Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Jordania

Tänne haluaisin palata; 3 + 1 kestosuosikkiani maailmalla

Paula Gaston

Aika usein reissun jälkeen ajattelen, että tänne haluaisin joskus palata uudelleen. Vasta kun antaa ajan vähän kulua, huomaakin mikä paikoista on todella jäänyt sydämeen. Jotkut ikään kuin unohtuvat ja jäävät taka-alalle kivoina muistoina. Mutta sitten on niitä, joihin tietää palaavansa jonakin päivänä takaisin. Omalla kohdallani niitä on monia. Olen ollut erityisen ihastunut aina Kreikkaan ja Yhdysvaltoihin, ja molempiin eri syistä. Molemmissa olen myös matkustellut paljon. Italiaankin aion vielä palata joskus, samoin kuin Islantiin. Mutta sitten on myös niitä, joihin on ihan oikeasti PAKKO päästä takaisin pian... 

1. JAPANI

17332945_1440445892700133_1958966366463590400_n.jpg
15047975_335701133476327_2420930381646659584_n.jpg

Olimme Japanissa muutama vuosi sitten, ja ihastuimme paikkaan ikihyviksi. Kahdessa viikossa ehdimme kierrellä Kiotossa, Narassa, Himejissä ja Hiroshimassa, sekä oleskella tietenkin Tokiossa jonkun aikaa. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut, ja tuolloin 4-vuotias tyttäremmekin muistelee vieläkin esimerkiksi käyntiä Monster Cafessa. Pientä säätöähän se tietenkin on, kun siirtyilee lapsen ja laukkujen kanssa kaupungista toiseen eikä ymmärrä kieltä, mutta sählääminen kuuluu olennaisena osana reissuihimme. Niille sitten nauretaan yhdessä jälkeenpäin vuosienkin päästä! Ja jos totta puhutaan, taidan yksin ollessani sählätä matkoilla ihan yhtä lailla. 

Meille kuitenkin jäi palava halua palata Japaniin takaisin. Niin monta upeaa paikkaa jäi vielä näkemättä ja asiaa kokematta. Ja se ruoka... VAU! Japani on puheissamme ihan viikoittain, ja toivomme, että pääsemme sinne pian uudelleen!

2. HAVAIJI, USA

12907266_1691093451158210_1399943677_n.jpg
13092297_1686759961578353_150705058_n.jpg

Havaiji on kuin kalifornialaisen Kanarian saaret. Se on lähellä, ja tuttu ja turvallinen. Ajattelin aina, että kun käyn Havaijilla kerran, niin se on sitten nähty eikä sinne tarvitse koskaan palata. Mutta toisin kävi kun pääsin oikeasti käymään Big Islandilla vuonna 2012 häämatkallamme. Sen jälkeen olemme palanneet saarille jo kerran, ja suunnitelmissa on vielä palata tutkimaan loputkin saaret. Luonto Havaijilla on todella upea, samoin kuin snorklausmahdollisuudet. Ilma ja merivesi on aina lämmintä. Lisäksi polynesialainen kulttuuri on tosi kiehtovaa. Kuulemani mukaan kaikki saaret ovat omanlaisiaan, joten pakkohan nekin on päästä katsomaan. 

3. UTAH, USA

11420931_419985724867029_983283602_n.jpg
12093377_413506412186064_986925297_n.jpg

Utah on luonnonpuistojen ystävän unelmakohde! Puistoja riittää laidasta laitaan, ja ne ovat kaikki erilaisia. On luolia, kivimuodostelmia, laaksoja, kanjoneita, ja pääseepähän siellä näkemään vaikka dinosaurusten jälkiäkin. Luonto on todella ihmeellinen ja kaunis! Olemme käyneet Utahissa kahteen otteeseen ja silti meillä on vielä vaikka kuinka monta luonnonpuistoa näkemättä. Toisella kerralla pääsimme myös uimaan tähän lämpimään kraateriin. Olipahan sekin kokemus!

(BONUS) JORDANIA

IMG_4386.JPG

Jordania bonuksena siksi, että se on itselleni vielä hieman arvoitus, enkä voi ihan täysillä sanoa, että se on kestosuosikki... vielä. Olen viettänyt siellä yhden päivän retkeillen Israelin puolelta Petraan. Se oli ikimuistoinen reissu jo siksikin, että "pääsin" erikoiskuulusteluun rajalla, mutta myös siksi, että Petra oli ihan uskomattoman upea.

Jordania on jäänyt mieleeni kummittelemaan, ja tekisi mieli tutustua maahan lisää. Olisi kiva ajella vähän ympäriinsä ja nähdä eri paikkoja sekä paikallista kulttuuria. 

