

Maisemia matkalta alas laaksoon

A3E6D49F-2691-41D4-89EC-10FFA0CB2210.JPG

Meidän harmiksemme emme ehtineet nauttimaan Kuolemanlaaksosta kovinkaan kauaa, sillä vietimme Manzanarissa enemmän aikaa kuin oli suunniteltu, ja meidän piti ehtiä illaksi vielä Las Vegasiin. Olisi ollut mukava käydä vähän patikoimassa ja katsomassa myös alueita hieman etäämmällä päätiestä. Olisin halunnut käydä ainakin Devil’s Golf Coursella, Bad Water Basinin suolatasangoilla ja Racetrackillä, jossa kivet mysteerisesti liikkuvat itsekseen. Vaikka erämaat eivät itseeni ehkä iske samoin kuin muut luonnonpuistot, voisin hyvinkin palata yökuntiin leirintäalueelle ja viettää siellä muutama päivä tutkien paikkoja. Muutamana viime keväänä sateiden jälkeen Kuolemanlaaksossa on nähty niin sanottu Super bloom, jolloin erilaiset erämaan kukat ovat puhjenneet kukkaan ennennäkemättömällä tavalla. Mikä olisikaan siis parempi aika palata paikan päälle kuin kevät?!

Me vietimme aikaa lähinnä Furnace Creekin alueella, joka on Kuolemanlaakson syvin ja kuumin kohta. Näimme myös Mesquite Flatin hiekkadyynit, joilla olisi ollut kiva käydä vähän käveleskelemässä, mutta aika ei antanut siihen myöden. Erikoisia maisemia ja paikkoja pysähdellä on Kuolemanlaakson päätielläkin riittämiin ensikertalaiselle, ja Furnace Creekin Visitor Centerissä oli esillä mielenkiintoinen näyttely erämaan eläimistä ja kasveista.

Marraskuu ja mukavat 22C

Marraskuu ja mukavat 22C

Matkalla merenpinnan alapuolelle…

Matkalla merenpinnan alapuolelle…

Kuolemanlaaksossa on nyt siis käyty vaikka vähän jäikin hampaankoloon, että niin monia paikkoja siellä jäi vielä näkemättä. Niille, jotka suunnittelevat vierailua, suosittelen ehdottomasti varaamaan aikaa muuhunkin kuin puiston läpiajamiseen. Mieluiten kannattaa tulla vaikka yökuntiin. Ja sitten ei muuta kuin erämaahan seikkailemaan! Ensi postauksessa ollaan sitten jo Las Vegasissa.

 

Manzanar - sodanaikainen keskitysleiri Kaliforniassa

Paula Gaston

Mitä ihmettä? Onko Amerikassakin keskitysleirejä? Kyllä vaan. Ensimmäinen varsinainen etappimme Nevadan ja Utahin road tripillämme oli vielä Kalifornian puolella oleva Manzanarin keskitysleiri. Ehkä vähän erilainen keskitysleiri, kuin ne mitä tästä sanasta yleensä tulee mieleen, mutta muuta sanaa en suomenkielestä sille löytänyt. Myös englanniksi Manzanarista on käytetty montaa eri nimitystä aina “War Relocation Centeristä” keskitysleiriin, eikä kukaan oikein tunnu tietävän, mikä nimistä olisi osuvin. Oli nimi mikä tahansa, ensimmäinen kohteemme veti meidät varsin mietteliäiksi heti jo matkan alussa.

Manzanar sijaitsee Kaliforniassa ihan Sierra Nevadan vuoriston takana lähellä Kuolemanlaaksoa. Emme juurikaan tienneet mitä odottaa tältä vierailulta, sillä Manzanar ei ole kovin tunnettu, enkä tullut siitä kovin paljoa lukeneeksikaan ennen matkaa. Sen verran taustaa kuitenkin tiesin, että leiri oli käytössä toisen maailman sodan aikaan vuosina 1942-45, ja siellä pidettiin Amerikassa asuvia japanilaisia sekä amerikan-japanilaisia. Pearl Harbourin iskun jälkeen Yhdysvallat päätti, että “japanilaisongelmalle” oli tehtävä jotakin, ja niin ympäri maata avattiin yhteensä kymmenen leiriä. Kaikkien japanilaisten oli jätettävä taakseen kotinsa ja koko elämänsä, ja ilmoittauduttava lähimmälle keskitysleirille, sillä muuten he saattaisivat olla uhka Yhdysvalloille. Leireillä oli yhteensä yli 110 000 ihmistä.

