Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_fi.jpg

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Eurooppa

Vierailu unissakävelijä Herra Hakkaraisen taloon

Paula Gaston

Viimeistä viedään! Suomen road trippimme viimeinen pysähdys oli Herra Hakkaraisen talo. Olimme siis ehtineet jo ajella Kokkolasta Heinävedelle jossa vierailimme Valamon luostarissa, ja sieltä ystävien mökille Rääkkylään. Kävimme Nightwish -näyttelyssä Kiteellä, matkustimme Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle Viipuriin, ja vietimme päivän Porvoossa. Sen jälkeen ajoimme Helsinkiin jossa majoituimme kuuluisassa Rock'n Rose -huoneessa ja vierailimme Temppeliaukion kirkossa. Helsingistä matka jatkui Turkuun, jossa tutustuimme muun muassa Food Walkiin ja Kakolanmäen museoon. Ja sieltä Naantalin Kylpylään ja Muumimaailmaan. Siinä lomassa ehdimme myös käväistä Kaarinassakin linnan raunioilla. Sitten oli aika palata kesäkotiimme Kokkolaan.

Kotimatkamme alkoi. Olimme kiertäneet melkoisen palan Suomea, ja illalla olimme suunnitelleet olevamme Kokkolassa vanhempieni luona. Yleensä ajelen Turusta Kokkolaan rantatietä pitkin, mutta nyt olin saanut vinkin ystävältä, että jos ajaisimme Sastamalan kautta, voisimme piipahtaa samalla Herra Hakkaraisen talossa. Matkakin oli yhtä pitkä molemmilla reiteillä. Sinne siis!

Matka Sastamalaan meni rattoisasti sillä pienin nukkui takapenkillä, ja maisematkin olivat kaikille meille ihan uusia. En tosiaan muista koskaan ajaneeni tätä reittiä. Tiet toki ovat pienempiä tällä reitillä mutta eipähän ainakaan näkynyt poliisien nopeuskameroita. Ei sillä, että olisimme kovia kaahailemaan, mutta kamerat näyttävät luoneen ihan uuden ilmiön jossa jarrut lyödään pohjaan kun laatikko on näköpiirissä. Takana ajavankin pitää oikeasti aika valppaana. Ja luin itse asiassa ihan vasta tutkimuksen jossa todettiin, etteivät nopeuskamerat nosta liikenneturvallisuutta. No, se on tietenkin asia erikseen... Herra Hakkaraisen talo siis löydettiin piskuisen Sastamalan keskustasta. 

 

KIRJOJA, KIRJOJA... JA LOUNAALLA PUKSTAAVISSA

Koska oli jo lounasaika, nälkä kurni kaikkien vatsassa. Ystäväni oli vinkannut minulle myös viereisestä rakennuksesta löytyvästä ravintolasta; Kahvila Pukstaavista. Sieltä saa kahvilatuotteiden lisäksi myös lounasta noutopöydästä josta tykkäsimme kovasti. Reissun päällä tulee syötyä usein kaikenlaista moskaa, joten oli kiva välillä saada kotiruoka -tyyppistä ruokaakin.

Samassa rakennuksessa toimii myös Suomalaisen kirjan museo. Sastamala esittäytyykin eräänlaisena Suomen kirjapääkaupunkina. Museon päänäyttely kertoo kirjojen historiasta nykypäivään, ja tarjolla on myös vaihtuvia pienempiä näyttelyitä. Itse rakennus on myös hauskasti sisustettu. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa tutustua museoon sen tarkemmin sillä tiedossa oli jo, että emme ehdi montaa tuntia Sastamalassa viettämään. Kiirehdimme siis Herra Hakkaraisen luo.

MAURI KUNNAS JA HERRA HAKKARAISEN TALO

Herra Hakkarainenhan on Mauri Kunnaksen lastenkirjojen hahmo, joka on tunnettu unissakävelemisestään. Hahmo on ollut piilotettuna Kunnaksen kirjojen sivuille vuodesta 1984. Yleensä Herra Hakkarainen löytyy jostakin jännästä paikasta sivulta, ja lapset saavat unissakävelijää oikein etsimällä etsiä. Meidän perheessä siitä on ainakin tullut yksi Mauri Kunnaksen kirjojen vetonaulasta. Mauri Kunnaksen kirjojen muita hahmoja ovat muun muassa Koiramäen lapset, ja onhan hän käsikirjoittanut ja piirtänyt myös Aku Ankkan sarjakuviakin.

Idea Herra Hakkaraisen taloon syntyi, kun ihmiset jatkuvasti kyselivät kaupungilta, että miksi Mauri Kunnas ei näy millään tavalla katukuvassa. Kunnashan on kotoisin Vammalasta johon Sastamalakin kuuluu. Myös Mauri Kunnas innostui ajatuksesta ja on ollut mukana suunnittelemassa Herra Hakkaraisen taloa. Talo on avattu vuonna 2003.

herra_hakkaraisen_talo.jpg

AVARUUDESTA AUTOILEMAAN

Satuimmekin paikalle hyvään aikaan, sillä Herra Hakkarainen oli juuri unissakävelemässä talosta ulos. Ehdimme siis näkemään itse päähenkilönkin tällä reissulla. Ennen vierailua kannattaa kurkata talon nettisivuilta mihin aikaan itse Herra Hakkarainen on paikalla.

herra_hakkarainen.jpg

Sisälle mennessä vastassa on heti isohko myymälä; Ihanien tavaroiden kauppa, josta löytyy kaikenlaista mukavaa kirjoista koriste-esineisiin. Suurin osa tuotteista liittyy Mauri Kunnaksen kirjojen hahmoihin, joten tämä olisi oiva paikka lahjojen ostoon jos tulossa on juhlapäiviä. Kassalla myydään sitten myös rannekkeita taloon sisälle, ja myyjät pitävät alussa pienen opastuksen mitä talosta löytyy ja miten siellä toimitaan. Lähdimme siis tutkimaan paikkoja.

