Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Yhdysvallat

Los Angeles Zoo - Miksi en palaa sinne enää koskaan

Paula Gaston

Joulumatkallamme Etelä-Kaliforniaan pistäydyimme yhtenä päivänä Los Angelesin eläintarhassa (Los Angeles Zoo and Botanical Gardens). Nikottelin vähän kun kuulin sukulaisten valitsemasta kohteesta, mutta tiesin, että lapsilla ainakin tulee olemaan hauskaa. Itselleni on hiipinyt epäilys, että en välttämättä nauttisi vangittujen villi-eläinten katselemisesta. Tsemppasin itseäni kuitenkin ajattelemalla, että ollaanhan nyt sentään Los Angelesissa, ja eläinten olot ovat varmasti mitä parhaimmat. Ja meille muutenkin päivän pääkohde oli eläintarhan jouluvalot, joita pääsimme ihastelemaan sitten illalla jolloin eläimet eivät ole ulkosalla. Valot olivatkin meidän mieleen, mutta sitä ennen vietimme päivän ihmetellen ja etsien erilaisia eläimiä.

658E9913-A934-479E-B1B7-567926450130.JPG

PALJON MELUA TYHJÄSTÄ

Kierros eläintarhassa alkoi heti jo vähän kummallisesti. Pari ensimmäistä eläintaloa, joihin menimme sisään, olivat täysin tyhjiä. Olimme vähän ymmällämme, että onkohan koko eläintarhassa eläimiä lainkaan. Missään ei ollut kylttejä tai selitystä siitä, miksei ikkunoiden takana ollut ketään. Siitä kun sitten jatkoimme eteenpäin niin alkoihan niitä eläimiäkin toki tulla.

Päivän aikana näimme kaikenlaisia eläimiä flamingoista seeproihin ja apinoihin. Apinat pitivätkin melkoisen metakan kun niille tuotiin juuri ruokaa. Leopardi pysytteli kokonaan piilossa niin että näimme siitä vain vilaukselta korvat. Mutta mitä syvemmälle eläintarhaan päästiin, sitä pienemmälle mielestäni häkit näyttivät. Ja kun päästiin elefanttien kohdalle, emme voineet olla miettimättä ääneen, että miksi yksi elefantti seisoo paikallaan ja vatkaa päätään edestakaisin. Olen nähnyt samankaltaista käytöstä kyllästyneillä tai stressaantuneilla hevosilla, niin sanottua kutomista. Onneksi en ollut seurueessamme ainoa, jota tämä käytös ihmetytti, ja olimme porukalla sitä mieltä, että eläinten olot eivät näytä nyt ihan priimoille. Esimerkiksi jättiläiskokoisia kirahveja oli tungettu pieneen aitaukseen neljä. Niiden elinalue näytti kyllä tuskaisen pieneltä, ja mietimme, että niillä täytyy olla käytössään joku toinenkin aitaus. Myöhemmin juttelimme eläintarhan työntekijän kanssa, joka kertoi meille kirahvien aitauksen todellakin olevan ainoa niiden olinpaikka, ja alkoi kiireesti kertomaan meille tarhan laajentamissuunnitelmasta. Elefantin käytöksellekin löytyi selitys; se odotti ruokaansa paikassa jossa näki eläintenhoitajan laittavan ruokia valmiiksi. Hmmm…

la_zoo_flamingos.jpg
la_zoo_apina.jpg
la_zoo_tapir.jpg
Tämä Mandrill jäi erityisesti mieleeni. Samoin kuin Komodo Dragon jollaisen haluaisin jonain päivänä nähdä luonnossa.

Tämä Mandrill jäi erityisesti mieleeni. Samoin kuin Komodo Dragon jollaisen haluaisin jonain päivänä nähdä luonnossa.