Elämä Manzanarissa ei suinkaan ollut ihan samanlaista kuin tuntemillamme Eurooppalaisilla keskitysleireillä. Asukkaita ei kidutettu eikä kohdeltu muutenkaan kaltoin. Elämä Manzanarissa oli kuitenkin raskasta, sillä leiri oli omavarainen, ja sen asukkaat joutuivat tekemään paljon töitä saadakseen ruokaa. Leirillä asuttiin parakeissa jotka eivät varsinaisesti olleet tehty alueen säätiloja huomioon ottaen. Kesät olivat prutaalin kuumia ja talvella alueella satoi lunta. Manzanar oli kuin pieni kaupunki erämaan keskellä, jossa elettiin eristynyttä elämää. Kun leiri lopulta lopetettiin, ihmisille annettiin $25 rahaa, ja menolippu paikkaan jonne he halusivat mennä. Monella ei kuitenkaan ollut enää paikkaa minne palata, sillä he olivat menettäneet ihan kaiken. Jotkut jopa kieltäytyivät lähtemästä leiriltä koska he eivät tienneet minne mennä. Lopulta kaikki pakotettiin lähtemään, samalla tavoin kuin heidät myös pakotettiin tulemaan leirille.

Tällaisissa parakeissa asukkaat asuivat

Tällaisissa parakeissa asukkaat asuivat

B1DA6F15-CA63-45B1-B250-8A7C3B0C3AD8.JPG

Nykyään Manzanar on entisöity museoksi, ja se on osa Amerikan kansallispuistosysteemiä. Lähes kaikki alkuperäiset rakennukset ovat tuhoutuneet, mutta tilalle on rakennettu jäljitelmiä, jotta kävijöille muodostuisi kuva siitä, millaista elämää leirillä elettiin. Alueen läpi voi ajaa autolla pysähdellen eri rakennuksille ja muistomerkeille, ja visitor centerissä on kattava näyttely esineistä joita paikalta on löydetty. Lisäksi teatterissa pyörii koskettava elokuva siitä, miten nämä viattomat ihmiset riistettiin elämistään ja sitten jätettiin oman onnensa nojaan.

Kymmenen keksitysleiriä ympäri Yhdysvaltoja

Kymmenen keksitysleiriä ympäri Yhdysvaltoja

61B22FF4-9DDE-4B1D-BC58-BC6DD57D55F8.JPG
Manzanarin hautausmaalle pystytetty muistomerkki

Manzanarin hautausmaalle pystytetty muistomerkki

Vierailu Manzanariin oli yllätti meidät täysin. Luulimme tulevamme paikkaan jossa on vain muutama muistomerkki, mutta Manzanar olikin itseasiassa aika vilkas museo, jossa olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka kauan. Mieleen jäi monta tarinaa ihmisistä, jotka yhtenä päivänä elivät aivan normaalia elämää, ja sitten seuraavana päivänä olivatkin syyttömästi vankeina. Lähdimme jatkamaan road trippiämme aika hiljaisina…

 

Kondorikotkia ja lepakoita - Pinnacles National Park Kaliforniassa

Paula Gaston

Kun lueskelee ihmisten matkasuunnitelmia Kalifornian road tripille siellä yleensä vilkkuu sellaisia kansallispuistoja kuten Yosemite, Muir Woods ja Sequoia. Siitä sitten vielä koukkaus Nevadan kautta Arizonan rajalle katsomaan Grand Canyonia. Mutta nytpä esittelen teille kansallispuiston josta harva tuntuu tietävän. Edes monet täkäläiset eivät ole koskaan kuulleetkaan tästä kiipeilijöiden salaisesta aarteesta keskellä ei mitään. Kävin eilen kolmatta kertaa patikoimassa Pinnacles National Parkissa Salinas Valleyssä.

