Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Kokkola-lehden haastattelussa

Paula Gaston

Kotipaikkakuntani Kokkolan nimikkolehti lähestyi minua viime viikolla haastattelupyynnöllä. He ovat jo pitkään julkaisseet sarjaa Kuka, Missä, Nyt, joka kertoo entisistä kokkolalaisista. Sainkin siis kunnian kertoa mihin elämä on minua vienyt, ja samalla blogikin sai jutussa ihan oman mainintansa.

Screen Shot 2018-10-02 at 15.55.42.png

Olen tosiaan syntyperäinen kokkolalainen ja asunut siellä lähes koko ikäni. Haastattelussa kyseltiin aika paljon uraan ja töihin liittyviä asioita, ja nyt kun olen ollut kotona vauvan kanssa, tuloja minulla on ollut ainoastaan blogini kautta. Työelämään paluu on varmaan käsillä ihan piakkoin, ja sitä odotankin vähän innostuneesti ja samalla pelokkaasti. Siihen saakka saan keskittyä lastenhoidon lisäksi bloggailuun.

Kokkola on edelleenkin lähellä sydäntäni sillä siellä minulla on perhettä ja paljon hyviä ystäviä. Ja tietenkin kaikki muistot; lapsuuden kesät, koulut, harrastukset ja muut. Olen muuten Kokkolasta kirjoittanut useammankin postauksen;

Neristan - Kokkolan vanhakaupunki

Lasten asuntomessut ja Toivosen Eläinpuisto Kokkolassa

Juhannusperinteitä vaalimassa Pohjanmaalla

Päivä Tankarin majakkasaarella Kokkolassa

Kummitteleva Harrbådan majakka Kokkolassa

Pala Amerikkaa Kokkolassa - Rock'n Roll Diner

Toivottavasti nähdään taas viimeistään kesällä Kokkola!

Haastattelun pääsee lukemaan Kokkola-lehden näköislehdestä.

Tulevan talven matkasuunnitelmia

Paula Gaston

Meillä on pitkään eletty vain viime kesä mielessä. Nyt kai voi sanoa “viime” kesä, kun kuukausi on vaihtumassa lokakuuksi, ja kurpitsatkin ovat jo ilmestyneet kauppoihin. Niinpä meillä ei ollut tulevalle talvelle juurikaan suunnitelmia matkojen suhteen. Kesän aikana suunnitelmia alkoi kuitenkin syntyä kuin itsestään, ja lisää varmaankin on tulossa aikanaan.

NAPA VALLEYHIN VUOSIPÄIVÄÄ JUHLIMAAN

Olemme yrittäneet tehdä vuosittain pienemmän matkan jonnekin hääpäivänämme marraskuussa, tai samalla viikolle sattuvana viikonloppuna. Viime vuonna marraskuussa elimme vielä vauvaperheen hurmoksessa, eikä meillä ollut hinkua lähteä minnekään, joten perinne vuosipäivän reissusta katkesi. Mutta nyt on taas aika elvyttää sekin traditio.

Aluksi suunnittelimme retkeä rantakaupunki Half Moon Bayhin. Se on meiltä vain puolen tunnin päässä, mutta olisi riittänyt meille ihan hyvin. Kaupungin paras hotelli The Ritz-Carlton on itsessään jo pieni nähtävyys, joten ajattelimme sen sopivan juuri tähän tarkoitukseen. Mutta pala nousi kurkkuun kun näimme huoneen hinnan… $926 yhdestä yöstä. Huh huh, se on meille vähän liikaa. Niinpä jouduimme miettimään muita vaihtoehtoja. Näillä näkymin olemme kallistumassa viikonloppuun Napa Valleyssä. Siellä en olekaan käynyt pariin vuoteen, sillä meillä on hyviä viinilaaksoja myös ihan tässä vieressä. Mutta Napassa on kuitenkin yllättäen muutakin näkemistä ja tekemistä kuin pelkästään viinien maistelu, joten sinne siis!

009 Napa Valley.jpg

UTAHIN UPEAT KANSALLISPUISTOT

Marraskuun lopulla suuntamme Utahin osavaltioon. Koululaisellamme on viikon loma Kiitospäivän viikolla, ja ajamme silloin Kaliforniasta Nevadan läpi Salt Lake Cityn alapuolelle Oremiin. Matkan perimmäinen tarkoitus viettää Kiitospäivää lastemme iso-isoäidin kanssa joka on sairastunut vakavasti tänä vuonna. Eli emme ole pelkästään iloisissa tunnelmissa. Mutta meno ja tulomatkalla pysähdymme varmasti joihinkin kansallispuistoihin, ja ehkä suolatasangoille.