 

 

 

 

Minne sinä haluat palata aina vaan uudelleen ja uudelleen?

 

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, @paulagaston. Käythän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover . Viinilaakson viemää -blogi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.

10 Matkakuvaa vuosien varrelta, vol 3

Paula Gaston

Aina aika ajoin blogeissa on näkynyt matkakuvahaasteita. Itsekin olen osallistunut pariinkiin otteeseen, ja postannut matkakuvia eri puolilta maailmaa. Toisten matkakuvia on kiva katsella, ja vielä kivempaa on kaivautua omiin vanhoihin albumeihin etsimään omia versioita kuvista. Sieltä tulvahtaa esiin aina niin paljon muistoja!

Tässäpä tulee nyt siis matkakuvani haasteeseen numero 3. Ensimmäiset matkakuva -jutut löydät täältä:

Kymmenen matkakuvaa vuosien varrelta

Kymmenen matkakuvaa vuosien varrelta, vol 2

KAIKKIEN AIKOJEN LEMPIOTOKSENI

nara_kynttilat.jpg

Tästä kuvasta tuli nopeasti yksi lemppareistani. Omat rakkaat matkalla mukana! Nyt meillä on toki sitten yksi pienen pieni reissaaja lisää, mutta tässä kuvassa meitä oli vielä kolme. Kuva on otettu Japanin Narassa, Todaiji temppelissä, jonka sisällä asuu maailman suurin Buddha patsas. Temppeli kuuluu UNESCON maailman perintöluetteloon ja onkin kyllä upea rakennus.

YLLÄTTÄVÄ TILANNE

geisha_tiella.jpg

Kun lähdimme Japaniin, ajattelin, että haluan nähdä geishan. Sitten luin, ettei geishoja noin vain nähdä, eikä niitä ole jäljelläkään kuin parisen sataa. Eräänä iltana olimme kävelyllä kun ohitsemme vilahti nopeaakin nopeammin oikea geisha. Se hetki oli ihan taianomainen, enkä kerennyt tekemään yhtään mitään. Olimme tosi onnekkaita kun satuimme näkemään samana iltana useita geishoja matkalla töihin Kioton Gion -korttelissa. Sitä iltaa en unohda ikinä!

LÄHELTÄ LÖYTYNYT HELMI

solvang_toimisto.jpg

Joulumatkallamme pysähdyimme yöksi Solvangin kaupunkiin täällä Kaliforniassa. Vaikka olin käynyt siellä kerran aiemminkin pyörähtämässä, olin yllättynyt miten paljon tykkäsin tästä Tanskalais -kaupungista. Käveleskelimme kaupungilla, pysähdyimme pikkukauppoihin ja aamupalaksi söimme tietenkin viinereitä. Täydellistä!

VALKOISTA HIEKKAA JA TURKOOSIA VETTÄ

varpaat.jpg

Jos nopeasti täältä Kaliforniasta pitäisi jonnekin paratiisiin päästä, niin varmaankin suuntaisimme Havaijille. Siellä pääsee aina köllöttelemään hiekalle ja snorklaamaan turkoosiin veteen. Snorklaamiseen tuleekin melkein himo kun sitä ei pääse vähään aikaan tekemään. Kaikki upeat korallit ja värikkäät kalat ovat kertakaikkiaan niin upeaa katsottavaa. Tässä kuvassa ollaan Big Islandilla.

JOS PITÄISI AJATELLA SANAA VAPAUS, NÄEN TÄMÄN MIELESSÄNI

maisema.jpg

Olemme useamman kerran ajelleet Nevadassa, ja pahimmillaan tai parhaimmillaan näyttää tältä. Täydellinen vapaus tehdä mitä haluaa tai mennä mihin haluaa! Ei ketään muita. Autiomaan poikki ajaminen on kiehtovaa mutta samalla myös vähän pelottavaakin. Tällä matkalla ajoimme intiaani reservaatin läpi, näimme Joosuan puita ja villihevosia, sekä jouduimme lumimyrskyyn. Kaikenlaista voi sattua huitsin Nevadassa!

IDYLLISTÄ ELÄMÄÄ

Nutshell.jpg

Aika idyllistä oli tunkea itsensä Englannin pienimpään pubiin iltapäivä olusille. Ja pieneksihän se pubi kävi kun seitsemän hengen porukkamme yritti kaikki mahtua sisälle mutta hauskaa oli. Ja siis sitä idyllistä. 