Pinnacles on itse asiassa muinaisen tulivuoren jäännökset jotka alunperin kuuluivat San Andreaksen railoon. Ajomatkaa puistoon tulee San Franciscosta parisen tuntia sen itäiselle sisäänkäynnille ja 2,5 tuntia sen länsipuolelle. Puistossa on useita patikointireittejä ja monet niistä kulkevat erilaisten luolien läpi. Luolat ovatkin Pinnaclesin yksi vetonaula, samoin kuin kondorikotkat joita voi nähdä liitelemässä vuorien yllä. Lisäksi siellä näkee aina runsaasti kalliokiipeilijöitä. Pinnaclesin alue suojeltiin alunperin jo vuonna 1908 jolloin presidentti Roosevelt teki siitä National Monumentin. Lopulta siitä tehtiin kansallispuisto vuonna 2013 presidentti Obaman määräyksellä.

 

PINNACLES ITÄINEN SISÄÄNKÄYNTI

Olen ollut Pinnaclesilla kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla menimme sisään itäiseltä sisäänkäynniltä, ja kiersimme mukavan reitin Bear Gulchin luolien läpi pienen järven rannalle syömään eväitä. Luolasto oli suhteellisen helppo kulkuinen ja suoriuduimme siitä aika helposti vauva kantorepussa. Monet luolat sopivatkin hyvin jo vähän isommille lapsille, jotka pystyvät itse kiipeämään kivillä, sanoisin että ehkä noin 5-vuotiaasta ylöspäin. Ja jännäähän siellä luolassa tietenkin on, kun välillä mennään kapeista kohdista, tai kiivetään pimeässä taskulampun turvin.

Itäistä puolta pidetään puiston "pääsisäänkäyntinä" ja siellä onkin aika ajoin tosi paljon väkeä. Kuten lähes kaikissa Amerikan kansallispuistoissa, omaa rauhaa on valitettavasti vaikea löytää. Puistot ovat äärimmäisen suosittuja, ja väkisinkin siellä törmää muihin ihmisiin tai jopa ruuhkiin. Niin on käynyt myös Pinnaclesille sen jälkeen kun siitä tehtiin kansallispuisto. Sen pääparkkipaikalle mahtuu vain kourallinen autoja, joten vierailijat kuljetetaan patikkapoluille bussilla. Ensimmäisellä vierailukerrallani Pinnacles oli vielä ihan tuore kansallispuisto, eikä itäinenkään puoli ollut silloin vielä tukossa.

Itäisellä sisäänkäynnillä on useampi tällainen tikkojen rei'ittämä puu

Itäisellä sisäänkäynnillä on useampi tällainen tikkojen rei'ittämä puu

pinnacles_jarvi.jpg

PINNACLES LÄNTINEN SISÄÄNKÄYNTI

Kahdella seuraavalla kerralla olemme menneet puistoon sisään läntiseltä sisäänkäynniltä. Tämä puoli ei näytä olevan yhtä suosittu mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että parkkipaikka löytyy helpommin eikä patikkapoluilla ole niin paljoa tunkua. Sekin hyvä puoli läntisellä puolella on, että siellä ei tarvitse jonotella bussin kyytiin vaan auton saa kävelymatkan päähän polkujen lähtöpaikasta. Menomatkalla läntiselle puolelle ajetaan myös Moneterey Wine Countryn läpi, eli jos viinihammasta pakottaa, kotimatkalla voi pysähtyä vaikka viinitilalla. 

Eilisellä reitillä lähdimme matkaan läntiseltä sisäänkäynniltä, ja kävimme Balconies luolassa, joka oli vaikeusasteeltaan hieman haastavampi. Taskulamppu tuli tässä luolassa tarpeeseen, ja välillä piti ihan miettiä, että miten päin kiviä pitkin olisi parasta edetä. Luolan jälkeen polulla avautuivatkin upeat näkymät.

pinnacles_kukkulat.jpg
Kohti luolia..