Huoneet talossa oli sisustettu eri teemoin. Heti alussa oli Herra Hakkaraisen oma koti, sekä Kuningas Artturin sali, jossa voi leikkiä ritaria. Niiden perällä oli  vanhanajan kaupunki joka oli sisustettu Koiramäen tyyliin. Kaupungissa on muun muassa sekatavarakauppa, suutarin verstas ja kellosepän paja. Erilaisia asujakin löytyi, joten lapset pystyivät pukeutua roolihahmoihin. Tässä huoneessa meidän lemppariksi nousi ehdottomasti nukketeatteri. 

hakkarainen_apteekki.jpg

Jatkaessamme matkaa tulimme Kaikkien aikojen avaruus -huoneeseen. Minulla on tunne, että tämä on koko Herra Hakkaraisen talon suosituin huone. Pimeä ja pehmeä huone näyttää oikeasti avaruudelta, ja oli pakko vähän itsekin käydä kurkkaamassa miltä avaruussukkulassa sisällä näyttää. Tästä huoneesta oli vaikea saada lapsia pois. Toinen hitti oli takapihalla oleva autopiha. Polkuautoja oli kahden kokoisia, ja auton voi ajaa välillä pesulaan, tunneliin tai voi käydä vaikka poliisilaitoksella. Onneksi ei ollut kovasti ruuhkaa... ha ha!

 Kaikkien aikojen avaruus

Kaikkien aikojen avaruus

 Autopiha

Autopiha

hakkarainen_autopesu.jpg

Herra Hakkaraisen talo osoittautui oikein kivaksi välietapiksi. Se ei ole kooltaan liian iso, mutta lapsethan toki saavat aikaa kulumaan pienemmissäkin paikoissa. Kaikki talossa oleva on tekemistä lapsille, eli mikään näyttely tai museo Herra Hakkaraisen talo ei ole. Tykkäsimme kyllä, että tämä oli oikein pysähtymisen arvoinen paikka!

Kuusiston piispanlinnan raunioilla

Paula Gaston

Suomen road trippimme pääsi viimeiseen etappiinsa kun siirryimme Turusta Naantaliin. Olimme siis ehtineet jo ajella Kokkolasta Heinävedelle jossa vierailimme Valamon luostarissa, ja sieltä ystävien mökille Rääkkylään. Kävimme Nightwish -näyttelyssä Kiteellä, matkustimme Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle Viipuriin, ja vietimme päivän Porvoossa. Sen jälkeen ajoimme Helsinkiin jossa majoituimme kuuluisassa Rock'n Rose -huoneessa ja vierailimme Temppeliaukion kirkossa. Helsingistä matka jatkui Turkuun, jossa tutustuimme muun muassa Food Walkiin ja Kakolanmäen museoon. Ja sieltä Naantalin Kylpylään ja Muumimaailmaan. Siinä lomassa ehdimme myös käväistä Kaarinassakin linnan raunioilla.

Se joka on joskus lukenut Euroopan matkoistamme, ehkä muistaa, että amerikkalainen mieheni on ihastunut kaikenlaisiin linnoihin. Aina ei myöskään haittaa vaikkei varsinaista linnaa ole enää pystyssäkään, jos jotakin keski-aikaista löytyy lähistöltä, niin sinne mennään. Näin tälläkin kertaa. Kun nimittäin sain vihiä matkamme varrella olevasta Kuusiston piispanlinnan raunioista, käänsimme autonkeulan kohti Kuusistoa kaiken muun lomassa. Linnan rauniot siis löytyvät Kaarinan Kuusistosta, ihan läheltä Turkua ja Naantaliakin.  

 
kuusisto_linna.jpg

MIKÄ IHMEEN PIISPANLINNA?

Ensimmäiset merkinnät piispoille rakennetusta linnasta ovat 1200-luvulta. Linnan alkuperäinen isäntä oli Turun piispa; Maunu I, ja linna toimi katolisten piispojen hallinto- ja turvapaikkana. Alkuperäisen residenssin arvellaan olleen puinen rakennus, mutta kivilinnan rakentaminen aloitettiin Maunu I:n jälkeen tulleiden Ragvald II:n tai häntä seuranneen piispa Pentin aikana. Linna sijaitsi tuolloin saarella, mutta nyt alue on kasvanut kiinni Kuusiston pääsaareen. 1400-luvulla rakennus oli jo sen kokoinen, että sitä alettiin kutsua linnaksi sikäläisen kartanon sijasta. Linna kuitenkin tuhoutui tulipalossa joskus vuoden 1485 aikoihin. Palossa menetettiin suuri osa historiallisesti arvokkaasta linnan arkistosta, josta olisi saatu paljon tietoa Suomen historiankirjoitusta varten. Palon jälkeen piispanlinna kunnostettiin nopeasti, ja pian se koostui jo päälinnasta, ja kolmesta esilinnasta sen ympärillä.

