Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Äiti on vähän väsynyt - millaista on reissata lasten kanssa

Paula Gaston

Just nyt tuntuu siltä, että äiti on vähän väsynyt! Olen ollut lasten kanssa 24/7 kohta useamman kuukauden. Lähdimme kesäkuun alussa Suomeen ja palasimme takaisin Kaliforniaan kolme viikkoa sitten. Mieheni oli reissussa mukana kolme viikkoa kunnes palasi kotiin töihin, ja me tytöt jatkoimme Suomen lomaa. Tuona aikana kävin kokonaista kaksi kertaa kampaajalla yksikseni, muuten lapsista vähintääkin toinen oli koko ajan mukanani. Kotiin päästyäni alkoi tuntumaan, että yhdellä parin tunnin kynsisalonkireissulla ei vielä päätä nollata. Nyt tarvitaan vähän isompi repäisy äidin omaa aikaa. Miten ihmeessä ne yksinhuoltajavanhemmat joilla ei ole lähellä perhettä tai sukulaisia, oikein jaksaa? Meilläkään ei ole perhettä täällä apuna, mutta meitä on sentään kaksi.

aiti_banner.jpg

ENNEN NÄMÄKIN ASIAT OLIVAT ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄ

MEIKKAAMINEN

Kahden lapsen kanssa reissussa olo on tietenkin todella antoisaa mutta samalla kiireistä. Siinä vaiheessa kun jonnekin pitää lähteä ja on saanut molemmat neidit lähtökuntoon; aamupalat tai muut on syöty ja laukussa on ne tavarat mitä tarvitaan, ei olekaan enää aikaa itselle. Yleensä ehdin juuri ja juuri heittää vaatteet päälle. Ei siis kannata haaveillakaan meikkaamisesta tai hiusten kanssa pipertämisestä, ja monesti syön itse vasta autonratissa. Kuulostaakohan tämä kenestäkään muusta tutulle, vai olenko se vain minä, joka kuljen tukka pystyssä vanhoissa verkkareissa? Natural look on ollut tänä kesänä hittini, halusinpa sitä tai en.

SUIHKUSSA KÄYMINEN

Peseytymisestä onkin hetkessä tullut kaikkien muiden etuoikeus. Pienen vauvan kanssa oli vielä suhteellisen helppoa; ei muuta kuin sitteri kylppäriin ja suihku päälle. Vauvan mielestä lasista suihkuseinää pitkin valuvat vesipisarat olivat kauhean jänniä. Mutta mihin laittaa ympäriinsä viilettävä 1-vuotias teräviä kulmia täynnä olevassa hotellihuoneessa? Tietenkin olisi helppoa käydä suihkussa vasta kun lapsi nukkuu, mutta sittenpä ei enää saa hiuksia kuivattua kun fööni pitää niin kamalaa meteliä. Viikonloppu kun tulee ja mies voi katsoa lapsia, suihkuilen huoletta niin kauan että muutun rusinaksi. Ei muuta kuin ovi lukkoon ja hana täysille! Ihana vapaus! Ainakin oppii arvostamaan sitä 10 minuuttista ihan eri tavalla kun saa vapaasti nauttia lämpimästä vedestä.

SYÖMINEN

Äidithän syövät aina silloin kun vain kiireiltään muistavat tai ehtivät, ja useimmiten vasta siinä vaiheessa, kun ruoka lautasella on jo kylmää. Automatkalle tai lennolle, tai minne tahansa lähdettäessä, laukussa on takuulla lapsille jotakin evästä ja naposteltavaa, mutta eipä taida taaskaan olla äipälle mitään. Sehän tietenkin unohtui. Ja yhdentoista tunnin lennolla sylilapsen ja 6-vuotiaan kanssa syömisestäkin tulee taitolaji. Pöytähän ei aukea alas kun on lapsi sylissä, joten on pidettävä kaksi tarjotinta päällekkäin toisella pöydällä ja syötävä vuorotellen. Samalla pitää sekä hoputtaa 6-vuotiasta syömään (että ehdimme molemmat syödä ennen kuin tarjottimet kerätään pois) että varoa ettei kuumat ruoat kaadu lasten päälle. Vauva yrittää tietenkin tarttua joka tavaraan mikä lähelle tuodaan. Pyysin lentoemännältä puoli lasia punaviiniä hermojen lepuuttamiseen. Se oli kumottava yhdellä kulauksella tai muuten sekin olisi ollut jonkun sylissä.

