Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_fi.jpg

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Filtering by Category: Eurooppa

Islannin kävijän Must See -tärpit

Paula Gaston

Kirjoittelin viime viikolla kuukaudestani Islannissa. Kuukaudessa tietenkin ehtii näkemään maata jo aikalailla, vaikka suurimman osan reissusta vietinkin töissä. Helmikuu oli matkakuukautena vähän arvaamaton ja kylmä, mutta mielestäni Islanti vain näytti toisenlaisen kauniin puolensa. Lumiset vuorenhuiput näyttivät kauniilta, ja sininen laguunikin entistä sinisemmältä valkoisen lumen keskellä. 

Tässä mieleenpainuvimmat retket ja paikat joita jokaisen Islannin kävijän pitäisi nähdä:

REYKJAVIK

Islannin kierroksen voi aloittaa vaikka ihanasta Reykjavikista. Tällä pienellä, mutta maailman ekologisemmaksi ja turvallisimmaksi kaupungiksikin valitulla pääkaupungilla on iso sydän. Sen keskustan katuja on kiva käveleskellä, ja välillä voi poiketa pikkukauppoihin. Talot ovat värikkäitä ja pieniltä kujilta voi löytää kaikenlaisia seinämaalauksia. Reykjavik on tunnettu hyvästä ruoasta ja vilkkaasta yöelämästä, mutta itse nautin myös sen monipuolisesta kahvilatarjonnasta. Ja kuten edellisessä Islanti -postauksessa jo mainitsinkin, Islannin kokkimaajoukkue on kerta toisensa jälkeen kokkikilpailujen kärjessä, eli kannattaa käydä myös jossakin fine dining -ravintolassa mikäli on sellaisen ystävä.

reykjavik.jpg

Reykjavikin tunnetuin maanmerkki on sen kirkko, Hallgrímskirkja, jonka kellotornista aukeaa upeat maisemat pitkälle kaupunkiin ja sen ulkopuolelle.

reykjavik_kirkko.jpg

GOLDEN CIRCLE

Golden Circle (kultainen ympyrä) on varmaankin se kaikkien Islannin kävijöiden suosituin nähtävyyskierros, ja syystäkin. Reitillä pääsee näkemään useita eri luonnonnähtävyyksiä. Oma kierrokseni oli tyssätä melkein alkumetreillä kun sankka lumisade melkein pakotti pikkubussimme kääntymään takaisin. Onneksi pääsimme kuitenkin perille, sillä reissu oli kyllä kaikkien sydämen tykytysten arvoinen. 

Þingvellirin kansallispuisto

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Þingvellir kansallispuistossa, joka kuuluu UNESCON maailmanperintöluetteloon. Puistossa voi muun muassa kävellä Amerikan ja Euroopan mannerlaattojen kohtaamiskohdassa tai jopa sukellella mannerlaattojen välissä. Þingvellir on historiallisesti merkittävä siksi, että se Islannin maan syntyessä sen hallinnon keskus. Siellä on tapahtunut Islannin historiaan suuresti vaikuttavia asioita. 

 Tässä käppäillään mannerlaattojen välissä. 

Tässä käppäillään mannerlaattojen välissä. 

Gullfossin vesiputous

Seuraava pysäkkimme oli upea Gullfossin vesiputous. Jos putous on upea kesäaikaan, oli se kyllä upea myös talvella, ellei jopa upeampikin. Edestäpäin katsottuna näyttää siltä kuin vesiputous katoaisi maan sisään. 

Gullfoss.jpg

Haukadalurin geysirit

Kierroksen lopussa kävimme Haukadalurin alueella ihmettelemässä geysirejä. Niistä suurimmat ovat nimeltään Stokkur ja Geysir. Stokkur on edelleen erittäin aktiivinen, ja purkautuu matkailijoiden iloksi noin 5-10 minuutin välein, kun taas Geysirin purkautuminen on suht harvinaista. Lisäksi alueella on runsaasti erilaisia kuumia lähteitä, kiehuvia muta-altaita ja fumaroleja. 

Stokkur.jpg

 

BLUE LAGOON

Blue Lagoon (Sininen Laguuni) on varmasti yksi Islannin suosituimmista, ellei jopa suosituin nähtävyys. Se on eräänlainen geoterminen kylpylä, jonka vesi lämpenee maansisäisen lämmön voimin. Se ei siis ole kuuma lähde, vaan se on ihmisen rakentama allas. Näitä erilaisia kylpylöitä on Islannissa useampia. Reykjavikista ajomatkaa laguunille tulee vajaa tunti, ja Keflavikin lentokentältä vähän yli puolituntia. Se sopii siis ohjelmaksi vaikka viimeisenä päivänä ennen lentoa kotiin jos on lähdössä iltalennolla. 