Linnan tuho koitti kun 1500-luvulla kun tanskalaiset miehittivät linnan. Sen viimeinen piispa, Arvid Kurki, pakeni Ruotsiin mutta hukkui pakomatkallaan. Sen jälkeen alue joutui Ruotsin vallan alle, ja Kustaa Vaasa antoi käskyn purkaa linna 1528. Arvellaan, että Kuusiston linnan kiviä on käytetty muun muassa Turun linnan rakentamiseen ja Kastelholman linnaan Ahvenanmaalla. Sen jälkeen se sai rauhassa jäädä kasvavan ruohon ja kasviston alle, kunnes vuonna 1877 sitä alettiin tutkia ja kaivaa taas esiin. 

IDYLLINEN PIKNIK PAIKKA

Nykyään linnan rauniot ovat yksi Suomen merkittävimmistä arkeologisista paikoista. Se on todella upealla paikalla ihan rannalla, ja luonnon helmassa. Kuulemani mukaan, se on suosittu piknik- ja retkeilypaikka. Ihan linnan edessä olevassa talossa toimii kesäkahvila, ja siistit WC tilatkin löytyvät linnan luota. Vähän matkan päässä raunioista on Kuusiston kartano joka toimii Taidekartanona. Siellä voi aukioloaikoina käydä katsomassa eri näyttelyistä. 

Ajaessa linnan raunioille ajetaan myös Kuusiston kirkon ohi. Yhtäkkiä sen nähtyäni tajusinkin, että minähän olen ollut täällä ennenkin. Olen nimittäin ollut Kuusiston kirkossa vihkiseremoniassa. Näin lähellä olen siis käynyt piispanlinnan raunioita tietämättä niistä oikeastaan mitään. Onneksi tilanne korjattiin nyt tänä kesänä. Kiertelimme tovin raunioilla kuvitellen millaista elämää siellä on eletty. Pisti oikeasti ihan harmittamaan, että upea historiallinen rakennus on menty joskus tuhoamaan. 

kuusiston_raunioilla.jpg
kuusiston_linnalla.jpg

TOIVOTTAVASTI NAUTIT LASTENRATTAISTAMME SINÄ KEHVELI VARAS!

Meidän perheellähän se ei ole reissu eikä mikään ellei jotain mene hukkaan tai mystisesti katoa. Aina on avaimet, silmälasit ja lompakot hukassa. Aika usein meillä myös unohtuu jotain jonnekin, siksi hotellista lähtiessä käymme molemmat huoneessa vielä tarkistuskierroksella. Tunnistaako kukaan muu tästä itseään? No, tällä kertaahan se olikin sitten lastenrattaiden vuoro. Kuulostaa vähän uskomattomalta mutta näin tosiaan kävi. Tulimme linnan luota autolle ja pukkasin rattaat toiselle puolelle autoa jossa alkoi metsikkö, autoin lapset autoon ja oletin, että mies laittaa rattaat takakonttiin. Kun pääsimme majapaikkaamme, totesimme, että rattaat eivät ole autossa. Eli siellähän ne varmaankin olivat, Kuusiston piispanlinnan raunioiden parkkipaikalla. 

Onni onnettomuudessa oli, että parkkipaikalle jäivät vain parikymppiä maksavat Kaliforniasta tänne raahatut sateenvarjorattaat. Rattaat olivat meillä mukana lähinnä siksi, että sateenvarjorattaat ovat sen verran kevyet, että ne saa ottaa lentokentällä portille saakka. Vaikka itseänikin rattaiden jääminen harmitti, ei se sentään harmittanut niin paljoa kuin miestäni, joka halusi ajaa takaisin linnan raunioille. Itse olin sen kannalla, että rattaat jääkööt sinne ja ostamme seuraavaa reissua varten uudet. Ja mitä jos ne eivät siellä olisi enää kuitenkaan! Mutta mieheni tuntui tietävän, että suomalaisethan ovat niin rehellistä kansaa, että eihän niitä kukaan sieltä ole voinut viedä. Lopulta myönnyin ja ajoimme takaisin hakemaan rattaita. Eikä niitä tietenkään enää löytynyt. Tuntuihan se vähän hassulta, että joku on heittänyt autoonsa jonkun toisen lapsen lastenrattaat. Toivottavasti meni edes tarpeeseen!

kuusiston_banner.jpg

 

Vierailu piispanlinnan raunioilla oli muuten oikein mielenkiintoinen ja voin suositella niille, jotka ovat kiinnostuneet historiallisista rakennuksista tai haluaa muuten vaan käydä kauniilla paikalla nauttimassa päivästä!

 

Kesän parhaat vinkit Muumimaailmaan

Paula Gaston

Suomen road trippimme pääsi viimeiseen etappiinsa kun siirryimme Turusta Naantaliin. Olimme siis ehtineet jo ajella Kokkolasta Heinävedelle jossa vierailimme Valamon luostarissa, ja sieltä ystävien mökille Rääkkylään. Kävimme Nightwish -näyttelyssä Kiteellä, matkustimme Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle Viipuriin, ja vietimme päivän Porvoossa. Sen jälkeen ajoimme Helsinkiin jossa majoituimme kuuluisassa Rock'n Rose -huoneessa ja vierailimme Temppeliaukion kirkossa. Helsingistä matka jatkui Turkuun, jossa tutustuimme muun muassa Food Walkiin ja Kakolanmäen museoon. Ja nyt sitten Naantaliin.
 