NUKKUMINEN

Iloisena yllätyksenä meidän 1-vuotias neiti nukkui ensimmäistä kertaa kokonaisen yön omassa sängyssä heräämättä kertaakaan viime viikolla. Jihuu! Tietysti se oli vain yhden yön ilo, mutta ehkä pikku hiljaa siitäkin tulee pysyvä tila. Vaikkei tämä lapsi olekaan ollut yhtä hyvä nukkuja kuin esikoisemme, en ole kantanut tästä suurta huolta tai tehnyt mitään unikouluja sun muita. Asiat etenevät omalla painollaan ja lapset kasvavat. Nyt nautitaan vauva-elämästä, vaikka se sitten tarkoittaisikin vajaita yöunia äidille. Selvisin ensimmäiset vauvan kuukaudet kahvin ja karkkien voimalla, sen jälkeen helpotti vähän. Mutta enemmän kuin unta, kaipaan omaa aikaa. Sitten kun olisi mahdollisuus mennä aikaisin nukkumaan, eihän sitä tietenkään malta, kun pitää ensin siivota keittiö ja valmistella toiselle lapselle eväät kouluun, ja sitten istua punaviinilasin kanssa blogin ääreen.

Mutta sellaistahan se on, äitiys! Ja päivääkään en vaihtaisi pois, tietenkään!

Pala Amerikkaa Kokkolassa - Rock'n Roll Diner

Paula Gaston

Vanha kotikaupunkini Kokkola ei ole koskaan erityisesti loistanut sen ravintolamaailmallaan. Hyviä paikkoja on tullut ja mennyt, ihmisiä vain ei ole tarpeeksi pitämään useampia tasokkaita paikkoja pystyssä. Kun viime talvena kuulin sen uusimmasta tulokkaasta; Rock’n Roll Dinerista, olin aika skeptinen. Taas joku yritelmä tehdä bisnestä puolieineksillä ja halvoilla raaka-aineilla. Mutta tulipahan tänä kesänä todettua, että ei kannata tuomita ennen kuin tietää jotakin asiasta. Tästä 50-luvun paikasta tuli nimittäin hetkessä uusi suosikkini, jopa niin, että ajattelin kertoa siitä nyt teillekin.

american_diner.jpg

SYDÄMELLÄ TEHTYÄ RUOKAA

Rock’n Roll Diner tarjoilee tietenkin erilaisia burgereita ja muita amerikkalaisia ruokia. Listalla on monenlaista salaattia, ribsejä, wingsejä ja tietenkin niitä dinertyylisiä jälkkäreitä; pirtelöitä, piiraita kermavaahdolla ja pannukakkua. Mustikkapannukakku kuuluu Yhdysvalloissa yleensä aamiaistarjottaviin, joten se ei ehkä itselläni olisi ollut ensimmäinen jälkkärivalinta. Me kuitenkin maistoimme sitä, ja näin jäätelön kanssa tarjottuna se varmasti sopii ihan jälkiruoaksikin. Jos burgerit tai ribsit eivät maistu, voi valita myös erilaisia pihvejä, kanaa tai lohta. Aika kattava ruokalista siis.

Ravintola suosii raaka-aineita lähituottajilta, ja tekee mahdollisimman paljon ruoista itse. Toivottavasti en valehtele, jos sanon, että myös burgerin sämpylät oli leivottu itse. Ainakin muistelen, että näin meille kerrottiin. Ja kaikki tämä tietenkin maistuu annoksessa. Ruoka oli hyvää. Hetkisen mietin, miksi burgerini näyttää niin kummalle, mutta sitten hoksasin, että salaatti ja tomaatti oli valmiiksi jo burgerin sisässä, kun taas meillä Amerikassa yleensä ne ovat lautasella burgerin vieressä josta ne sitten itse laitetaan sen sisään. Mutta makuunhan se ei tietenkään vaikuttanut.

Yksi asia johon ehkä voisi miettiä jotain uudistusta on mielestäni lasten lista. Kuten monesti aikaisemminkin olen sanonut, ne ainaiset nugetit, ranskikset ja hodarit voisi jo unohtaa. No okei, ehkä dineriin sopivat hot dogit, mutta Yhdysvalloistahan löytyisi lapsille paljon muutakin syötävää. Tännehän sopisi lihapullien kaveriksi vaikka Mac and Cheese, ja jonkunlainen Peanutbutter sandwich annos voisi myös olla menestys, nyt kun Suomessakin on opittu syömään enemmän maapähkinävoita. En sano, että nämä yhtään sen terveellisempiä ovat kuin ne nugetitkaan, mutta jotain vaihtelua ainakin. Meille on itseasiassa ollut kivaa nähdä Suomen lomalla lihapullia ja muusia listoilla, sillä niitä harvemmin jenkkilässä on tarjolla. Rock’n Roll Dinerissa oli muuten lapsille ajankuluksi kiva leikkinurkkaus josta meidän poppoo ainakin otti kaiken ilon irti.

