Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_fi.jpg

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Eurooppa

Tunnetko vaivaisukot?

Paula Gaston

Nyt kun pääsin viime viikolla kirkko-juttujen makuun, niin en malttanut olla kirjoittamatta myös vaivaisukoista. Tiedättehän ne puiset ukkelit jotka päivystävät kirkkojen ovilla ja anovasti pyytävät katseellaan kaikkia pudottamaan sisäänsä muutaman roposen. Kun olin lapsi, kävimme usein Sievissä viemässä kukkia tai kynttilöitä hautausmaalle. Halusin aina sinne mennessä käydä moikkaamassa Sievin kirkon vaivaisukkoa, sillä tämän ukon toinen käsi liikkui ja sitä pystyi kättelemään. Lapsesta se oli tietenkin todella hauskaa ja erikoista. Saimme usein pudottaa vaivaisukon sen sisään rahaa. Vaikka itse olen kotoisin Pohjanmaalta, en ollenkaan tiennyt, ettei näitä ukkoja ole kaikkialla, vaan ne ovat nimenomaan Pohjanmaalainen erikoisuus.

Nyt kun kesän aikana kävimme useammassa kirkossa vierailulla, kiinnitin huomiota, ettei niistä yhdessäkään ollut vaivaisukkoa ovella, sillä olimme Etelä-Suomessa. Syy vaivaisukkojen keksittymään juuri Pohjanmaalla löytyy historiasta. Pohjanmaalla on aina ollut paljon laivojen ja veneiden rakentajia, jotka ovat taitavia puunveistäjiä. Ennen myös laivojen keuloihin tavattiin tehdä jonkunlaisia hahmoja. Vaivaisukkojen historia kokonaisuudessaan lienee alkanut uhritukeista, joita oli käytössä vuodesta 1343 alkaen. Suomi oli tuolloin vielä osa Ruotsia. 1500-luvulla uhritukit kiellettiin, mutta Kuningatar Kristiinan käskystä uhritukit otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1649. Niitä asetettiin julkisiin tiloihin ja jopa teiden varsille. Nykyään Ruotsissa on jäljellä enää vain yhdeksän vaivaisukkoa, kun taas Suomessa niitä on jäljellä noin 140. Niistä käytössä on edelleen noin 108 ukkoa. Yksi vaivaisakkakin Suomessa on, Soinin kirkossa. Vaivaisakkoja on aikojen saatossa ollut tiettävästi kaksi, mutta vain toinen on niistä on enää jäljellä. Vaivaisukot ovat aikojen saatossa kärsineet sekä säävaurioista että ilkivallasta. Monet niistä on myös yritetty ryöstää. Ukkojen tuotto menee kirkon diakoniatyöhön.

 Hauhon kirkon vaivaisukko on Suomen vanhin.

Hauhon kirkon vaivaisukko on Suomen vanhin.

Suomen vanhin vaivaisukko löytyy Hauholta (kuvassa yllä). Se on tiettävästi tehty 1690-luvulla, ja se edustaa luultavimmin keskieurooppalaista veistotaidetta, ei suinkaan suomalaista. Tämä ukko on Raamatun tarinan Bartimeus joka sokeana pyysi almuja tien reunalla. Jeesus antoi Bartimeukselle näkökyvyn takaisin. Isovihan aikaan venäläiset kasakat yrittivät päästä sisään Hauhon kirkkoon, mutta epäonnistuttuaan siinä, ryöstivätkin ovella seisseen puisen ukon. Siitä muistona Bartimeuksella on päässä syvä haava joka tuli kasakan iskiessä sitä miekalla.

vaivaisukko3.jpg

Oman kotikirkkoni; Kokkolassa sijaitsevan Kaarlelan kirkon vanhempi vaivaisukko (kuvassa yllä) on yksi Suomen vanhimpia ukkoja. Veistos on peräisin vuodelta 1784 ja sen on tehnyt talonpoika Nils Tranuback Håpsalasta eli Kruunupyystä. Ukon rinnalla on ollut aikoinaan kyltti joka kannustaa anteliaisuuteen, mutta se on ajan saatossa haalistunut pois. Vuonna 1846 Kaarlelan vaivaisukkoon murtauduttiin ja sitä turmeltiin pahasti, jonka seurauksena veistos siirrettiin kirkon eteiseen suojaan ja ulos tilattiin uusi ukko. Tuo uudempi ukko on piirtynyt hyvin mieleeni, sillä kuljimme kirkon ohi lähes päivittäin.