Ihan ylipäätänsä koin, että koko paikka kaipaisi vähän kohennusta ja ehdottomasti monien eläinten häkit tai aitaukset olivat aivan liian pieniä. Eläintarha onkin avattu tällä paikalla jo vuonna 1966, ja sen historiasta löytyy useita eläinten karkailuja. Lisäksi monessa paikassa oli vähän epämääräisen näköistä rojua, josta en aina oikein tiennyt kuuluuko se eläintarhaan vai ei. Ehkä se osin selittyy illan valoshow:lla, mutta joidenkin eläinten kohdalla huomasin katselevani jonkunlaisia härveleitä aitauksen etuosalla eikä eläimiä. Alueella oli myös useita tyhjiä tiloja jotka herättivät hämmennystä koska niissä ei ollut mitään informaatiota asiasta. Ihmiset haahuilivat etsien eläimiä joita ei sitten ollutkaan missään. Vaikka tiedän, että eläintarhassa tehdään paljon hyvääkin, kuten hoidetaan loukkaantuneita eläimiä jotka löytyvät luonnosta, koin että tämän sortin eläintarha ei ehkä ole minun juttuni. Menen mieluummin kansallispuistoon luonnon keskelle, ja jos satun siellä bongaamaan jonkun eläimen, tuntuu se oikeasti hienolle.

Ei hyvännäköinen aitaus ollenkaan.

Ei hyvännäköinen aitaus ollenkaan.

Leijona herra heräsi juuri kun tulimme paikalle ja hetken tuijotimme toisiamme silmästä silmään.

Leijona herra heräsi juuri kun tulimme paikalle ja hetken tuijotimme toisiamme silmästä silmään.

JOS NYT SITTEN KUITENKIN

Jos nyt kuitenkin olet menossa Los Angeles Zoohon eläintarhaan, niin tämän paikan vetonaulat lienevät Campo Gorilla Reserve ja Chimpanzees of Mahale Mountains. Lisäksi Aasian elefanttien saaminen eläintarhaan on ollut yksi sen suurimmista satsauksista, ja alueella halutaan kertoa ihmisille Thaimaan elefanttien tilanteesta. Winnick Family Children's Zoon alueella lapset pääsevät silittelemään ja harjaamaan farmieläimiä, ja alueella on myös erillinen leikkipaikka.

Eläintarhassa on helppo kulkea lastenrattaidenkin kanssa, ja ruokapaikkoja on vessoja on useita. Ainoa paikka joka keräsi valtaisat jonot tuntui olevan vaipanvaihtopisteet, joten niitä kaivattaisiin ehdottomasti enemmän. Eläintarhat asiakkaat kun usein ovat juurikin näitä pikku-ihmisiä. Ravintolasta löytyi monenlaista syötävää sekä aikuisille että lapsille, ja kerrankin myös mukavampia terveellisempiäkin vaihtoehtoja. Lipun oston yhteydessä saimme sekä alueen kartan, että hauskat passit. Eläintarha on nimittäin jaettu maanosittain, ja passista sai sitten raaputella kuvia kun tietty maanosa oli käytynä. Neljän kohteen löytymisen jälkeen matkamuistomyymälästä sai pienen matkamuiston mukaansa.

C8190F10-427E-45BC-B979-6AB07D993A53.jpg

Eläintarha on avoinna päivittäin kello 10-17. Liput ovat $21, ja $16 lapsilta 2-12v. (2019)

 

Etelä-Kalifornian Alpit - Lake Arrowhead Village

Paula Gaston

Joku on ehkä huomannut Kaliforniassa käydessään juovansa pullovettä nimeltä Arrowhead. Meilläkin tätä vettä on ollut autotallissa maanjäristysten varalta joskus pullo tolkulla, mutta harvemmin on käynyt mielessä, että mistä tämä lähdevesi mahtaa oikein olla peräisin. Arrowheadin lähde löytyy San Bernardinon vuoristosta, läheltä Arrowheadin tekojärveä. Lake Arrowhead taas on suosittu lomakohde varsinkin Los Angelesin seudulla asuvien keskuudessa. Mekin kävimme siellä heti joulun jälkeen päiväseltään vierailulla. Lake Arrowhead Village on ihastuttava pieni vuoristokaupunki keskellä ei mitään. Ei ihme, että se viehättää ihmisiä kiireisessä Los Angelesissä.

