Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Eurooppa

Japani kuvina

Paula Gaston

Oletko koskaan miettinyt mikä on kauimmainen paikka jossa olet käynyt? Seitsemän vuotta sitten koin, että kun lomailen Kaliforniassa tai muutan sinne, niin olen kaukana kotoa. Oli jännää tulla Suomesta ihan erilaiseen maailmaan, puhua eri kieltä ja syödä erilaisia ruokia. Lentokin oli sen verran pitkä, että tuntui, että olen tullut maailman toiselle laidalle. Ja niinhän minä olinkin. Suomesta katsottuna kilometrimääräisesti kaukaisin paikka jossa olen käynyt on Havaijin saaret. Jos samaa taas katsotaan täältä Kaliforniasta, pisin matka olisi ollut Dubaihin. Mutta nämäkin matkat on oikeasti tehty juurikin toisinpäin. Sekä Suomesta Dubaihin sekä Kaliforniasta Havaijille on sama lentoaika, viisi tuntia. Ei siis mikään maailman pisin loikka!

Mutta mielestäni sen tunteen, että on kaukana kotoa määrittelee enemmänkin mielentila kuin kilometrit tai lentoaika. Kulttuurillisesti itselleni se tunne tuli erityisesti Japanissa. Vaikka ensimmäisten päivien hämmennys ja sählääminen vaihtui lopulta ihastukseen, mietin monesti matkan aikana sitä, kuinka erilaiseen maailmaan olemme saapuneet. Se oli mahtavaa ja jännää, mutta myös omalla tavallaan väsyttävää. Piti olla hereillä kaikilla aisteilla ihan koko ajan. Toki myös Jordania tai vaikkapa Turkki ovat saaneet näitä tunteita aikaan, mutta Japanissa tunne tuplaantui. Ja se on paikka jonne haluamme ehdottomasti palata vielä takaisin!

Nämä asiat jäivät päällimmäisenä mieleen Japanin matkaltamme:

RAKENNUKSET

15035792_962395633866695_570168633804718080_n.jpg
14561922_582599105265288_7716136432070295552_n.jpg
15047975_335701133476327_2420930381646659584_n.jpg

Japani on sekoitus sekä historiaa että modernia uutta. Pilvenpiirtäjien keskeltä Tokiosta pääsee hetkessä junalla paikkoihin joissa näkee vanhaa japanilaista rakennustyyliä, ja pääsee kulkemaan kujilla, jotka ovat ihan eri maailmasta. Vasemmalla kuvassa on Todaiji temppeli jonka sanotaan olevan maailman suurin puinen rakennus. Oikealla Himeijin linna joka on yksi Japanin kansallisaarteista.

ERILAISET IHMISET

14597223_1797190907159568_2947217021055533056_n.jpg
14566689_1786418148266178_1371720809545990144_n.jpg
17493959_403080850057734_2956464416356302848_n.jpg

Se ihmisten määrä esimerkiksi Tokiossa tuntuu ihan uskomattomalta. Vaikka väkeä on esimerkiksi metro pullollaan, kukaan ei kuitenkaan koskaan tunkeile tai törmäile. Tokion eri kaupunginosissa näkee kaikenlaisia eri tyyleihin pukeutuneita ihmisiä, ja eri temppelien pihoilla voi päästä näkemään vilauksen paikallisesta hääparista. Me näimme muutaman geishankin Kiotossa vaikka niiden näkeminen ei ole ihan jokapäiväistä.

USKONNOT

15056604_1851503815064725_6162061889640595456_n.jpg
17333801_718110935035955_5778206063803236352_n.jpg
17332945_1440445892700133_1958966366463590400_n.jpg

Uskonnot ovat vahvasti esillä japanilaisessa kulttuurissa. Joka puolella törmää erilaisiin temppeleihin ja pyhäkköihin, joiden luona pääsee seuraamaan erilaisia rituaaleja ja tapoja. Nämä paikat ovat paikallisille pyhiä ja niihin tullaan hiljentymään vaikkakin ne ovat avoinna usein myös turisteillekin.