Kohti luolia..

Ja sitten sisään muiden perässä

Ja sitten sisään muiden perässä

KONDORIKOTKIA, LEPAKOITA JA KEVÄTKUKKIA

Molemmilta Pinnaclesin sisäänkäynneiltä pääsee useammalle reitille joilla on luolia, ja polut yhdistyvät jossain vaiheessa. Ennen reittivalintaa kannattaa kuitenkin varmistaa joko netistä, tai visitor centeristä, mitkä luolista ovat auki. Puiston luolissa asustelee 13 eri lepakkolajia, ja niiden pesintäaikana lepakkojen asuttamat luolat suljetaan. Tälläkin kerralla ainakin Bear Gulch Cave oli suljettuna. 

Pinnacles on myös oiva paikka bongata Pohjois-Amerikan harvinaisin lintu, eli kaliforniankondorikotka. Tämä kerran lähes jo sukupuuttoon kuollut lintulaji pesii Big Surin alueen lisäksi Pinnaclesin kallioilla. Kaliforniankondori on väriltään musta, mutta sen pää on kalju ja punainen. Se on helppo sekottaa kalkkunakondoriin. Se on kooltaan kuitenkin paljon paljon suurempi, sillä sen siipien väli voi olla jopa kolme metriä. Jos haluat ennen Pinnaclesiin menoa varmistua miten erottaa nämä linnut toisistaan, voit kurkata tunnusmerkit täällä olevasta kuvasta.

Parhaat vierailuajankohdat Pinnaclesille ovat kevät ja syksy. Kesä on usein hikisen kuumaa aikaa patikoimiseen. Puisto on kuitenkin auki ympäri vuoden. Keväällä voi bongata useita kevätkukkia siellä täällä polkujen varrella. Visitor centeristä saatavassa kartassa onkin esitelty niistä muutama, mutta itse olen aikoinaan ostanut Kalifornian luonnonkukista kertovan kirjasen juurikin Pinnaclesin luontokeskuksesta. Sitten ei muuta kuin kukkia ja lintuja bongailemaan!

California scrub jay

California scrub jay

Butterfly mariposa lily:n voit bongata ainoastaan Kaliforniassa (Kuva: Päivi Hakala)

Butterfly mariposa lily:n voit bongata ainoastaan Kaliforniassa (Kuva: Päivi Hakala)

 

VINKIT PINNACLES NATIONAL PARKIN VIERAILULLE

  • Valitse miltä sisäänkäynniltä haluat mennä sisään, jos matkaan läntiselle sisäänkäynnille menee puolituntia kauemmin, sen usein voittaa takaisin kun ei tarvitse jonotella puistossa bussiin
  • Molemmilla sisäänkäynnillä on Visitor centerit, vessat ja piknik -alueet, leirintäalue sijaitsee itäisellä puolella. Itäisellä sisäänkäynnillä on myös pieni luontokeskus
  • Muista ottaa mukaan paljon vettä, eväät, aurinkohattu ja -voide. Luolien valloittajien on hyvä kantaa mukana myös taskulamppua tai päälamppua
  • Muista hyvät kengät sillä luolissa kiipeillään kivien päällä
  • Kerrospukeutuminen on valttia; kun auringossa voi olla kuuma, luolissa taas on viileää
  • Tarkista etukäteen luolien aukiolot
  • Vältä heinikoita tai koloja joihin et näe, puiston alueella on kalkkarokäärmeitä
     

Jos haluat nähdä enemmän Pinnaclesista, käyppäs kurkkaamassa Instagram profiilini @paulagaston, etusivulta Highlightsien alta löytyy videoita reissustamme!