Koko kesän odotetuin käyntikohde oli varmastikin Muumimaailma, ainakin tyttäremme osalta. Muumimaailmaan menosta on puhuttu jo useampi vuosi, emme vain ole koskaan sinne saakka päässeet. Viime kesä olisi ollut iän puolesta jo otollinen aika siellä vierailulle, mutta olin silloin niin  viimeisilläni raskaana, että en enää halunnut lentää Suomeen. Mutta tänä kesänä tilanne korjattiin, ja näyttää siltä, että 6-vuotiaaseen Muumit upposivat ihan täysillä.

muumitalo.jpg

Tässä meidän perheen vinkit Muumimaailmassa kävijöille:

1. OSTA LIPPU NETISTÄ TAI ETSI ALENNUSLIPPUJA

Liput Muumimaailmaan kannattaa ostaa netistä sillä niistä saa silloin pienen alennuksen. Eri vuosina Muumimaailmaan on myös ollut erilaisia alennuksia. Siispä kannattaa ottaa selvää vaikka googlaamalla tai kyselemällä tutuilta. Viime vuonna taisi olla jokin alennus jollakin kanta-asiakaskortilla, mutta tänä vuonna sellaista ei ollut tarjolla. Nyt elokuussa isovanhemmat pääsevät sen sijaan plussakortilla puoleen hintaan. Itse tapaan aika usein tutkia tilannetta alennuslippujen suhteen ennen kuin ostan liput paikkaan kuin paikkaan, ja aina silloin tällöin halvempia lippuja löytyykin. 

2. LIIKKEELLE HETI AAMUSTA

Me suunnittelimme olevamme Muumimaailman porteilla jo heti kun ne avataan kello 10. Kuten hyvin usein lapsiperheissä, mekään emme päässeet liikkeelle niin aikaisin kuin suunnittelimme, ja saavuimme paikalle vasta puolituntia myöhemmin. Se osoittautui kuitenkin ihan hyväksi ratkaisuksi. Emme oikeastaan joutuneet jonottamaan minnekään. Parkkialueelle pääsimme ajamaan suoraan ja sieltä Muumimaailmaan vieraita vievään linja-autoonkin. Busseja tuntui kulkevan ihan koko ajan, eli kuljetukset oli mielestäni oikein hyvin järjestetty. 

Aamupäivällä ja päivällä Muumimaailmassa oli vielä suhteellisen väljää liikkua, eikä ravintoloihinkaan ollut juuri jonoja. Onneksi kävimme heti silloin jo Muumitalossa, eikä sielläkään ollut tunkua. Aamun teatteri-esityksen aikana paikat tyhjenivät ja neitimme sai halutun kasvomaalauksenkin. Teatteri-esityksiähän on pitkin päivää, eli kannattaa käyttää niitä aikoja hyväkseen kun haluaa käydä jossakin tietyssä paikassa ilman jonoja. Iltapäivällä (ehkäpä päiväuniajan jälkeen?) paikka alkoi jo tuntumaan aika tukkoiselta.

muumi_kartta.jpg

3. OTA MUKAAN RATTAAT

Jos lapset ovat siinä iässä, että he istuvat vielä rattaissa, niin ehdottomasti rattaat mukaan. Muumimaailmassa pääsee rattaiden kanssa ihan kaikkialle, ja silloin säästyt myös laukkujen kantamiselta. Meillä oli mukana vain sateenvarjorattaat sillä olimme pidemmällä reissulla ja halusimme säästää autosta tilaa muulle. Jouduimme siis kantelemaan hoitolaukkua mukana mikä on aina vähän ärsyttävää, ja jättämään monia tavaroita autoon joita mielelläni olisin ottanut mukaan. 

4. PELASTA PÄIVÄ EVÄSKORILLA

Jos mukanasi on ne lastenrattaat niin saat todennäköisesti mahtumaan mukaan myös eväät. Olisin ehdottomasti ottanut itsekin mukaan muutakin kuin välipalaa, jos meillä olisi ollut mahdollisuus kantaa niitä mukana. Muumimaailmassa on useampi ravintola mutta tarjolla on paljon mättöruokaa; ranskiksia, hampurilaisia, pizzaa ja muuta vastaavaa. Me emme halunneet burgereita joten käväisimme kurkkaamassa Muumimamman keittiön noutopäydän, sillä se mainosti tarjoilevansa kotiruokaa. Einesnakit ja -lihapullat lohkoperunoiden kanssa eivät kuitenkaan houkutelleet. Aikuisille toki oli tarjolla possunfileetä myös. Mutta jään aina miettimään, että miksi opetamme lapset syömään pelkkää nakkia ja lihapullaa, sillä sitähän näyttää olevan jokaisen suomalaisen ravintolan lastenlistalla. Tai ainakin se on tänä kestänyt kierrellessä pistänyt silmään. Halpaahan se toki ravintolalle on, mutta niin yksipuolista ja epäterveellistä.