 Lasten juustohampurilainen

Lasten juustohampurilainen

Ravintolalla on oma haastemenu. Siihen kuuluu muun muassa Tripla burger, 500g ribsejä,
300g härän ulkofilettä, wingsejä, pekonia, XL ranskalaiset ja muut tilpehöörit. Kaikki tämä tulee syödä tunnun sisällä saadakseen nimensä Wall of Fameen, ja 50% alennuksen hinnasta. Huh huh! Seinälle oli ehtinyt jo kertyä muutama nimikin.

Yksi vähän erikoisempikin juttu annoksiin kuului. Kun mietimme mitä haluamme syödä, pöytäämme tuotiin korillinen popcorneja. En ole koskaan nähnyt tätä tapahtuvan käymissäni ravintoloissa USA:ssa (sipsejä tai pähkinöitä useinkin kyllä), mutta todella hauska idea! Ehdottomasti jatkoon!

rokkidiner_popcorn.jpg

TODELLISEN DINERIN MAKUA

Tykkäsin Rock’n Roll Dinerissa etenkin siitä, että se oli hyvin tehty. Osaltaan tietenkin varmaan vaikutti sekin, että kaikki on vielä uutta, mutta paikka näytti todella kivalta. Yläkerrassa oli perinteisen dinerin tuntua, tarjoilijat oli puettu asiaankuuluvasti, ja yhdestä nurkasta löytyi tietenkin jukebox. Kysyin ohimennen jos voisin käydä kurkkaamassa myös alakerran baaria joka ei ollut juuri silloin auki, ja sehän vasta olikin todellinen yllätys. Sisustus oli kokonaan mustavalkoinen. Shakkiruudullinen lattia ja lavan takana olleet levyt eivät olisi voineet sopia paremmin toisiinsa. Minulle kerrottiin, että paikalla valmisteltiin juuri hääjuhlaa. Ihan mahtava paikka juurikin häihin ja muihin juhliin! Alakerran baarissa käy pari kertaa kuussa soittamassa bändi, ja muuten baari on auki senkin jälkeen kun diner sulkeutuu.

rokkidiner_jukebox.jpg
rokkidiner_baari.jpg
rokkidiner_alakerta.jpg

IHANA HENKILÖKUNTA

Jotain dineriin oli todellakin tarttunut Amerikasta; nimittäin palvelu. Ja se oli upeaa se! Meitä tervehdittiin, ohjattiin pöytään, juteltiin niitä näitä, autettiin ruokavalinnoissa ja kiitettiin kun olimme lähdössä. Ja kaikki tämä ihanan iloisesti! Äkkiseltään ajattelisi, että nämähän on perusasiota, mutta valitettavasti monessa hyvässäkin ravintolassa puuttuu sitten se tunnelma, joka tulee kun henkilökunta viihtyy työssään. Kävin Rock’n Roll Dinerissa kahdesti, ja molemmilla kerroilla sama juttu. Tällaista paikkaa suosittelee mielellään myös muille.

Eli ei muuta kuin Rock’n Roll!

On hiekka polttavaa... Kalajoen Hiekkasärkillä

Paula Gaston

On hiekka polttavaa, taivas punertaa, edessäni puhdas meri on, lämpö auringon
Kesäloma alkoi hymyillen, nyt jo tunnen sen, kesäleikit meikit ohentaa, tule mukaan vaan
Kalajoen hiekat, voikun onnistuis miettii hiekal röökit suis Pete Frits ja Luis,
Kalajoen hiekat vain sua odottaa, tule tänne tunne lämpö sen, ole minun hetkinen

Samana viikonloppuna kun seikkailimme Harrbådan majakalla Kokkolassa, kävimme myös pistäytymässä Kalajoen Hiekkasärkillä. Kalajoki sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Kokkolasta, ja on yksi Suomen suosituimmista rantalomakohteista. Aivan uusi tuttavuus Hiekkasärkät eivät minulle ole, sillä olen viettänyt siellä useita viikonloppuja ystävien kesken, ja ollut myös töissä myynti- ja markkinointikoordinaattorina. Työ Kalajoella on yksi hauskimmista missä olen koskaan ollut, ja sen takia Hiekkasärkillä on ihan erityinen paikka sydämessäni.