Blue Lagoon sijaitsee mustalla laavakentällä, mikä tekee sen turkoosista vedestä vieläkin upeamman näköistä. Sen turkoosi väri tulee silika nimisestä mineraalista. Blue Lagoonin veden runsaiden mineraalien sanotaan parantavan ihosairauksia, tai ainakin olevan hyväksi iholle. Siellä täällä laguunissa onkin tarjolla vaaleaa mineraaleja sisältävää mutaa, jota voi sitten levitellä kasvoihin tai muualle ihoon. Mineraalit saattavat vahingoittaa koruja, joten ne on hyvä ottaa pois ennen uimaan menoa. Hygienia on kylpylässä tärkeää, ja ennen laguuniin menoa edellytetään suihkussa käyntiä. Kylpylässä pääsee myös saunomaan. 

 Blue Lagoon

Blue Lagoon

blue_lagoon_mina.jpg

Liput Blue Lagooniin kannattaa varata heti kun matka Islantiin on varmistunut. Nyt kun turismi on räjähtänyt Islannissa käsiin, kylpylä on lähes koko ajan loppuunmyyty. Jos liput syystä tai toisesta jäävät saamatta, voit Blue Lagoonin sijasta suunnata vähän vähemmän tunnetulle Secret Lagoonille (Salainen Laguuni).

ISLANNIN ETELÄINEN RANNIKKO JA VíKIN KYLÄ

Vietin yhden päivän retkeillen Islannin eteläisellä rannikolla. Sielläkin olisi riittänyt näkemistä ja tekemistä useammaksi päiväksi. Olisi ollut kiva olla rannalla vähän kauemman aikaa, tai tehdä vähän isompia vaelluksia luonnossa. Mutta päivän aikana ehdin katsomaan nämä paikat:

Upeat vesiputoukset ja musta hiekkaranta

Vesiputouksista vaikuttavin oli ehdottomasti Skógafoss. Aurinko heijasti sen eteen kauniin sateenkaareen, ja sen näytti näkemistäni vesiputouksista suurimmalta. Toinen vesiputous jolla kannattaa käydä on Seljalandsfoss. Vaikka se ei ehkä olekaan yhtä upea kuin Skógafoss, se on omalla tavallaan erikoinen. Sen taakse nimittäin pääsee kävelemään, niin, että tuntuu kuin olisi vesiputouksen sisällä. Kastumista on mahdotonta välttää, joten kannattaa ottaa mukaan vaikka sadetakki tai vaihtopusakka. 

 Skógafoss

Skógafoss

 Seljalandsfoss

Seljalandsfoss

Vesiputouksilta matka jatkui Víkin kylään ja sieltä mustalle hiekkarannalle nimeltä Reynisfjara. Olin toiveikas, että näkisin lunneja, mutta tällä kertaa linnut pysyttelivät piilossa. Sen sijaan pääsin ihailemaan upeaa mustaa hiekkaa ja merestä kohoavaa kobolttikivistä muodostelmaa; Reynisdrangaria. Vanhan tarinan, eli sagan, mukaan peikot  raahasivat epäonnistuneesti mukanaan laivaa, mutta kun päivä valkeni, peikot kivettyivät.

 Reynisdrangar

Reynisdrangar

 Reynisfjara

Reynisfjara

Jäätikkö joka sai Euroopan sekaisin

Etelärannalla voi nähdä kaksi eri jäätikköä; Sólheimajökullin ja Eyjafjallajökullin. Me pääsimme jälkimmäiselle myös käveleskelemään. Sen alla muhii tulivuori joka purkautui vuonna 2010 sekoittaen koko Euroopan lentoliikenteen. 

 Eyjafjallajökul

Eyjafjallajökul

Skogar Museum

Tämä ihanan idyllinen museo kannattaa myös katsastaa jos on lähettyvillä. Se on avattu jo vuonna 1949, ja sen näyttelyistä saa kattavan kuvan Islannin kehityksestä ja etenkin maataloudesta. Museo on ollut erityisen tunnettu sen kuraattorista Þórður Tómassonista, joka kierrätti vieraita pitkin museota. Olin onnekas sillä pääsin vielä tapaamaan hänet, sillä nyt hän on jäänyt jo eläkkeelle. 

 Skogar Museum

Skogar Museum

 Þórður Tómasson

Þórður Tómasson

ISLANNINHEVOSRATSASTUS

Jokaisen hevosihmisen täytyy tietenkin käydä ratsastelemassa vähän issikoilla eli islanninhevosilla. Issikkavaellukset sopivat yleensä niillekin, jotka eivät ole paljoa ratsastaneet, sillä islanninhevoset ovat pieniä ja niiden askeleet tasaisia. Islanninhevonen on tarkoin varjeltu rotu, ja jos hevosen vie pois maasta, ei sitä päästetä enää sinne takaisin. Näin taataan, ettei maahan pääse mitään tauteja, eikä hevosia joiden perimään on sekoittunut muita hevosrotuja.

issikat.jpg

Me kävimme parin tunnin vaelluksella näillä turrikoilla ja hauskaa oli. Kaliforniassa olen tottunut, ettei ihan ketä tahansa päästetä maastossa menemään kävelyä lujempaa, mutta Islannissa tilanne oli toinen. Menimme kaikkia mahdollisia askellajeja, myös islanninhevosten ikiomaa tölttiä. Se oli sen verran tasaista, että nekin jotka olivat ensi kertaa hevosen selässä pysyivät siellä hienosti. Alkuun vähän nikottelin karseille haalareille joihin meidät puettiin, mutta ymmärsin nopeasti miksi ne olivat tarpeen. Oli tietenkin kylmä, mutta ratsastimme myös läpi pienten purojen, jolloin omat vaatteet olisivat kastuneet ja likaantuneet. Tykkäsin todella siitä, että vaelluksella ei vain kävellä lönkötetty suoraa ja tasaista tietä pitkin, vaan oli kaikenlaista vaihtelua. 

