Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

Äiti on vähän väsynyt - millaista on reissata lasten kanssa

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Äiti on vähän väsynyt - millaista on reissata lasten kanssa

Paula Gaston

Just nyt tuntuu siltä, että äiti on vähän väsynyt! Olen ollut lasten kanssa 24/7 kohta useamman kuukauden. Lähdimme kesäkuun alussa Suomeen ja palasimme takaisin Kaliforniaan kolme viikkoa sitten. Mieheni oli reissussa mukana kolme viikkoa kunnes palasi kotiin töihin, ja me tytöt jatkoimme Suomen lomaa. Tuona aikana kävin kokonaista kaksi kertaa kampaajalla yksikseni, muuten lapsista vähintääkin toinen oli koko ajan mukanani. Kotiin päästyäni alkoi tuntumaan, että yhdellä parin tunnin kynsisalonkireissulla ei vielä päätä nollata. Nyt tarvitaan vähän isompi repäisy äidin omaa aikaa. Miten ihmeessä ne yksinhuoltajavanhemmat joilla ei ole lähellä perhettä tai sukulaisia, oikein jaksaa? Meilläkään ei ole perhettä täällä apuna, mutta meitä on sentään kaksi.

aiti_banner.jpg

ENNEN NÄMÄKIN ASIAT OLIVAT ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄ

MEIKKAAMINEN

Kahden lapsen kanssa reissussa olo on tietenkin todella antoisaa mutta samalla kiireistä. Siinä vaiheessa kun jonnekin pitää lähteä ja on saanut molemmat neidit lähtökuntoon; aamupalat tai muut on syöty ja laukussa on ne tavarat mitä tarvitaan, ei olekaan enää aikaa itselle. Yleensä ehdin juuri ja juuri heittää vaatteet päälle. Ei siis kannata haaveillakaan meikkaamisesta tai hiusten kanssa pipertämisestä, ja monesti syön itse vasta autonratissa. Kuulostaakohan tämä kenestäkään muusta tutulle, vai olenko se vain minä, joka kuljen tukka pystyssä vanhoissa verkkareissa? Natural look on ollut tänä kesänä hittini, halusinpa sitä tai en.

SUIHKUSSA KÄYMINEN

Peseytymisestä onkin hetkessä tullut kaikkien muiden etuoikeus. Pienen vauvan kanssa oli vielä suhteellisen helppoa; ei muuta kuin sitteri kylppäriin ja suihku päälle. Vauvan mielestä lasista suihkuseinää pitkin valuvat vesipisarat olivat kauhean jänniä. Mutta mihin laittaa ympäriinsä viilettävä 1-vuotias teräviä kulmia täynnä olevassa hotellihuoneessa? Tietenkin olisi helppoa käydä suihkussa vasta kun lapsi nukkuu, mutta sittenpä ei enää saa hiuksia kuivattua kun fööni pitää niin kamalaa meteliä. Viikonloppu kun tulee ja mies voi katsoa lapsia, suihkuilen huoletta niin kauan että muutun rusinaksi. Ei muuta kuin ovi lukkoon ja hana täysille! Ihana vapaus! Ainakin oppii arvostamaan sitä 10 minuuttista ihan eri tavalla kun saa vapaasti nauttia lämpimästä vedestä.

SYÖMINEN

Äidithän syövät aina silloin kun vain kiireiltään muistavat tai ehtivät, ja useimmiten vasta siinä vaiheessa, kun ruoka lautasella on jo kylmää. Automatkalle tai lennolle, tai minne tahansa lähdettäessä, laukussa on takuulla lapsille jotakin evästä ja naposteltavaa, mutta eipä taida taaskaan olla äipälle mitään. Sehän tietenkin unohtui. Ja yhdentoista tunnin lennolla sylilapsen ja 6-vuotiaan kanssa syömisestäkin tulee taitolaji. Pöytähän ei aukea alas kun on lapsi sylissä, joten on pidettävä kaksi tarjotinta päällekkäin toisella pöydällä ja syötävä vuorotellen. Samalla pitää sekä hoputtaa 6-vuotiasta syömään (että ehdimme molemmat syödä ennen kuin tarjottimet kerätään pois) että varoa ettei kuumat ruoat kaadu lasten päälle. Vauva yrittää tietenkin tarttua joka tavaraan mikä lähelle tuodaan. Pyysin lentoemännältä puoli lasia punaviiniä hermojen lepuuttamiseen. Se oli kumottava yhdellä kulauksella tai muuten sekin olisi ollut jonkun sylissä.

NUKKUMINEN

Iloisena yllätyksenä meidän 1-vuotias neiti nukkui ensimmäistä kertaa kokonaisen yön omassa sängyssä heräämättä kertaakaan viime viikolla. Jihuu! Tietysti se oli vain yhden yön ilo, mutta ehkä pikku hiljaa siitäkin tulee pysyvä tila. Vaikkei tämä lapsi olekaan ollut yhtä hyvä nukkuja kuin esikoisemme, en ole kantanut tästä suurta huolta tai tehnyt mitään unikouluja sun muita. Asiat etenevät omalla painollaan ja lapset kasvavat. Nyt nautitaan vauva-elämästä, vaikka se sitten tarkoittaisikin vajaita yöunia äidille. Selvisin ensimmäiset vauvan kuukaudet kahvin ja karkkien voimalla, sen jälkeen helpotti vähän. Mutta enemmän kuin unta, kaipaan omaa aikaa. Sitten kun olisi mahdollisuus mennä aikaisin nukkumaan, eihän sitä tietenkään malta, kun pitää ensin siivota keittiö ja valmistella toiselle lapselle eväät kouluun, ja sitten istua punaviinilasin kanssa blogin ääreen.

Mutta sellaistahan se on, äitiys! Ja päivääkään en vaihtaisi pois, tietenkään!