Utahin luonto ja punaiset kivimuodostelmat ovat kertakaikkiaan ihan upeita. Jokunen vuosi sitten vierailimme Bryce Canyonilla ja Zionin kansallispuistoissa. Toisella Utahin matkallamme kävimme vähän eri suunnalla ja patikoimme Arches National Parkissa samoin kuin Canyonlandissa. Tällä kertaa mietimme, ajaisimmeko mennen tullen “yläkautta” ja kävisimme sitten Coloradon rajalla katsomassa disnosauriiden fossiileja, vai ajaisimmeko alakautta Death Valleyn eli Kuolemanlaakson, ja Las Vegasin läpi koukaten samalla pariin muuhun puistoon. Vaikea valinta! Kotimatkan ajamme varmasti jälleen Amerikan yksinäisintä tietä Nevadan halki, juuri kuten teimme viimeksikin. Tämä siksi, että silloin emme mahtuneet Great Basinin kansallispuistossa oleville luolaretkille mukaan ja nyt meillä olisi mahdollisuus korjata tilanne.

utah_kukkulat.jpg

JOULUNA KUOLEMANLAAKSOON

Ajamme jälleen kerran jouluksi Etelä-Kaliforniaan Los Angelesin seudulle. Joululoma on kuitenkin lähes kaksi viikkoa, ja mietimme, että silloin voisimme ajaa takaisin kotiin Kuolemanlaakson (Death Valley) kautta. Olisikohan se liian riipaisevaa heti joulun jälkeen? Viime vuonnahan yritimme jouluviikolla päästä risteilylle Long Beach - Catalina Island - Ensenada (Meksiko), mutta mukaan ei huolittu alle 6 kuukautta vanhoja vauvoja. Tai ehkäpä tämä risteily voisi olla vaihtoehto nyt tänä vuonna.

TYTTÖJEN VIIKONLOPPU, HERE WE COME!

Olemme ystäväni kanssa yhdessä tehneet nykyään jonkunlaisen reissun kerran vuodessa. Toissa vuonna olimme viikonlopun Portlandissa ja viime vuonna road trippailmme viikon Etelä-Kaliforniassa. Silloin kävimme San Diegossa ja ajoimme siitä ylöspäin pysähdellen kansallispuistoissa. Tänä vuonna viikonloppua on kaavailtu tammikuulle, mutta sen tarkemmat suunnitelmat eivät ole vielä tiedossa. Kaikki paikat jonne ehdimme lentämällä pitkäksi viikonlopuksi ovat pöydällä… ehkä Arizona, Teksas, Washington tai miksei vaikka Colorado.

portland_kyltti_vaaka.jpg

MEKSIKOON, HAVAIJILLE VAI KARIBIALLE?

Keväällä täällä Yhdysvalloissa tunnetusti vietetään Spring Breakia eli kevätlomaa. Koulu on kiinni viikon, ja silloin olisi oiva tilaisuus lähteä taas seikkailemaan jonnekin. Meksikon Cancun (ja sen lähialueet) jäivät valitettavasti tältä vuodelta, mutta ehkäpä voisimme lähteä sinne ensi keväänä. Kapuloita rattaisiin lyö kuitenkin mies, jonka mielestä Meksiko on maailman vaarallisin paikka. Ei ollenkaan muisteta sitä, että itsehän asumme Oaklandin kupeessa, joka on Kalifornian vaarallisin kaupunki. Asioita voi tietenkin tarkastella monelta kantilta, ja omaan turvallisuuteen voi vaikuttaa. Tsemppi viestit niiltä, jotka Meksikossa ovat käyneet ovat tervetulleita, niin saadaan miehen pää kääntymään.

Hyvinä vaihtoehtoina ilmoille on kuitenkin heitelty Havaijia ja jotakin Karibian saarta. Yleensä Havaiji on kuitenkin loma-aikoina hinnoiteltu niin, ettei sinne ole tavallisilla kadun tallaajilla asiaa. Karibiasta en vielä tiedä, en ole niitä lentohintoja vielä katsellut. Spring Break sattuu tänä vuonna pääsiäisen kanssa samaan aikaa, eli täytyy olla tarkkana ettei valitse paikkaa missä mikään ei ole auki koko viikolla.