kalajoen_aurinko.jpg

HIEKKASÄRKKIEN SYNTY

Tuohon aikaan kun olin itse vielä töissä Hiekkasärkillä, sen kiintopisteenä oli Kylpylä SaniFani, leirintäalue, JukuJukumaa, sekä Merisärkkäin lava. Ja ylipäätään sitä ympäröivä luonto! Juhannuksen aikaan meno villiintyi täysin kun nuoriso saapui juhlimaan telttojensa kera, mutta muuten lomalaiset olivat pääasiassa perheitä. Koko paikan jujuna oli tietenkin itse Kalajoen isot hiekkarannat ja särkät, jonne aurinkoisena päivänä lapset suuntasivat leikkimään ja uimaan. Hiekkadyynit ovat syntyneet maankohoamisen seurauksena joka jatkuu yhä. Jonkun arvion mukaan myös metsänhakkuut ovat vaikuttaneet lentohiekkaan, joka on sitten jäänyt alueelle rantavehnän sekaan.

Nykymeno Hiekkasärkillä näytti kuitenkin olevan ihan toista. Särkän päälle on rakennettu uusi hotelli (joka on jo kertaalleen ehtinyt vaihtaa nimeäkin), uusi camping alue on kahmaissut aimo annoksen rannasta, metsä täyttynyt omakotitalojen näköisistä kesämökeistä, ja joka puolella näkyi juhlimassa olevan näköistä porukkaa. Hyvä vai huono? Varmasti toisten hyvä ja toisten huono. En tiedä kukoistaako bisnes nyt, ehkä, mutta harmi, että luontoa ei juurikaan Hiekkasärkiltä enää löydy. Maantien varteenkin on kohonnut iso ostoskeskus maisemaa pilaamaan. Okei, no sillä kohdalla ehkä mitään maisemaa ollut, mutta ei tämä “Raitti” kyllä mikään kaunotar kyllä ole.

Pari paikkaa Hiekkasärkällä sentään oli vielä ennallaankin. Ajoimme ensiksi alueen läpi vähän kuin nähdäksemme miltä siellä näyttää. Pysähdyimme tien päähän Tapion Tuvalle kahville. Tämä perheyritys se vaan jaksaa porskuttaa vaikka pienyrittäjät on varmasti laitettu joka paikassa tiukille. Muistan nämä samat kasvot tiskin takaa vuosienkin päästä. Mahtavaa! Söimme ihanaa kotoisen makuista pannukakkua kahvin kera. Merisärkillä ja Lokkilinnassa emme tällä kertaa käyneet, mutta toinen “must” paikka löytyi kuin löytyikin, vaikkakin eri paikasta kuin ennen; Jättipehmis -kioski! Onneksi! Jättipehmis on ollut itselläni joka kesäinen perinne vuosia, mutta valitettavasti viime kesänä en pehmikselle päässyt. Tätä paikkaa ei kannata ohittaa.

kalajoki_tapiontupa.jpg
kalajoki_pehmis.jpg

SE IHANA MERI

Kävimme tietenkin myös kävelemässä rannalla ja lapset kastelemassa itsensä vedessä. Keli oli sen verran viileä, että emme menneet uimaan. Hiekkasärkkien uimaranta on erittäin lapsiystävällinen ja siellä voi kahlailla kovinkin pitkälle. Yleensä rannalla käydessä näkeekin ihmisiä kahlailemassa matalimpia kohtia pitkin. Pitkospuita pitkin pääsee hiekkarantaa pitkin veden luo ihan vaikka lastenrattaillakin. Kalajoen Hiekkasärkät on upea paikka myös kevättalvella, jolloin meren jäälle pääsee vaikka hiihtämään kevätauringossa.

kalajoki_ranta.jpg
kalajoki_kahlaus.jpg
kalajoki_mokki.jpg

Se mikä Kalajoen Hiekkasärkillä näin Amerikan meininkiin tottuneella pistää silmään, että siellä ei ole mitään yhtäläisyyttä. Täällä resort alueet rakennetaan yleensä mukaellen jotakin tiettyä tyyliä. Hiekkasärkillä tuntuu, että taivaasta on tiputettu yksi jos toinenkin rakennus mutta mitkään niistä eivät sovi yhteen. Ja jotenkin sellainen siisteys ja viimeistely puuttuu. Ja sellainen kodikkuus. Ja tietysti edelleen se ihana luonto, joka on jäänyt täällä ihan taka-alalle. Kalajoki on silti ihan kiva paikka sellaiselle joka kaipaa muutakin tekemistä ja “actionia” kuin pelkkä luonto. Ja tekemistähän siellä riittää…

KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN PARHAAT PALAT

Majoitus:
Hotelleista valitsisin ehdottomasti Santa’s Resort & Spa Hotel Sani n. Olen yöpynyt siellä parikin kertaa, ja hotelli on tasokas. Lisäksi asukkaille kuuluu samaan hintaan pääsy kylpylään. Osasta huoneista on upea merinäköala.