RUOKA

15259008_732625420221953_5611092339469582336_n.jpg
15035768_248664468883444_8425309796919410688_n.jpg
15043443_164839623984021_8148106671990767616_n.jpg

Ruokaelämykset olivat yksi matkamme kohokohta. Tarjolla oli kaikenlaisia paikallisia herkkuja ja pääsimme kokeilemaan ruokia joita emme ennen olleet maistaneet. Tokihan katukuvasta löytyi myös kansainvälisiä ketjuja moninkertaisin hinnoin paikalliseen ruokaan verrattuna. Mutta kuka voisi kieltäytyä aidosta herkullisesta japanilaisesta ruoasta?!

HULLUTTELU

15251710_1308476242547848_2723349491498352640_n.jpg
15056531_325256911192871_7823864210537840640_n.jpg
15535597_1546356432047162_3890573486308982784_n.jpg

Yllätyimme siitä kuinka usein niin vakavat ja rauhalliset japanilaiset ovat innostuneet kaikesta hullunkurisesta ja hauskasta. Kävimme useammassa teemakahvilassa joissa homma oli mennyt ihan överiksi, ja muun muassa Trick Art Museossa, josta vasemman puoleinen kuva on. Japanilaiset kyllä osaavat ottaa ilon irti kun sen aika on!

VASTAKOHDAT

15047003_311472235918363_9183099502909718528_n.jpg
20902578_348784792217930_5827925855057215488_n.jpg
paula_hiroshima.jpg

Suurkaupungin vilinästä rauhaan ja hiljaisuuteen. Uudisrakentamisesta keskelle historiaa. Luontoa keskellä kaupunkia. Japani oli todellakin vastakohtien maa jossa kaikesta uudesta ja modernista huolimatta vaalitaan edelleenkin perinteitä ja kaikkea kaunista. Vasemman puoleinen kuva on Narasta jossa pääsee silittelemään kesyjä peuroja ja oikean puolimmainen Hiroshimasta, jossa keskellä modernia kaupunkia on atomipommin muistopaikka.

 
IGTT_logo.png

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, @paulagaston. Käythän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover . Viinilaakson viemää -blogi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.

 

Tunnetko vaivaisukot?

Paula Gaston

Nyt kun pääsin viime viikolla kirkko-juttujen makuun, niin en malttanut olla kirjoittamatta myös vaivaisukoista. Tiedättehän ne puiset ukkelit jotka päivystävät kirkkojen ovilla ja anovasti pyytävät katseellaan kaikkia pudottamaan sisäänsä muutaman roposen. Kun olin lapsi, kävimme usein Sievissä viemässä kukkia tai kynttilöitä hautausmaalle. Halusin aina sinne mennessä käydä moikkaamassa Sievin kirkon vaivaisukkoa, sillä tämän ukon toinen käsi liikkui ja sitä pystyi kättelemään. Lapsesta se oli tietenkin todella hauskaa ja erikoista. Saimme usein pudottaa vaivaisukon sen sisään rahaa. Vaikka itse olen kotoisin Pohjanmaalta, en ollenkaan tiennyt, ettei näitä ukkoja ole kaikkialla, vaan ne ovat nimenomaan Pohjanmaalainen erikoisuus.

Nyt kun kesän aikana kävimme useammassa kirkossa vierailulla, kiinnitin huomiota, ettei niistä yhdessäkään ollut vaivaisukkoa ovella, sillä olimme Etelä-Suomessa. Syy vaivaisukkojen keksittymään juuri Pohjanmaalla löytyy historiasta. Pohjanmaalla on aina ollut paljon laivojen ja veneiden rakentajia, jotka ovat taitavia puunveistäjiä. Ennen myös laivojen keuloihin tavattiin tehdä jonkunlaisia hahmoja. Vaivaisukkojen historia kokonaisuudessaan lienee alkanut uhritukeista, joita oli käytössä vuodesta 1343 alkaen. Suomi oli tuolloin vielä osa Ruotsia. 1500-luvulla uhritukit kiellettiin, mutta Kuningatar Kristiinan käskystä uhritukit otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1649. Niitä asetettiin julkisiin tiloihin ja jopa teiden varsille. Nykyään Ruotsissa on jäljellä enää vain yhdeksän vaivaisukkoa, kun taas Suomessa niitä on jäljellä noin 140. Niistä käytössä on edelleen noin 108 ukkoa. Yksi vaivaisakkakin Suomessa on, Soinin kirkossa. Vaivaisakkoja on aikojen saatossa ollut tiettävästi kaksi, mutta vain toinen on niistä on enää jäljellä. Vaivaisukot ovat aikojen saatossa kärsineet sekä säävaurioista että ilkivallasta. Monet niistä on myös yritetty ryöstää. Ukkojen tuotto menee kirkon diakoniatyöhön.