LUKSUSTA ON...

luksus.jpg

Luksusta on ehdottomasti päästä välillä lentämään business -luokassa, ja varsinkin jos lentoyhtiönä on All Nippon Airlines. Palvelu oli erinomaista ja ruoka päihitti monen ravintolan ruoan. Jos pääsisi aina lentämään näin, olisikohan sitä määränpäässä aina iloisena ja ilman jet lagia.

ARKKITEHTUURIA KAUNEIMMILLAAN

verikirkko.jpg

Pietarin Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, eli Verikirkko, on yksi kauneimmista rakennuksista joita olen nähnyt. Tähän kategoriaan olisi löytynyt useita kuvia, esimerkiksi Japanista, mutta kallistuin nyt Venäjän puoleen. Pietarihan oli täynnä upeita rakennuksia sekä sisältä että ulkoa.

KATKERANSULOINEN MATKAMUISTO

petra_aasit.jpg

Olen edelleenkin vähän katkera, että Israeliin ja Jordaniaan suuntauvalla matkallamme jouduin toistuvasti rajatarkastajien syyniin. Jordanian rajalla bussilastillinen matkailijoita odotti kun minua kuulusteltiin takahuoneessa. Kaikki meni lopulta hyvin ja matka oli onnistunut, mutta muistoja noista tarkastuksista ei ole aika kullannut. Tosin, nythän ne tuntuvat jänniltä seikkailuilta. 

PAIKKA, JOSSA KÄYMISESTÄ ON VIERÄHTÄNYT LIIAN PITKÄ AIKA

lumilinna.jpg

Tähänkin kohtaan olisi löytynyt kuvia vaikka millä mitalla. Ihan mikä tahansa kuva Suomestakin olisi tähän nyt sopinut, sillä emme ole päässeet Suomeen pitkään aikaan. Vauvan syntymän takia olen ollut elämäni pisimmän rupeaman pois Suomesta. Valitsin kuitenkin kuvan Kemin Lumilinnasta, sillä siellä käynnistä on vierähtänyt todella monta vuotta. Olemme harvemmin Suomessa talviaikaan, ja joka vuosi mietin kuinka mukavaa olisi taas päästä käymään taas Lumilinnassa. No, eihän sitä tiedä vaikka ensi vuonna olisi talviloman aika.

 

Haaste on lähtenyt liikkeelle Enemmän kuin äiti -blogista (alunperin samaisen bloggaajan Journey Diary -nimisestä blogista). Mikäli haluat osallistua haasteeseen, voit koota omat kuvasi ja linkata postauksesi sitten alkuperäiseen haasteeseen. Ja mielellään minäkin niitä lueskelen, eli tähänkin kommenttikenttään voi postailla linkkejä haasteen eri versioihin, tai muuten vain jättää kivoja viestejä!

Tässä vielä kategoriat:
1. Kaikkien aikojen lempiotokseni
2. Yllättävä tilanne

3. Läheltä löytynyt helmi
4. Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä
5. Jos pitäisi ajatella sanaa vapaus, näen mielessäni tämän
6. Idyllistä elämää
7. Luksusta on...
8. Arkkitehtuuria kauneimmillaan
9. Katkeransuloinen matkamuisto
10. Paikka, jossa käymisestä on vierähtänyt liian pitkä aika

Muistojen maanantai: Upea Petra ja jumissa Jordanian rajalla

Paula Gaston

Jokunen vuosi sitten matkustin ystäväni kanssa Israelin Eilatiin. Eilat on lähellä Jordanian rajaa, ja yhtenä päiväretkenä matkatoimistomme tarjosi Unescon suojelukohdetta, kalliokaupunki Petraa, Jordanian puolella. Ystäväni ei retkestä innostunut, mutta minä päätin lähteä matkaan yhdessä muiden retkeläisten kanssa.

Kohti Petraa
 

Starttasimme aamulla lähes täydellä linja-autolla kohti Jordaniaa, ja selvästi ilmassa oli hieman jännitystäkin. Onhan selvää, että Jordania on niin kulttuuriltaan, kuin uskonnoltaankin täysin erilainen maa kuin Israel, jossa oli olimme viettäneet jo lähes viikon. Matkaa Petraan on Eilatista noin 140 kilometriä, mutta Jordanian rajalla ollaan vajaassa puolessa tunnissa. Rajamuodollisuudet sujuivat hyvin. Ensin pysähdyimme Israelin puolen tullissa ja sitten Jordanian puolella. Opas keräsi passimme ja haki niihin maahantuloviisumit, meidän odotellessa ulkosalla. Passiimme liimattiin leiman lisäksi postimerkin näköinen tarra joka näytti hauskalta. Sitten passit vielä tarkastettiin ja pääsimme maahan. Matka jatkui.