Maailman kuuluisin vessa - Yö Madonna Innissä

Paula Gaston

Spring breakin kotimatka häämötti jo edessä. Santa Monican vuoristo ja Channel Islandsin kansallispuisto oli jätetty jo taakse, ja lähdimme ajelemaan kohti Pohjois-Kaliforniaa. Koska meillä oli vielä lomaa jäljellä, päätimme jälleen kerran puolittaa ajomatkan, niin se olisi vauvan kanssa vähän mukavampi. Kotimatkan viimeiseksi pysähdykseksi valikoitui San Luis Obispo, ja siellä hotelli nimeltä Madonna Inn

Muistan joskus vuosia sitten Suomessa näin televisio-ohjelman jossa esiteltiin maailman kuuluisimpia ja erikoisimpia hotelleja. Mieleeni jäi elävästi hotelli jonka jokainen huone oli sisustettu erilaisella teemalla, ja jonka ravintola oli kokonaan pinkkiä nahkaa. Kerran sitten Kalifornian road tripillä ystäväni ehdotti, että voisimme pysähtyä vessatauolle maailman kuuluisimpaan vessaan. Heti kun kaarsimme Madonna Innin pihaan tunnistin sen telkkari-ohjelmasta. Silloin teimme vain pienen pysähdyksen mutta aina siitä asti olen haaveillut joskus yöpyväni Madonna Inn Resortissa. 

madonna.jpg
madonna_registration.jpg
madonna_rakennus.jpg

 

MADONNA INN

Vuonna 1958 San Luis Obisboon, Highway 101:n varrelle avattiin 12:sta huoneen motelli. Sen perustaja on Alex Madonna ja hänen vaimonsa Phyllis. Tästä persoonallisesta motellista tuli heti suosittu ja sitä laajennettiin, mutta vuonna 1966 sen alkuperäiset rakennukset tuhoutuivat tulipalossa. Tuhoutuneet huoneet rakennettiin uudelleen ja kaikki huoneet remontoitiin yksilöllisen teeman mukaan. Alex Madonna halusi tarjota ihmisille enemmän kuin vain huoneen, ja halusi, että kaikki lähtisivät paikasta hymyillen. Hän kuoli vuonna 2004, mutta yritys on pysynyt edelleen perheellä ja laajenee laajenemistaan. 

Nykyään Madonna Innissä on 110 huonetta. Huoneiden teemoina on muun muassa (vapaasti suomennettuina) Luolamies, Romanssi, Vanhanajan honeymoon, Antiikkiset autot, Italia, San Francisco, Aavikon hiekka, Golfaajan huone, Upea 50-luku, Sydämiä ja kukkia, sekä Intiaanit. Osassa huoneista on vesiputousta jäljittelevät suihkut. Pääset kurkkaamaan kaikki huoneet täältä. Sisustus on koko hotellissa tosi yliampuva, jopa niin, että se on jo aika hieno. Tai ainakin hauska.  Pinkki väri toistuu useissa paikoissa ja rakennuksissa on tavoiteltu myös Alppien tunnelmaa. Meidän huoneemme nimi oli China Flower ja se oli sisustettu kiinalaisin huonekaluin. Olin jotenkin odottanut vähän rähjäisempää vanhaa motellihuonetta, mutta huoneemme olikin todella siisti ja vasta remontoidun näköinen. Pakostakin suusta pääsi: "Vau!"

Huoneessamme oli kaksi erillistä huonetta

Huoneessamme oli kaksi erillistä huonetta

Ihanan pehmeät kylpytakit löytyivät huoneen kaapista ja ne päällä pystyi kipaisemaan kivasti uima-altaalle

Ihanan pehmeät kylpytakit löytyivät huoneen kaapista ja ne päällä pystyi kipaisemaan kivasti uima-altaalle

Älä syö saippuaa vaikka se näyttääkin kakulta

Älä syö saippuaa vaikka se näyttääkin kakulta

Madonna Inn on nähty muun muassa televisiosarjoissa Bachelor ja Simpsons. Se on ollut myös lukuisien musiikkivideoiden kuvauspaikkana, niistä kuuluisimpana Roxetten The Center of the Heart ja Lady Antebellumin Heart Break albumin promootiovideo. 

