Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_fi.jpg

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Matkustaminen

Mikä kaikki voi mennä pieleen ennen reissuun lähtöä

Paula Gaston

Se kauan odotettu päivä on jo ihan ovella. Huomenna starttaamme täältä Piilaaksosta kohti Eurooppaa... toivottavasti siis! Matkaa on odotettu kuin kuuta nousevaa, mutta kaikki ei tälläkään kertaa tunnu menevän ihan putkeen. Lasten kanssa matkatessa palapelissä on tietenkin enemmän liikkuvia osia, mutta se ei suinkaan yksistään uhkaa meidän lomaa. Mikä muu sitten voi vielä mennä pieleen?

 Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Lapsen sairastuminen

Tämähän on se klassinen tapaus. Päivää ennen lähtöä vanhempi neiti herää aamulla vatsa kipeänä ja alkaa ramppaamaan veskissä. Siellä käyminenkin kuulemma sattuu. Mahdollinen virtsaputkentulehdusko? Parasta siis ottaa puhelin käteen ja viedä lapsi lääkärille vielä kun siihen on mahdollisuus. Mutta voisiko ajoitus olla taas parempi. Tänäänhän pitäisi pakata, käydä vielä ostoksilla ja vaikka mitä. Mutta yritetään ajatella positiivisesti; Ennemmin virtsis kuin joku kuume- tai oksutauti. Tästä ehkä sentään selvitään lääkityksellä ilman peruuttamatta matkaa. 

Suomen kesäsää

Suomen sää taas näyttää parhaat puolensa. Koko toukokuun, ja kesäkuun alunkin, olemme lukeneet uutisista, ja kuulleet tutuilta, kuinka ihania ilmoja Suomessa on ollut. Eilinen otsikko lehdessä meni jotenkin näin: "Juhannusviikon säähän kuuluu kaikkea mitä siihen ei toivota." Eli tiedossa on rankkasateita, ukkosia ja kylmää. Keskiviikolle vielä kovaa tuulta, mikä ei tietenkään ole kiva kun lennetään Helsingistä vielä maakuntaan pikkukoneella. No, yritetään ajatella tätäkin positiivisesti; Juhannus menee meillä kuitenkin enemmän tai vähemmän jet lagin kourissa, eli vaikka mielellään näkisimmekin silloin aurinkoa, on pääasia, että saamme viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ehkä seuraavilla viikoilla saamme sitten nauttia auringostakin. Helteistähän me emme edes välitä. 

Työstressi

Tämä viikonloppu on mennyt hujauksessa kun ollaan tehty viime hetken shoppailuja, pesty pyykkiä ja siivoiltu. Mieheen on iskenyt kova työstressi, sillä hän on ennätykselliset kolme ja puoli viikkoa poissa töistä putkeen. Sehän on täällä Yhdysvalloissa lähes ennen kuulumatonta. Ei auta se, että näitä lomapäiviä on säästelty viime vuodelta asti tai se, että lähes kaikki lomat muuten on pidetty ripotellen; päivä siellä, toinen täällä. Amerikkalaiseen työkulttuuriin ei tosiaankaan kuulu näin pitkät lomareissut. Samaan aikaan uuden tuotteen julkaiseminen painaa päälle, ja pomokin tuskailee loman pituudesta ääneen mikä ei ollenkaan stressiä helpota. Yritetään löytää tästäkin jotakin positiivista; Ehkä kunnon rykäisy pois työelämästä tekee miehelle hyvää, ja onhan sitä välillä hyvä muistuttaa itseään siitä, mikä on elämässä tärkeintä. 

Lentolakko

Tämän aamuinen uutinen Suomen lentojen tilasta ei lupaa tälle matkalle hyvää. Suunniteltu lakko siirtyi viime viikolta ensin tämän viikon tiistaille, ja nyt torstaille, mutta mahdollisia lentojen peruutuksia voi tulla jo tiistaina. No nyt tuli sellainen yhtälö, että en ole varma mitä hyvää tästä asiasta voisi löytyä. Siis ainakaan meidän kannalta. Jos pakko jotain on tästäkin vääntää, niin miten olisi jännitystä elämään?

IMG_4939.jpg

Tässäpä muutama pieni juttu nostattamaan verenpainetta. Tätä ennen meitä on jo kohdannut muutama trgedia; lemmikkikoiran kuolema viime viikolla ja mieheni isoäidin vakava sairastuminen. Toivotaan, että jos Suomeen saakka päästään, niin loma menee rauhallisissa merkeissä ilman huonoja uutisia tai erinäistä säätöä! Suomi täältä tullaan!

 

Matkustatko Yhdysvaltoihin? Näin anot ESTAn tulematta huijatuksi

Paula Gaston

Moni ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin matkaava miettii mitä kaikkea pitää muistaa ennen matkaa. Yksi näistä asioista on ESTA eli Electronic System for Travel Authorization, toisin sanoen, suomalaisen matkustuslupa USA:han. Ilman sitä ei matkalainen Suomessa pääse edes Amerikan suuntaan lähtevään koneeseen, ellei sitten hallussa ole jonkun muun sortin viisumi, green card tai kansalaisuus. Aika ajoin kuulee myös jonkun langenneen ESTAa välittäviin sivustoihin joiden kautta hinta tulee aina kalliimmaksi, tai jopa huijarisivustoihin, jotka vievät vain rahat ilman, että ESTA on oikeasti anottuna. Tämä kaikki on kuitenkin helppo välttää kun tietää mitä tekee!