 
3C950ED2-733B-4BD0-AA0F-D2AE812882E7.JPG

Lake Arrowheadin kehitys vapaa-ajanviettokohteeksi alkoi 1920-luvulla, jolloin sen nimi muutettiin Little Bear Valleysta Lake Arrowhead Villageksi. Vanha nimi lienee tullut sen lähellä olevasta Big Bearin järvestä, mutta uusi nimi tulee Arrowheadin kuumista lähteistä, jotka vanhan intiaanien legendan mukaan ovat lähialueella. Monet Hollywoodin tähdet ostivat sieltä aikoinaan loma-asuntoja, ja siellä kuvattiin useita elokuvia ja televisio-ohjelmia. Nykyään siellä asuu täysiaikaisesti noin 12 500 ihmistä.

Lake Arrowheadille tullaan lomailemaan ja harrastamaan. Siellä golfataan, vesihiihdetään ja patikoidaan. Järvellä risteilee myös vanha siipiratasalus jonka kyydistä näkee takuulla järveä paremmin kuin rannalta. Talvella vuorille sataa lumi, ja lähialueen hiihtokeskukset aukeavat. Koko Arrowhead Village onkin rakennettu alppikylää mukaellen, ja sitä joskus kutsutaan nimellä “Alps of Southern California, eli Etelä-Kalifornian Alpit. Alueella vierailee yli 4 miljoonaa ihmistä vuosittain.

39F5437D-2507-4FA1-BC22-D0BD243DD0C8.JPG
C67716FD-975C-4DEF-AAED-F6C9F4C44249.JPG

Kylän keskustassa on kauppoja, kahviloita ja pieniä ravintoloita. Mekin käveleskelimme kaupoissa ja kävimme ostamassa kuumaa kaakaota ja kahvia, sillä ilma oli aika vilpoinen. Ostoskadun päässä on pieni karuselli jossa tyttäremme kävi kierroksella kun minä otin muutaman kuvan järvestä. Järvi on varmasti kauneimmillaan aurinkoisempana päivänä, mutta sen rannoilla näkyi nytkin upeita, valtavan kokoisia koteja ja loma-asuntoja. Juuri kun olimme suunnitelleet kotiinlähtöä, alkoi hiljalleen satelemaan lunta. Kerrankin meilläkin oli “valkoinen joulu”!

Taloja ja loma-asuntoja järven rannalla.

Taloja ja loma-asuntoja järven rannalla.

75DC1E83-4098-4271-BB83-C8F1EFAA71F8.JPG
Lunta!!!

Lunta!!!

Kotimatkalla alas vuorilta meitä ilahdutti upea auringonlasku. Oli ihan pakko pysähtyä ottamaan siitä kuvia ja ihailemaan sitä hetkeksi.

88FA3698-5A17-467C-B8B0-77DDA1066FE9.JPG

Näitä maisemista ja tunnelmista… seuraavaan kertaan!

Kun karkkihammasta kolottaa - Kalifornian Jelly Belly Factory

Paula Gaston

Pari viikkoa sitten teimme päiväretken Jelly Bellyn karkkitehtaalle. Jelly Belly Factory on yhden Amerikan tunnetuimman karkin; Jelly Beansin, kotitehdas ja pääpaikka. Jelly Beansit ovat pieniä, pavun muotoisia sokerikarkkeja, joita saa monen eri makuisina. Jelly Belly Factory sijaitsee Fairfieldissä, noin tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta, ja on ihan hauska käyntikohde vaikka sadepäivän ratoksi. Ja mikä parasta, tehdas kierros siellä on täysin ilmainen!

 
2DBE4B74-E8FF-47B3-9D3E-8442DDE4FF47.JPG
2D7D66B3-4C5E-4244-A436-8D09D020CBBF.JPG

JELLY BEANS -KARKIT SYNTYVÄT

Jelly Beansien historia ulottuu aina vuoteen 1869 jolloin nuori Gustav Goelitz avasi ensimmäisen karkkikauppansa Illinoisin osavaltiossa. Itse Jelly Beansit syntyivät 1960-luvulla Gustavin kolmannen polven kehitellessä uudenlaisia karkkeja ja makuja. Samalla syntyivät myös Yhdysvalloissa kaikkien tuntemat Candy Corn -karkit, joita syödään etenkin Halloweenin aikaan. Vuonna 1966 Kalifornian silloinen kuvernööri Ronald Reagan maistoi Jelly Beanseja ja ihastui niihin kovasti. Hän kirjoitti tehtaalle kirjeen, jossa kerrottiin, että he tuskin pitävät yhtäkään kokousta jossa tarjolla ei olisi Jelly Beanseja. Vuonna 1976 uudet Jelly Beans maut, kuten root beer, vihreä omena, lakritsi ja monet muut löivät itsensä läpi, ja vuoteen 1980 mennessä virallisia makuja oli tullut jo 40. Nämä makuja valmistetaan edelleenkin tänä päivänä.

