Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

6 parasta viinitilaa Napa Valleyssä ensikertalaiselle

Paula Gaston

Napa Valley on yksi maailman kuuluisimmista viinialueista ja monen bucket listalla. Eikä ihme. Toihan se sentään Kalifornian viinimaailman kartalle, ja sitä voidaan pitää jopa eräänlaisena viiniturismin synnyinpaikkana. Laakso on todella kaunis vaikkakin nykyään aika ruuhkainen. Limusiinit ovat tuttu näky näillä nurkilla, ja hinnat ovat pilvissä. Silti Napa Valley on koettava ainakin kerran elämässä! Mutta miten valita ne sopivat viinitilat yli 400:n tilan joukosta? Tässä oma suosikkilistani, jonka avulla pääset ainakin alkuun.

NAPA VALLEYN PARHAAT VIINITILAT ENSIKERTALAISELLE

Chateau Montelena

Aloita täältä! Ei yksin siksi, että Napa Valleyn tarina maailman maineeseen myös alkoi Chateau Montelenan viineistä, mutta myös siksi, että voit aloittaa kierroksen niin sanotusti jalat maassa. Napa Valleyssä on monta toinen toistaan hienompaa ja erikoisempaa viinitilaa, mutta Chateau Montelena on pysynyt sellaisena perinteisenä paikkana, jossa ei ihmeellisyksillä prameilla. Sen historia siivittää sitä eteenpäin, sillä sen jälkeen kun sen Chardonnay voitti sokkona tehdyssä maistelussa ranskalaiset ja muut Kalifornian viinit, sen nimi oli kaikkien huulilla. Vuoden 1974 “Judgement of Paris” pisti Kalifornian viinimaailman kartalle, ja muille viineille naureskelevat ranskalaiset olivat ihmeissään. Jos haluat virittäytyä tunnelmaan ennen Napa Valleyn matkaan, kannattaa katsoa elokuva Bottle Shock, joka kertoo kyseisestä tapahtumasta ja ajasta Napassa.

Chateau Montelena löytyy osoitteesta 1429 Tubbs Ln, Calistoga, CA 94515.

Chateau Montelena, Napa Valley

Chateau Montelena, Napa Valley

V. Sattui Winery

V. Sattui on takuulla yksi suosituimmista vierailukohteista Napan kävijöiden keskuudessa. Sen suuri rakennus ei jää keltään huomaamatta ihan St. Helenan keskustassa. Viinitilan puutarhassa voi hyvin syödä lounaan viininmaistelun lomassa. Tilan delissä myydän kaikenlaisia ihania herkkuja ja puutarhassa on usein myynnissä ruokaa suoraan grillistä. Kannattaa kierrellä vähän ympäriinsä ja katsella paikkoja. Viinitilalla on upeat tilat ja siellä vietetään paljon esimerkiksi hääjuhlia. Kannattaa myös varautua siihen, että tällä paikalla on aina paljon vierailijoita, ja maisteluvuoroa saattaa joutua vähän odottamaan.

V. Sattui on osoittessa 1111 White Ln, St Helena, CA 94574

vsattui_winery.jpg
Napa_banner.jpg

Sterling Vineyards

Tämä on täydellinen viinitila niille, jotka haluavat kierrellä omassa rauhassa ja maistella viinejä ilman syvempää keskustelua… eli suomalaisille, ha ha! Joitakin ahdistaa viinitiloilla se, että perinteisesti maistelut hoidetaan siinä tiskillä ja samalla keskustellaan viineistä tilallisten kanssa. Usein siinä tulee myös vähän painetta myös ostaa pullo tai pari ennen poistumista. No, tällä tilalla ei sitä pelkoa ole! Ylös kukkulan päällä olevalle maisteluhuoneelle mennään gondoli-hissillä, ja siitä voi sitten kiertää omaan tahtiin tilan eri huoneissa ja opiskella viinin valmistuksesta. Jokaisessa huoneessa on maistelupiste josta saa uuden viinin lasiinsa, ja kierros loppuu ravintolan terassille upeiden maisemien luo.

Itse jäin vähän kaipaamaan sitä henkilökohtaista otetta tällä tilalla, mutta kokemuksena Sterling oli mielenkiintoinen. Maistelun hinta on verrattain vähän kallis, mutta siihen kuului gondoli-ajelu, ja samalla saa kierroksen tilalla, josta moni paikka ottaa erillisen maksun. Lisää vierailustamme Sterling Vineyardsille voit lukea täältä.