VALASRISTEILY

Niille jotka eivät koskaan ole valaita nähneet, Islannissa on siihen oiva tilaisuus. Valasristeilyä varatessa kannattaa ottaa huomioon tulevat säätiedotukset, sillä ensimmäinen varaamani risteily peruttiin kovan tuulen vuoksi. Risteilyjen tarjoajia oli tuolloin ainakin kaksi, ja itse kävin Elding -nimisen yrityksen retkellä. Retken voi varata myös suoraan satamasta ellei halua käyttää hotellin varauspalveluja. Talvi ei ole parasta valaiden bongailu -aikaa mutta onnistuimme silti näkemään useamman valaan. Tosin kahden tunnin retki venyi lähes nelituntiseksi valaita etsiessä. Koska tulen helposti merisairaaksi, istuin kuin sissi koko neljä tuntia veneen keulassa horisonttia tuijottaen. Onneksi mukana oli lämpimät vaatteet joiden päällä vielä retkeilijöille jaettu haalari, sillä toisin kuin muut, en pystynyt istumaan veneen sisäosassa lämmittelemässä.

whale_watching_vene.jpg
whales.jpg

Islannissa on tietenkin paljon muutakin nähtävää kuin yllä mainitut. Näillä pääsee kuitenkin hyvin alkuun, ja ne lienevät nähtävyyksistä tunnetuimmat. Suurin osa opastetuista retkistä noutaa retkeilijät suoraan hotelleista eri puolelta kaupunkia, joten mukaan on helppoa lähteä. Islanti on todellakin luonnonystävälle upea matkakohde!

 

10 Matkakuvaa vuosien varrelta, vol 3

Paula Gaston

Aina aika ajoin blogeissa on näkynyt matkakuvahaasteita. Itsekin olen osallistunut pariinkiin otteeseen, ja postannut matkakuvia eri puolilta maailmaa. Toisten matkakuvia on kiva katsella, ja vielä kivempaa on kaivautua omiin vanhoihin albumeihin etsimään omia versioita kuvista. Sieltä tulvahtaa esiin aina niin paljon muistoja!

Tässäpä tulee nyt siis matkakuvani haasteeseen numero 3. Ensimmäiset matkakuva -jutut löydät täältä:

Kymmenen matkakuvaa vuosien varrelta

Kymmenen matkakuvaa vuosien varrelta, vol 2

KAIKKIEN AIKOJEN LEMPIOTOKSENI

nara_kynttilat.jpg

Tästä kuvasta tuli nopeasti yksi lemppareistani. Omat rakkaat matkalla mukana! Nyt meillä on toki sitten yksi pienen pieni reissaaja lisää, mutta tässä kuvassa meitä oli vielä kolme. Kuva on otettu Japanin Narassa, Todaiji temppelissä, jonka sisällä asuu maailman suurin Buddha patsas. Temppeli kuuluu UNESCON maailman perintöluetteloon ja onkin kyllä upea rakennus.

YLLÄTTÄVÄ TILANNE

geisha_tiella.jpg

Kun lähdimme Japaniin, ajattelin, että haluan nähdä geishan. Sitten luin, ettei geishoja noin vain nähdä, eikä niitä ole jäljelläkään kuin parisen sataa. Eräänä iltana olimme kävelyllä kun ohitsemme vilahti nopeaakin nopeammin oikea geisha. Se hetki oli ihan taianomainen, enkä kerennyt tekemään yhtään mitään. Olimme tosi onnekkaita kun satuimme näkemään samana iltana useita geishoja matkalla töihin Kioton Gion -korttelissa. Sitä iltaa en unohda ikinä!

LÄHELTÄ LÖYTYNYT HELMI

solvang_toimisto.jpg

Joulumatkallamme pysähdyimme yöksi Solvangin kaupunkiin täällä Kaliforniassa. Vaikka olin käynyt siellä kerran aiemminkin pyörähtämässä, olin yllättynyt miten paljon tykkäsin tästä Tanskalais -kaupungista. Käveleskelimme kaupungilla, pysähdyimme pikkukauppoihin ja aamupalaksi söimme tietenkin viinereitä. Täydellistä!

VALKOISTA HIEKKAA JA TURKOOSIA VETTÄ

varpaat.jpg

Jos nopeasti täältä Kaliforniasta pitäisi jonnekin paratiisiin päästä, niin varmaankin suuntaisimme Havaijille. Siellä pääsee aina köllöttelemään hiekalle ja snorklaamaan turkoosiin veteen. Snorklaamiseen tuleekin melkein himo kun sitä ei pääse vähään aikaan tekemään. Kaikki upeat korallit ja värikkäät kalat ovat kertakaikkiaan niin upeaa katsottavaa. Tässä kuvassa ollaan Big Islandilla.