Ruokapaikat:
Illalliselle ehdottomasti Pihvitupa. Herkullista ja laadukasta ruokaa.

Parhaat bileet:
Viihdekeskus Merisärkällä on menoa joka makuun. Merisärkkä oli alkujaan lava, mutta sittemmin sinne avattiin myös yökerho, ja karaoke. Kaikenlaista musaa siis saman katon alla.

Tekemistä:
Lasten kanssa lähtisin ehdottomasti JukuParkin vesipuistoon. Se on aika hauska paikka ihan isompienkin kesken. Majakkaretki Ulkokallaan on vielä omalla listallani, ja toivottavasti toteutuu ensi kesänä. Hyvä paikka paikallisten matkamuistojen tai tuliaisten ostoon on Keramiikka Iso-Pahkala. Heidän kokoelmistaan löytyy muun muassa Kalajoella monessa paikassa nähtävillä oleva keraaminen majakka. Entinen ratsastuksen opettajani Outi Talvi on avannut Hiekkasärkille Merenrannan ratsutilan, ja mikäs näissä maisemissa on ratsastella. Jos joukossa on hevosihmisiä niin ehdottomasti kannattaa käydä Outin tunnilla tai maastossa.




Kummitteleva Harrbådan majakka Kokkolassa

Paula Gaston

Palataan vielä viimeisiin päiviimme kesäisessä Suomessa. Saimme mukavan yllätyksen kun ennen Kaliforniassa asunut ystäväperheemme saapui Kokkolaan meitä katsomaan. Mietimme mitä kivaa voisimme yhdessä tehdä lasten kanssa jossa pääsisimme samalla purkamaan vähän energiaa, ja päädyimme luontopolulle joka johtaa vanhalle Harrbådan majakalle. 

Näimme majakan tänä kesänä jo kauempaa veneestä kun kävimme Tankarin majakalla vierailulla, ja se on tuttu minulle myös villistä nuoruudestanikin. Silloin, jollakin tuttavallani oli pääsy majakan avaimiin, ja me tietysti odotimme pimeän tuloa ennen kuin livahdimme salaa majakkaan sisälle. Majakasta liikkuu kaikenlaisia kummitustarinoita, joten sinne kiipeäminen tähtitaivaan alla kuutamossa oli aikamoisen jännittävää. Sen koommin en ole Harrbådassa (suomeksi Harriniemi) käynyt, mutta tänä kesänä sain inspiksen käydä katsomassa miltä siellä nykyään näyttää.

 
harrboda_merelta.jpg

RAVINTOLA WANHA ELBASTA LUONTOPOLULLE SAMOILEMAAN

Tiesin että Nuorisokeskus Villa Elban pihasta lähtee luontopolku, jota pitkin pääsee majakalle saakka. Olimme liikkeellä juuri lounasaikaan, ja päädyimme sitten ensiksi kesäravintola Wanha Elbaan syömään kevyen lounaan. Ravintola sijaitsee aivan upealla paikalla meren rannalla, ja käytännössä joka pöydästä on näkymä merelle. Olen ollut joskus näissä tiloissa vieraana häissä. Samoin viereisessä nuorisokeskuksen tiloissa pidetään usein hääjuhlia. Ruoka oli maittavaa ja juuri sopivan kevyttä meille ulkoilua ajatellen. Sitten ei muuta kuin metsään!

wanha_elba.jpg
 Lautasella päivän teemaan sopien; Harrbådan lohileipä tartarkastikkeella ja salaatilla

Lautasella päivän teemaan sopien; Harrbådan lohileipä tartarkastikkeella ja salaatilla

Luontopolulle pääsee parkkipaikan toisesta päästä. Alussa oleva kierros kuljetaan puista kävelysiltaa pitkin joka sopii myös liikuntarajoitteisille. Nuorisokeskuksen kesäleiriläiset olivat tehneet sen varrelle hauskan peikkometsän jossa oli nähtävillä kaikenlaisia otuksia ja erikoisuuksia. Sen jälkeen siirryttiin kapeammille pitkospuille joilla juuri ja juuri onnistuin kulkemaan kapeiden lastenrattaiden kanssa. Nämä pitkospuut haarautuvat lintutornille, tai sitten voi jatkaa matkaa majakan suuntaan kuten me teimme. Loppumatka kuljetaan sitten metsäpolkuja pitkin. Alue on tunnettu siellä pesivistä vesilinnuista sekä lepäilevistä muuttolinnusta, joten ennen luontoon lähtöä kannattaa tutkailla missä merkityt reitit kulkevat. Matkalla näimme myös "Makkaramäen" joka on Krimin sodan aikainen vallitus. 