 Hauhon kirkon vaivaisukko on Suomen vanhin.

Hauhon kirkon vaivaisukko on Suomen vanhin.

Suomen vanhin vaivaisukko löytyy Hauholta (kuvassa yllä). Se on tiettävästi tehty 1690-luvulla, ja se edustaa luultavimmin keskieurooppalaista veistotaidetta, ei suinkaan suomalaista. Tämä ukko on Raamatun tarinan Bartimeus joka sokeana pyysi almuja tien reunalla. Jeesus antoi Bartimeukselle näkökyvyn takaisin. Isovihan aikaan venäläiset kasakat yrittivät päästä sisään Hauhon kirkkoon, mutta epäonnistuttuaan siinä, ryöstivätkin ovella seisseen puisen ukon. Siitä muistona Bartimeuksella on päässä syvä haava joka tuli kasakan iskiessä sitä miekalla.

vaivaisukko3.jpg

Oman kotikirkkoni; Kokkolassa sijaitsevan Kaarlelan kirkon vanhempi vaivaisukko (kuvassa yllä) on yksi Suomen vanhimpia ukkoja. Veistos on peräisin vuodelta 1784 ja sen on tehnyt talonpoika Nils Tranuback Håpsalasta eli Kruunupyystä. Ukon rinnalla on ollut aikoinaan kyltti joka kannustaa anteliaisuuteen, mutta se on ajan saatossa haalistunut pois. Vuonna 1846 Kaarlelan vaivaisukkoon murtauduttiin ja sitä turmeltiin pahasti, jonka seurauksena veistos siirrettiin kirkon eteiseen suojaan ja ulos tilattiin uusi ukko. Tuo uudempi ukko on piirtynyt hyvin mieleeni, sillä kuljimme kirkon ohi lähes päivittäin.

vaivaisukko2.jpg
vaivaisukko4.jpg

Me pääsimme näkemään suuren määrän vaivaisukkoja Kerimäen kirkossa olleessa näyttelyssä vuonna 2013. Muutoin olemme bongailleet niitä lomamatkoilla käydyissä kirkoissa. Monella vaivaisukolla on varsin kiehtova historia ja ne ovat nähneet elämässään kaikenlaista. Jos kirkolla käydessä näkee vaivaisukon, kannattaa kysyä tai vaikka lukea netistä sen historia. Yllättävän moni niistä on tullut ryöstetyksi tai kiertänyt maailmaa eri näyttelyissä. Ukoista on myös jossain vaiheessa yritetty saada UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Itseäni niiden tarinat kiehtovat kovasti, eivätkä enää tunnu pelkästään vain sellaisilta puu-ukkeleilta kuten lapsena.

Oletko bongaillut vaivaisukkoja jossain?

5 suomalaista kirkkoa joita ei kannata missata

Paula Gaston

Nyt tuntuu, että olen jämähtänyt juttuineni Suomeen. Taitaa olla vähän ikävä sinne vaikka moni on varoitellut, että lämmin kesä on enää muisto vain. No, ehkä jossain vaiheessa päästään postauksissakin eteenpäin jonnekin muihin maihin. Mutta nyt vielä juttua kirkoista. Amerikkalaista miestäni on nimittäin yllättäen kaikkien historiallisten kohteiden lisäksi Suomessa kiinnostaneet kirkot. Niinpä me olemmekin Suomen matkoillamme vierailleet erilaisissa kirkoissa eri puolella maata. Olen ollut vähän yllättynyt siitä, kuinka mielenkiintoisia paikkoja suomalaiset kirkot oikeastaan ovat olleetkin, ja kuinka paljon historiaa niiden takana on. Ja kuinka upeita monet näistä kirkoista ovatkaan! Olen selvästi aliarvioinut kotimaatani aiemmin. Eihän siellä toki mitään Sacre-Coeur:ja ole, mutta omalla, suomalaisella tavallaan olemme nähneet tosi hienoja rakennuksia!