Sterling Vineyards löytyy osoitteesta 1111 Dunaweal Lane, Calistoga, CA 94515.

sterling_condoli.jpg

Jericho Canyon Vineyards

Tässä todellinen Napa Valleyn helmi niille, jotka vaativat viinitilavierailulta jo muutakin kuin omaan tahtiin kiertelyä tai pelkkiä pöytäviinejä! Jericho Canyon ei ole avoinna kuin varauksesta ryhmille, mutta jos haluaa todella henkilökohtaista palvelua ja opastusta tarjolla oleviin viineihin, niin kannattaa kilauttaa tälle viinitilalle. Maisemat ovat henkeäsalpaavan upeat, ja maistelun voi pitää vaikka vuoreen louhitussa viinikellarissa. Viinit olivat erinomaisia, ja henkilökunta kertoo juurta jaksaen paikan historiasta ja sen viineistä. Ihan mahtava paikka!

Osoite: 3322 Old Lawley Toll Rd, Calistoga, CA 94515.

jericho_canyon_view.jpg

VON STRASSER WINERY

Kuten edellinenkin viinitila, myös tämä käy vähän vaativampaan makuun. Myös Von Strasser vaatii etukäteisvarauksen, mutta se on sen väärti. Tätä parempaa palvelua ja huolenpitoa ei monessa paikassa saa. Pieni ja rauhallinen maisteluhuone ei suinkaan ole kaikki mitä paikka tarjoaa. Pienen kierroksen jälkeen voi päästä maistelemaan viinejä vuoren sisään louhittuun viinikellariin. Viinit ovat tasokkaita ja isännät ystävällisiä.

Tila on osoitteessa 965 Silverado Trail N, Calistoga, CA 94515.

IMG_1113.JPG
strausse_luola.jpg

Mumm Napa

Kuohuviinit juodaan normaalisti maistelun aluksi, mutta Napa Valleyn tunnetuimman skumppatalon voi hyvin käydä kierroksen myös lopussa, sillä se on viinitiloista myöhäisimpään auki. Mumm Napa on hyvin suosittu ja varaus on melkeinpä pakollinen jos haluaa päästä sisään. Mumm tarjoaa myös maksullisia viinitilakierroksia. Muistelen, että joskus ennen muinoin tuo kierros oli ilmainen, ja kävin itsekin sen testaamassa. Se antaa mukavasti pohjaa sen jälkeen olevaan maisteluun, ja lahjatavakaupasta voi ostaa kaikenlaista viiniin liittyvää.

Mumm Napa on osoitteessa 8445 Silverado Trail, Napa, CA 94558.

mumm_napa.jpg

Parasta aikaa Napa Valleyn vierailuun on loppukesä ja alkusyksy, kun viiniköynnökset ovat vihreitä ja niissä on vielä rypäleitä. Ilmakin on yleensä lämmin ja aurinko paistaa. Syksy on siinä mielessä hienoa aikaa Napa Valleyssä, että sadonkorjuun aikaan siellä vietetään myös monenlaisia juhlia ja tapahtumia. Viinitilat ovat kuitenkin auki ympäri vuoden jollei matka satu juuri syksyyn.

Napa Valleyssä riittää tiloja kierrettäväksi useammalle käynnille!

Taaperon kireä huulijänne

Paula Gaston

Nyt tulee vähän erilainen postaus, joka liity varsinaisesti blogin teemaan! Tai sikäli liittyy, että matkalla oltiin tässäkin kun matkustimme toissa viikolla Etelä-Kaliforniaan nuorimman lapsemme kireän huulijänteen vuoksi. Tuolta reissulta kirjoitinkin jo käynnistämme Los Angelesin akvaarioon. Nyt moni miettii siellä kuumeisesti, että mikä ihme se sellainen kireä huulijänne oikein on? Tai että mitä sille oikein tehtiin ja miksi? Kireät huuli- ja kielijänteet jäävät usein diagnosoimatta, ja aiheuttavat kaikenlaista ongelmaa. Moni lääkäri ei tunnu tästä aiheesta tietävän ja jotkut eivät edes usko niiden olemassa oloon. Ei siis ihme, että vanhemmat eivät osaa tällaista ongelmaa edes epäillä. Siitä syystä halusinkin kirjoittaa tämän postauksen, sillä itse sain kaivella tietoa asiasta melkoisesti.