Tässähän näitä suunnitelmia vähän. Lisäksi pörräämme varmasti täällä Kaliforniassa ja San Franciscon alueella ainakin. Katsotaan mihin tuleva talvi meitä vie! Millaisia suunnitelmia sinulla on tälle talvelle?







Jos metsään haluat mennä nyt... mene Edvininpolulle Vaasassa

Paula Gaston

Tulipa tässä mieleeni puhelimen kuvia selatessa, että en ole muistanut kertoa Suomen loman viimeisistä päivistä jolloin kävimme vielä Vaasassa. Kävimme moikkaamassa parasta ystävääni ennen lähtöä takaisin Kaliforniaan. Koska ulkona oli oikein mukava ilma, lähdimme viemään lapsia leikkipuistoon joka on ihan kävelymatkan päässä heiltä kotoa. Muistin lukeneeni jostakin blogista lenkkipolusta joka lähtisi tästä puistosta, ja jonka varrella on taideteoksia. Ensin mietimme, että olen ehkä erehtynyt puistosta, mutta niin vain löysimmekin tälle pururadalle joka tunnetaan toiselta nimeltään Edvininpolku.

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...
— Nallet

Metsä olikin ihan täynnä erilaisia patsaita ja taideteoksia. Meillä oli hauskaa arvaillessa mitä, tai ketä ne kaikki esittivät. Luin jostakin, että patsaita olisi noin 150, ja määrä kyllä yllätti meidät paikan päälläkin. Niitä tuntui riittävän joka mutkan takana. Itsellä kävi kyllä mielessä, että metsään sijoitetut patsaat voisivat olla riipaiseva ylläri jos sattuisi sinne pimeällä tietämättä mitään Edvininpolusta. Hui! Mutta lapsille tämä on ihan varmasti hauska paikka. Ja kyllä meille aikuisillekin.

edvin_pariskunta.jpg

Edvin Hevonkoski toimi alkujaan Vaasassa hitsarina ja levyseppänä, kunnes eläkkeelle jäätyään alkoi tekemään taidetta. Kun metsässä olevaa pururataa rakennettiin, poimi hän radan varrelta kaadetun puunrungon ja teki siitä patsaan. Tällaiset patsaat ja taideteokset jäivät pururadan varteen ihmisten ihailtavaksi, ja kun niitä alkoi kertymään, pystytettiin hänelle metsään myös oma verstas. Hevonkoski loi taidetta Edvininpoluksi nimetylle pururadalle yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Alueella on myös niin sanottu sodasta ja historiasta tuttuja rakennuksia, kuten korsu, savusauna ja vallihauta. Hevonkoski kuoli vuonna 2009, ja sen jälkeen teoksia on kunnostettu talkoilla.

Edvin_mokki.jpg
Edvin_joulupukki.jpg

Edvininpolun lenkkipolkku on 1,3 kilometriä pitkä, eli aikaa sen kiertämiseen ei mene kovin kauaa. Me tosin jäimme ihmettelemään taideteoksia ja lukemaan niiden kuvauksia. Sellaisia tosin löytyi vain parista paikasta, ja olisimme toivoneet niitä loppuihinkin patsaisiin, sillä kaikki eivät ihan auenneet meille. Ehkä kyltit ovat ajansaatossa hävinneet tai rikkoontuneet. Harmi!

Jos metsään haluat mennä nyt, näät sammaleet myllätyt.
— Nallet
 Strutsit…ehkä?

Strutsit…ehkä?

 Tämä lienee “Posti-Pekka” eli Pekka Vennamo.

Tämä lienee “Posti-Pekka” eli Pekka Vennamo.

 Näyttääkö tutulle? No presidentti Tarja Halonenhan se siinä hiuksinaan autopesulan harjat!

Näyttääkö tutulle? No presidentti Tarja Halonenhan se siinä hiuksinaan autopesulan harjat!

edvin_arajarvi.jpg
edvin_ampiainen.jpg

Edvininpolun toisessa reunassa on todella kiva leikkipuisto ja kuntoilualue. Meille on tullut jo tavaksi Vaasassa kyläillessä, että pysähdymme tässä puistossa, ja isompi neiti muistikin taas kysellä pääsystä puistoon. Puisto on suhteellisen uusi, joten kaikki siellä olevat telineet ja keinut ovat vielä todella hyvässä kunnossa. Lasten kanssa tosi kiva paikka, kannattaa käydä!