harrboda_luontopolku.jpg
 Peikkometsän asukkeja

Peikkometsän asukkeja

 Krimin sodan aikaiset vallit

Krimin sodan aikaiset vallit

HARRBÅDAN MAJAKAN MONET KASVOT

Harrbådan majakka on rakennettu 1953, ja se on oikeammin linjaloisto eikä majakka. Kaupunkilaisten suussa se kuitenkin tunnetaan Harrbådan majakkana. Nykyään se toimii vain purjehtijoiden merkkinä sillä se on jäänyt jo varsinaisesta työstään eläkkeelle vuonna 1979. Majakka on päässyt pahoin rapistumaan, ja se on aidattu ettei vain kukaan loukkaisi itseään siitä tippuvien kivien alla. Silti se on jollakin tapaa vaikuttava näky sinistä kesätaivasta vasten. Majakan vieressä on penkki jossa voi istuskella ihailemassa maisemia, tai voi jatkaa matkaa vielä ihan Harriniemen päähän saakka merta katsomaan. 

Muistan nuoruudestani monenlaisia kummitustarinoita Harrbådan majakasta. Niistä kuuluisin lienee tarina Harrbådan neidosta. Tästäkin tarinasta on yhtä monta versiota kuin kertojaakin. Yhden version mukaan majakan edustalle haaksirikkoutui myrskyssä laiva jossa oli mukana vasta vihitty nuoripari. Laivassa ollut nainen hukkui ja kummittelee nyt majakassa. Kaikki majakan ympärillä olevat kivet ovat hänen timanttikorustaan tippuneita timantteja. Toisen version mukaan laivassa ollut mies jätti neidon majakalle sen vartijaksi ja lähti itse merelle. Hän kuitenkin eksyi myrskyssä eikä koskaan palannut. Odotettuaan miestä vuosia, nainen lopulta heittäytyi alas majakan ikkunasta ja kuoli. Joka vuosi samaan aikaan ja samana päivänä voi nähdä Harrbådan neidon hyppäävän alas majakasta. Kukaan ei vaan tunnu tietävän mikä päivä se oikein on. Kolmas tarina kertoo, että Kokkolan Ykspihlajasta lähti auto jossa oli kyydissä useampi mies ja yksi nainen. Tällä reissulla nainen katosi eikä häntä koskaan löydetty. Sanotaan, että miehet tappoivat hänet ja hautasivat majakan maille.

Myös sellainen sitkeä huhu on liikkunut, että alueella on nähty saatananpalvojia, tai että lenkkeilijät ovat nähneet metsissä eläinten sisäelimiä tai puuhun naulattuja kissoja. Nuorena tällaisiin juttuihin uskottiinkin vaikkei niitä kukaan pystynyt todistamaan. Pelkäsimme liikkua tällä alueella pimeän tultua. Joku on sitten jälkeenpäin kertonut mökkiläisten levitelleen kaikenlaisia huhuja toiveissaan pitää uteliaat vierailijat pois alueelta.

harrboda_banner.jpg
harrboda.jpg
puolukka.jpg

Pelottavista tarinoista huolimatta Harriniemi on kiva ulkoilualue. Poluilla on helppo liikkua ja luonnossa on ihanan rauhallista. Lasten kanssa tämä paikka oli aivan ihanteellinen. Meillä oli todella hauska luontoretki ja pääsimme maistelemaan puolukoitakin suoraan metsästä. Sekös oli lapsista hauskaa! Ja täytyy myöntää, että niin oli äidistäkin kun ei ole useampaan vuoteen marjametsälle päässyt. Kyllä Suomen luonto on vaan upea!

8x Tätä et tiennyt minusta

Paula Gaston

Monessa blogissa on nyt tuntunut kiertävän haaste, jossa tulee kertoa itsestään 8 asiaa. En valitettavasti muista kuka haasteen on liikkeelle laittanut, mutta olen bongannut sen ainakin Hätälasku -blogista sekä Aurinkorasvaa ja Aloe Veeraa -blogista. Näitä on ollut sen verran hauskaa lukea, että päätin ottaa haasteen vastaan. Tässä siis omat "salaisuuteni".