Matkan varrella ei ole paljoa katselemista. Tie mutkittelee aavikolla, ja aika ajoin jossakin näkyy vuoristoa. Keskellä lähes ei mitään, näin naisen paimentamassa lampaita burkassaan ja sandaaleissaan. Huh huh, taisi olla aika kuumaa hommaa! Pysähdyimme vaatimattomalle bensa-asemalle vessatauolle, ja ostamaan purtavaa. Vessa oli yhtä vaatimaton kuin huoltoasemakin, pelkkä reikä lattiassa, mutta se ajoi asiansa. En ostanut bensikseltä mitään, sillä en ollut päivän retkeä varten vaihtanut paikallista valuuttaa. Lisäksi tarkoituksena oli pysähtyä ennen Petraa syömään. Niin teimmekin. Petraan saavuttaessa ajetaan ensin Wadi Musan kaupungin läpi, jossa ruokailimme paikallisessa ravintolassa. Ruoka oli oikein maittavaa; salaatteja, tahinia, paistettua perunaa, riisiä ja grillattua kanaa ja lihaa.

Menomatkan maisemat.

Menomatkan maisemat.

UPEA KALLIOKAUPUNKI PETRA
 

Petraan on syytä laittaa hyvät kengät jalkaan, sillä heti alkuun on käveltävä yli kilometrin verran Al Siq -solaa pitkin. Osa tiestä on kivikkoista, ja sola on kapeimmillaan vain kolmen metrin levyinen. Tien alussa on tarjolla myös ratsastusmahdollisuus mikäli sellaisesta on kiinnostunut. Hauska yksityiskohta tuntui olevan, että hevoset lähetettiin yksin palaamaan määränpäästä takaisin lähtöpaikalle. Koska ollaan vuoristosolissa, jonne aurinko ei aina paista, kannattaa ottaa lämmin paita mukaan. Talviaikaan Petrassa saattaa olla jopa vähän luntakin. Kerrospukeutuminen on valttia, sillä silloin on mahdollisuus riisua lämpimimpiä vaatteita pois kun tulee aurinkoiselle alueelle. Reitillä on nabatealaisten kaiverruksia, ja sen reunoilla voi nähdä uurteen jota pidettiin sen ajan vesiputkena. Siitä entisaikoina, johdettiin Petraan vettä jotta voitiin viljellä ruokaa. 

Hevonen palaamassa yksin takaisin.

Hevonen palaamassa yksin takaisin.

Valokuvat eivät tee oikeutta tälle näylle, eikä kyllä kameravarustuskaan ollut tuolloin kummoinen. 

Valokuvat eivät tee oikeutta tälle näylle, eikä kyllä kameravarustuskaan ollut tuolloin kummoinen. 

Yhtäkkiä kävelijöitä kohtaa upea näky! Kallioisten reunojen välistä vilahtaa jotain. Se on Al Khaznehin aarrekammio, jonka aurinko saa hohtamaan kauniin punaisena. Kaikki huokailevat ja kamerat käyvät. Totta puhuen, tämä näky on se joka itselleni on jäänyt parhaiten Petrasta mieleen. Kammio sisäpuolelta ei ole niin hulppea kuin sen ulkopuolella oleva näyttävä julkisivu. Se on kerrassaan upea. 

Aarrekammiolta voi lähteä käveleskelemään eteenpäin. Kallionseinämät ovat täynnä erilaisia hautoja, joista suureen osaan voi mennä sisälle. 1980-luvulla näissä hautakammioissa ja luolissa asui vielä beduiineja. Heille rakennettiin oma kylä Petran lähistölle, jotta alue saataisiin suojeltua. Ihan ensimmäiset tiedossa olevat Petran asukkaat ovat kuitenkin olleet nabatealaisia, jotka asettuivat Petraan todennäköisesti noin 500 ennen ajanlaskun alkua. Viitteistä asutuksesta on kuitenkin jo ajalta 7000 ennen ajanlaskun alkua. Noin 106 jälkeen ajanlaskun, roomalaiset valloittivat alueen ja parhaimmillaan siellä oli jopa 20 000-30 000 asukasta. Petra oli pakanallisuuden keskus kunnes sen asukkaat kääntyivät kristinuskoon vuonna 423. Siellä onkin ollut hyvä piilotella, sillä ylhäältä vuorilta kun katsoo alas, Petraa on lähes mahdotonta huomata. Maanjäristykset vaurioittivat kaupunkia ja sen kukoistuskausi alkoi olla ohi. Lopulta se autioitui kokonaan vuonna 600, kunnes sen löysi sveitsiläinen tutkimusmatkailija Johan Ludvig Burchardt.