JOS PITÄISI AJATELLA SANAA VAPAUS, NÄEN TÄMÄN MIELESSÄNI

maisema.jpg

Olemme useamman kerran ajelleet Nevadassa, ja pahimmillaan tai parhaimmillaan näyttää tältä. Täydellinen vapaus tehdä mitä haluaa tai mennä mihin haluaa! Ei ketään muita. Autiomaan poikki ajaminen on kiehtovaa mutta samalla myös vähän pelottavaakin. Tällä matkalla ajoimme intiaani reservaatin läpi, näimme Joosuan puita ja villihevosia, sekä jouduimme lumimyrskyyn. Kaikenlaista voi sattua huitsin Nevadassa!

IDYLLISTÄ ELÄMÄÄ

Nutshell.jpg

Aika idyllistä oli tunkea itsensä Englannin pienimpään pubiin iltapäivä olusille. Ja pieneksihän se pubi kävi kun seitsemän hengen porukkamme yritti kaikki mahtua sisälle mutta hauskaa oli. Ja siis sitä idyllistä. 

LUKSUSTA ON...

luksus.jpg

Luksusta on ehdottomasti päästä välillä lentämään business -luokassa, ja varsinkin jos lentoyhtiönä on All Nippon Airlines. Palvelu oli erinomaista ja ruoka päihitti monen ravintolan ruoan. Jos pääsisi aina lentämään näin, olisikohan sitä määränpäässä aina iloisena ja ilman jet lagia.

ARKKITEHTUURIA KAUNEIMMILLAAN

verikirkko.jpg

Pietarin Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, eli Verikirkko, on yksi kauneimmista rakennuksista joita olen nähnyt. Tähän kategoriaan olisi löytynyt useita kuvia, esimerkiksi Japanista, mutta kallistuin nyt Venäjän puoleen. Pietarihan oli täynnä upeita rakennuksia sekä sisältä että ulkoa.

KATKERANSULOINEN MATKAMUISTO

petra_aasit.jpg

Olen edelleenkin vähän katkera, että Israeliin ja Jordaniaan suuntauvalla matkallamme jouduin toistuvasti rajatarkastajien syyniin. Jordanian rajalla bussilastillinen matkailijoita odotti kun minua kuulusteltiin takahuoneessa. Kaikki meni lopulta hyvin ja matka oli onnistunut, mutta muistoja noista tarkastuksista ei ole aika kullannut. Tosin, nythän ne tuntuvat jänniltä seikkailuilta. 

PAIKKA, JOSSA KÄYMISESTÄ ON VIERÄHTÄNYT LIIAN PITKÄ AIKA

lumilinna.jpg

Tähänkin kohtaan olisi löytynyt kuvia vaikka millä mitalla. Ihan mikä tahansa kuva Suomestakin olisi tähän nyt sopinut, sillä emme ole päässeet Suomeen pitkään aikaan. Vauvan syntymän takia olen ollut elämäni pisimmän rupeaman pois Suomesta. Valitsin kuitenkin kuvan Kemin Lumilinnasta, sillä siellä käynnistä on vierähtänyt todella monta vuotta. Olemme harvemmin Suomessa talviaikaan, ja joka vuosi mietin kuinka mukavaa olisi taas päästä käymään taas Lumilinnassa. No, eihän sitä tiedä vaikka ensi vuonna olisi talviloman aika.

 

Haaste on lähtenyt liikkeelle Enemmän kuin äiti -blogista (alunperin samaisen bloggaajan Journey Diary -nimisestä blogista). Mikäli haluat osallistua haasteeseen, voit koota omat kuvasi ja linkata postauksesi sitten alkuperäiseen haasteeseen. Ja mielellään minäkin niitä lueskelen, eli tähänkin kommenttikenttään voi postailla linkkejä haasteen eri versioihin, tai muuten vain jättää kivoja viestejä!

Tässä vielä kategoriat:
1. Kaikkien aikojen lempiotokseni
2. Yllättävä tilanne

3. Läheltä löytynyt helmi
4. Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä
5. Jos pitäisi ajatella sanaa vapaus, näen mielessäni tämän
6. Idyllistä elämää
7. Luksusta on...
8. Arkkitehtuuria kauneimmillaan
9. Katkeransuloinen matkamuisto
10. Paikka, jossa käymisestä on vierähtänyt liian pitkä aika

Suomi 100 - Ulkosuomalaisen muistoja Suomesta

Paula Gaston

Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien? Vai sen kaiken rikkauden? Kunnes tiesin vastauksen. -Jukka Kuoppamäki-

Eipä äkkiä uskoisi, että ulkomaan vuosia on kertynyt jo 7. Siinä ajassa on ehtinyt moneen kertaan miettimään mitä Suomi ja suomalaisuus oikein itselle merkitsevät. Puhun Suomesta edelleenkin kotimaana, vaikka se pääasiallinen koti on tällä hetkellä täällä Kaliforniassa. Onko se kenties meidän kesäkoti? Suomi on elämässäni ihan joka päivä vaikka en siellä fyysisesti olekaan. Se on synnyinmaani sekä isänmaani, ja edelleenkin tunnen, että se on myös kotimaani. 100-vuotias kotimaani.