 

paula_tankar.jpg

1. OLEN AINA ASUNUT MEREN RANNALLA

Koen, että minulla ja merellä on erityinen side. Olen aina asunut merta lähellä, ja viettänyt kesät mökillä meren rannalla. Olisi vaikea ajatella, että muuttaisin jonnekin sisämaahan, jossa ei olisi vettä lähellä. Lapsuudessani kävimme usein isäni mukana kalassa tai muuten vaan veneilemässä. Olimme uimassa aina kun mahdollista, ja uimme niin kauan, että huulet muuttuivat sinisiksi. Muuten leikimme hiekalla, riekuimme kallioilla tai keräilimme pudonneita linnunsulkia. Merellä on jotenkin rauhoittava vaikutus, ja voisin istua kallioilla katselemassa ja kuuntelemassa merta vaikka kuinka kauan. Merellä on hirmuinen voima, ja sitä on syytä kunnioittaa. 

Jos lapsuuden kaupunkini oli meren rannalla, niin oli myös opiskelukaupunkinikin. Ja nyt sitten asumme lähellä merta Kaliforniassa. 


paula_moics.jpg

2. VOITIN ENSIMMÄISEN ULKOMAANMATKANI ARPAJAISISTA

Joskus 5-vuotiaana osallistuin Anttilan tavaratalossa olevaan arvontaan. Tai varmaankin oikeammin; äitini kirjoitti arvontalapun nimelläni. Kävi sitten niin, että voitin arvonnassa ulkomaanmatkan. En tietenkään tuossa iässä voinut matkalle yksin lähteä, vaan äitini käytti lahjakortin puolestani. Samalla hän lupasi maksaa minulle ulkomaanmatkan kunhan olen vähän vanhempi.

Ensimmäinen varsinainen ulkomaanmatkani (siis jos autoilua Ruotsissa ja Norjassa lasketa mukaan) oli matka äitini kanssa Turkin Marmarikseen. Siitä on niin kauan, että Marmaris oli vielä varsin pieni kylä, eikä mikään turistien valloittama kaupunki.


paula_lipunalla.jpg

3. EN OLE VARMA MISSÄ KOTINI OIKEASTAAN ON

Liekö tämä normaalia ulkosuomalaisen ajatusmaailmaa, vai olenko ajatuksen kanssa yksin? Mutta en ole varma missä maassa sydämeni koti oikeastaan on. Kun olen Suomessa, kaipaan Kaliforniaan, ja kun olen Kaliforniassa, kaipaan Suomeen.

Haaveilen siitä, että lapseni pääsevät suomalaiseen kouluun, voivat juosta vapaasti puistoon ja sieltä kotiin, voivat pyöräillä itse harrastuksiin ja saavat viettää aikaa isovanhempien kanssa. Aamulla katson kuinka tietotekniikan ope kättelee jokaisen lapsen, tervehtii jokaista nimellä tai sanoo jotain kohteliasta. Mietin, missäpä muualla lapseni oppisivat ulospäinsuuntautuneiksi ja kohteliaiksi kuin täällä Kaliforniassa, vaikka koululaitoksessa muuten on paljon asioita joita muuttaisin. Haaveilen kaikista ihanista matkoista Kreikkaan, Italiaan ja muualle Eurooppaan joita Suomesta voi helposti tehdä. Toisaalta sitten, ihana Havaiji ja Karibiakin on sieltä aika kaukana. 


paula_hiroshima.jpg

4. OLEN ERITYISHERKKÄ IHMINEN

Erilaiset ärsykkeet kuten kirkkaat valot, voimakkaat äänet tai pistävät hajut tuntuvat minusta usein epämukavilta. Huomaan ympäristössäni sellaisia yksityiskohtia joihin muut eivät kiinnitä huomiota. En pysy seuraamaan keskustelua jos useampi henkilö puhuu yhteen ääneen ja taustalla on muuta hälyä. Kiireisen päivän jälkeen nautin hiljaisuudesta tai vetäydyn johonkin rauhalliseen paikkaan. Esimerkiksi automatka kotiin töiden jälkeen on hyvä paikka rauhoittumiseen. Kotona en pidä yleensä telkkaria tai radiota päällä sillä tykkään hiljaisuudesta. En missään nimessä halua katsoa väkivaltaa tai kauhuelokuvia, en edes mieheni mieliksi. Luen ihmisten mielialoja ja ne vaikuttavat minuun vahvasti. Siksi yritän hakeutua positiivisten ja energisten ihmisten seuraan, sillä sellainen haluaisin itsekin olla. Mietin usein, mitä muut ajattelevat minusta. Tunnen itse, että koen useita asioita eri tavalla kuin muut. 