(Tähän väliin tosin pieni disclaimer: Nämä ovat omia kokemuksiani enkä suinkaan ole lääkintä-alan ihminen)

Tässä vähän tunnelmia ennen ja jälkeen jänne operaation, ja tietysti itse leikkauspöydältä.

MIKÄ ON KIREÄ HUULIJÄNNE?

Kireä huuli- ja kielijänne kulkee yleensä käsikädessä. Ja ymmärtääkseni juuri niin päin, että jos lapsella on kireä kielijänne, todennäköisesti myös huuli on kireä. En hirveästi halua puhua kielijänteestä nyt, sillä en ole siihen niin hyvin perehtynyt. Meillä nimittäin on ollut alusta asti selvää, että kieli toimii. Tosin kielijänne aiheuttaa yleensä tuplasti enemmän ongelmia esimerkiksi imetyksessä, syömisessä ja puheen oppimisessa. Kireän huulijänteen ongelmia ei ole tutkittu niin paljoa kuin kielijänteen, sillä sen ongelmat tiettävästi ovat vähän pienempiä. Pääasiallisena ongelmana on rako etuhampaiden välissä, kariesta hampaissa hampaiden harjauksen hankaluuden vuoksi, sekä harvoissa tapauksissa puheen oppimisen vaikeuksia. Samoin imetysongelmat voivat johtua kireästä huulijänteestä. Operoiva hammaslääkärimme oli myös sitä mieltä, että se voi aiheuttaa lapsilla uniapneaa, ja sitä kautta vaikuttaa jopa lapsen kallon ja kuulon kehitykseen.

Meillä huulijänne huomattiin vasta 1,5-vuotiaana kun aloimme ihmettelemään suurta rakoa etuhampaiden välissä. Harmittavasti edes oma lastenlääkärimme ei ollut tätä diagnosoinut, sillä jos olisimme huomanneet kireyden aiemmin, olisimme saaneet sen hoidettua paikallisella hammaslääkärillä. Täällä yleensä suuhun liittyvät operaatiot hoitaa hammaslääkäri eikä lastenlääkäri. Meillä olisi ollut näihin erikoistunut lekuri ihan lähellä, joka leikkasi tyylillä jonka halusimme. Hän kuitenkin pari vuotta sitten hän päätti, ettei enää operoi yli 1-vuotiaita lapsia. Lääkäreitä toki löytyy, mutta leikkaustyylejäkin tuntuu olevan monia. Näin jälkeenpäin olen miettinyt myös aikaa jolloin vielä imetin. Pääosin kaikki hoitui hyvin, mutta ne kaikki hetkelliset ongelmat saattoivat varmasti viitata jänteen kireyteen. Silloin en vain tiennyt asiasta mitään.

Kireästä jänteestä oli vaikea saada kuvia sillä huulen nostaminen ylöspäin varmaankin sattui. Tästä kuitenkin näkee miten se menee ihan hampaiden väliin.

Kireästä jänteestä oli vaikea saada kuvia sillä huulen nostaminen ylöspäin varmaankin sattui. Tästä kuitenkin näkee miten se menee ihan hampaiden väliin.

Lääkäreitä tuntuu olevan tässä asiassa montaa eri koulukuntaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että jänne operoidaan vasta kun pysyvät hampaat ovat tulossa jottei niiden väliin jää rakoa, jotkut ovat sitä mieltä, että raonhan voi sitten korjata raudoilla. Jotkut hoitavat taaperoita vain nukutuksessa (laserilla tai saksilla) tai ilokaasua käyttämällä. Joidenkin mielestä kireä huulijänne ei juurikaan aiheuta mitään ongelmia. Etsiessäni tietoa asiasta, mielipiteitä tuntui olevan yhtä paljon kuin lääkäreitäkin.