Täällä kaukanakin Suomen itsenäisyyspäivää juhlistetaan monin tavoin. Viime viikonloppuna juhlittiin useammassa paikassa gaala-illallisten merkeissä ja nyt itsenäisyyspäivänä myös. Lapsetkin pääsivät juhlimaan Suomikoulun omassa itsenäisyyspäivän juhlassa. Kiitos siitä! Ja juhlapäivän kunniaksi San Franciscon City Hall valaistaan sinivalkoisin värein!

Kaipaan Suomesta niin monia asioita. Aiemmin olenkin jo kirjoitellut muun muassa kaipaamistani herkuista ja siitä, miltä Suomi ulkomaalaisen silmin näyttää. Mutta monet kaipaamani asiat eivät ole materiaa, vaan ne ovat tuntemuksia, siis sellaisia, joita on vaikea ulkomaalaisille selittää. Ne aistitaan kaikilla aisteilla ja niistä tulee ihana onnen tunne. Ja rauhallinen mieli. Ne ovat jotain tällaista:

KESÄYÖN HILJAISUUS

kesayo.jpg

AAMUN TUOKSU JA AAMUKASTE

aamukaste.jpg

RAIKAS MERI-ILMA JA KAVIOIDEN KOPSE

pinssi.jpg

NARSKUVA LUMI JA PAKKASSÄÄ

talvi.jpg

 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

 

Mutsi matkustaa helpommin muualla

Paula Gaston

Facebook muistutteli minua viime viikolla viiden vuoden takaisesta matkastamme Suomeen. Kuvassa seisoin Chicagon lentokentällä kolme kuukautinen vauva sylissäni ja onnellinen ilme naamallani, odotellen jatkoyhteyttä Helsinkiin. Se oli ensimmäinen matkani vauvan kanssa ja tietenkin vähän jännitti. Lisäksi olin innoissani päästessäni pitkästä aikaa rakkaaseen paikkaan, lapseni toiseen viralliseen kotimaanhan; Suomeen. Vaikka matka oli pääsosin onnistunut, oli se iso herätys itselleni siitä kohtelusta mitä Suomessa matkatessa vauvan kanssa kohtaa.

mutsi_kentalla.jpg

Meitä on siunattu keskimääräistä rauhallisemmalla tyttölapsella. Jo vauvana hän oli tosi rauhallinen ja tyytyväinen. Siitä johtuen matkustaminen on aina ollut meille helppoa ja mukavaa. Hän on ihan pienestä saakka tottunut kulkemaan joka paikassa mukanani, sillä meillä ei täällä Kaliforniassa ole perhettä eikä muita auttavia käsiä, lukuunottamatta muutamia ihania ystäviä. Myös välimatkat ovat täällä pitkiä, joten autossa istumisesta tulee äkkiä tuttua. Nyt esikoulu-ikäinen neitimme on saanut hirveästi kehuja muilta matkustajilta siitä, kuinka hienosti hän on lentokoneessa ja muilla reissuilla jaksanut. Meillä ei ole ollut kiukkukohtauksia lentokentillä, penkin potkimista koneessa tai huutokuoroja auton takapenkillä. Niin kuin sanoin, olemme olleet onnekkaita. Mutta silti en päässyt Suomessa kuin lentokentälle saakka, kun sain jo tuta siitä, että vauvan kanssa ei pitäisi lähteä lennolle muita häiritsemään.

Kahden lennon ja yli viiden tunnin odottelun jälkeen, aikaeron siivittämänä, astuimme bussiin jonka oli määrä viedä meidät matkan viimeiselle etapille; lennolle Helsingistä Kokkolaan. Tässä vaiheessa vauvalle tuli väsy. En tietenkään voinut siinä tavaroita raahatessa alkaa vauvaa nukuttamaan tai syöttämään, joten hän alkoi itkemään. Se oli koko menomatkan ainoa itku, eikä sekään ollut mitään huutamista, vaan ihan normaalia itkua. Menimme viimeisinä matkustajina bussiin, ja toisin kuin olin tottunut kotona Kaliforniassa, kukaan penkeillä istujista ei noussut tarjoamaan paikkaa äidille pienen vauvan kanssa. Ainoa vapaa paikka oli kahden miehen välissä joten tietenkin istuin sitten siihen. Ehdin istua paikalla vain minuutin, kun vieruskaverini, nuori mies, tempaisi ylös ja käveli bussin etuosaan manaten samalla suureen ääneen: "Tuleepa tosi kiva lento!" Olin niin järkyttynyt etten saanut edes sanaa suustani, yritin vain hyssytellä vauvaa. Kukaan paikalla olioista ei tarjonnut apuaan tai edes hymyillyt ymmärtävästi, kaikki vaan tuijottivat minua. Halusin itkeä ja painua maan alle. Tällainen oli tervetulo -toivotuksemme kotimaahani!