Suomi kuuluu 37:n muun maan tavoin Yhdysvaltojen Visa Waiver -ohjelmaan, joka oikeuttaa Suomen kansalaiset matkustamaan USA:han viisumitta ja oleskelemaan siellä maksimissaan 90 päivää. Viisumitta maahan matkustaminen edellyttää siis ESTA:n tekoa etukäteen. Suosituksena on pitkään ollut anominen viimeistään 72 tuntia ennen matkaa, mutta itse suosittelisin anomaan luvan jo hyvissä ajoin kun oma matka-ajankohta on selvinnyt. Viime vuonna, tiukentuneista turvatoimista johtuen, ensimmäistä kertaa kuulin useammalta taholta, että vastaus ESTA:n hyväksymisestä ei tullutkaan heti kuten se on ennen tullut. Joillekin suomalaisille on jopa tullut kieltäviä vastauksia. Tapauksia on ilmeisesti varsin vähän, mutta jos näy käy, on aloitettava aikaa vievä viisumiprosessi ennen matkaa.

norwegian_passi.jpg

ESTA:lla matkustaminen edellyttää myös elektronisesti luettavaa passia, joka sisältää mikrosirun. Huomioitavaa on, ettei ESTA takaa maahanpääsyä, vaan viimeisen päätöksen tekee aina maahantuloviranomainen kentällä. Maahantuloviranomainen voi pyytää myös nähtäväkseen paluulipun sekä todisteita riittävästä varallisuudesta matkalle. Usein tähän riittää kun kertoo, että mukana on jonkun sortin luottokortti käteisen lisäksi. ESTAa hakiessa kannattaa olla tarkkana miltä sivustolta sitä anoo. Jos Googleen kirjoittaa hakusanaksi pelkästään "ESTA" tai "ESTA Suomi", saa eteensä varsin pätevän näköisen sivuston jonka kautta pääsee anomaan ESTAa myös suomeksi. Toivon hälytyskellojen soivan viimeistään siinä vaiheessa, kun hinnaksi matkustusluvalle tulee $88. Hellou!!! Oikea ESTA:n hinta on $14! Pienellä printillä sivuston alalaidassa sanotaankin, ettei yrityksellä ole mitään tekemistä USA:n hallituksen kanssa. Tässä sen sijaan on oikea virallinen sivusto ESTA:n anomiseen (myös suomeksi), jonka ylälaidassa erikseen mainitaan sen olevan virallinen Homeland Securityn alainen sivu. Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää, että lentoyhtiöiden sivujen kautta yleensä löytyy viralliset sivustot ESTA:n anomiseen.

Olen joiltakin ulkosuomalaisilta kuullut, että kyseinen sivusto on joskus palauttanut rahat kun niitä on alettu peräämään. Netissä on kuitenkin myös monia muita sivustoja, eivätkä kaikki sivustot välttämättä näin tee. Parempi siis mennä suoraan sitä virallista tietä! Anoessasi ESTAa, tarvitse tiedot passistasi, yhteystietosi, sekä luottokortin tai PayPal -tilin. Samalta sivustolta voit käydä myös tarkistamassa aiemmin anomasi ESTAn tiedot. ESTA on voimassa kaksi vuotta, ja sinä aikana voit tehdä useamman matkan ilman, että joka kerta tarvitsee anoa uutta ESTAa. ESTA:sta ei tule mitään erillistä virallista paperia mutta sen päätöksen voi halutessaan printata mukaan matkadokumenttien sekaan. Itse aikoinaan kirjoitin oman ESTA numeroni lentolipun kulmaan tai kännykkään. Sitä ei koskaan minulta kysytty, mutta parempi aina olla valmistaunut kaikkeen, kuin kuluttaa arvokasta matka-aikaa Homeland Securityn takahuoneessa.

Ja sitten ei muuta kuin reissuun! 

 

Tänne haluaisin palata; 3 + 1 kestosuosikkiani maailmalla

Paula Gaston

Aika usein reissun jälkeen ajattelen, että tänne haluaisin joskus palata uudelleen. Vasta kun antaa ajan vähän kulua, huomaakin mikä paikoista on todella jäänyt sydämeen. Jotkut ikään kuin unohtuvat ja jäävät taka-alalle kivoina muistoina. Mutta sitten on niitä, joihin tietää palaavansa jonakin päivänä takaisin. Omalla kohdallani niitä on monia. Olen ollut erityisen ihastunut aina Kreikkaan ja Yhdysvaltoihin, ja molempiin eri syistä. Molemmissa olen myös matkustellut paljon. Italiaankin aion vielä palata joskus, samoin kuin Islantiin. Mutta sitten on myös niitä, joihin on ihan oikeasti PAKKO päästä takaisin pian... 