Lopullisesti Jelly Beansit tulivat ihmisten tietoisuuteen kun Presidentti Ronald Reagan tilasi 3,5 tonnia karkkeja virkaanastujaisiinsa vuonna 1981. Viisi vuotta sen jälkeen yritys aloitti suuren rakennusprojektin, ja rakensi Fairfieldin karkkitehtaan, jossa nyt olimme. Tuossa vaiheessa Jelly Beansien valmistaja tunnettiin vielä nimellä Herman Goelitz Candy Co., mutta myöhemmin yrityksen nimi vaihtui yksinkertaisesti Jelly Belly Candy Companyksi. Samalla avattiin myös ovet toiselle karkkitehtaalle, joka sijaitsee Wisconsinissa toisella puolella maata.

Nykyään Jelly Beanseja myydään Yhdysvalloissa lähes tulkoon kaikissa kaupoissa.

Karkkitaidetta

Karkkitaidetta

TEHDASKIERROKSELLA LASTEN KANSSA

Tehdaskierroksia tehdään siis Jelly Bellyn kahdessa eri tehtaassa; Kaliforniassa ja Wisconsinissa. Me olimme luonnollisestikin Kalifornian Fairfieldissä, yhtiön päämajassa, sillä se ei ole kovin kaukana kotoamme. Tehdasvierailu on oikein mukava kokemus, ja itseasiassa itse olinkin siellä jo kolmatta kertaa. Heti sisään astuessa näkee Jelly Belly myymälän, ja odotusalueen josta tehdaskierrokset lähtevät. Kierrokset lähtevät aika usein, joten tälläkään kertaa emme odotelleet jonossa kovin kauaa. Mitä aikaisemmin paikalle saapuu, sitä vähemmällä jonottamisella selviää.

Kierroksen alussa henkilökunta kertoo vähän miten homma toimii, näyttää lyhyen videon ja jakaa kaikille maistiaisia. Sen jälkeen jokainen on vapaa tekemään kierroksensa omaan tahtiin. Alussa on mahdollisuus ottaa yhteiskuva Jelly Bellyn maskotin kanssa, ja kuvat ovat sitten myynnissä ihan kierroksen lopussa. Sen jälkeen pääsee näkemään mitä tehtaalla tapahtuu aina karkkien valmistamisesta värjäämiseen ja pakkaamiseen saakka. Siellä täällä käytävän varrella on kohtia joissa pyörii tehtaan toiminnasta kertovia videonpätkiä. Seinätauluista voi myös lukea koko yrityksen historian nykypäivään saakka. Pienemmätkin lapset on huomioitu, sillä isojen ikkunoiden alla on pienemmät, lasten korkeudella olevat ikkunat. Kierrokselle pääsee myös hyvin lastenrattaiden kanssa.

D74DDC5E-5349-4366-90A3-074D7CFB885C.JPG
Tässä lisätään väriä karkkeihin…

Tässä lisätään väriä karkkeihin…

…ja sitten karkit pusseihin ja pussit laatikoihin.

…ja sitten karkit pusseihin ja pussit laatikoihin.

Mielestäni hauskin osuus koko kierroksesta on “Jelly Belly Smell Station”. Eri makuiset Jelly Beansit tuoksuvat tietenkin myös erille, ja tällä osastolla voi haastaa itsensä yhdistämään oikeat tuoksut oikeisiin makuihin.

064CBC55-DF92-4DE4-91B4-2150D5128FA3.JPG
Napista painamalla näistä tötteröistä tulee karkkien hajua. Luukussa on ensin vinkki, ja luukkua nostamalla näkee sitten oikean vastauksen, eli mistä karkista on kyse.