vaivaisukko2.jpg
vaivaisukko4.jpg

Me pääsimme näkemään suuren määrän vaivaisukkoja Kerimäen kirkossa olleessa näyttelyssä vuonna 2013. Muutoin olemme bongailleet niitä lomamatkoilla käydyissä kirkoissa. Monella vaivaisukolla on varsin kiehtova historia ja ne ovat nähneet elämässään kaikenlaista. Jos kirkolla käydessä näkee vaivaisukon, kannattaa kysyä tai vaikka lukea netistä sen historia. Yllättävän moni niistä on tullut ryöstetyksi tai kiertänyt maailmaa eri näyttelyissä. Ukoista on myös jossain vaiheessa yritetty saada UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Itseäni niiden tarinat kiehtovat kovasti, eivätkä enää tunnu pelkästään vain sellaisilta puu-ukkeleilta kuten lapsena.

Oletko bongaillut vaivaisukkoja jossain?

5 suomalaista kirkkoa joita ei kannata missata

Paula Gaston

Nyt tuntuu, että olen jämähtänyt juttuineni Suomeen. Taitaa olla vähän ikävä sinne vaikka moni on varoitellut, että lämmin kesä on enää muisto vain. No, ehkä jossain vaiheessa päästään postauksissakin eteenpäin jonnekin muihin maihin. Mutta nyt vielä juttua kirkoista. Amerikkalaista miestäni on nimittäin yllättäen kaikkien historiallisten kohteiden lisäksi Suomessa kiinnostaneet kirkot. Niinpä me olemmekin Suomen matkoillamme vierailleet erilaisissa kirkoissa eri puolella maata. Olen ollut vähän yllättynyt siitä, kuinka mielenkiintoisia paikkoja suomalaiset kirkot oikeastaan ovat olleetkin, ja kuinka paljon historiaa niiden takana on. Ja kuinka upeita monet näistä kirkoista ovatkaan! Olen selvästi aliarvioinut kotimaatani aiemmin. Eihän siellä toki mitään Sacre-Coeur:ja ole, mutta omalla, suomalaisella tavallaan olemme nähneet tosi hienoja rakennuksia!

PETÄJÄVEDEN VANHA KIRKKO

Kun mietin omalla kohdallani, että mikä Suomen kirkoista on jäänyt parhaiten mieleen, niin se on ehdottomasti Petäjäveden vanha kirkko. Kiitos vaan hyville ystävillemme Jyväskylästä, jotka alunperin veivät meidät tutustumaan tähän paikkaan. Vaikkei kirkko ole mikään jättimäisen suuri, se vaan jotenkin huokuu historiaa ja jollakin tavalla lumoaa. Narisevat lattialankut ja koristeelliset seinämaalaukset vievät mukanaan johonkin ihan toiseen maailmaan. Tämä puukirkko on rakennettu vuosina 1763-64, ja sen vieressä on sekä vanha hautausmaa, että kirkolle myöhemmin rakennettu kellotapuli. Se on skandinaavisen hirsirakentamisen taidonnäyte, ja yksi Suomen seitsemästä UNESCO:n maailmanperintökohteesta.

petajaveden_kirkko.jpg
petajaveden_kirkko_kaytava.jpg

Kuten kuvista on nähtävissä, vierailustamme Petäveden vanhaan kirkkoon on jo jokunen vuosi, sillä vanhempi neitimmekin oli tuolloin vielä varsin pieni. Historiafriikki mieheni sai todella kiksit tästä vanhasta kirkosta ja tarinoista joita opas meille kertoi.