Jos tunnistit tästä itsesi, voit lukea lisää tai kokeilla voisitko olla erityisherkkä tekemällä herkkyystestin täällä


23101232_353841105028010_6161230444101632000_n.jpg

5. OLEN AINA HUOLISSANI JOSTAKIN

Ehkä tuohon ylempään kohtaan liittyen, olen aina ja kokoajan jostakin asiasta huolissani. Kun yhdestä asiasta tai ongelmasta päästään, on minulla jo mielessä seuraava huolenaihe. Huolet voivat olla pieniä tai suuria, mutta niitä ihan varmasti aina on. En tiedä johtuuko se osittain äitiydestä vai mistä, mutta koen, että en nuorena juurikaan ollut huolissani mistään. Silloin vain mentiin sen kummepia miettimättä. Nyt taas varmistelen asioita useampaan kertaan ja mietin aika usein, että mitä jos...

Olen perusluonteeltani hyvin rauhallinen ihminen. Lasten kanssakin pärjää vaikka 11 tunnin lennolla, kun vain pysyy itse rauhallisena. Mutta pään sisässä on aina joku juttu meneillään. Mieheni kutsuu minua nimellä "Worry wart" (=A person who worries excessively, especially about unimportant matters.). 


paula_winery.jpg

6. OLEN OPETTANUT ENOLOGIAA

Työskentelin pitkään opetusravintolassa ravintolapäällikkönä, ja opiskelin samalla itselleni opettajan pätevyyden. Opetin erilaisia aineita kuten hotellitoiminnot, ravintolatarjoilu, matkailun perusteet ja enologia. Tykkäsin opettamisesta ja siitä, että työssä oli itsekin pidettävä itsensä ajan hermolla. Yksikään päivä ei siinä työssä ollut samanlainen.  

Mutta mikä ihmeen enologia? Enologia on toiseltaan nimeltään viinioppi. Opiskelijat oppivat erilaisia asioita rypälelajeista viininvalmistukseen- ja maisteluun, kuin myös viinintarjoilusta ja välineisiin. Yhtenä harjoituksena kurssilla oli viinipullon avaaminen miekalla. Kaikenlaista sitä onkin tullut tehtyä.

 


paula_aamukahvi.jpg

7. EN TEE JUURI MITÄÄN AAMULLA ENNEN KUIN SAAN KAHVIA - EDES MATKOILLA

Juon keskimäärin ihan liikaa kahvia päivittäin. Aamuni alkaa yleensä parilla kupilla, ja kun aamuaskareet on tehty, jatkan vielä parilla kupilla lisää. Juon kahvin mustana ilman mitään makeutusaineita tai vastaavia. Iltapäivällä on kiva sitten saada vielä kupillinen lattea tai macchiatoa. Näin syksyisin valitsen joskus latten pumpkin spicella, tai joulun aikaan pirparmintulla tai piparkakun maulla. Muuten olen aika perinteisen tummapaahdon ystävä, mieluiten itse jauhetuista pavuista! 

Matkoilla majoitusta valitessa tarkistan aina, onko huoneessa kahvinkeitin. Ellei sitä ole, olemme todennäköisesti valinneet huoneen aamiaisen kera. Jos hintaan kuuluu aamiainen, livahdan usein aamiaishuoneeseen hakemaan jo kupin kahvia kun muu perhe vasta heräilee. 


23823199_184103225476524_2629955204308533248_n.jpg

8. EN USKALLA MATKUSTAA KUUBAAN

Kuuba on ollut haavelistallani jo vuosia, mutta valitettavasti tilanne ei ole ihan niin mustavalkoinen kuin luulisi. Olen tätä nykyä nimittäin kaksoiskansalainen, eikä amerikkalaisilla tunnetusti ole ollut vuosiin asiaa Kuubaan. Kun muutama vuosi sitten alkoi näkymään vähän valoa tunnelin päässä, on sitä Trumpin aikakaudella alettu kuromaan takaisin. Amerikkalaisethan voivat nykyään mennä Kuubaan erityisluvalla. Olen kuullut, ettei lupaprosessi ole mitenkään hankala mutta sitäkin epämääräisempi. Moni on sanonut, ettei lupia sen kummemmin tarkistella, mutta uskallanko kuitenkaan ottaa riskiä? Mitä jos takaisin tullessa tulee sanomista? Jos olisin sinkku tai matkustaisin ilman perhettä, en ehkä välittäisi niin paljoa. Mutta nyt reissuun lähtisi koko perhe enkä halua silloin ottaa mitään riskiä siitä, ettemme pääse takaisin kotiin. 

 


Tällaista tällä kertaa. Nyt on sinun vuorosi kertoa joku asia itsestäsi jota muut eivät tiedä!


 

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, @paulagaston. Käythän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover . Viinilaakson viemää -blogi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.