Lento Kokkolaan sujui lopulta hyvin. Vauva nukahti heti kun kone alkoi rullaamaan kiitoradalle ja nukkui koko matkan. Itse olin niin shokissa, että olisin lähtenyt suorilta takaisin Kaliforniaan jos olisin voinut. Perille päästyämme viivyttelin koneessa niin kauan, ettei minun tarvinut kohdata muita matkustajia ulos mennessä. En kertakaikkiaan voinut ymmärtää miten joku voi käyttäytyä noin törkeästi. Miten joku voi inhota pientä vauvaa noin paljon? 

Tämä oli ääriesimerkki kokemastamme negatiivisuudesta Suomessa mutta yleisesti ottaen ilmapiiri tuntui vauvaa kohtaan olevan hiukan kylmä koko matkalla. Sellaisena se on pysynyt myös koko taapero-ajan. Vieraat ihmiset eivät yleensä hymyile saatikka tule juttelemaan lapsellemme. Myönnän, että Suomessa lapsettomana asuessani taisin olla pitkälle yhtä välinpitämätön muiden asioista. Vauva-aikana ihmetystä herätti myös meidän matkailu. Joskus jopa sanottiin, ettei niin pienen kanssa pitäisi mennä ympäriinsä. Yhteiskuntakaan ei tuntunut tukevan pienten kanssa liikkuvia niin paljon kuin täällä. Ei ole rauhoitettuja tiloja imettämistä varten tai isoja lastenhuotohuoneita. Olen nähnyt kyllä lastenhoitohuoneita, mutta monet niistä ovat käytännössä olleet vain likaisia vessoja, joissa on lapselle oma pytty. Eräässä itseään "perhemarketiksi" mainostavassa kauppaketjussa ei ollut edes yhtään ainoaa vaipanvaihtoalustaa vessoissa.

arlanda.jpg

Nyt joku tietenkin sanoo, että lapset pilaavat lentomatkan muilta matkustajilta. Olen tosi pahoillani jos jollekin on niin käynyt. Tai itse asiassa, eikö me kaikki olla joskus koettu sekin? Olisi tietenkin toivottavaa, että jokaisen pikkulapsen vanhemmat harjoittaisivat tilannetajua, ja miettisivät mistä omat lapset suoriutuvat ja mistä eivät. Meillä esimerkiksi, on matkustettu myös business-luokassa, mutta vain koska tiesin, että neitimme ei aiheuta häiriötä muille. Emme ole koskaan antaneet hänen käveleskellä koneessa koska sillä tavoin vain opetamme hänelle tavan, jota joudumme sitten toistamaan joka lennolla. Haluan aina tehdä itselleni hommat mahdollisimman helpoksi, joten olemme yleensä olleet varautuneena tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mukana on paljon viihdykettä, välipalaa, vaihtovaatteita ja kaikkea mahdollista. Toki kaikkia tilanteita ei voi aina ennakoida, ja jokainen lapsi on erilainen. Ja kun se itkukohtaus sitten joskus tulee, toivoisi kanssamatkustajilta hieman joustavuutta, ehkä voisi tarjota ymmärtäviä katseita tai vaikka apuakin. Harva vanhempikaan siitä tilanteesta nauttii, tai välinpitämättömyyttään antaa lastensa itkeä. Tai jos näin on, ymmärrän täysin muiden matkustajien närkästyksen.

On tosi surullista, että lapset eivät Suomessa saa sellaista kohtelua kuin täällä. Lasten äänet kuuluvat täällä elämään ja niitä kuullaan joka puolella. Vauvan kanssa liikkuessa ihmiset hymyilevät, pysähtyvät juttelemaan, avaavat ovia ja kysyvät tarvinko apua. Kaupan kassa haluaa kantaa ostokseni autooni. Isompia lapsia tervehditään hymyillen, heille jutellaan ja kysellään kuulumisia. Lapsista kasvaa näin ulospäinsuuntautuneita ja puheliaita. Ei sellaisia kuin esimerkiksi itse olin lapsena; ujo ja pelokas. Tuskin sain sanaa suustani jos joku vieras minulta kysyi jotain, vaan piilouduin vanhempieni taakse. Suomalaiset lapset ovat toki todella itsenäisiä, mutta eivät missään nimessä sosiaalisia. Opetin useamman vuoden asiakaspalvelua nuorille tarjoilija-opiskelijoille. Vaikka teknisesti moni ehkä osasikin homman, suurin kynnys oli aina asiakkaille puhuminen. Se ihmispelko ja ujous oli jotenkin hämmentävää. Ja olen itse ollut ihan samanlainen kun olin opiskelija. Täällähän tarjoilijoilla on harvoin mitään koulutusta ravintolatyöhön, mutta homma hoidetaan rennosti asiakkaiden kanssa rupatellen ja nauraen. Monet tarjoilijat ovat itseasiassa opiskelijoita. Painotus ei niinkään ole osaamisessa silloin kun tarjoilija osaa keskustella asiakkaiden kanssa. 