petajaveden_kirkko_paula.jpg
petajaveden_kirkko_katto.jpg

KERIMÄEN KIRKKO

Kerimäen kirkko ei hurmannut minua kauneudellaan, mutta se oli kokonaisuudessaan aika vaikuttava vierailukohde. Kirkon sanotaan olevan maailman suurin puukirkko. Ja isoltahan se kirkkotila tuntuikin siellä kävellessä muiden turistien seassa. Se on rakennettu vuonna 1847 ja on niin sanottu kaksoisristikirkko. Kirkon kokoa on selitelty eri virhein; esimerkiksi kyynärän ja metrin sekoontumisella tai piirustusten vaihtumisella. Todennäköisesti kirkkoherra kuitenkin vain ajattelin, että puolet pitäjän asukkaista pitää mahtua kirkkosaliin kerrallaan. Kerimäellä asui tuolloin 12 000 ihmistä, ja kirkkoon mahtuu nyt 4000-5000 ihmistä. Istumapaikkoja on 3300.

kerimaen_kirkko.jpg
kerimaen_kirkko_sisa.jpg

Käydessämme Kerimäen kirkossa jokunen vuosi sitten, siellä oli meneillään vaivaisukkojen näyttely. Pääsimme kiipeämään myös kirkon vieressä olevaan kellotapuliin.

TEMPPELIAUKION KIRKKO

Kävimme Temppeliaukion kirkossa Helsingissä tänä kesänä kun kiertelimme Suomea ympäriinsä. Vuonna 1961 pidetyn arkkitehtikilpailun voittajien; Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnitelman kirkon erikoisuutena on se, että se on louhittu kallion sisään. Valmis kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1969 ja sen alkuperäinen nimi oli Taivallahden kirkko. Nimi muutettiin myöhemmin Temppeliaukion kirkoksi. Kirkossa käydessä huomio kiinnittyy sen kuparilla verhoiltuun kupoliin. Luonnonvaloa tulee kattoikkunasta, ja alttaritauluna toimii jääkauden aikainen kallionhalkeama. Kirkko on suosittu paikka konserttien pitoon sen hyvän akustiikan vuoksi. Se on myös yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä.

temppeliaukio_ulkoa.jpg
temppeliaukion_kirkko.jpg

MIKAELINKIRKKO

Mikaelinkirkkoon Turussa eksyimme tänä kesänä ihan hetken mielijohteesta. Ajoimme sen ohi ja koska meillä oli aikaa, päätimme pistäytyä sisällä. Ja siis vau! Haukoin hetken henkeäni sillä en osannut odottaa näin upeaa näkyä. Kirkko on rakennettu 1899-1905, ja se edustaa uusgotiikkaa ja jugend -tyyliä. Kirkon rakentamisen taustalla on kiehtova tarina, sillä sen arkkitehti Lars Sonck oli vain 24-vuotias opiskelija voittaessaan arkkitehtikilpailun. Hänen suunnitelmansa peittosi monien kokeneiden arkkitehtien suunnitelmat, mukaan lukien Sonckin oman opettajan kilpailutyön. Vanhemmat arkkitehdit tuohtuivat voitosta, ja jopa hänen erottamistaan koulusta suunniteltiin. Vaikka Mikaelinkirkko on varsin upea ilmestys, Sonck itse ei jälkeenpäin ollut tyytyväinen omaan suunnitelmaansa vaan teetti useita muutoksia kirkkoon. Jälkeenpäin hän ei koskaan halunnut käydä lähelläkään Mikaelinkirkkoa.

mikaelinkirkko_ulko.jpg
mikaelinkirkko_sisa.jpg

MUSTASAAREN KIRKKO

Mustasaaren kirkkoon eksyimme parisen vuotta sitten kun olin ystäväni luona vierailulla Vaasassa. Silloin toiveenani oli päästä näkemään Vanha Vaasa, ja siinä samalla menimme sisään kirkkoonkin. Kirkko on rakennettu vuonna 1786, ja se on alunperin tehty Vaasan hovioikeuden rakennukseksi. Se on yksi harvoista rakennuksista joka selvisi Vanhan Vaasan palosta vuonna 1852. Palon jälkeen Vaasan kaupunki siirrettiin rannikon suuntaan, jonne hovioikeuskin samalla muutti. Vanha rakennus muutettiin kirkoksi vuosina 1862-63.

mustasaaren_kirkko.jpg
mustasaaren_kirkko_alttari.jpg

Arvatenkin tämä upean lehmuskujan päässä oleva kirkko on suosittu vihkikirkko, ja käytössä tiuhaan kesäviikonloppuisin. Meidän vierailun aikana ulkona oli juuri meneillään hääkuvaus, ja kirkkoon astuessamme alkoivat urut yhtäkkiä soimaan, sillä kanttori harjoitteli tuleviin häihin häämarssia. Kyllä ihan liikutuimme sitä kuunnellessa ja silmäkulmiakin jouduimme vähän pyyhkimään. On se sen verran vaikuttava tilanne ihan tyhjässä kirkossa.