Joka tapauksessa, me päädyimme syömään pizzaa Pizza & Pasta paikkaan. Plussa siitä, että pizza oli itsetehtyä eikä mikään rasvaa valuva suolapommi. Maku sen sijaan ei ehkä ollut mikään "vau" -elämys. Toki moni ajattelee, että näin spesiaalina päivänä voi syödäkin vähän epäterveellisemmin mikä on ihan ok. Mutta Muumimaailma on täynnä upeita piknik -paikkoja, joten miksi ei tuoda lounasta mukanaan. Silloin säästyy sekä jonottamiselta että turistihinnoilta. 

5. VIE TUTIT MAMMALLE

Mikäli kotona on sen ikäisiä lapsia, että tutista vieroitus on käsillä, kannattaa ne ottaa mukaan Muumimaailmaan. Muutalon keittiössä on nimittäin Muumimamman tuttikattila mihin tutit voi käydä jättämässä. 

muumi_tuttikattila.jpg

6. VAIPANVAIHTO

Muumimaailmassa on hyvät lastenhoitotilat ja vessat. Vaipanvaihtoon käytimme perhehuonetta Muumimamman keittiön rakennuksessa, ja sieltä löytyi myös isommat WC -tilat. Itse vaipanvaihtotila oli myös aika iso mutta suunniteltu vähän hassusti. Huoneessa oli kolme vaipanvaihtopöytää vierekkäin, mutta koska siellä oli myös WC-pönttö, ihmiset laittoivat aina oven lukkoon. Näin ollen vaippaa pääsi vaihtamaan vain yksi henkilö kerrallaan. Ehkä joku lukittava koppi vessanpöntön ympärille olisi paikallaan jolloin huonetta voisi pystyisi hyödyntämään enemmän vaipanvaihtoon, eikä jonoja syntyisi. Huone ehkä kaipaisi myös pientä siistimistä tai kohennusta. Kivana plussana tiloissa oli ilmaisia Muumi -vaippoja käytettäväksi. 

muumi_vaipanvaihto.jpg

Toiset vessat löytyivät metsäpolun varrelta Muumitalon takaa. Sielläkin tilat olivat oikein hyvät ja siistit. En tullut kurkanneeksi siellä vaipanvaihtopaikkaa sillä meillä ei siinä kohdassa ollut vaipan vaihdolle tarvetta. Hätätilassa vaippaa vaihtaa vaikka jossakin sivummalla kallionkin päällä, tällaisia rauhallisia paikkoja Muumimaailman alueella nimittäin riittää. 

7. OTA MUKAAN PITKÄ PINNA TAI RENTO MIELI

Muumimaailma on oikeasti hauska paikka josta lähtiessä kaikilla pitäisi olla hyvä mieli. Suurimmaksi osaksi näin tuntui olevankin, mutta sitten kohtasimme muutaman tyranni-äidinkin joille päivä tuntui olevan enemmän stressiä kuin iloa. Ja yksi heistä oli ihan ylitse muiden. Tämä äiti kiljui kurkkusuorana pienelle pojalleen: "Sinä et sitten koskaan tottele mitään! Olet ihan kauhea lapsi!" Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että nyt satuimme kohdalle jonkun väsyneen äidin heikkona hetkenä, mutta kun toisella kerralla näimme hänet ja sama huuto jatkui, tuli aika paha mieli. Paha mieli tuli pienen pojan puolesta jolle Muumimaailmasta ei varmaan jäänyt paljoa käteen, ja paha mieli tuli myös tämän äidin puolesta, joka ilmiselvästi tarvitsisi vähän apua elämässään.

Kaikenlaisia lapsikiukuttelijoita näimme siellä täällä, mikä on ihan tällaisessa paikassa varmaan ihan normaalia, mutta äitien kiukuttelua en ollut varustautunut näkemään. Ja jees, en ole itsekään mikään uber-äiti jolla ei koskaan pala pinna tai joka ei koskaan huuda lapsilleen. Mutta joku tolkkuhan tuossakin olisi hyvä olla. Ollaan sentään julkisella paikalla ja muiden lasten silmien edessä. Onko tämä joissakin perheissä ihan normaali tila vai eikö äiti ollut osannut arvioida omia voimavarojaan lähtiessään Muumimaailmaan? 


8. ÄLÄ UNOHDA UIKKAREITA

Muumimaailman alueella, ihan sen kauimmaisella reunalla, on ihana pieni hiekkaranta. Siellä voi käydä uimassa, leikkimässä tai vaikka piknikillä. Hikisen ja pitkän Muumien jahtaamisen jälkeen on kiva käydä pulahtamassa meressä. Rannalla on myös suhteellisen rauhallista verrattuna itse Muumimaailmaan, joten siellä on rauhallisempaa ottaa päikkäreitä kun väsy yllättää. 

 

Meillä oli oikein hauska päivä Muumimaailmassa ja olin iloisesti yllättynyt, että koko paikka oli niin hyvin toimiva ja siisti. Se ei myöskään ole kooltaan mikään Disneyland, eli päivä, tai jopa vähemmänkin, riittää oikein mainiosti koko puiston kiertämiseen. Tykkään siitä, että puistosta lähtiessä ei jää tunnetta, jossa harmittaa kun niin moni paikka jäi vielä näkemättä. Muumi -hahmot tapasivat lapsia Muumitalon edessä koko päivän ja esiintymislavoille oli helppoa lastenkin nähdä. Lisäksi alueella oli pari polkua metsän siimekseen joissa tapasimme esimerkiksi Nuuskamuikkusen ja Mörön, ja tuntui, että pääsimme näin välillä pois puiston vilinästä. 