1. JAPANI

17332945_1440445892700133_1958966366463590400_n.jpg
15047975_335701133476327_2420930381646659584_n.jpg

Olimme Japanissa muutama vuosi sitten, ja ihastuimme paikkaan ikihyviksi. Kahdessa viikossa ehdimme kierrellä Kiotossa, Narassa, Himejissä ja Hiroshimassa, sekä oleskella tietenkin Tokiossa jonkun aikaa. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut, ja tuolloin 4-vuotias tyttäremmekin muistelee vieläkin esimerkiksi käyntiä Monster Cafessa. Pientä säätöähän se tietenkin on, kun siirtyilee lapsen ja laukkujen kanssa kaupungista toiseen eikä ymmärrä kieltä, mutta sählääminen kuuluu olennaisena osana reissuihimme. Niille sitten nauretaan yhdessä jälkeenpäin vuosienkin päästä! Ja jos totta puhutaan, taidan yksin ollessani sählätä matkoilla ihan yhtä lailla. 

Meille kuitenkin jäi palava halua palata Japaniin takaisin. Niin monta upeaa paikkaa jäi vielä näkemättä ja asiaa kokematta. Ja se ruoka... VAU! Japani on puheissamme ihan viikoittain, ja toivomme, että pääsemme sinne pian uudelleen!

2. HAVAIJI, USA

12907266_1691093451158210_1399943677_n.jpg
13092297_1686759961578353_150705058_n.jpg

Havaiji on kuin kalifornialaisen Kanarian saaret. Se on lähellä, ja tuttu ja turvallinen. Ajattelin aina, että kun käyn Havaijilla kerran, niin se on sitten nähty eikä sinne tarvitse koskaan palata. Mutta toisin kävi kun pääsin oikeasti käymään Big Islandilla vuonna 2012 häämatkallamme. Sen jälkeen olemme palanneet saarille jo kerran, ja suunnitelmissa on vielä palata tutkimaan loputkin saaret. Luonto Havaijilla on todella upea, samoin kuin snorklausmahdollisuudet. Ilma ja merivesi on aina lämmintä. Lisäksi polynesialainen kulttuuri on tosi kiehtovaa. Kuulemani mukaan kaikki saaret ovat omanlaisiaan, joten pakkohan nekin on päästä katsomaan. 

3. UTAH, USA

11420931_419985724867029_983283602_n.jpg
12093377_413506412186064_986925297_n.jpg

Utah on luonnonpuistojen ystävän unelmakohde! Puistoja riittää laidasta laitaan, ja ne ovat kaikki erilaisia. On luolia, kivimuodostelmia, laaksoja, kanjoneita, ja pääseepähän siellä näkemään vaikka dinosaurusten jälkiäkin. Luonto on todella ihmeellinen ja kaunis! Olemme käyneet Utahissa kahteen otteeseen ja silti meillä on vielä vaikka kuinka monta luonnonpuistoa näkemättä. Toisella kerralla pääsimme myös uimaan tähän lämpimään kraateriin. Olipahan sekin kokemus!

(BONUS) JORDANIA

IMG_4386.JPG

Jordania bonuksena siksi, että se on itselleni vielä hieman arvoitus, enkä voi ihan täysillä sanoa, että se on kestosuosikki... vielä. Olen viettänyt siellä yhden päivän retkeillen Israelin puolelta Petraan. Se oli ikimuistoinen reissu jo siksikin, että "pääsin" erikoiskuulusteluun rajalla, mutta myös siksi, että Petra oli ihan uskomattoman upea.

Jordania on jäänyt mieleeni kummittelemaan, ja tekisi mieli tutustua maahan lisää. Olisi kiva ajella vähän ympäriinsä ja nähdä eri paikkoja sekä paikallista kulttuuria. 

 

 

 

 

Minne sinä haluat palata aina vaan uudelleen ja uudelleen?

 

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, @paulagaston. Käythän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover . Viinilaakson viemää -blogi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.

Suunnitteletko Amerikan road tripiä? Ota talteen paikallisen vinkit!

Paula Gaston

Ennen kuin muutin Yhdysvaltoihin, kävin täällä usein lomalla. Teimme useita road trippejä ja kävimme siellä sun täällä ihmetellen suuren maailman menoa. Itselläni oli yleensä onneksi mukana paikallinen ystävä joka tiesi miten homma toimii. Silti koin aika ajoin pieniä hämmennyksen hetkiä ja vielä nykyäänkin opin aina jotain uutta reissatessa. Niinpä päätin koota pienen infopaketin niille, jotka suunnittelevat road tripiä Amerikan suuntaan. 