Kirkot ovat mielenkiintoisia vierailukohteita, ja vielä enemmän niistä saa irti, jos paikalla sattuu oleman opas tai lukee vähän etukäteen kirkon historiasta. Monella kirkolla on ollut varsin värikkäitä tapahtumia, ja kirkkomaille on usein haudattuna merkittäviä henkilöitä. Kannattaa ehdottomasti käydä vierailemassa kesälomamatkoilla eri paikkakuntien kirkoissa!

Onko joku Suomen kirkoista jäänyt erityisesti sinun mieleesi?

Kesä Suomessa kuvina

Paula Gaston

Tämän kesän Suomen matkan voi aika hyvin summata kuvin. Kesä oli kuuma ja hikinen, ja ehdimme tehdä ja nähdä vaikka mitä. Pääasia oli tietenkin, että saimme viettää aikaa läheisten kanssa, mutta olimme myös reissun päällä todella paljon. Kuvistakin on tullut melko aurinkoisia kun säät olivat tänä kesänä helteiset.

vihta_insta.jpg
laituri_insta.jpg

Suomen lomamme alkoi myrskyisissä merkeissä kun juhannuksena satoi ja tuuli. Kävimme ystävien mökillä kyläilemässä ja pääsimme pulahtamaan juhannussaunasta silloin vielä niin viileään mereenkin. Saunaan ja uimaan päästiin säiden lämmettyä myös Evijärvellä jossa otimme tämän kuvan laiturilta.

tankar_museo_insta.jpg
tankar_insta.jpg

Juhannusviikonlopun sunnuntaina risteilimme Tankarin majakkasaarelle Kokkolassa. Se oli matkamme ensimmäinen aurinkoinen päivä, ja niitähän sitten riittikin sen jälkeen. Saarella kiertelimme luonnossa, söimme kalakeittoa kalastajakylässä ja ihmettelimme kaunista Tankarin majakkaa.

pietari_insta.jpg
hiekkalinna_insta.jpg

Juhannuksen jälkeen lähdimme tien päälle ja ajelimme Kokkolasta Joensuun lähelle Rääkkylään mökkeilemään ystäviemme luokse. Sieltä siirryimme porukalla Lappeenrantaan, jossa hyppäsimme laivan kyytiin, ja lähdimme risteilylle Viipuriin. Risteilimme Saimaan kanavaa pitkin, joka jo itsessään oli aika jännä kokemus. Venäjällä käynnin jälkeen jäimme Lappeenrantaan yöksi, ja seuraavana päivänä tutustuimme Lappeenrannan jättimäiseen hiekkalinnaan.

porvoo_insta.jpg
temppeliaukio_insta.jpg

Lappeenrannasta matkamme jatkui Porvooseen yhdeksi yöksi. Se oli itselleni ensimmäinen käynti Vanhassa Porvoossa, ja ihastuin kyllä todella paikkaan, vaikka meillä oli vähän epäonneakin matkassa. Sieltä sitten siirryimme Helsinkiin, jossa pääsimme majoittumaan erikoisessa ja Remu Aaltosen suunnittelemassa Rock’n Roll huoneessa, ja kävimme vierailulla Temppelinaukion kirkossa.

mikaelin_kirkko_insta.jpg
IMG_5365.JPG

Helsingistä ajoimme Turkuun. Siellä osallistuimme Turku Food Walkiin, sekä vierailimme museoissa ja kirkoissa. Kuvassa on upea Pyhän Mikaelin kirkko. Muutama päivä Turussa kului kuin siivillä treffaillessa ystäviä ja kierrellessä kaupungilla. Sieltä siirryimme sitten Naantaliin, sillä kesäloman lasten kohokohta oli käsillä; käynti Muumimaailmassa. Majoituimme Naantalin kylpylään jossa en myöskään ole ennen käynyt, ja vielä ennen paluuta Kokkolaan, kävimme Kaarinassa Piispanlinnan raunioilla. Kotimatka sujui mukavasti Sastamalan Herra Hakkaraisen talon kautta.