Napista painamalla näistä tötteröistä tulee karkkien hajua. Luukussa on ensin vinkki, ja luukkua nostamalla näkee sitten oikean vastauksen, eli mistä karkista on kyse.

Jelly Beansejä niiden kaikissa mahdollisissa mauissa ja väreissä

Jelly Beansejä niiden kaikissa mahdollisissa mauissa ja väreissä

Kierroksen lopuksi kaikille jaettiin vielä karkkipussit ja karkkirasiat. Toinen rasioista olikin melkoinen yllätys, nimittäin Bean Boozled. Se sisältää aina kaksi samannäköistä karkkia joista toinen on “normaali maku” ja toinen joku hirvitys. Ja sitten ei kuin maistelemaan esimerkiksi kuollutta kalaa, hammastahnaa, koiranruokaa ja Minionin pieruja. Toinen saman tyylinen karkkilaatikko löytyy myymälästä ja se on tehty Harry Potter -teemalla. Siitä löytyy muun muassa korvavaikkua, räkää, sardiinia, oksennusta ja pilaantunutta kananmunaa. Makoisia karkkihetkiä!

Maistuisiko haisevat sukat tai korvavaikku?

Maistuisiko haisevat sukat tai korvavaikku?

LOUNAS JELLY BELLYN TYYLIIN JA TULIAISET

Koska lähdimme liikkeelle aikaisin, meillä oli vielä lounas syömättä. Tällä kertaa päätimme syödä karkkitehtaan omassa kahviossa, sillä ravintolan etsiminen vesisateessa ei meitä oikein houkutellut. Ja nälkäkin oli jo. Kahvilan menu oli yllättävän kattava, ja sieltä löytyi kaikenlaista aina salaateista voileipiin, keittoihin ja hampurilaisiin saakka. Hetken harkitsimme karkkipavun muotoon leivotun pizzan tilaamista, mutta kun näin, että hampurilaiset pääsee täyttämään itse, päädyin sitten peri-amerikkalaiseen vaihtoehtoon. Täytteitä oli moneen lähtöön, ja kaikki näytti herkullisen tuoreelle ja hyvälaatuiselle. Positiivinen ylläri!

jelly_bean_burger.jpg

Syömisen jälkeen suuntasimme tottakai myymälään, emmehän me toki ilman karkkeja voineet kotiin lähteä. Heti myymälän reunalla on Sample Bar, jossa saa käydä maistelemassa eri karkkimakuja. Jokainen saa valita kolme eri makua, joista sitten saa näytteet. Itse taisin maistaa vähän erikoisempia makuja kuten Mansikka Daiquiria, Mojitoa ja Peach Belliniä. Myymälästä löytyy myös Chocolate Shoppe jossa myydään suussa sulavaa suklaata ja kinuskia. Suomeen vietäväksi ostin tölkin oluen makuisia Jelly Beansejä. Saas nähdä millainen niiden menestys on.

Tarjolla olisi myös pannukakut vaahterasiirapilla tai suklaavanukas…

Tarjolla olisi myös pannukakut vaahterasiirapilla tai suklaavanukas…

…vai miten olisi jotakin tujumpaa, kuten Tabascoa?

…vai miten olisi jotakin tujumpaa, kuten Tabascoa?

Meillä oli hauska aamupäivä karkkitehtaalla, ja varsinkin lapset tykkäsivät tästä paikasta. Toive tänne tuloon tulikin itseasiassa vanhemmalta tyttäreltämme, mutta tästä nauttivat yhtälailla myös aikuiset. Jos olet San Franciscon alueella, niin Jelly Belly Factory ei ole yhtään hullumpi vierailukohde!