Viime vuosina Suomessa on useampaan otteeseen ollut pinnalla keskustelu lapsista. Ensimmäisen kerran muistan lukeneeni aiheesta kun  Madventuresin Riku Rantala kirjoitti kolumnin; "Vain Suomessa vihataan lapsia". Joku aika sitten aihe nousi pariinkin kertaan pinnalle joidenkin julkkisten närkästyttyä lapsiin ravintoloissa. Silloin mietin, että ihanko oikeasti Suomessa keskustellaan tällaisesta aiheesta ihan uutisissa asti. Haloo! Eihän tämän pitäisi olla edes mikään aihe. Lapset ravintolassa on ihan normaali ilmiö, miten muuten he oppivat olemaan siellä. Lasten ilmeisesti pitäisi aina odottaa kotona kun äiti ja isä käyvät jossakin, ja sitten vanhempana kuitenkin olla valmiita elämään. Olen jo monta kertaa aikonut kirjoittaa tästä omasta kokemuksestani, mutta jättänyt sitten sen tekemättä ihan siitä syystä, että se saa verenpaineeni nousemaan. Nyt menin kuitenkin omalle epämukavuusalueelleni, ja tartuin aiheeseen ihanan Konalla -blogin Anun haastamana. Hänen; Muualla on helpompaa olla mutsi -kirjoituksensa todisti, että en ole ihan yksin näiden ajatusten kanssa! 

Myös Tahdon Asiat -blogin Muusa tarttui aiheeseen postauksella; "Onko muualla helpompaa olla mutsi?"

Jos sinulla on kokemuksia aiheesta, lukisin mielelläni niistä. Voit jättää kommenttia tai vaikkapa tarttua aiheeseen omassa blogissasi.

Ja sitten vielä lopuksi varoitus kaikille suomalaisille; Meillä on nyt uusi vauva, ja olemme jälleen tulossa Suomen suuntaan (kiitos Finnairin suoran lennon SFO-HEL)! Liput on varattu!

 

10 parasta kokemusta Suomesta ulkomaalaisen silmin

Paula Gaston

Menin vuonna 2011 naimisiin amerikkalaisen miehen kanssa. Sitä ennen, ja sen jälkeen, hän on tehnyt monen monta Suomen matkaa. Maata on kierretty ristiin rastiin kaikkina mahdollisina vuoden aikoina. On palattu vanhoihin paikkoihin ja käyty katsomassa uusia. Kaikenlaisia herkkuja on maisteltu, ja ostettu kotiin vietäviksi. Vaan mitkä näistä muistoista on olleet ne mieleenpainuvimmat, sellaisia joista vieläkin puhutaan? Tässä niistä ne, jotka kannattaa muistaa kun saat ulkomaisia vieraita:

1. REVONTULET

No ne penteleen revontulet! Niitä on metsästetty jo useampi vuosi ja ne on edelleen näkemättä, miehelläni siis. On kuunneltu uutisia, tutkittu revontuliennustuksia, valvottu yötä Lapissa ja käyty aamuyöstä portailla katsomassa taivaalle. Kun ei näy, niin ei näy! Mies on alkanut jo vihjailemaan, että me suomalaiset ollemme keksineet koko jutun, ja ettei revontulia ole olemassakaan. Mutta siinäpä se taika lieneekin, että kaikki eivät niitä onnistu näkemään vaan pitää olla onnea matkassa. Ja aika eksoottisia ne ovat nuo revontulet, sen verran paljon kysymyksiä Amerikan sukulaisilla ja työkavereilla niistä aina on.

Revontulia voi muuten ihailla Google Maps:n Streetview:ssä jollei oikeita satu löytymään.

2. YÖTÖN YÖ


Siitä yöttömästä yöstä muutama vuosi sitten puhutaan vieläkin. Silloin oli kaunis juhannusyö Evijärvellä. Aurinko paistoi ja järven pinta oli peilityyni. Paljussa oli lämmintä, eikä kukaan huomannut että kello oli jo kaksi yöllä koska aurinkokin oli vielä taivaalla. Ainoa mikä hiukan rikkoi idylliä oli ne tuhannet hyttyset, joiden vuoksi perheen miehet olivat ikään kuin jumiin paljuun. Onneksi nykyaikana on kännykät ja voi soittaa sisälle kesämökkiin, että josko ne emännät toisi vielä pari olutta ulos. Sellaisesta yöstä riittää juttua kotipuolessa.
 

juhannus_yo.jpg

3. KÄVELY MEREN JÄÄLLÄ


Sellaisen joka ei näe usein lunta ja jäätä, on vaikea uskoa, että kokonainen meri voi jäätyä. Ja vielä vaikeampaa on uskoa, että meren jäällä voi kävellä tai ajaa autolla. "Hulluja nuo suomalaiset" sanoi mieheni, kun näki suomalaisia hiihtämässä meren jäällä. Joka talvimatkalla hän kuitenkin haluaa jäälle kävelemään, ja kuvia sieltä lähetellään sitten tietenkin koko suvulle. Eikä hän ole suinkaan ainoa matkailija jonka kuvia olen meren jäällä joutunut räpsimään. Järven jää käynee myös jollei meri ole lähellä.
 

merella.jpg

4. SAUNASTA AVANTOON


Sauna ei varsinaisesti ole koskaan ollut mieheni eikä muidenkaan ulkomaan vieraideni lempikohde. Mutta saunaan kun lisätään hyinen avanto, niin saadaan takuulla turistille muisto, joka ei hevillä unohdu. Ei ainakaan meillä. Tätä kuvaa on esitelty joka käänteessä; "Ajattele, kävin sitten uimassa jäisessä meressä, KAHDESTI! Moni saunojista kävikin vain yhden kerran." Tietysti pitää olla tilanne, jossa ulkomaan matkaaja ei voi kieltäytyä tästä "Suomen kasteesta", kuten vaikka ensimmäinen matka Suomeen morsiamen perhettä tapaamaan. Veljen ja kavereiden edessä ei tietenkään kehtaa kieltäytyä. Ja sitten pitää olla myös pokkaa mennä itsekin veteen tai muuten vieraskin voi palata saunalle.