PETÄJÄVEDEN VANHA KIRKKO

Kun mietin omalla kohdallani, että mikä Suomen kirkoista on jäänyt parhaiten mieleen, niin se on ehdottomasti Petäjäveden vanha kirkko. Kiitos vaan hyville ystävillemme Jyväskylästä, jotka alunperin veivät meidät tutustumaan tähän paikkaan. Vaikkei kirkko ole mikään jättimäisen suuri, se vaan jotenkin huokuu historiaa ja jollakin tavalla lumoaa. Narisevat lattialankut ja koristeelliset seinämaalaukset vievät mukanaan johonkin ihan toiseen maailmaan. Tämä puukirkko on rakennettu vuosina 1763-64, ja sen vieressä on sekä vanha hautausmaa, että kirkolle myöhemmin rakennettu kellotapuli. Se on skandinaavisen hirsirakentamisen taidonnäyte, ja yksi Suomen seitsemästä UNESCO:n maailmanperintökohteesta.

petajaveden_kirkko.jpg
petajaveden_kirkko_kaytava.jpg

Kuten kuvista on nähtävissä, vierailustamme Petäveden vanhaan kirkkoon on jo jokunen vuosi, sillä vanhempi neitimmekin oli tuolloin vielä varsin pieni. Historiafriikki mieheni sai todella kiksit tästä vanhasta kirkosta ja tarinoista joita opas meille kertoi.

petajaveden_kirkko_paula.jpg
petajaveden_kirkko_katto.jpg

KERIMÄEN KIRKKO

Kerimäen kirkko ei hurmannut minua kauneudellaan, mutta se oli kokonaisuudessaan aika vaikuttava vierailukohde. Kirkon sanotaan olevan maailman suurin puukirkko. Ja isoltahan se kirkkotila tuntuikin siellä kävellessä muiden turistien seassa. Se on rakennettu vuonna 1847 ja on niin sanottu kaksoisristikirkko. Kirkon kokoa on selitelty eri virhein; esimerkiksi kyynärän ja metrin sekoontumisella tai piirustusten vaihtumisella. Todennäköisesti kirkkoherra kuitenkin vain ajattelin, että puolet pitäjän asukkaista pitää mahtua kirkkosaliin kerrallaan. Kerimäellä asui tuolloin 12 000 ihmistä, ja kirkkoon mahtuu nyt 4000-5000 ihmistä. Istumapaikkoja on 3300.

kerimaen_kirkko.jpg
kerimaen_kirkko_sisa.jpg

Käydessämme Kerimäen kirkossa jokunen vuosi sitten, siellä oli meneillään vaivaisukkojen näyttely. Pääsimme kiipeämään myös kirkon vieressä olevaan kellotapuliin.

TEMPPELIAUKION KIRKKO

Kävimme Temppeliaukion kirkossa Helsingissä tänä kesänä kun kiertelimme Suomea ympäriinsä. Vuonna 1961 pidetyn arkkitehtikilpailun voittajien; Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnitelman kirkon erikoisuutena on se, että se on louhittu kallion sisään. Valmis kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1969 ja sen alkuperäinen nimi oli Taivallahden kirkko. Nimi muutettiin myöhemmin Temppeliaukion kirkoksi. Kirkossa käydessä huomio kiinnittyy sen kuparilla verhoiltuun kupoliin. Luonnonvaloa tulee kattoikkunasta, ja alttaritauluna toimii jääkauden aikainen kallionhalkeama. Kirkko on suosittu paikka konserttien pitoon sen hyvän akustiikan vuoksi. Se on myös yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä.