 

Illallinen sademetsässä - Rainforest Cafe, Las Vegas

Paula Gaston

Taannoisella matkallamme, jolla pysähdyimme Las Vegasiin pariksi päiväksi, kävimme syömässä Rainforest Cafessa. Rainforest Cafe on tunnettu teemaravintola Yhdysvalloissa, jossa pääsee hetkeksi hyppäämään sademetsän tunnelmaan. Vaikka sen sisustus liikkuvine ja ääntelevine eläimineen on vähän koominenkin, se on ihan hauska paikka joka sopii erityisesti lapsiperheille. Eläimet eivät tietenkään ole oikeita, vaan mekaanisia, ja suurin osa kasveistakin taitaa olla muovia. Kävimme tässä samaisessa ravintolassa jokunen vuosi sitten, ja olen myös syönyt San Franciscon Rainforest Cafessa, joka sulki ovensa lopullisesti viime vuonna (2017). Melkein uskaltaisin väittää, että olen käynyt joskus myös Chicagon ravintolassakin. Meillä on ollut Rainforest Cafesta aina ihan hyviä kokemuksia, ja lapset ainakin tykkäsivät Las Vegasin ravintolavalinnastamme.

rainforest_cafe.jpg

TROOPPISIA ELÄIMIÄ JA REVONTULIA

Rainforest Cafe on siis amerikkalainen ketjuravintola, joka on saanut alkunsa vuonna 1994 Minnesotan Mall of Americasta. Sieltä se on levinnyt kymmeneen eri osavaltioon, ja ulkomaillekin muutamiin suurkaupunkeihin. Yleensä jo kahvilan ulkopuolella on trooppisia kasveja valtoimenaan ja vesihöyryä tuomassa sademetsän tuntua. Lyhyen väliajoin ravintolassa alkaa jylinä kun eläimet alkavat tömistelemään ja ääntelemään. Norsut heiluttelivat korviaan, apina riippui keinussa ja käärmekin sihisi näyttäen meille kieltään. Yksi vähän erikoinenkin ilmiö oli sademetsän taivaalla. Nimittäin päivän jälkeen taivaalla kimalsivat tähdet ja yllättäen myös revontulet. No nyt ei ihan heti tule mieleen missäpäin maailmaa sademetsässä nautitaan revontulista… ha ha.

rainforest_inside.jpg
4D81BD41-0151-4F1B-B49C-603596780013.JPG
34C42F61-C4D7-47D9-93EB-6B38F338470A.JPG

Ravintolassa kannattaa käydä pienellä kävelykierroksella sillä aikaa kun odottelee ruokia, että näkee kaikki siellä olevat otukset. Alimmassa kerroksessa tai aulassa on yleensä myös lahjatavaraliike josta voi ostaa kaikenlaisia matkamuistoja kotiin viemisiksi.

HUPS, MIKÄ JUOMA JA HERKULLISET KATKARAVUT

Koska kerran olimme Vegasissa, päätin että otanhan nyt kerrankin alkudrinksun ennen ruokaa. Ajattelin, että kokeilen jotakin vähän erilaista Margaritaa, mutta jotenkin epähuomiossa tilasinkin sitten CoronaRitan. No, siinähän tuli sitten tavallaan kaksi drinkkiä yhdessä lasissa, joten oli aikamoinen litkiminen. Mutta hei, koska ollaan Vegasissa, voi loput paukusta kaataa muina miehinä pillimukiin ja lähteä sen kanssa jatkamaan matkaa. Vähän karsastin alkoholin kanssa ulkoilua lapsen ollessa rattaissa, mutta emme näyttäneet olleen ainoita vanhempia jotka liikkuivat mukien kanssa. Ja itsehän toki tiesimme, että päivään mahtui vain yksi tujumpi juoma, sillä meitä nukkumatti kutsui iltaisin heti yhdeksän jälkeen kun lapset oli saatu nukkumaan.

4B92A62B-6639-4074-A89C-C3B2143F0283.JPG
CARIBBEAN COCONUT FRIED SHRIMP

CARIBBEAN COCONUT FRIED SHRIMP

Tämän alkupalalajitelman tilasimme kerran isommalla porukalla ja hyvää oli!  AWESOME APPETIZER ADVENTURE; Chimi-Cha-Chas, Spinach & Artichoke Dip, Cheese Sticks, Chicken Strips, guacamole

Tämän alkupalalajitelman tilasimme kerran isommalla porukalla ja hyvää oli!
AWESOME APPETIZER ADVENTURE; Chimi-Cha-Chas, Spinach & Artichoke Dip, Cheese Sticks, Chicken Strips, guacamole

Rainforest Cafen ruokalistan sanoisin olevan tyypillinen amerikkalaisen ravintolan lista. Paljon kaikkea ja kaikille jotakin. On salaatteja, snacksejä, hampurilaisia, sandwichejä, pastaa, pizzoja, kalaa, kanaa ja lihaa…ja lapsille on tietenkin oma lista. Itse en ollut kovin nälkäinen joten valitsin kookoskatkaravut perunamuusin kanssa. Meillä pienin lapsi tarvitsee vielä helposti purtavaa ruokaa ja jakaa usein äidin kanssa annoksen kun olemme ravintolassa.