Heti kun aloin suunnitelemaan tätä postausta, ajatukset alkoivat rönsyilemään matkavakuutuksista ESTA:an ja muuhun Yhdysvaltoihin matkustamiseen liittyvään. Ihan kaikkea en voi siis tähän juttuun laittaa, joten täytyy koota myöhemmin toinen postaus, jossa kerrotaan yleisemmin matkustamisesta tänne. Tässä keskitytään nyt siis road trippailuun. Ja sitten täytyy tietenkin muistaa, että minä katselen asioita kalifornialaisten aurinkolasien läpi. En ole suinkaan käynyt kaikissa Amerikan osavaltioissa (vielä.. ha ha), ja niistäkin joissa olen käynyt, on voinut asioita unohtua. Olisi siis kiva, että jos tätä lukee joku jonka mieleen tulee tärkeitä pointteja muista osavaltioista, laittaisi postauksen loppuun kommenttia. Se auttaisi sitten muita road trippien suunnittelijoita, ja minua itseänikin, jos jossain vaiheessa kyseisessä paikassa ajelen. 

lehma.jpg


Mutta toivotaan nyt, että tästä on jotain hyötyä tännepäin tuleville: 

Reitin suunnittelu

Reittiä suunnitellessa on hyvä muistaa, että välimatkat Yhdysvalloissa ovat todella suuret. Kannattaa varata matkaan enemmän aikaa kuin mitä kartta-ohjelmat ehdottavat, varsinkin jos reitille sattuu suurempia kaupunkeja tai esimerkiksi vuoristoa. Ruuhka-ajat vaihtelevat aamuruuhkan kello 6-10 ja iltaruuhkan kello 15-19 välillä. Samoin vuoristotiet ovat usein mutkaisia ja hitaita ajaa läpi. Sitten tietenkin täytyy välillä pysähtyä jonnekin syömään ja vessatauolle. Meillä usein aikaa vievät myös ylimääräiset pysähdykset valokuvausmielessä, varsinkin jos ollaan jollakin kuvauksellisella alueella. "Vista point" -kyltit tarkoittavat jonkinlaista näköala-aluetta, ja niissä on ihan kiva välillä pysähtyä. Parasta olisikin jos olisi mahdollisuus jättää reittisuunnitelmaan vähän väljyyttä, että voi tarvittaessa vaikka vähän poiketa reitiltä, tai vaikka yöpyä eri paikassa kuin oli suunnitellut. Monesti parhaat reissut syntyvät juuri sitten, että kun löytääkin kivan kaupungin, niin on mahdollisuus jäädä kauemmaksi aikaa.

Yleisimmät paikallisten käyttämät kartta-ohjelmat ovat ehdottomasti Google Maps, Waze ja Apple Maps. Niiden käyttämiseen tarvitaan kuitenkin dataa, eli matkailijan hyvänä vaihtoehtona on ottaa vuokra-autoon vuokraamosta navigaattori. Uudemmissa autoissa se on yleensä jo valmiina, eli navigaattoria varatessa kannattaa varmistaa ettei se ole autossa sisäänrakennettuna. On ihan hyvä idea tallentaa reitti lähtökohteessa vaikka puhelimeen offline -tilassa, tai kantaa vaikka sitä paperista karttaa mukana. Laajassa maassa ollaan usein katve-alueilla joissa karttahaku ei toimi, ja autojen navigaattorit eivät aina ole täysin luotettavia. Karttaohjemista voi etukäteen tarkistaa myös mahdolliset tiesulut ja tullit. 

Hyvä matka-applikaatio on esimerkiksi Roadtrippers. Sen avulla voi suunnitella reitin, tarkistaa karttaa, ja saada ehdotuksia reitinvarrelta nähtävyyksistä joista ei muuten olisi tiennytkään. Olen löytänyt monta uutta hauskaa paikkaa sen avulla. Roadtrippers käyttää pohjalla Google Mapsiä.

drive_thru_tree.jpg

Ajokortti

Yhdysvalloissa voi ajaa ja vuokrata auton suomalaisella ajokortilla. Täällä ei itse asiassa edes "tunnusteta" kansainvälistä ajokorttia, joten tänne tuloa varten sitä ei kannata lähteä hankkimaan. Jokaisessa osavaltiossa on omat ajokortit ja omat lait autoileville, eli se mikä päti Kaliforniassa, ei välttämättä pädekään enää New Yorkissa. Jos haluaa lukea lisää ajokorteista tai tieliikennelaista, yleensä jokaisen osavaltion DMV:n nettisivulta löytyy siihen opas. Esimerkkinä tässä vaikkapa California Driver Handbook (2018).

Suomalainen ajokortti ei usein käy henkilöllisyystodistuksena (varsinkaan virallisemmissa paikoissa kuten kasinoilla tai hotelleissa), eli kannattaa kantaa passia mukana iltariennoissa ja muualla. Ajokortista, samoin kuin muista asiakirjoista on hyvä kantaa mukana kopiota siltä varalta, että ne hukkuvat matkalla. Itse yleensä nappaan kuvan ajokortista ja vuokra-auton rekisterikilvistä puhelimeeni. Rekisterinumeroa kysytään usein kirjautuessa sisään hotelliin. 

Tien päällä

Ajaminen Yhdysvalloissa on varsin selkeää ja maalaisjärjellä pärjää hyvin. Liikennettä on paikoitellen enemmän kuin Suomessa, ja isojen kaupunkien luona tieverkosto voi olla vähän sekava. Suurin ero liikennesäännöissä lienee oikealle kääntyminen ja runsas STOP-merkkien käyttö. Oikealle saa siis kääntyä punaisistakin liikennevaloista ellei sitä erikseen ole merkeillä kielletty, eikä aja kenenkään eteen. STOP-merkein varustetuissa risteyksissä tie ylitetään siinä järjestyksessä kuka oli paikalla ensimmäisenä. Näihin kahteen sääntöön kun tottuu, alkaa aika pian toivomaan niitä Suomeenkin.