Vaaleanpunaisia terveisiä Hello Kitty Cafesta

Paula Gaston

Kuten viimeksi kerroin, viikonloppuna mieheni jumittui myrskytuulten takia Lontooseen eikä päässyt lentämään työmatkalta kotiin. Mitäpäs sitä silloin muutakaan kuin soittoa kaverille, ja suunnitelmaa kehiin. Tai no, eipä meillä sen ihmeellisempää suunnitelmaa ollut, kuin ajella San Josen kaupunkiin kurkkaamaan uutta Hello Kitty kahvilaa joka sinne on kesän aikana avattu. Eli sinne siis!

Kalifornian ensimmäinen pysyvä Hello Kitty -kahvila avattiin Etelä-Kaliforniaan, Irvineen nyt syyskuussa. Sitä ennen japanilainen yritys, Sanrio on avannut kaksi pienempää pop up -kahvilaa, joista toinen siis kesäkuussa San Joseen, ihan meidän lähelle, ja toinen Rancho Cucamongalle. Me tapaamme viettää yleensä joulua Rancho Cucamongalla miehen perheen luona, joten ehkäpä tänä jouluna piipahdamme myös Hello Kittyä katsomassa. Varsinainen pysyvä kahvila, Hello Kitty Grand Cafe, tarjoilee normaalien kahvilatuotteiden lisäksi erityisessä The Bow Roomissa kello viiden teetä, ja iltaisin se muuttuu cocktail baariksi. Tähän huoneeseen pääsee ainoastaan tekemällä varauksen.

 

Hello Kitty Mini Cafe jossa me kävimme oli kyllä kaikkea muuta kuin “grand”. Olimme hieman varautuneita sillä olin lukenut, että kahvilaan on ollut lauantaisin jopa kolmen ja puolen tunnin jono! Aika hullua! Päätimme, että on parempi mennä paikalle vasta iltapäivällä, ja silloinkin oli selvää, etä emme jäisi pitkiä aikoja jonottelemaan. Ajoimme cafen ohi ja totesimme, että jonoa ei ole lainkaan, joten sitten ei muuta kuin autoa parkkiin vaaleanpunaista unelmaa kohti. Yllätys oli melkoinen kun Hello Kitty Cafe ei oikeastaan ollutkaan mikään cafe, vaan todella pieni ja ahdas hole in the wall.

hello_kitty_ulkoa.jpg
hello_kitty_cafe.jpg

Sisään mahtui kerrallaan ehkä maksimissaan viisi ihmistä. Kaikki tuotteet oli otettava mukaan sillä kahvilassa ei ollut lainkaan pöytiä tai tuoleja. Meille selvisi pian, että cafessa myydyt oheistuotteet; t-paidat, pehmolelut ja mukit taisivat itse asiassa olla tärkeämpiä kuin ne varsinaiset kahvit ja leivokset. Jotkut olivat ostamassa tietynlaista Hello Kitty kahvikuppia mutta ne olivatkin jo loppuneet. Myyjä kertoi odotuslistalla olleen 50 ihmistä eivätkä he koskaan saaneet mukiaan. Pikku hiljaa aloin ymmärtää, että Hello Kittyllä taitaa olla melkoinen fanijoukko, ja tukku keräilijöitä kärkkyy kaikkia uusia Hello Kitty -tuotteita.

Me saimme tilauksemme tehtyä ja siirryimme ulos Santana Row Parkin pöytiin istumaan. Kahvi Hello Kittyn kuvalla ja ostamamme leivokset olivat kyllä söpöjä, mutta muuten ne eivät meitä vakuuttaneet. Mansikkapirtelökin maistui aika teolliselle. Hinnat olivat ehdottomasti saaneet jonkinlaisen Hello Kitty -lisän päälleen, mutta kerrankos sitä. Ja yhteen kertaan taitaa tämä visiitti osaltamme tosiaan jäädä, ellei sitten joku vieraistamme joskus halua ehdottomasti tänne käymään.

 5 macaron leivosta $15, siis hello Hello Kitty!