1222BCEC-AE07-4377-AF32-452AB850212C.JPG

Jos siis matkusta pikkuväen kanssa tai muuten vaan haluat kokea jotain erilaista, niin Rainforest Cafe on ihan hyvä vaihtoehto. Ruoka on hyvää vaikkakin vähän tavallista ravintolaa hintavampaa. Mekin lähdimme jälleen kerran vatsat täynnä ja lompakot tyhjänä jatkamaan iltaa Las Vegasin kaduille.

 

Lapsiperheiden suosikki - Excalibur hotelli Las Vegasissa

Paula Gaston

Joulun alla teimme road tripin Nevadan kautta Utahiin, ja sillä reissulla olimme kaksi yötä myös Las Vegasissa. Ehkä luitkin meidän vinkeistä mitä Vegasissa voi tehdä lasten kanssa, tai vaikka ihan ilmankin lapsia. Lupasin silloin, että kerron tarkemmin hotellistamme Excaliburista jossa yövyimme ensimmäistä kertaa. Eli tässä tulee nyt vähän tietoa mielenkiintoisesta majapaikastamme.

Excalibur.jpg

Excalibur Hotel & Casino on yksi Las Vegasin teemahotelleista Stripin, eli pääkadun varrella, ja on erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Sen teemana on keskiaika ja se onkin rakennettu ritarinlinnaa mukaellen. Teeman lisäksi se houkuttelee perheitä sen ihka omalla huvipuistolla. Ainakin illalla hotelli oli helppo löytää, sillä sen linnan tornit loistavat mustaa taivasta vasten upeissa väreissä. Emmekä ajaneet rakennusta ympärikään kuin yhden kierroksen ennen kuin löysimme parkkihalliin.. ha ha. Self parking hallissa maksoi $10 per päivä, valet parkingin hintoja en tarkistanut, sillä emme sitä käyttäneet.

D87D65D8-47CA-430A-9860-AE5A849C2B6E.JPG
7E303396-539B-4B74-87D2-AB15006F061E.JPG
excalibur_aula.jpg

EXCALIBURIN HUONEET

Olin varannut huoneen Booking.comin kautta, ja koska matkustamme kahden lapsen kanssa, varaan aina twin queen tai twin king huoneen (kaksi vuodetta). Yhdysvalloissa majoittuminen perheen kanssa on siinä mielessä helppoa, että tällaisia huoneita on tarjolla paljon, ja niissä saa majoittua 4 henkilöä. Ylipäätänsä muutenkaan täällä ei nipoteta pienten lasten nukkumisesta esimerkiksi vanhempien välissä veloituksetta. Aika usein meillä onkin oma matkasänky vauvalle mukana, mutta nämä twin huoneet ovat ihan loistavia.

Check Innissä meille tarjottiin upgradea $10 per päivä Royal Toweriin, jonka huoneet olivat vastaanottovirkailijan mukaan parisen vuotta sitten uusittu. Koska mieheni oli vähän nikotellut hotellivalintaani ajatellen, että Excalibur on vanha ja kulahtanut, päätimme tarttua tarjoukseen. Olin ollut siinä käsityksessä, että kaikki hotellin huoneet on uusittu tällä vuosituhannella. Myöhemmin vähän harmittelin, että en pyytänyt huonetta jonka ikkunoista näkyisi linnan tornit. Virkailija kertoi, että näemme suoraan Stripille, ja se tuntui olevan hänen mielestään etu. Höh! Olisin mieluummin katsellut niitä kivoja tornien valoja sillä huoneessa itsessään ei kyllä ollut mitään linnaa muistuttavaa.