 

MOTELLISTA RESORTIKSI

Samalla kun Madonna Inn kasvoi ja alkoi niittää mainetta, sen palvelutkin alkoivat kehittyä. Vaikka se vielä toimii motellin periaatteen tavoin, voi sen tiluksilla viettää hyvinkin koko päivän tai vaikka viikonlopunkin eri aktiviteeteissa. Siellä voi myös poiketa kahvilla, tai syömässä ohikulkumatkalla, kuten mekin olemme tehneet pari kertaa ennen yöpymistä. Madonna Innissä on kaksi ravintolaa, leipomo ja matkamuistomyymälä. Tanssisalissa on elävää musiikkia joka ilta. Me söimme sekä illallisen että aamupalan vähän rennommassa Copper Cafessa. Sen menu kuulosti meistä houkuttelevammalle kuin hintavan Alex Madonna's Gold Rush Steakhousen. Jälkimmäiseen ravintolaan kannattaa käydä kuitenkin ainakin ovelta kurkkaamasssa, sillä se on aikamoinen "teos". Keskellä ravintolaa on kultainen puu ja koko sen sisustus on pinkki. Lupaan ettet ole nähnyt vastaavaa muualla! Copper Cafen aamiainen oli tosi herkullinen, iltamenu sen sijaan oli vähän tavallinen ilman mitään "vau -elämyksiä". 

Alex Madonna's Gold Rush Steakhouse

Alex Madonna's Gold Rush Steakhouse

madonna_baari.jpg

Madonna Innin huoneet ovat eri rakennuksissa sen tiluksilla, ja auton saa ajettua aikalailla huoneen eteen. Ihan meidän huoneemme edestä avautui portit "Salaiseen puutarhaan", jossa voi käydä ihailemassa kukkasia, pelaamassa ulkopelejä tai vaikka lueskelemassa kirjaa. Sen alapuolella on kaksi pinkkiä tenniskenttää, ja koripallokorit. Viimeisimpänä investointina Madonna Inniin on rakennettu uima-allas ja spa-osasto, jossa voi käydä lekottelemassa infinity poolilla, kuntosalilla tai vaikka hieronnassa. Ihan motellin vieressä on hevostila joka järjestää ratsastusretkiä alueen maastoihin ja viereisillä kukkuloilla on useita patikkapolkuja.

Me käveleskelimme aamulla aamiaisen jälkeen tutkien vähän paikkoja. Paikasta toiseen, tai kauemmaskin, voi suhauttaa motellin tarjoamilla pinkeillä polkupyörillä. Henkilökunta sen sijaan ajeli pinkeillä golf -kärryillä, ja jopa alueen katulamputkin olivat pinkit. Meillä ei valitettavasti ollut aikaa kokeilla ihan kaikkia aktiviteetteja mutta toivottavasti pääsen joskus vielä takaisinkin. Toki ihan kaiken kokeileminen tulee äkkiä hintoihinsa varsinkin kun huonehintaan lisätään vielä resort fee. Onneksi sentään aika monet aktiviteetit kuuluvat hintaan.

madonna_golf.jpg

 

JA SITTEN NE KUULUISAT VESSAT

Moni ohikulkija pysähtyy Madonna Inniin vain vessatauolle sillä he ovat kuulleet motellin kreisesitä vessoista. Varsinkin miestenhuone ja sen urinaali ovat niittäneen mainetta ja olleet esillä monessa televisio-ohjelmassa. Miestenhuoneen urinaali  jäljittelee vesiputousta josta valuva vesi sitten huuhtoo sen. Ei kannata yllättyä ollenkaan, vaikka miestenhuoneesta ulos tuleekin naisia. Itsekin kävin siellä nappaamassa kuvan blogiin. Kannattaa kuitenkin varmistaa joltakin miespuoliselta asiakkaalta, että vessa on tyhjä. 

madonna_pisuaari.jpg
Copper Cafe

Copper Cafe

Naistenhuone on myös aika erikoinen. Se on sisustettu kokonaan pinkiksi ja sitä koristaa komeat kattokruunut. Tällä kertaa käväisin myös Copper Cafen vessassa joka sekin oli ihan mielenkiintoinen. Harvoinpa tulee tutuille sanottua, että muistakaahan sitten pysähtyessä käydä myös vessoissa, mutta Madonna Innin kohdalla näin on tehty! 