Nopeusrajoitukset vaihtelevat osavaltioittain. Freewayllä jos haluaa ajella vähän liikennevirtaa hitaammin, on suotavaa pysytellä uloimmaisella kaistalla kun taas sisäkaistaa kutsutaan usein nimellä "fast lane". Monilla kaupunkialueilla on myös merkittyjä Car pool -kaistoja. Ne on usein merkitty HOV kirjaimilla,  tai tämän tyyppisellä timattimerkillä. Silloin merkit kertovat kuka niillä saa ajella ja milloin.

Usein kun ajelee pidempiä matkoja huomaa, että seuraaville huoltoasemille tai ruokapaikkoihin voi olla aika pitkä matka. Jos ajelee vuoristoissa tai erämaiden läpi kannattaa tankata auto aina tilaisuuden tullen. Joillakin huoltoasemilla automaatit eivät huoli ulkomaisia luottokortteja, koska varmennus tapahtuu täällä usein syöttämällä automaattiin korttiin sidoksissa oleva zip koodi, eli postinumero. Silloin on käytävä sisällä maksamassa ennen tankkausta. Ja jos ilmenee tarvetta autonrenkaiden ilmojen tarkistamiseen, niin ainakin Kaliforniassa on voimassa laki jonka mukaan tankkaajille on annettava ilmaa ilmaiseksi. Moni ei tätä tiedä, eikä sitä tietenkään mainosteta missään. Voit siis tankkaamisen jälkeen käydä sisällä huolto-asemalla ja pyytää henkilökuntaa avaamaan ilmauslaitteet, jolloin sinun ei tarvitse syöttää laitteeseen kolikoita. 

zion.jpg

Parkkeeraminen

Auton voi jättää tien varteen joko parkkiruutuihin tai alueelle jossa ei ole kieltomerkkejä. "No parking" -kylttien lisäksi täällä käytetään eri värisiä maalauksia katukivetyksessä. Jos pyörätien reuna pelkkää punaista viivaa täynnä, niin tiedät, että siihen ei saa pysähtyä eikä jättää autoa. Vihreällä viivalla kannattaa katsastella kylttejä tai katumaalauksia siitä, kuinka pitkäksi aikaa paikalle voi jättää auton. Yleensä se on 15 tai 30 minuuttia. Jos ei maalauksia tai kylttejä ole lainkaan, voi huolettaa parkkeerata auton tien varteen. 

Isoissa kaupungeissa voi olla helpompi löytää parkkipaikka parkkihallista kuin tienvarsilta. Parkkihallit vaan ovat usein aika hintavia paitsi pienemmissä kaupungeissa, joissa on usein ilmaisiakin halleja. Google Maps kertoo mistä lähin parkkialue löytyy. Itselläni on käytössä ilmainen BestParking applikaatio, joka näyttää kartalta kaikki parkkialueet, niiden hinnat ja aukioloajat. 

Koska reissussa pitää revetä moneen suuntaan ja päässä on monta asiaa yhtä aikaa, meille on käynyt muutaman kerran niin, että emme ole muistaneet minne auton jätimme. Monissa parkkihalleissa on useita kerroksia ja kaikki näyttävät ihan samanlaisille. Meille on tullut sellainen tapa, että nappaamme aina kuvan kännykällä parkkiruudun tai kerroksen numerosta. Joskus nappaan kuvan myös katukyltistä että tiedämme minkä nimiselle kadulle pitää palata. Helpottaa kummasti kun ei tarvitse kävellä parkkihallia ympäriinsä montaa tuntia etsimässä autoa. 

Sellainen vinkki vielä, että ei kannata jättää mitään arvokkaan näköistä autoon kun se jättää parkkipaikalle. Esimerkiksi kaikki käsilaukut ja reput, kamerat, kännykät ja muut, houkuttelevat varkaita. Murtoja tapahtuu ihan jatkuvasti varsinkin isommissa kaupungeissa ja varkaat ovat hyvin nopeita. Joskus on kuitenkin pakko jättää tavaraa autoon kun itse lähtee vaikka patikoimaan tai nähtävyyksiä katsomaan. Silloin yritän peittää laukut peitteellä tai pyyhkeellä. Toistaiseksi olemme selvinneet ilman kolhuja (koputan puuta).

parkkaus.jpg

Mitä mukaan

Me täällä asuvat kun teemme road trippejä, niin meillä on tietysti se etu, että mukaan otettavat tavarat löytyy omasta varastosta eikä niitä tarvitse rahdata mukaan toiselta puolelta maailmaa. On kuitenkin pari juttua mitkä ehkä kannattaisi kipaista ostamaan ennen autoilemaan lähtöä varsinkin jos tien päällä ollaan useampi viikko. Ja sitten on ne muutamat perusasiat joita tarvitset ehdottomasti mukaan matkalle.