Twin huone Royal Towerissa

Twin huone Royal Towerissa

8CD213FD-F503-4DC5-AF9F-8220EA8571B8.JPG

Tyypilliseen Vegasin tapaan, huone oli hyvin normaali ja kulunut, ja siinä mielessä mielestäni ylihinnoiteltu. Mutta tämä ei tullut meille lainkaan yllätyksenä. Tunsin ihan samoin yöpyessäni Luxorissa, ja vieraillessani joissakin muissa hotelleissa. Tyypillisesti Vegasin hotelleissa otetaan rahat pois kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta vastoin ennakkotietoa, huoneessamme toimikin ilmainen wifi. Huonehinnat vaihtelevat todella suuresti, parista kympistä pariin sataan, riippuen ajankohdasta. Hintaan kuuluu toki allasosaston käyttö ja kuntosali. Harmiksemme olimme kuitenkin liikkeellä talvi-aikaan jolloin ulkona oleva allasalue on suljettuna.

EXCALIBURIN RUOKAPAIKAT

Ruokapaikkoihin ilta-aikaan oli reippaasti jonoa mutta sehän on tyypillistä Vegasissa. Toisena iltana söimme italialaisessa paikassa, Buca di Beppossa, joka osoittautui todella kivaksi ravintolaksi. Olin ajatellut, että käymme Dick’s:ssä, mutta kun näin menon ja meiningin siellä, totesimme, että se ei ehkä ole perheille kaikista sopivin. Musiikki pauhasi täysillä, ravintola oli ahdas ja meno hilpeää. Erikoisuutena Dick’s Last Resortissa on “huono palvelu” mutta hauskalla tavalla. Asiakkaille jaetaan myös paperiset hatut. Ehkä joskus sitten kun olemme paikalla ilman lapsia, voimme kokeilla tätäkin ravintolaa. Excaliburissa on yhteensä kahdeksan ravintolaa, eli ruokaa kyllä pitäisi löytyä jokaiseen makuun.

Aamupalapaikat olivat meillä vähän hakusassa, sillä joka paikkaan tuntui olevan karsean pitkä jono. Lopulta päädyimme ostamaan kahvit ja sämpylät Luxorin Starbucksista, ja satsasimme sitten lounaaseen. Buffet aamiainenkin oli todella hintava, ja jono näytti siltä, että siinä vierähtäisi tunti jos toinenkin. Vaikka rakastankin kunnon aamiaisia, nyt halusimme vain nopeasti murua rinnan alle ja liikenteeseen.

JUNALLA LUXORIIN JA MUUTA TEKEMISTÄ

Hotellin alakerrassa on tietenkin kasino, kuten asiaan Las Vegasissa kuuluu. Ja kasinothan on suunniteltu mahdollisimman sekaviksi, joten mekin seikkailimme ympäriinsä molempina päivinä yrittäessä löytää eri paikkoihin. Kesällä olisimme takuulla olleet Excaliburin allasosastolla, mutta nyt emme juurikaan aikaa hotellilla viettäneet. Excalibur Family Fun Center ei meitä houkutellut ja vuoristoratakin näytti liian vaativalta lapsille. Family Centerissä olisi ollut kaikenlaista minigolfia ja kartingia, mutta sellaistahan pääsee tekemään muuallakin kuin Vegasissa. Ohjelmaa hotellilla olisi myös ollut ritariturnajaisista aina Cirque du Soleil show:n saakka mutta me päädyimme kiertelemään Stripillä aivan muita paikkoja.

Mandalay Bay Tram vie Excaliburista ilmaiseksi Mandalay Bay hotelliin ja Luxoriin, jotka ovat kaikki osa MGM Resortsien ryhmää. Jälkimmäisessä on ihan kiva ainakin käväistä haistelemassa Egyptin tunnelmaa. Mandalay Bayhan taas on tuo surullisen kuuluisa paikka josta massamurhaaja ampui 58 ihmistä vuonna 2017.

C2F86939-5E6F-49E4-8865-C6734E7F3C9E.JPG

Kokemuksemme Excaliburista oli ihan ok. Mieleen ei jäänyt mitään erityisen hienoa tai huonoa. Mutta 6-vuotias neitimme muistelee vieläkin yötään ritarinlinnassa.