Jos haluat nähdä enemmän Madonna Innistä, käyppäs kurkkaamassa Instagram profiilini @paulagaston, etusivulta Highlightsien alta löytyy videoita reissustamme!
 

Me jatkoimme Madonna Innistä sitten levänneenä kotiin saakka. Spring Breakin reissu oli plakkarissa!

Hofsas House Hotel - Carmel-by-the-Sean todellinen helmi

Paula Gaston

*Majoituksen tarjosi Hofsas House Hotel.
Kuten aina, kaikki alla olevat mielipiteet ovat omiani. 

Kirjoitin aiemmin matkastamme Kalifornian rannikolle Carmel-by-the-Sea nimiseen kaupunkiin. Kerroin sen kuuluisista asukkaista ja erikoisista laeista, kuten siitä, että Carmelin kaduilla on laitonta kävellä korkokengissä. Me vietimme siellä mukavan viikonlopun, vaikka välillä vähän satelikin vettä. Majoituimme eurooppalais -tyyliseen butiikkihotelli Hofsas Houseen, joka oli ihan keskustan tuntumassa, ja josta oli hyvä lähteä mihin suunnalle tahansa viettämään päivää. Meistä pidettiin hotellissa hirmuisen hyvää huolta, ja päällimmäisenä mieleen jäi välitön ja lämmin tunnelma, joka tässä perheyrityksessä vallitsee.

PIKKUMÖKEISTÄ BUTIIKKI-HOTELLIKSI

Donna Hofsas miehensä Fredin kanssa muutti Los Angelesista Carmeliin 1940-luvun lopulla. He ostivat kaupungista neljä mökkiä, ja asuen yhdessä niistä, he alkoivat vuokrata kolmea muuta. Näin alkoi Hofsas Housen tarina, joka 1957 laajentui hotelliksi. Donna kuoli vuonna 1981 jättäen hotellin pojalleen, ja siitä eteenpäin yritys on pysynyt perheellä. Hotellinjohtaja Carrie Theis puhuu isoäidistään Donnasta lämmöllä, ja siitä, kuinka hän jo lapsesta saakka on ollut auttamassa hotellilla. On mukavaa jutella ihmisen kanssa, jolla selvästi on rakkaus työhönsä. 

Hofsas House on läpikäynyt laajennuksen myös myöhemmin, ja nykyään siinä on 38 uniikkia huonetta. Hotellissa on myös ympärivuoden lämmitetty uima-allas, joka ei ole kovin yleistä Carmelissa, jossa hotelleilla on hyvin pienet tontit. Suomalaisille, ja miksei muillekkin mainittakkoon, että uima-altaan yhteydessä on myös sauna. Alkupeäiset mökitkin löytyvät vielä alueelta, ja ovat käytössä. Hofsas Housella on myös kokoustila, jossa on täyskeittiö ja takka.

Hotelli on todella sisustettu vähän eurooppalaistyyliä mukaillen. Donna Hofsasin ystävä, taiteilija Maxine Albro maalasi rakennukseen bavarialais -teemaisen seinämaalauksen sekä muita teoksia. Lisäksi joka puolella rakennusta vastaan tulee hollantilaistyylisiä ovia, joissa oven saa auki kahdessa osassa. Itse rakennuskin muistuttaa vähän Keski-Eurooppalaisia taloja. 

hofsas_house_ulkoa.jpg

UNIIKIT HUONEET

Jokainen Hofsas Housen huone on erilainen, mikä tekee majoittumisesta jo itsestään jännittävää. Monissa huoneissa on merinäköala, ja hollantilaistyyliset ovet, jotka mahdollistavat maiseman ihailun suoraan huoneesta. Useassa huoneessa on parveke, takka tai pienkeittiö. Kaikkialla toimii Wifi. Me majoituimme King Suiteen josta oli upea näköala merelle. Saapuessamme paikalle, meitä odotti huoneessa pullo viiniä ja juustoja, sekä tyttärelleni jätetty frisbee. Romanttinen ruusukuvioinen tapetti ei ollutkaan yliampuva, vaikka etukäteen niin ajattelin, vaan oikeastaan aika söpö. Lisätunnelmaa huoneeseen toi takka. Varsinkin lasten kanssa matkustaessa huoneen ehdoton valtti oli minikeittiö, jolloin lasten ruokien säilöminen ja lämmittäminen onnistuu helposti. Carmelille tuttuun tyyliin, osaan huoneista ovat myös lemmikit tervetulleita. 