Vettä ja ruokaa

Mukana kannattaa aina olla reilusti vettä ja ruokaa. Kuten aiemmin jo mainitsin, välimatkat ovat usein tosi pitkiä ja täällä voi välillä törmätä äärimmäisiin sääilmiöihin. Jos auto esimerkiksi hajoaa Nevadan autiomaassa, niin on hyvä olla vähän evästä autossa. Monet kansallispuistot myös ovat joko vuorilla, metsiköissä tai autiomaissa, ja samalla poissa puhelimen katvealueelta. Valitettavasti joka vuosi saa lukea lehdistä surullisia tarinoita, joissa road trippailijat ovat eksyneet tai juuttuneet kiinni syrjäisellä tiellä, eikä mukana ole ollut vettä tai ruokaa. Sieltä he sitten löytyvät joko heikossa kunnossa tai kuolleena pitkien etsintöjen jälkeen. Parempi siis olla kunnolla varautunut jos meinaa viettää aikaa tien päällä.

Kylmälaukku

Kylmälaukku eli "cooler" on tosi kätevä matka-apu, varsinkin jos reissussa on useamman viikon. Sellaisen voi käväistä hakemassa edullisesti vaikkapa Walmartista heti matkan ensimmäisenä päivänä. Siis vaikka samalla kun käy ostamassa sitä vettä. Meillä on aina pieni cooleri mukana jonka pohjalle dumppaan pakastimen lokerosta jääpalat. Niiden päälle sitten ladon vesipulloja ja kaikki viileässä säilytettävät eväät. Kun pääsemme perille hotelliin, siirrän jäljellä olevat eväät jääkaappiin ja kaadan jäät pois. Sitten kun matka jatkuu, käyn kylmälaukun kanssa hotellin jääpalakoneella hakemassa uudet jäät. Jääpaloja myydään täällä myös huoltoasemilla ja useiden kauppojen eteisissä.

Toissa road tripillä opin ystävältäni uuden kikan; laitoimme hotellissa aina muutaman vesipullon pakastimeen ja aamulla ne olivat umpijäässä. Ne toimivat ikään kuin "kylmäkalleina" coolerissa kunnes vesi suli ja joimme ne pois. Tähän tietenkin käyvät vain kaupan kertakäyttöpullot joita meillä on yleensä varastossa maanjäristysten varalle. Muutoin käytämme täytettäviä pulloja mutta road tripillä kerttispullot ovat käytännöllinen lisä takakonttiin. Ainakin Kaliforniassa nämä vesipullot menevät kierrätykseen.

 Tässä lähtee viikonlopun camping reissulle vähän juomia, mutta samalla periaatteella voi siis täyttää eväs coolerin myös. 

Tässä lähtee viikonlopun camping reissulle vähän juomia, mutta samalla periaatteella voi siis täyttää eväs coolerin myös. 

Lumiketjut

Jos reitillesi sattuu vuoristoa, kannattaa tarkistaa teiden tilanne. Joillakin vuorilla voi olla yllättäen lunta vielä kesäkuussakin. Yleensä tiet ovat siinä vaiheessa jo sulat mutta jos on liikenteessä muuna aikana vuodesta, voi olla tarpeen ottaa mukaan lumiketjut. Autovuokraamot yleensä vuokraavat myös lumiketjuja mutta niitä saa myös esimerkiksi Walmartista. Kannaattaa laskea onko edullisempaa ostaa ketjut vaiko vuokrata. Jos lumimyrsky yllättää vuorella ja ketjut tulevat pakollisiksi, tienvarren putiikit myyvät ketjuja kolminkertaisella hinnalla. 

Täältä löydät tietoa teiden kunnosta, tiesuluista ja tietöistä. Jos olet menossa kansallispuistoon, yleensä heidän sivuille päivitetään ajankohtaiset tiedot. Ja ainahan voi tietenkin soittaa myös määränpäähän, vaikkapa hotelliin, ja kysyä onko heillä tietoa teiden kunnosta. 

Muuta kätevää tilpehööriä

Aina on hyvä kantaa mukana pientä survival kit:ä josta löytyy ainakin seuraavat asiat: laastareita, puhdistusliinoja, purkin/pullonavaaja ja taskulamppu. Itselläni on yleensä aina mukana baby wipes puhdistusliinoja jotka ovat pelastaneet meidät monilta sotkuilta autossa. Niillä on hyvä pyyhkäistä myös kädet ennen ruokailua. Otan aina matkalle mukaan myös tyhjiä muovipusseja. Isommat toimivat roskiksina autossa, ja pienempiin Ziploc-pusseihin voi laittaa eväitä tai muuta tavaraa jonka ei halua sotkeentuvan. Onpa meillä joskus tarvittu oksennuspussiakin autossa kun ollaan oltu mutkaisella vuoristotiellä.

Mukana kannattaa kantaa myös pikkurahaa. Kolikoilla saa usein usein maksettua parkkimaksuja tienvarsiparkissa ja dollarin seteleillä tietulleja. 