 Muumimaailmassa oli kaksi eri esiintymislavaa

Muumimaailmassa oli kaksi eri esiintymislavaa

 Tuu-tikki teki lasten kanssa yhdessä naruista rannerenkaita

Tuu-tikki teki lasten kanssa yhdessä naruista rannerenkaita

 Hemuli

Hemuli

 Tiuhti ja Viuhti olivat ihan ihastuttavia Ti-kieltä puhuessaan

Tiuhti ja Viuhti olivat ihan ihastuttavia Ti-kieltä puhuessaan

Kaikenkaikkiaan Muumimaailmasta jäi näin ensikertalaisena oikein positiiviset ajatukset! Siellä viihtyi lasten lisäksi myös aikuiset. Ja vielä ehtii tänäkin kesänä Muumimaailmaan!

 

Pikavisiitti Naantalin Kylpylään

Paula Gaston

Suomen road trippimme pääsi viimeiseen etappiinsa kun siirryimme Turusta Naantaliin. Olimme siis ehtineet jo ajella Kokkolasta Heinävedelle jossa vierailimme Valamon luostarissa, ja sieltä ystävien mökille Rääkkylään. Kävimme Nightwish -näyttelyssä Kiteellä, matkustimme Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle Viipuriin, ja vietimme päivän Porvoossa. Sen jälkeen ajoimme Helsinkiin jossa majoituimme kuuluisassa Rock'n Rose -huoneessa ja vierailimme Temppeliaukion kirkossa. Helsingistä matka jatkui Turkuun, jossa tutustuimme muun muassa Food Walkiin ja Kakolanmäen museoon. Ja nyt sitten Naantaliin.
 

*Yhteistyössä Naantali Spa Hotel - Naantalin Kylpylä

Naantalissa pääkohteena meillä oli yllätys yllätys... Muumimaailma! Naantali on ihana kesäkaupunki, ja siellä tietysti viihtyisi muutenkin, mutta nyt vihdoin pikkuneidin monivuotinen odotus palkittiin. Majoituimme Naantalin Kylpylään, joka itsessäänkin on jo yhdenlainen ohjelmanumero. Kannattaa varata reilusti aikaa myös itse kylpylässä oloon vaikka olisikin ohikulkumatkalla. Meillä päin tällaista kompleksia kutsutaan nimellä "resort", ja ajatus on, että tästä paikasta löytyy kaikki mitä lomalla tarvitset. Sieltä ei siis tarvitse poistua välillä minnekään. Ymmärrettävästi asiakkaina on kuitenkin paljon sellaisia lapsiperheitä, jotka ovat Muumimaailmaan menossa, mutta me ainakin olisimme voineet hyvinkin viipyä kylpylässä pidempäänkin. 

naantali_kylpyla.jpg
 Kylpylän ostoskatu toi minulle mieleen laivaristeilyt

Kylpylän ostoskatu toi minulle mieleen laivaristeilyt

 Lapsille oli tarjolla paljon ohjelmaa ja useampi leikkihuone

Lapsille oli tarjolla paljon ohjelmaa ja useampi leikkihuone

HUONEEN VALTTINA SIISTEYS

Huoneemme sijaitsi kylpylän päärakennuksessa, ja oli todella siisti ja tilava. Konttaavan vauvan kanssa on aina kivaa kun on vähän vapaata lattiapintaa, ja hotellista näkee, että kaikkialla on huoliteltua ja siistiä. Ja olipa mukava olla pitkästä aikaa huoneessa josta oli pääsy parvekkeelle. Hauska pieni yksityiskohta huoneen ovella oli ovikello. Oletteko ikinä nähneet ovikelloa hotellissa? Voitte arvata soitteliko lapsista isompi kelloa joka kerta kun saavuimme huoneeseen. 

naantali_huone.jpg
naantali_ovikello.jpg

Mikäli matkassasi on Muumi -faneja, kannattaa kysellä hotellin Story Teema -huonetta, joka on sisustettu Muumi -tuottein. 

POLSKIMAAN JA SITTEN POREISIIN

Kylpyläosastolle lähdettäessä on majoittujalla se etu, että voi tallustella perille omasta huoneesta kylpytakki päällä. Lapsillekin omat pienet kylpytakit sai noutamalla ne allasosaston infosta. Me emme tällä kertaa ottaneet vauvaa mukaan altaille, vaikka se sallittua olikin. Hän on sen verran pieni vielä, että on täydellisen tyytyväinen kylpyammeessa, eikä meidän kylpijöidenkään tarvinut siten kiirehtiä pois uimasta. Illalla oli äidin vuoro, ja aamulla isän vuoro lähteä uimaan koululaisen kanssa. Ja sitä uinti-intoa on tänä kesänä riittänytkin, sillä lomammekin alkoi uimakoululla. 

Allasosasto on siisti ja selkeä. Itse olin jostain syystä odottanut enemmän paratiisimaista tunnelmaa palmujen ja kasvien lomassa, mutta tässä kylpylässä mieleen tuli enemmän antiikin Kreikan pylväät ja selkeys. Meidän aika meni lähinnä harjoitellessa uimista mutta kävimme toki testaamassa kaikki altaat. Kohokohta lienee allas josta voi uida ulos. Lopuksi on aina kiva käydä poreissa rentoutumassa. Ja sitten alkoikin jo nälkä kurnia vatsassa. 