5 macaron leivosta $15, siis hello Hello Kitty!

hello_kitty_tiski.jpg

Täytenee siis todeta, että Hello Kitty Mini Cafe ei meihin iskenyt vaan oli pienoinen pettymys. Japanin matkallamme kävimme Café de Miki with Hello Kitty nimisessä teemakahvilassa joka oli ihan viimeistä piirtoa myöten suunniteltu hienosti. Siellä käydessä voi oikeasti sanoa käyneensä Hello Kitty Cafessa. Japanissa osataan söpöily! Mutta kokemuksena tämäkin on ihan kiva, ja lasten kanssa varsinkin.

hello_kitty_leivokset.jpg
hello_kitty_paula.jpg
hello_kitty_sweet.jpg
 

Meidän päivä - viimeinen kesäpäivä Kaliforniassa

Paula Gaston

Aamukahvilla lueskelin muutamaa blogia ja sain inspiksen kirjoittaa meidän normaalista arkipäivästä täällä Kaliforniassa. Idea tähän tuli Periaatteen nainen -blogista jossa suomalainen kolmen pojan äiti kertoo heidän elämästään, ja päivästään Espanjassa. Terkkuja vaan sinne! Meidän päivä on jollain tapaa erilainen mutta monilta ajatuksiltaan niin samanlainen.

AAMU: Herään klo 6.30 kellon pirinään. Tai ei kai se nykyään enää ole pirinää vaan piippaamista. Väsyttää! Parina aiempana aamuna olen herännyt todella aikaisin kun pienin neiti on päättänyt nousta ylös. Ärsyttää nousta ylös nyt kun hän vielä nukkuisi. Tämähän ei takuulla tule tapahtumaan sitten viikonloppuna kun voisimme kaikki nukkua myöhään!

 Aamulla kun kävelemme kouluun bongailemme lintuja talon takana olevasta purosta. Yleensä siellä majailee haikaraperhe mutta tällä kertaa näimme ihan uuden tulokkaan. Yritin tunnistaa lintua ja tulin siihen tulokseen, että se mahtaa olla uhanalainen California Clapper Rail.

Aamulla kun kävelemme kouluun bongailemme lintuja talon takana olevasta purosta. Yleensä siellä majailee haikaraperhe mutta tällä kertaa näimme ihan uuden tulokkaan. Yritin tunnistaa lintua ja tulin siihen tulokseen, että se mahtaa olla uhanalainen California Clapper Rail.

Nousen ylös ja keitän kahvit. Ilman sitä en pysty toimimaan. Kahvia odotellessa pakkaan jo koululaiselle eväitä. Joka päivä manaan nämä koulueväät hornan tuuttiin! Ei ihme, että lapset oppivat syömään epäterveellisesti kun suurin osa lounaasta on snack -tyylistä kamaa. Yleensä pakkaan mukaan myös lämpimän ruoan pikkutermariin mutta välillä se tulee koskemattomana takaisin. Snackiä on kuitenkin pakko olla koska aamupäivällä koulussa syödään välipala. Kaupasta on hirveän vaikea löytää muuta terveellistä välipalaa kuin hedelmiä, juustoa tai jogurttia. Eli ideoita otetaan vastaan! Monista negatiivisista kommenteista ja lehtijutuista huolimatta, ottaisin suomalaisen kouluruoan any day!

Aamu on yhtä hoputtamista: “Herätys! Herätys! Pue päälle! Syö syö syö! Pese nyt ne hampaat! Onko vaatteet päällä jo?” Aamukahvin lomassa lappaan vauvalle puuroa suuhun, ja hoputan toista syömään. Sitten vielä lounaat reppuun, vauvalle vaipanvaihto ja koululaiselle aurinkorasvat. Itsehän jälleen kerran kuljen verkkareissa ja tukka pystyssä, mutta paistaa sentään aurinko, voin peittää väsyneen naamani jättimäisillä aurinkolaseilla. Sitten kävelemme kouluun.

AAMUPÄIVÄ: Koululla käynnin jälkeen jatkan yleensä kahvin juontia ja juoksen ympäri taloa konttaavan lapsen perässä. Tänään vanhempani Suomesta soittivat Skypellä ja juttelimme hetken. Sitten pienin neiti ensimmäisille päiväunille ja niin alkaa “äidin oma aika”. Sehän on tietenkin se aika kun pitäisi siivota keittiö, pestä pyykkiä tai tehdä jotain muuta järkevää. Sen sijaan teen bagelin ja istun alas koneelle. Yleensä kirjoittelen blogia, luen uutisia tai katson Suomen telkkua. Vastaan myös haastattelupyyntöön joka on tullut sähköpostiini. Ehkä pitäisi pikku hiljaa alkaa keskittymään myös työhommiin. Mieheltä tulee viesti työmatkalta, että lento Manchesterista ei päässyt ajoissa matkaan, joten hän myöhästyi toiselta lennoltaan. Seuraava mahdollisuus päästä kotiin Lontoosta on huomenna. Voi perkele! Siinä meni sekin lauantai. Tervetuloa ylimääräinen yksinhuoltajuuspäivä! Puran ärsytystä selailemalla lomamatkoja Meksikoon!