Erilaisia saunaversioitakin olemme päässeet kokeilemaan vanhanajan pihasaunasta aina savusaunaan saakka. On tainnut perheen emäntä enemmän nauttia näistä kokemuksista, vaikka kyllä se mieskin pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään mikä se saunan henki on.
 

avanto.jpg

5. TUHANNET JÄRVET


Ajo Suomen läpi voi olla ulkomaalaiselle unohtumaton kokemus. Jossain vaiheessa tulee mieleen, että pitäisiköhän näitä järviä matkan varrelta alkaa laskemaan. Niitähän meillä Suomessa on kokonaisuudessaan 188 888 kappaletta. Laskut menevät kuitenkin äkkiä sekaisin kun mennään Järvi-Suomen läpi. Välillä ei tiedä missä edellinen järvi loppuu ja missä uusi alkaa, ja välillä vettä on molemmilla puolilla tietä. Mieheni totesi järvien laskemisen olevan mahdotonta.
 

kailen_mokki.jpg

6. LINNAT JA HISTORIALLISET RAKENNUKSET

Tämä ei ehkä päde eurooppalaisiin, mutta amerikkalaisiin kyllä, ja varsinkin kaikkiin jotka ovat kiinnostuneita historiasta. Kaikenlaiset keskiaikaiset linnat ja historialliset rakennukset ovat olleet kohdelistamme kärjessä jo pitkään. Meidän pitäisi muistaa olla ylpeitä siitä, että monet rakennukset on rakennettu niin että ne ovat kestäneet tähän päivään saakka, ja että olemme onnistuneet suojelemaan niitä. Asia ei välttämättä ole niin joka maassa.

turun_linna.jpg

7. KIRKOT

Me kävimme Suomen kierroksella useammassa kirkossa kun selvisi, että suomalainen kirkkokulttuuri kiinnostikin miestäni aika paljon. Hänestä oli erikoista, että maassa on näin laaja-alaisesti yksi valtauskonto, ja että kirkolla on varsin värikäs historia. Kaikki kirkot ovat erilaisia ja niitähän tietysti löytyy joka kylästä ja kaupungista. Myös vaivaisukkojen historia tuntui häntä kiinnostavan. 

 Petäjänveden vanhakirkko kuuluu Unescon maailman perintöluetteloon.

Petäjänveden vanhakirkko kuuluu Unescon maailman perintöluetteloon.

8. RUOKA

Suomalainen perinneruoka ei välttämättä tule ihan ensimmäiseksi mieleen ulkomaalaisten houkuttimena. On kuitenkin joitakin herkkuja jotka tekevät ulkomaalaiseenkin vaikutuksen. Yksi sellainen on yllättäen neulamuikut ja lohikeitto. Myös suomalaistyylinen pannukakku sai paljon kehuja. Suomalaisten karkki- ja jäätelövalikoima on tehnyt ainakin meillä vaikutuksen. 

muikut.jpg

9. RISTEILYT

Suomi on maantieteellisesti makoisassa paikassa, sillä ulkomaanvieraita on helppoa viedä naapurimaihin vierailulle. Risteillen pääsee ainakin Ruotsiin, Viroon ja Venäjälle. Mieheni on päässyt kokeilemaan kaikkia näitä paikkoja lyhyempänä tai pidempänä versiona Suomen matkansa aikana.

 Tukholma satamasta katsottuna.

Tukholma satamasta katsottuna.

10. KESÄMÖKIT

Samanlaista kesämökkikulttuuria mikä meillä Suomessa on, on kyllä vaikea löytää muualta. Ja mökkeilyssä on se jokin oma tunnelmansa. Moni ulkomaalainen ei ole koskaan kokenut vastaavaa, ja ovathan mökit yleensä myös kauniilla paikoilla. Mökille kannattaa suunnata varsinkin jos ulkomaan vieras sattuu Suomeen kesäaikaan. 

kailen_moksa.jpg

Millaisia kokemuksia sinulla on ulkomaalaisista vieraista Suomessa? Mistä tykätään ja mistä ei?

Ja 5 asiaa jotka eivät ainakaan houkuta (tällaisia vastauksia sain mieheltäni)...

  1. HYTTYSET
  2. GRILLIRUOKA
  3. NENÄN JÄÄTYMINEN TALVELLA
  4. PITKÄT KALSARIT
  5. RAVINTOLOIDEN JA LIIKKEIDEN LYHYET AUKIOLOAJAT