santa_park_insta.jpg
IMG_5443.JPG

Suomen road tripin jälkeen matkat eivät suinkaan loppuneet tähän. Mies jatkoi matkaansa takaisin Kaliforniaan, ja me tytöt jäimme vielä Kokkolaan. Kävimme Kemissä kyläilemässä, ja ajoimme Rovaniemelle asti Santa Parkiin, josta yllä oleva jääveistos kuva on. Samalla reissulla kävimme myös Kukkolaforssenilla Ruotsin puolella. Yhtenä viikonloppuna ajoimme myös Jyväskylään. Sillä matkalla kävimme Palsanmäen huutokaupassa, yövyimme Hotelli Versossa ja lounastimme Hotelli Albassa.

harrboda_insta.jpg
maili_insta.jpg

Viimeisinä loman päivinä ulkoilimme, vietimme aikaa perheen kanssa ja kävimme tapaamassa ystäviä. Kävimme ulkoilemassa luontopolulla joka vei meidät Harrbådan majakalle Kokkolassa, ja Edvininpolulla Vaasassa. Edessä oli vielä se vaikein asia; heipat eläin- ja ihmisystäville!

IMG_5340 2.JPG
IMG_5578.JPG

Niin kääntyi kesä syksyksi, ja marjat ja sienet ilmestyivät metsiin. Nautimme Suomen kesästä täysin rinnoin, mutta oli aika pakata laukut ja lennähtää takaisin Kaliforniaan. Toivottavasti tapaamme pian taas ihana Suomi!


IGTT_logo.png


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, 
@paulagaston. Käythän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover . Viinilaakson viemää -blogi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.

Jos metsään haluat mennä nyt... mene Edvininpolulle Vaasassa

Paula Gaston

Tulipa tässä mieleeni puhelimen kuvia selatessa, että en ole muistanut kertoa Suomen loman viimeisistä päivistä jolloin kävimme vielä Vaasassa. Kävimme moikkaamassa parasta ystävääni ennen lähtöä takaisin Kaliforniaan. Koska ulkona oli oikein mukava ilma, lähdimme viemään lapsia leikkipuistoon joka on ihan kävelymatkan päässä heiltä kotoa. Muistin lukeneeni jostakin blogista lenkkipolusta joka lähtisi tästä puistosta, ja jonka varrella on taideteoksia. Ensin mietimme, että olen ehkä erehtynyt puistosta, mutta niin vain löysimmekin tälle pururadalle joka tunnetaan toiselta nimeltään Edvininpolku.

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...
— Nallet

Metsä olikin ihan täynnä erilaisia patsaita ja taideteoksia. Meillä oli hauskaa arvaillessa mitä, tai ketä ne kaikki esittivät. Luin jostakin, että patsaita olisi noin 150, ja määrä kyllä yllätti meidät paikan päälläkin. Niitä tuntui riittävän joka mutkan takana. Itsellä kävi kyllä mielessä, että metsään sijoitetut patsaat voisivat olla riipaiseva ylläri jos sattuisi sinne pimeällä tietämättä mitään Edvininpolusta. Hui! Mutta lapsille tämä on ihan varmasti hauska paikka. Ja kyllä meille aikuisillekin.

edvin_pariskunta.jpg

Edvin Hevonkoski toimi alkujaan Vaasassa hitsarina ja levyseppänä, kunnes eläkkeelle jäätyään alkoi tekemään taidetta. Kun metsässä olevaa pururataa rakennettiin, poimi hän radan varrelta kaadetun puunrungon ja teki siitä patsaan. Tällaiset patsaat ja taideteokset jäivät pururadan varteen ihmisten ihailtavaksi, ja kun niitä alkoi kertymään, pystytettiin hänelle metsään myös oma verstas. Hevonkoski loi taidetta Edvininpoluksi nimetylle pururadalle yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Alueella on myös niin sanottu sodasta ja historiasta tuttuja rakennuksia, kuten korsu, savusauna ja vallihauta. Hevonkoski kuoli vuonna 2009, ja sen jälkeen teoksia on kunnostettu talkoilla.