KYLPYLÄPÄIVÄN ILOINEN YLLÄTTÄJÄ OLIKIN RUOKA

naantali_ruoka.jpg

Yllättäen meidän koko kylpyläkokemuksen kohokohdaksi nousikin syöminen. Illalla suuntasimme nälkäisinä alakerran Tammikellariin, ja kokemus oli yksi mukavimmista tälle kesälle. Asioimme kahden tai kolmen eri tarjoilijan kanssa, ja palvelu oli kertakaikkiaan todella ammattimaista ja ystävällistä. Ruoka oli myös oikein herkullista eikä sitä tarvinut kauaa odotella. Valitsin itse listalta perinteisen Fish & Chipsit mutta mieheni annos voitti kyllä persoonallisella ulkonäöllään. Se sisälsi paahdettuja jättirapuja, simpukoita ja uutta perunaa. Lasten menulla oli valittavana pizzaa johon tyttäremme valitsi yhtenä raaka-aineena kylmäsavulohen. Ja sitä sitten ei kyllä oltu säästelty. Äidinkin oli pakko vähän maistella tuosta pizzasta!

Tammikellarille jouduimme antamaan plussaa myös myöhäisestä aukiolostaan. Se on nimittäin joka päivä auki klo 24 saakka. Meillä ei ollut aikaa pulikoida itse kylpylässä ennen kuin myöhemmin illalla ja tunnetusti uimisen jälkeen kaikilla on aina kova nälkä.

naantali_fishchips.jpg

Muitakin kivoja ravintoloita kylpylästä löytyy. Harkitsimme esimerkiksi Thai -ravintolaan menoa, mutta lapsen ruokapaletin tuntien päädyimme vähemmän mausteiseen ruokaan. Naantalin kylpylän Thai Garden on saanut Select -tunnuksen sen laadukkaasta ja autenttisesta ruoasta. 

Naantalin kylpylän aamiainen oli myös maittava ja järjestetty hyvin, ja se tarjoiltiin Le Soleil -ravintolassa. Nautimme siitä, että tilaa oli paljon ja ravintolasali oli siisti, vaikka varmasti aamu oli kiireinen. Tilalla en tarkoita nyt tyhjiä pöytiä, vaan sitä, että salissa oli väljää eikä tarvinut törmäillä muiden syöjien kanssa. Pääsimme kylläisinä pakkaamaan laukkuja kotimatkaa varten. 

 

Oletko käynyt Naantalin kylpylässä tai mikä on kylpyläsuosikkisi?

 

Kakolanmäen museossa voi hypätä vankien elämään

Paula Gaston

Seuraavaksi road trippimme vei meidät Turkuun, jossa tutustuimme muun muassa Food Walkiin. Olimme siis ehtineet jo ajella Kokkolasta Heinävedelle jossa vierailimme Valamon luostarissa, ja sieltä ystävien mökille Rääkkylään. Kävimme Nightwish -näyttelyssä Kiteellä, matkustimme Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle Viipuriin, ja vietimme päivän Porvoossa. Sen jälkeen ajoimme Helsinkiin jossa majoituimme kuuluisassa Rock'n Rose -huoneessa ja vierailimme Temppeliaukion kirkossa.

*Yhteistyössä Visit Turku

Jostain syystä minua kiinnosti Turussa kovaa kyytiä muuttuva Kakolan vankila-alue. Olin muutamasta blogista lukenut vankilakierroksesta jossa olisi päässyt tutustumaan Kakolan käytöstä poistuneeseen vankilaan sisältä. Totesin kuitenkin kierroksen olevan ehkä vähän liian haastava vauvan kanssa, emmekä rohjenneet varata turneeta lapset mukana. Näin jälkiviisaana osaisin kyllä sanoa, että meidän vauva alkaa olemaan aikamoinen reissukonkari, ja olisi varmasti yhden vankilakierroksenkin handlannut rintarepussa. Mutta etukäteen ajattelin muita kierroksella olevia, ja sitä, että sieltä ei ehkä pääsisi kesken kierroksen pois jos kaikki menekään niin kuin suunnittelimme. Sitten löysimme tietoa Kakolaan liittyvästä vankilamuseosta, ja päätimme suunnata sinne.

KAKOLANMÄEN MUSEOSSA PÄÄSEE KIINNI VANKIEN ELÄMÄÄN

Kakolanmäen museo sijaitsee vanhassa vankilanjohtajan tallissa Kakolanmäellä. Meillä oli aluksi hieman vaikeuksia löytää paikkaa sillä koko alue on kuin yksi suuri työmaa eikä museoon ollut teidän varsilla mitään opastusta. Onneksemme Kakolan myymälästä osattiin ystävällisesti neuvoa mihin suuntaan ajaisimme ja minne voimme parkkeerata auton. Myymälä itsessäänkin on ihan mielenkiintoinen. Siellä on myynnissä vankiloihin liittyviä tuotteita sekä vankityönä tehtyä tavaraa. Itse museo löytyi kulman takaa yhden Kakolan vankilarakennusten välistä.