hofsas_house_huone.jpg
hofsas_lokki.jpg
hofsas_maisema.jpg

Huonehintaan kuuluu mannermainen aamiainen. Yksi asia josta tykkäsin erityisesti oli se, että aamupala oli katettu vastaanoton aulaan takkatulen viereen niin, että siitä saattoi kerätä itselleen sopivan tarjottimellisen huoneeseen vietäväksi. Erilaisia leivonnaisia varten mukaan sai pienen korin, ja lisäksi tarjolla oli jogurttia ja hedelmiä. Henkilökunta antoi mukaani termospullon kahvia ja lasilliset mehua. Yhdysvalloissa hotelliaamiainen ei useinkaan ole kovin kummoinen, joten oli kiva saada tuoreita leipomon croissantteja ja viinereitä. Mielestäni oli kiva idea viedä aamiainen huoneeseen; siten meillä oli mahdollisuus syödä auringonnousua katsellen omassa rauhassa. Aivan liian usein hotellin aamiaistila on onnettoman pieni eikä mistään meinaa löytyä vapaata pöytää. 

hofsas_toimisto.jpg

ILLALLINEN BEACH HOUSESSA JA VIININMAISTELUA

Meille oli varattuna myös illallinen naapurikaupunki Pacific Groven Lovers Pointissa. Nimihän ainakin jo enteilee hyvää! Beach House ravintola ei olisi voinut enää olla kauniimmalla paikalla meren rannalla, ja melkein toivoinkin, että olisimme käyneet siellä myös valoisan aikaan ihailemassa maisemaa. Pacific Grove on ihan 17-mile-driven varrella, jonka sanotaan olevan yksi maailman kauneimmista rantareiteistä, joten sillä kierroksella tai ajaessa vain Highway 1:llä, tässä on taas yksi hyvä paikka pysähtyä. Ja Beach Housea varten suosittelen ehdottomasti tekemään pöytävarauksen, ainakin illalla paikka oli ihan täynnä. Ruoka oli oikein hyvää, ja täytyy sanoa, että mieheni syömä Beef Stroganoff oli yksi parhaista joita olen maistanut! 

Lisäksi pääsimme maistelemaan viinejä Tudor -maisteluhuoneessa. Kuten useilla alueilla Kaliforniassa, myös Montereyn alueella kasvatetaan viinejä, ja parhaiten siellä viihtyy Pinot Noir -rypäle. Hofsas Housen omistaja ja johtaja Carrie kertoikin minulle, että pikkuhiljaa Carmeliin on avautunut useita viinimaisteluhuoneita, ja matkailijat tulevat sinne myös maistelemaan viinejä. 

VAHVA SUOSITUS

Hofsas House Hotel teki viikonlopustamme Carmelissa todella viihtyisän. Itse tykkään todella paljon tällaisista persoonallisista paikoista joissa on nähty vaivaa asiakkaiden viihtyvyyden eteen. Vaikka lauantai-iltapäivänä satoi vettä lähes kaatamalla, sekään ei pilannut lomaamme kun olimme lämpimässä ja viihtyisässä huoneessa napostelemassa 5th Avenue Delin herkkuja. Ne oli alunperin varattu sunnuntain rannalle menoa varten, mutta taisimme ottaa vähän varaslähtöä popsiessamme niitä jo etukäteen. Seuraavalle päivälle jäi sentään mukaan otettavaksi porkkanakakkua. Mikäli Kalifornian road tripillä Highway 1:n varrella on majapaikka on hakusassa, tälle paikalle vahva suositus!