Edvin_mokki.jpg
Edvin_joulupukki.jpg

Edvininpolun lenkkipolkku on 1,3 kilometriä pitkä, eli aikaa sen kiertämiseen ei mene kovin kauaa. Me tosin jäimme ihmettelemään taideteoksia ja lukemaan niiden kuvauksia. Sellaisia tosin löytyi vain parista paikasta, ja olisimme toivoneet niitä loppuihinkin patsaisiin, sillä kaikki eivät ihan auenneet meille. Ehkä kyltit ovat ajansaatossa hävinneet tai rikkoontuneet. Harmi!

Jos metsään haluat mennä nyt, näät sammaleet myllätyt.
— Nallet
 Strutsit…ehkä?

Strutsit…ehkä?

 Tämä lienee “Posti-Pekka” eli Pekka Vennamo.

Tämä lienee “Posti-Pekka” eli Pekka Vennamo.

 Näyttääkö tutulle? No presidentti Tarja Halonenhan se siinä hiuksinaan autopesulan harjat!

Näyttääkö tutulle? No presidentti Tarja Halonenhan se siinä hiuksinaan autopesulan harjat!

edvin_arajarvi.jpg
edvin_ampiainen.jpg

Edvininpolun toisessa reunassa on todella kiva leikkipuisto ja kuntoilualue. Meille on tullut jo tavaksi Vaasassa kyläillessä, että pysähdymme tässä puistossa, ja isompi neiti muistikin taas kysellä pääsystä puistoon. Puisto on suhteellisen uusi, joten kaikki siellä olevat telineet ja keinut ovat vielä todella hyvässä kunnossa. Lasten kanssa tosi kiva paikka, kannattaa käydä!

Pala Amerikkaa Kokkolassa - Rock'n Roll Diner

Paula Gaston

Vanha kotikaupunkini Kokkola ei ole koskaan erityisesti loistanut sen ravintolamaailmallaan. Hyviä paikkoja on tullut ja mennyt, ihmisiä vain ei ole tarpeeksi pitämään useampia tasokkaita paikkoja pystyssä. Kun viime talvena kuulin sen uusimmasta tulokkaasta; Rock’n Roll Dinerista, olin aika skeptinen. Taas joku yritelmä tehdä bisnestä puolieineksillä ja halvoilla raaka-aineilla. Mutta tulipahan tänä kesänä todettua, että ei kannata tuomita ennen kuin tietää jotakin asiasta. Tästä 50-luvun paikasta tuli nimittäin hetkessä uusi suosikkini, jopa niin, että ajattelin kertoa siitä nyt teillekin.

american_diner.jpg

SYDÄMELLÄ TEHTYÄ RUOKAA

Rock’n Roll Diner tarjoilee tietenkin erilaisia burgereita ja muita amerikkalaisia ruokia. Listalla on monenlaista salaattia, ribsejä, wingsejä ja tietenkin niitä dinertyylisiä jälkkäreitä; pirtelöitä, piiraita kermavaahdolla ja pannukakkua. Mustikkapannukakku kuuluu Yhdysvalloissa yleensä aamiaistarjottaviin, joten se ei ehkä itselläni olisi ollut ensimmäinen jälkkärivalinta. Me kuitenkin maistoimme sitä, ja näin jäätelön kanssa tarjottuna se varmasti sopii ihan jälkiruoaksikin. Jos burgerit tai ribsit eivät maistu, voi valita myös erilaisia pihvejä, kanaa tai lohta. Aika kattava ruokalista siis.

Ravintola suosii raaka-aineita lähituottajilta, ja tekee mahdollisimman paljon ruoista itse. Toivottavasti en valehtele, jos sanon, että myös burgerin sämpylät oli leivottu itse. Ainakin muistelen, että näin meille kerrottiin. Ja kaikki tämä tietenkin maistuu annoksessa. Ruoka oli hyvää. Hetkisen mietin, miksi burgerini näyttää niin kummalle, mutta sitten hoksasin, että salaatti ja tomaatti oli valmiiksi jo burgerin sisässä, kun taas meillä Amerikassa yleensä ne ovat lautasella burgerin vieressä josta ne sitten itse laitetaan sen sisään. Mutta makuunhan se ei tietenkään vaikuttanut.