Majoitus

Riippuen vähän reissusta, me saatamme joskus jättää huonevaraukset viime tinkaan. Saatamme siis varata huoneen vasta samana päivänä kun tiedämme minne asti jaksamme ajaa. Kokemuksesta olen huomannut, että usein hinnat netissä ovat kuitenkin halvemmat kuin respan tiskillä. Joissakin hotelleissa olemme saaneet nettihintaa näyttämällä hinnan laskemaan, mutta joskus olemme myös kävelleet reilusti ulos tekemään varausta puhelimella. Vähän hölmöä mutta minkäs teet. Sitten vaan pokkana takaisin respaan näyttämään, että nyt on varaus tehty. Jos kuitenkin on liikenteessä sesonki-aikaan tai ajelee jollakin suositulla alueella, niin on hyvä tehdä varaus etukäteen. Kesällä esimerkiksi Kalifornian Pacific Coast Highwayn hotellit ovat kuumaa kamaa. 

Itse käytän vaihtelevasti Hotels.comin ja Booking.comin palveluja. Kurkkaan aina kuitenkin, mikäli huoneen saisi samalla hinnalla hotellin omilta sivuilta. Peruutusehdot on hyvä lukea jollei ole aivan varma, että ajaa kyseiseen paikkaan asti. Me reissaamme yleensä lasten kanssa, joten otamme mielellään majoituksen aamiaisella. Se nopeuttaa aamutoimia kun ei tarvitse ensimmäiseksi lähteä etsimään aamupalapaikkaa. Hotelli-aamiaisiakin on täällä vähän joka lähtöön, mutta arvosteluja lukemalla yleensä käy ilmi mitä aamiaisella on tarjolla tai vastaako se nettisivujen kuvausta. Isoissa kaupungeissa AirBnB on usein halvempi kuin hotellihuone. Hostellit ja motellit ovat luonnollisesti niitä kaikista edullisimpia majoitusmuotoja. 

motelli.jpg

Huh huh, tulipas paljon tekstiä. Ja täydennystä tulee aina vielä kun mieleen tulee joku uusi tärkeä asia tai kommentteihin tulee jotain tärkeitä juttuja. Siihen asti, ei muuta kuin hyviä road trippejä ja turvallisia reissuja!

Tässä vielä meidän ikimuistoisimmat road tripit, jotka ovat olleet toistaiseksi sillä kuuluisalla Pacific Coast Highwayllä Kaliforniassa (Highway 1), Utahin upeissa maisemissa ja Loneliest Road Nevadassa. Muitakin road trippejä löytyy tuolta blogin hakemistosta.

Kalifornian rantatie Highway 1 - Parhaat palat
Amerikan yksinäisen tie huitsin Nevadassa - Uskaltaisitko lähteä? 
Dinosaurusten jalanjäljillä Utahissa - Arches ja Canyonlands
Bryce Canyon, Utah - Upein näkemäni kansallispuisto

 

5 asiaa jotka matkailussa ärsyttää

Paula Gaston

Muutama päivä sitten tulin miettineeksi, että mikä on se asia, mikä minua eniten ärsyttää kun lähden matkalle. First world problems, tiedetään, mutta sillehän ei voi mitään kun joku asia alkaa nakertaa. Toistaiseksi vielä onneksi ne matkojen tuomat ilot ja hyvän olon tunteet ovat voittaneet, ja hinku reissuun on edelleen kova, mutta tässä asioita jotka saavat minut näkemään punaista:

keinu.jpg

1. Ylisuurilla käsimatkatavaroilla matkustavat ihmiset

Kun pitää miettiä että mikä matkailussa ärsyttää, tämä tulee ehdottomasti mieleen ykkösenä. Tähän ilmiöön törmää lähes jokaisella maan sisäisellä lennolla täällä Yhdysvalloissa. Lentoyhtiöiden alettua periä maksua ruumaan laitetuista laukuista, ihmiset matkustavat entistäkin enemmän pelkillä käsimatkatavaroilla, ja aika usein liian isoilla sellaisilla. Sitten jossain vaiheessa jonottaessasi koneeseen tulee se kaikkien odottama kuulutus: "Kaikki koneen matkustamon laukkutilat ovat valitettavasti täynnä, ja chekkaamme loput käsimatkatavarat ruumaan". Voi ...kele! Jos olet siellä jonon häntä päässä niin tässä kohtaa todellakin pääsee ärräpäitä. Miksi osa matkustajista pääsee koneeseen sisälle ylisuuren käsimatkatavaralaukun ja käsilaukun kanssa, ja loput sitten joutuvat laittamaan ruumaan kaiken sen tärkeän, minkä on valinnut itselle koneeseen lennon ajaksi? Revi siinä jonossa sitten kauheassa kiireessä laukusta ulos läppärit sun muut helposti rikkoutuvat tavarat tai vaikkapa lasten eväät. Epäreilua! Ei ala hyvin tällainen reissu, ei!