Lippuja museoon myydään samassa pihapiirissä olevassa vankilanjohtajan talossa. Sen jälkeen lukittuna oleva museon ovi tullaan avaamaan, ja kierros voi alkaa. Museo on hyvin pieni mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Suurin osa esillä olevista tavaroista on saatu lahjoituksina Kakolan entisten vartijoiden perheiltä. Kuritushuoneella työskennellyt pastori Ellilä valokuvasi työtään, ja nämä 1900 -luvun alun kuvat on koottu museoon näyttelyksi. Niiden mukana pääsee uppoutumaan Kakolan elämään ja asukkaisiin.

 Vankilanjohtajan talo

Vankilanjohtajan talo

 Museo on vankilanjohtajan talon pihassa olevassa tallirakennuksessa

Museo on vankilanjohtajan talon pihassa olevassa tallirakennuksessa

kakola_kiesit.jpg

Museon viimeisessä huoneessa on niin sanottu Kakoliitti -osio. Kakolan vangit louhivat aikoinaan Kakolanmäeltä myös Kakolan graniittia eli kakoliittia. Kakoliittia käytettiin moniin rakennuksiin myös Kakolanmäen ulkopuolella. Oli mielenkiintoista lukea vankien tarinasta ja sen jälkeen sattumalta ajauduimme vierailulle Pyhän Mikaelin kirkkoon, jossa myös kyseistä graniittia käytettiin. 

 Kuva kakoliiton louhinnasta

Kuva kakoliiton louhinnasta

KAKOLAN VANKILA

Kakolan vankila on rakennettu aikoinaan kun keisari Nikolai I määräsi, että Suomeen tulee rakentaa työ- ja ojennushuoneita. Laitos valmistui 1853 ja sinne majoitettiin alunperin Krimin sodan mukana tulleita venäläisiä sotilaita. Sotilaat lähtivät vuonna 1859 jonka jälkeen Kakola muutettiin rangaistusvankilaksi. Aikojen saatossa alueelle rakennettiin lisää rakennuksia ja enimmillään Kakolassa oli jopa 1320 vankia. Vuonna 1911 Kakolanmäelle valmistui valtava Jugend -tyylinen graniittilinna. Siitä tuli Kakolan pahamaineisin rakennus jonne lähetettiin kaikki kuusinkertaiset rikoksenuusijat. Erilaisia vankien töitä aikojen saatossa oli muun muassa pihatyöt, puutyöt, metallityöt, puutarhan hoito ja graniitin louhinta. 

 Kakolan vankilan rakennuksia

Kakolan vankilan rakennuksia

kakola_kirkko.jpg

Yksi Kakolan varmasti tunnetuimpia vankeja oli Ruben Oskar Auervaara, joka huijasi lukuisia naisia saamalla heidät ihastumaan itseensä. Hän etsi uhreja lehti-ilmoituksin valiten varakkaita ja herkkäuskoisia naisia, ja sitten varasti heiltä kaiken omaisuuden. Toinen kuuluisaksi tullut vanki oli Matti "Volvo" Markkanen, joka teki pankkiryöstöjä Tanskassa ajaen aina Volvolla. Hänelle oli ruotsalaisten toimesta kerrottu, että Volvo on murtovarma auto. Suomen historian pahin murhamies lienee Matti Haapoja, joka tappoi ainakin 18 ihmistä. Hän yritti Kakolassa ollessaan paeta useamman kerran. 

Vuonna 2007 Turussa avattiin uusi, Saramäen vankila jonne kaikki vangit siirrettiin. Aika ajoi Kakolan ohi, ja sitä pidettiin epäkäytönnöllisenä, eikä sen sijainti keskellä kaupunkia ei ollut hyvä. Kakolan rakennuksille on monenlaisia suunnitelmia; osa niistä muutetaan asunnoiksi ja tuleepa alueelle hotellikin. Vankilakierroksia on järjestetty nyt useampana vuotena mutta tiedossa ei ole, jätetäänkö vankilasta jäljelle sellaista osuutta missä näitä kierroksia voitaisiin jatkaa. Nimi Kakola on kuitenkin syöpynyt varmasti kaikkien suomalaisten mieliin, ja kysyntää sille takuulla olisi. Myös Kakolanmäen museon lopullinen kohtalo on auki. 

IHASTUTTAVA CAFE KAKOLA

Ihastuin kovasti museon pihapiirissä olevaan Cafe Kakolaan. Kesäkahvila sijaitsi vankilanjohtajan talossa, samassa paikassa josta liput museoon ovat ostettavissa. Kahvilassa istuessa tuntuu kuin olisi jonkun kotona. Kalusteet ovat vanhoja ja seinillä on valokuvia Kakolan vankilaan liittyvistä henkilöistä. Kahvia ostaessa on kuitenkin tehtävä yksi ratkaisu; Haluatko juoda kahvisi posliiniastiastosta kuten vankilanjohtaja vai peltimukista kuten vangit? Tarjolla on myös cafen erikoisuutena oleva Kakolankakku jonka kyljestä sojottaa viila. Vankilatyylisiä peltimukeja voi ostaa myös kotiin viemisiksi. 

kakola_cafe.jpg
kakola_kahvilahuone.jpg

Täytyy sanoa, että tähän museoon mennessä meillä ei ollut paljoa odotuksia, mutta yllätyimme positiivisesti siitä, kuinka mielenkiintoinen paikka se oli. Kannattaa käväistä jos on lähistöllä.