temppeliaukio_ulkoa.jpg
temppeliaukion_kirkko.jpg

MIKAELINKIRKKO

Mikaelinkirkkoon Turussa eksyimme tänä kesänä ihan hetken mielijohteesta. Ajoimme sen ohi ja koska meillä oli aikaa, päätimme pistäytyä sisällä. Ja siis vau! Haukoin hetken henkeäni sillä en osannut odottaa näin upeaa näkyä. Kirkko on rakennettu 1899-1905, ja se edustaa uusgotiikkaa ja jugend -tyyliä. Kirkon rakentamisen taustalla on kiehtova tarina, sillä sen arkkitehti Lars Sonck oli vain 24-vuotias opiskelija voittaessaan arkkitehtikilpailun. Hänen suunnitelmansa peittosi monien kokeneiden arkkitehtien suunnitelmat, mukaan lukien Sonckin oman opettajan kilpailutyön. Vanhemmat arkkitehdit tuohtuivat voitosta, ja jopa hänen erottamistaan koulusta suunniteltiin. Vaikka Mikaelinkirkko on varsin upea ilmestys, Sonck itse ei jälkeenpäin ollut tyytyväinen omaan suunnitelmaansa vaan teetti useita muutoksia kirkkoon. Jälkeenpäin hän ei koskaan halunnut käydä lähelläkään Mikaelinkirkkoa.

mikaelinkirkko_ulko.jpg
mikaelinkirkko_sisa.jpg

MUSTASAAREN KIRKKO

Mustasaaren kirkkoon eksyimme parisen vuotta sitten kun olin ystäväni luona vierailulla Vaasassa. Silloin toiveenani oli päästä näkemään Vanha Vaasa, ja siinä samalla menimme sisään kirkkoonkin. Kirkko on rakennettu vuonna 1786, ja se on alunperin tehty Vaasan hovioikeuden rakennukseksi. Se on yksi harvoista rakennuksista joka selvisi Vanhan Vaasan palosta vuonna 1852. Palon jälkeen Vaasan kaupunki siirrettiin rannikon suuntaan, jonne hovioikeuskin samalla muutti. Vanha rakennus muutettiin kirkoksi vuosina 1862-63.

mustasaaren_kirkko.jpg
mustasaaren_kirkko_alttari.jpg

Arvatenkin tämä upean lehmuskujan päässä oleva kirkko on suosittu vihkikirkko, ja käytössä tiuhaan kesäviikonloppuisin. Meidän vierailun aikana ulkona oli juuri meneillään hääkuvaus, ja kirkkoon astuessamme alkoivat urut yhtäkkiä soimaan, sillä kanttori harjoitteli tuleviin häihin häämarssia. Kyllä ihan liikutuimme sitä kuunnellessa ja silmäkulmiakin jouduimme vähän pyyhkimään. On se sen verran vaikuttava tilanne ihan tyhjässä kirkossa.

Kirkot ovat mielenkiintoisia vierailukohteita, ja vielä enemmän niistä saa irti, jos paikalla sattuu oleman opas tai lukee vähän etukäteen kirkon historiasta. Monella kirkolla on ollut varsin värikkäitä tapahtumia, ja kirkkomaille on usein haudattuna merkittäviä henkilöitä. Kannattaa ehdottomasti käydä vierailemassa kesälomamatkoilla eri paikkakuntien kirkoissa!

Onko joku Suomen kirkoista jäänyt erityisesti sinun mieleesi?

Kesä Suomessa kuvina

Paula Gaston

Tämän kesän Suomen matkan voi aika hyvin summata kuvin. Kesä oli kuuma ja hikinen, ja ehdimme tehdä ja nähdä vaikka mitä. Pääasia oli tietenkin, että saimme viettää aikaa läheisten kanssa, mutta olimme myös reissun päällä todella paljon. Kuvistakin on tullut melko aurinkoisia kun säät olivat tänä kesänä helteiset.

vihta_insta.jpg
laituri_insta.jpg

Suomen lomamme alkoi myrskyisissä merkeissä kun juhannuksena satoi ja tuuli. Kävimme ystävien mökillä kyläilemässä ja pääsimme pulahtamaan juhannussaunasta silloin vielä niin viileään mereenkin. Saunaan ja uimaan päästiin säiden lämmettyä myös Evijärvellä jossa otimme tämän kuvan laiturilta.