2. Kohteiden amerikkalaistuminen

Näin sanoo tämä matkailija vaikka asuukin pääsääntöisesti Yhdysvalloissa. Mutta kyllä, se oikeasti ärsyttää! Amerikkalaiset todellakin osaavat ottaa rahat turisteilta pois, ja se on huomattu muuallakin. Yhä enenemässä määrin olen törmännyt siihen, että maissa joissa on vahvat omat kulttuurilliset traditionsa, ovatkin jyränneet ne isojen bisnesten tieltä dollarin kuvat silmissä. Paljon mieluummin kannattaisin paikallista yrittäjää ja maistelisin paikallisia makuja tunnettujen nähtävyyksien juurella, kuin että istuisin pikaruokaravintolassa. Tai näkisin lentokentällä jo, että nyt olen tullut uuteen maahan ja uuteen kulttuuriin.

Jo 15-vuotta sitten kun ensimmäisen kerran tulin Yhdysvaltoihin töihin naureskelimme kaikelle "muovikrääsälle" ja turistien houkuttimille. Työ vilkkaassa matkailukohteessa pisti meidät miettimään mikä on oikeaa ja mikä ei. Päivän luontoretkellä metsän keskeltä löytyikin täydellinen lahjatavarakauppa hampurilaisbaareineen. Siinä sitten burgereita mutustellessamme mietimme, että toimivatkohan joessa näkemämme kalat pattereilla ja oliko puutkin istutettu vain turisteja varten. 

Tulin itse asiassa vähän surulliseksi kun pari vuotta sitten huomasin Helsingin lentokentällä, että sielläkin nykyään kävellään turvatarkastuksen jälkeen suoraan myymälään, ja myymälästä vasta porteille. Eikä mihinkään ihania Suomi-herkkuja tai -matkamuistoja myyvään myymälään, vaan hajuvesikauppaan jossa meinaa aikuisiltakin taju lähteä, saati sitten lapsilta (tiedoksi muuten, että porteille on hajutonkin reitti mutta kuinka moni siitä tietää kun sitähän ei tietenkään mainosteta?!). Eikö olisikin paljon mukavampaa tulla lentokentälle kun siellä olisi vastassa joku mukava Suomi-assosiaatio, esimerkiksi Lapin eksotiikkaa?

mcdonalds_kyltti.jpg

3. Tunnettuihin kohteisiin vyöryvät turistimassat

Viime vuosina on yhä enenemissä määrin alettu puhua siitä, että jotkut paikat ovat alkaneet täyttyä turisteista eikä niiden infrastruktuuri ja luonto kestä sitä enää. Yksi sellainen paikka on esimerkiksi Islanti. Maa on pitkään elänyt turismista mutta nyt on jouduttu miettimään, että mitä tehdään jatkuvasti kasvavalle turistivirralle. Vaikka itse olen tietoisesti jo pitkään vältellyt etenkin sesonkiaikoja matkustaessa, on pakko kuitenkin myöntää, että omalla listallanikin on vielä monta paikkaa joilla tämä sama ongelma on. Kaikkihan me haluamme nähdä kauneimmat ja erikoisimmat paikat.

shibuya_crossing.jpg

4. Tiukkaakin tiukemmat turvatarkastukset

No tässä kohtaa ehkä pitäisikin sanoa, että se mikä todellisuudessa ärsyttää, on kaikki ne riskitekijät jotka ovat aiheuttaneet nämä tiukentuneet turvatarkastukset. Tarkastuksethan tehdään meidän kaikkien matkailijoiden ja alalla työskentelevien turvallisuuden takaamiseksi, ja kannatan niitä tottakai. Eli siinä mielessä kuljen mielelläni kaikkien tarkastusten läpi, mutta se mikä ärsyttää, on se aika joka tähän menee. Nykyään on hankala arvioida kuinka paljon aikaa esimerkiksi välilaskuun tarvitsee, tai kuinka aikaisin kentälle on mentävä. Joskus jonoja ei ole juuri nimeksikään ja parhaimmillaan olen ollut turvatarkastusjonossa lähes kaksi tuntia. Se ole mitään hauskaa, varsinkaan lasten kanssa. Kaikkia vaivaa nälkä, vessahätä ja matkaväsymys jo muutenkin, niin hermo on monella matkustajalla tiukalla. Omalta kohdaltani nämä kaikenmaailman jonottamiset ovat vieneet matkalle lähtemisestä jossain määrin vastahakoista. Se vanha jännitys puuttuu.

5. Litterbugs

Täällä Kaliforniassa usein kutsutaan roskaajia nimellä litterbugs. Ja valitettavasti näitä tyyppejä riittää! Varsinkin Aasiassa ja täällä Yhdysvalloissakin näkee ihmisiä jotka surutta heittävät roskat autosta ulos, tai lähtevät patikoimaan ja jättävät eväidensä roskat metsään. Jotenkin tuntuu uskomattomalle, että vielä vuonna 2018 joku joka tykkää samoilla luonnossa, ei ymmärrä roskaamisen vaikutuksia. Tai ei välitä, ja on yksinkertaisesti niin laiska, ettei viitsi viedä omia jätöksiään roskikseen. Koska me käymme paljon kansallispuistoissa ja muissa paikoissa patikoimassa, roskat luonnossa todella saavat minut näkemään punaista!

 

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Mitkä asiat sinua ärsyttävät reissun päällä?