Yksi asia johon ehkä voisi miettiä jotain uudistusta on mielestäni lasten lista. Kuten monesti aikaisemminkin olen sanonut, ne ainaiset nugetit, ranskikset ja hodarit voisi jo unohtaa. No okei, ehkä dineriin sopivat hot dogit, mutta Yhdysvalloistahan löytyisi lapsille paljon muutakin syötävää. Tännehän sopisi lihapullien kaveriksi vaikka Mac and Cheese, ja jonkunlainen Peanutbutter sandwich annos voisi myös olla menestys, nyt kun Suomessakin on opittu syömään enemmän maapähkinävoita. En sano, että nämä yhtään sen terveellisempiä ovat kuin ne nugetitkaan, mutta jotain vaihtelua ainakin. Meille on itseasiassa ollut kivaa nähdä Suomen lomalla lihapullia ja muusia listoilla, sillä niitä harvemmin jenkkilässä on tarjolla. Rock’n Roll Dinerissa oli muuten lapsille ajankuluksi kiva leikkinurkkaus josta meidän poppoo ainakin otti kaiken ilon irti.

 Lasten juustohampurilainen

Lasten juustohampurilainen

Ravintolalla on oma haastemenu. Siihen kuuluu muun muassa Tripla burger, 500g ribsejä,
300g härän ulkofilettä, wingsejä, pekonia, XL ranskalaiset ja muut tilpehöörit. Kaikki tämä tulee syödä tunnun sisällä saadakseen nimensä Wall of Fameen, ja 50% alennuksen hinnasta. Huh huh! Seinälle oli ehtinyt jo kertyä muutama nimikin.

Yksi vähän erikoisempikin juttu annoksiin kuului. Kun mietimme mitä haluamme syödä, pöytäämme tuotiin korillinen popcorneja. En ole koskaan nähnyt tätä tapahtuvan käymissäni ravintoloissa USA:ssa (sipsejä tai pähkinöitä useinkin kyllä), mutta todella hauska idea! Ehdottomasti jatkoon!

rokkidiner_popcorn.jpg

TODELLISEN DINERIN MAKUA

Tykkäsin Rock’n Roll Dinerissa etenkin siitä, että se oli hyvin tehty. Osaltaan tietenkin varmaan vaikutti sekin, että kaikki on vielä uutta, mutta paikka näytti todella kivalta. Yläkerrassa oli perinteisen dinerin tuntua, tarjoilijat oli puettu asiaankuuluvasti, ja yhdestä nurkasta löytyi tietenkin jukebox. Kysyin ohimennen jos voisin käydä kurkkaamassa myös alakerran baaria joka ei ollut juuri silloin auki, ja sehän vasta olikin todellinen yllätys. Sisustus oli kokonaan mustavalkoinen. Shakkiruudullinen lattia ja lavan takana olleet levyt eivät olisi voineet sopia paremmin toisiinsa. Minulle kerrottiin, että paikalla valmisteltiin juuri hääjuhlaa. Ihan mahtava paikka juurikin häihin ja muihin juhliin! Alakerran baarissa käy pari kertaa kuussa soittamassa bändi, ja muuten baari on auki senkin jälkeen kun diner sulkeutuu.

rokkidiner_jukebox.jpg
rokkidiner_baari.jpg
rokkidiner_alakerta.jpg

IHANA HENKILÖKUNTA

Jotain dineriin oli todellakin tarttunut Amerikasta; nimittäin palvelu. Ja se oli upeaa se! Meitä tervehdittiin, ohjattiin pöytään, juteltiin niitä näitä, autettiin ruokavalinnoissa ja kiitettiin kun olimme lähdössä. Ja kaikki tämä ihanan iloisesti! Äkkiseltään ajattelisi, että nämähän on perusasiota, mutta valitettavasti monessa hyvässäkin ravintolassa puuttuu sitten se tunnelma, joka tulee kun henkilökunta viihtyy työssään. Kävin Rock’n Roll Dinerissa kahdesti, ja molemmilla kerroilla sama juttu. Tällaista paikkaa suosittelee mielellään myös muille.

Eli ei muuta kuin Rock’n Roll!