tankar_museo_insta.jpg
tankar_insta.jpg

Juhannusviikonlopun sunnuntaina risteilimme Tankarin majakkasaarelle Kokkolassa. Se oli matkamme ensimmäinen aurinkoinen päivä, ja niitähän sitten riittikin sen jälkeen. Saarella kiertelimme luonnossa, söimme kalakeittoa kalastajakylässä ja ihmettelimme kaunista Tankarin majakkaa.

pietari_insta.jpg
hiekkalinna_insta.jpg

Juhannuksen jälkeen lähdimme tien päälle ja ajelimme Kokkolasta Joensuun lähelle Rääkkylään mökkeilemään ystäviemme luokse. Sieltä siirryimme porukalla Lappeenrantaan, jossa hyppäsimme laivan kyytiin, ja lähdimme risteilylle Viipuriin. Risteilimme Saimaan kanavaa pitkin, joka jo itsessään oli aika jännä kokemus. Venäjällä käynnin jälkeen jäimme Lappeenrantaan yöksi, ja seuraavana päivänä tutustuimme Lappeenrannan jättimäiseen hiekkalinnaan.

porvoo_insta.jpg
temppeliaukio_insta.jpg

Lappeenrannasta matkamme jatkui Porvooseen yhdeksi yöksi. Se oli itselleni ensimmäinen käynti Vanhassa Porvoossa, ja ihastuin kyllä todella paikkaan, vaikka meillä oli vähän epäonneakin matkassa. Sieltä sitten siirryimme Helsinkiin, jossa pääsimme majoittumaan erikoisessa ja Remu Aaltosen suunnittelemassa Rock’n Roll huoneessa, ja kävimme vierailulla Temppelinaukion kirkossa.

mikaelin_kirkko_insta.jpg
IMG_5365.JPG

Helsingistä ajoimme Turkuun. Siellä osallistuimme Turku Food Walkiin, sekä vierailimme museoissa ja kirkoissa. Kuvassa on upea Pyhän Mikaelin kirkko. Muutama päivä Turussa kului kuin siivillä treffaillessa ystäviä ja kierrellessä kaupungilla. Sieltä siirryimme sitten Naantaliin, sillä kesäloman lasten kohokohta oli käsillä; käynti Muumimaailmassa. Majoituimme Naantalin kylpylään jossa en myöskään ole ennen käynyt, ja vielä ennen paluuta Kokkolaan, kävimme Kaarinassa Piispanlinnan raunioilla. Kotimatka sujui mukavasti Sastamalan Herra Hakkaraisen talon kautta.

santa_park_insta.jpg
IMG_5443.JPG

Suomen road tripin jälkeen matkat eivät suinkaan loppuneet tähän. Mies jatkoi matkaansa takaisin Kaliforniaan, ja me tytöt jäimme vielä Kokkolaan. Kävimme Kemissä kyläilemässä, ja ajoimme Rovaniemelle asti Santa Parkiin, josta yllä oleva jääveistos kuva on. Samalla reissulla kävimme myös Kukkolaforssenilla Ruotsin puolella. Yhtenä viikonloppuna ajoimme myös Jyväskylään. Sillä matkalla kävimme Palsanmäen huutokaupassa, yövyimme Hotelli Versossa ja lounastimme Hotelli Albassa.

harrboda_insta.jpg
maili_insta.jpg

Viimeisinä loman päivinä ulkoilimme, vietimme aikaa perheen kanssa ja kävimme tapaamassa ystäviä. Kävimme ulkoilemassa luontopolulla joka vei meidät Harrbådan majakalle Kokkolassa, ja Edvininpolulla Vaasassa. Edessä oli vielä se vaikein asia; heipat eläin- ja ihmisystäville!

IMG_5340 2.JPG
IMG_5578.JPG

Niin kääntyi kesä syksyksi, ja marjat ja sienet ilmestyivät metsiin. Nautimme Suomen kesästä täysin rinnoin, mutta oli aika pakata laukut ja lennähtää takaisin Kaliforniaan. Toivottavasti tapaamme pian taas ihana Suomi!


IGTT_logo.png


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, 
@paulagaston. Käythän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover . Viinilaakson viemää -blogi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.