PÄIVÄ: Päivään kuuluu ruoanlaittoa, vauvanhoitoa ja imurointia. Eilen kävin päivällä ostoksilla paikallisessa “Anttilassa”, ja hetken mielijohteesta ostin kasan halloween roinaa; kyniä, kumeja, koristeita, keksejä… olin ajatellut lähettää tuttavaperheen lapsille pienet Halloween -paketit mutta nyt mietin, että lahjoittaisinko ne kuitenkin koulun Halloween karnevaaliin. Koululta tulee lahjoituspyyntöjä ihan jatkuvasti. Eilen annoin opettajalle $20 shekin pallojen hankintaa varten liikuntatunneille.

 Syksyn tulosta ja Halloweenin lähestymisestä muistuttavat myös kauppoihin ilmestyneet kurpitsat joita edellispäivänä ihailin kaupassa.

Syksyn tulosta ja Halloweenin lähestymisestä muistuttavat myös kauppoihin ilmestyneet kurpitsat joita edellispäivänä ihailin kaupassa.

Suomalainen ystäväni tulee kahville. Ihanaa! Taas oikea energialataus kun saamme parantaa maailmaa. Sitten pitääkin lähteä koululle hakemaan neiti kotiin ja laittaa pienin toisille päiväunille. Koska on perjantai, ei tule läksyjä. Siitä ilosta, ja sen takia että olen ollut koko viikon yksin lasten kanssa, annan isomman neidin katsoa lastenohjelmia sillä aikaa kun juon teetä ja kirjoitan blogia. Kurkussa tuntuu karhealle. Vauvakin on aivastellut koko päivän.

ILTA: Koululla sovimme leikkitreffit luokkakaverin kanssa. Ihan hyvä että lapsella on jotakin millä voi paikata pettymystään siitä, ettei iskä tullutkaan kotiin vaikka niin luultiin. Lisäksi ulkona on +31C, eli aivan liian kuuma puistoiluun. Uutisissa hoetaan tämän olevan vuoden viimeinen kesäpäivä, ensi viikolla viilenee. Se sopii minulle sillä en ole mikään helle-ihminen. Kun vauva herää toisilta päikkäreiltä alkavat vauhdikkaat leikkitreffit (lue = räjäytetään koko huone kerralla ja sotketaan myös sänky), ja minä alan valmistella illallista. Koska mieskään ei ole kotona, meillä syödään tyttäremme lempiruokaa; riisipuuroa. Perjantai-iltaisin itseasiassa haemme usein ruokaa kotiin; meksikolaista, sushia tai hampurilaiset, mutta nyt on täydellinen ilta riisipuurolle. Välissä tarjoan tytöille välipalaa. On aina jännä nähdä reaktioita tarjoamistani välipaloista, intialaisessa perheessä nimittäin syödään hyvin erilaista ruokaa kuin meillä.

Treffit loppuvat ja valmistaudumme yöpuulle. Sekin on oma taitolajinsa kun molemmat pitäisi saada iltapesulle yhtä aikaa. Iltapalan jälkeen luetaan yleensä kirjaa mutta nyt kun olen yksin ja vauvakin pitää nukuttaa, vanhempi neiti saa valita katsooko vähän telkkaria vai värittääkö värityskuvia. Vaikea varmaan arvata kumman hän valitsee? Vihdoin lapset ovat nukkumassa. Kaadan lasillisen punaviiniä lasiin ja istun läppärin kanssa sohvalle. Huh! Väsyttää mutta en malta mennä vielä nukkumaan. Ihana hiljaisuus!


Yleensä meidän päivään kuuluu kaikenlaisia menoja ja tällaiset päivät kun ollaan kokonaan kotona ovat aika harvinaisia. Mutta joskus on kiva kun ei tarvitse hötkyillä minnekään. Saan ympäripuhuttua ystävän kyläilemään huomenna. Aiomme käydä kahvilla uudessa Hello Kitty kahvilassa joka on avattu lähellemme San Josessa. Illalla toivottavasti perheen isäntäkin kotiutuu työmatkalta. Eli ei muuta kuin ensi kertaan… silloin varmaan vaaleanpunaisia terveisiä Hello Kittyn -tyyliin!