Uskotaan, että Petraan on viittauksia Raamatussa. Samoin Koraanin yksityiskohdat Pyhästä kaupungista vastaavat yksityiskohdiltaan Petraa, joten on olemassa teorioita, joiden mukaan Petra olisi ollut Koraanin Pyhä kaupunki. 

Vuonna 1985 Petrasta tehtiin Unescon perintöluettelo -kohde. Vasta murto-osa sen luolista ja kammioista on tutkittu, eli arkeologisia kaivauksia tullaan jatkamaan vielä pitkään. Petrassa on kuvattu myös kohtauksia viimeiseen Indiana Jones -elokuvaan.

Petran teatteri.

Petran teatteri.

Aasin kyydissäkin pääsee perille jos ei jaksa kävellä. 

Aasin kyydissäkin pääsee perille jos ei jaksa kävellä. 

Petra ylhäältä vuorelta katsottuna. Jos näet pari neliskanttiseksi louhittua kiveä, niiden keskeltä solaa pitkin pääsee Petraan. Aikamoinen piilopaikka vai mitä? Täältä ylhäältä ei voi millään arvata, että tuolla keskellä on iso kaupunki. 

Petra ylhäältä vuorelta katsottuna. Jos näet pari neliskanttiseksi louhittua kiveä, niiden keskeltä solaa pitkin pääsee Petraan. Aikamoinen piilopaikka vai mitä? Täältä ylhäältä ei voi millään arvata, että tuolla keskellä on iso kaupunki. 

Jumissa Jordanian rajalla


Paluumatkamme menee joutuisasti kunnes pääsemme rajalle. Ensin tarkastetaan passit Jordanian, ja sitten Israelin puolella. Kun tulee minun vuoroni mennä luukulle, virkailija katsoo passiani, mulkaisee minua ja viittilöi sitten, että minun on seurattava häntä takahuoneeseen. Istun alas ja odotan, odotan ja odotan. Sitten minua tulee haastattelemaan huivipäinen nainen. Huonolla englannilla hän kyselee miksi olen Jordaniassa, miksi olen menossa Israeliin, ja mistä olen kotoisin. Vastailen kaikenlaisiin kysymyksiin aika kauan. Egyptin ja Dubain leimat passissani kirvoittavat myös jatkokysymyksiä. Sitten kysytään isäni koko nimeä, ja äitini isän nimeä. Mietin mielessäni, että ihanko tuosta vaan virkailija osasi kirjoittaa koneelle ehkä maailman suomalaisimmat nimet ilman edes tarkastamatta miten ne tavataan. No, ehkä hän sitten osaa, samoin kuin isäni osoitteenkin Suomessa. Passiani plarataan kymmeniä kertoja niin kovakouraisesti, että pelkään sen menevän rikki. Sitten jään taas yksin ja odotan. 

On kulunut puolituntia siitä, kun minut ohjattiin takahuoneeseen. Tiedän, että ulkona minua odottaa täysi linja-autollinen retkeläisiä, joten tunnen vähän syyllisyyttä, että olen joutunut tällaiseen syyniin. En oikein tiedä mitä ajatella koko touhusta, ovatko virkailijat nyt ihan tosissaan tekemässä taustatarkastusta vai istutetaanko minua takahuoneessa vain show mielessä. Panikoituakaan ei kannata, se ei ainakaan auttaisi. Tilanne tuntuu ihan absurdilta, ja jossain kohdassa kysymykset tuntuvat niin hassuilta, että alkaa oikeasti naurattamaan. Mutta nauraakkaan ei kyllä siinä tilanteessa kannata. Lopulta pääsen lähtemään, ja muut matkailijat taputtavat kun saavun bussiin. Joku tokaisee että: "Näytät niin kiltiltä, että tästä bussilastista olisit se viimeisin terroristiepäilty!" Oppaamme kertoo, että yksin matkustavat nuoret naiset herättävät täällä epäilystä. Ja tiedänhän minä, että tässä kulttuurissa naiset eivät matkusta yksin. Koska minulla ei tuolloin ollut aviomiestä, syynättiin tarkasti kaikki tiedot isästäni. Kerroin hänelle myöhemmin, että olet nyt Jordanian tiedostoissa. Tällä kertaa tuntui ihan kivalta olla matkassa ison matkanjärjestän kanssa, eikä itsekseen. No, olipahan sekin seikkailu, joka päättyi kuitenkin onnellisesti!