Jos metsään haluat mennä nyt... mene Edvininpolulle Vaasassa

Paula Gaston

Tulipa tässä mieleeni puhelimen kuvia selatessa, että en ole muistanut kertoa Suomen loman viimeisistä päivistä jolloin kävimme vielä Vaasassa. Kävimme moikkaamassa parasta ystävääni ennen lähtöä takaisin Kaliforniaan. Koska ulkona oli oikein mukava ilma, lähdimme viemään lapsia leikkipuistoon joka on ihan kävelymatkan päässä heiltä kotoa. Muistin lukeneeni jostakin blogista lenkkipolusta joka lähtisi tästä puistosta, ja jonka varrella on taideteoksia. Ensin mietimme, että olen ehkä erehtynyt puistosta, mutta niin vain löysimmekin tälle pururadalle joka tunnetaan toiselta nimeltään Edvininpolku.

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...
— Nallet

Metsä olikin ihan täynnä erilaisia patsaita ja taideteoksia. Meillä oli hauskaa arvaillessa mitä, tai ketä ne kaikki esittivät. Luin jostakin, että patsaita olisi noin 150, ja määrä kyllä yllätti meidät paikan päälläkin. Niitä tuntui riittävän joka mutkan takana. Itsellä kävi kyllä mielessä, että metsään sijoitetut patsaat voisivat olla riipaiseva ylläri jos sattuisi sinne pimeällä tietämättä mitään Edvininpolusta. Hui! Mutta lapsille tämä on ihan varmasti hauska paikka. Ja kyllä meille aikuisillekin.

edvin_pariskunta.jpg

Edvin Hevonkoski toimi alkujaan Vaasassa hitsarina ja levyseppänä, kunnes eläkkeelle jäätyään alkoi tekemään taidetta. Kun metsässä olevaa pururataa rakennettiin, poimi hän radan varrelta kaadetun puunrungon ja teki siitä patsaan. Tällaiset patsaat ja taideteokset jäivät pururadan varteen ihmisten ihailtavaksi, ja kun niitä alkoi kertymään, pystytettiin hänelle metsään myös oma verstas. Hevonkoski loi taidetta Edvininpoluksi nimetylle pururadalle yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Alueella on myös niin sanottu sodasta ja historiasta tuttuja rakennuksia, kuten korsu, savusauna ja vallihauta. Hevonkoski kuoli vuonna 2009, ja sen jälkeen teoksia on kunnostettu talkoilla.

Edvin_mokki.jpg
Edvin_joulupukki.jpg

Edvininpolun lenkkipolkku on 1,3 kilometriä pitkä, eli aikaa sen kiertämiseen ei mene kovin kauaa. Me tosin jäimme ihmettelemään taideteoksia ja lukemaan niiden kuvauksia. Sellaisia tosin löytyi vain parista paikasta, ja olisimme toivoneet niitä loppuihinkin patsaisiin, sillä kaikki eivät ihan auenneet meille. Ehkä kyltit ovat ajansaatossa hävinneet tai rikkoontuneet. Harmi!

Jos metsään haluat mennä nyt, näät sammaleet myllätyt.
— Nallet
 Strutsit…ehkä?

Strutsit…ehkä?

 Tämä lienee “Posti-Pekka” eli Pekka Vennamo.

Tämä lienee “Posti-Pekka” eli Pekka Vennamo.

 Näyttääkö tutulle? No presidentti Tarja Halonenhan se siinä hiuksinaan autopesulan harjat!

Näyttääkö tutulle? No presidentti Tarja Halonenhan se siinä hiuksinaan autopesulan harjat!

edvin_arajarvi.jpg
edvin_ampiainen.jpg

Edvininpolun toisessa reunassa on todella kiva leikkipuisto ja kuntoilualue. Meille on tullut jo tavaksi Vaasassa kyläillessä, että pysähdymme tässä puistossa, ja isompi neiti muistikin taas kysellä pääsystä puistoon. Puisto on suhteellisen uusi, joten kaikki siellä olevat telineet ja keinut ovat vielä todella hyvässä kunnossa. Lasten kanssa tosi kiva paikka, kannattaa käydä!