MITEN HOMMA ETENI

Pitkän viikonlopun jälkeen meillä oli aika varattuna Dr. James Jessen klinikalle heti aamusta. Dr. Jesse on yksi Yhdysvaltojen tunnetuimpia asiantuntijoita kieli- ja huulijänteiden leikkausasioissa, ja leikkaa sekä lapsia, että aikuisia. Me valitsimme Dr. Jessen useammasta eri syystä. Yksi toki oli hänen pitkä kokemus ja asiantuntemus tässä asiassa, mutta pääsyynä oli tapa, jolla toimenpide hänen klinikallaan tehdään. Dr. Jesse leikkaa laserilla ilman nukutusta. Puudutuksen jälkeen, itse leikkaus on ohi 20:ssä sekunnissa. Laser -toimenpiteen uskotaan olevan parempi myös siinä suhteessa, että se paranee nopeammin eikä ole niin herkkä infektioille. Jänteen umpeen kasvamisen mahdollisuus laser -leikkauksen jälkeen on erittäin pieni. Meillä vanhempina oli vahva näkemys siitä, että jos leikkauksen voi hoitaa ilman nukutusta, se on meidän tapamme hoitaa asia.

Saavuimme klinikalle hyvissä ajoin. Ilmoittautuessa uuteen lääkärikeskukseen, täällä Yhdysvalloissa täytellään yleensä kaikenlaisia rekisteröitymiskaavakkeita ja vakuutuslomakkeita. Meillä oli tiedossa, että tämä operaatio ei mahdollisesti mene läpi sairasvakuutuksessamme, joten olimme varautuneet maksamaan. Leikkauksen hinta oli $400. Sellaisenkin huomion voisin kertoa tähän väliin, että nukutuksen kanssa olisi se maksanut meille jotain $2500-3500, vaikka se ei nyt ollutkaan syy siihen miksi päädyimme tälle klinikalle. Ilmoittautumisen jälkeen odottelimme vuoroamme, ja sitten meidät ohjattiin sisään hammaslääkärin huoneeseen. Hoitaja selitti meille miten kaikki tulisi tapahtumaan ja sitten odotimme lääkärin tuloa. Käytännössä ensin oli edessä konsultaatio, ja sitten jos hammaslääkäri toteaisi kireän jänteen, se operoitaisiin heti.

james_jesse.jpg
jesse_office.jpg

Käytännössä toinen vanhemmista istui hammaslääkärin tuoliin lapsi sylissään. Ja kuten arvata saattaa, taapero-ikäinen lapsihan ei tietenkään rauhassa paikallaan istu, vaan häntä on pideltävä tiukasti. Minä pidin lasta tuolissa, mieheni piteli jalkoja ja hoitaja päätä. Onneksi operaatio oli tosiaan ohi sekunneissa, ja lapsi rauhoittui heti kun päästimme hänestä irti. Lääkärille lähti jopa “high five” vielä tuolissa istuessa. Meille jäi todella hyvä kuva Dr. Jessestä. Hän oli tosi ammattimainen ja kertoi juurta jaksaen huuli- ja kielijänteistä. Sitten saimme ohjeet jälkihoidosta ja lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Meitä suoraan sanottuna vähän hirvitti koko kotimatka, sillä edessä oli yli seitsemän tunnin ajo San Bernardinosta kotiin pysähdyksineen. Olimme varanneet mukaan kipulääkettä ja paljon aikaa. Mutta kotiin oli päästävä, sillä olimme jo kuluttaneet yhden koulu- ja työpäivän tähän. Heti matkan alussa neiti nukahti takapenkille ja veti unta kuulaan kolme tuntia. Sen jälkeen annoimme hänelle särkylääkettä, mutta minkäänlaisesta kivusta ei ollut merkkiäkään, ja ruokaakin hän söi normaalisti. Kotiin siis päästiin ja matka meni hyvin.

Illalla suu näytti tältä…

Illalla suu näytti tältä…

Paraneminen myös meni yllättävän kivuttomasti. Ohjeeksi meille annettiin venyttää huulta nostamalla sitä nenää kohti 3 kertaa kerrallaan, viisi kertaa päivässä. Tätä teimme seuraavan kymmenen päivän ajan. Jälki huulen alla oli aluksi vähän ruman näköinen sillä se oli ihan musta, mutta on pikkuhiljaa pienentynyt ja pienentynyt. Lääkärin mukaan elämä voi jatkua normaalisti heti operaation jälkeen, eli ei tarvitse varoa tuttia tai hampaiden harjausta, tai muutakaan. Toivomme, että tällä toimenpiteellä helpotamme pikkuisemme elämää, ja ehkä samalla vähän omaammekin.

… ja parin päivän päästä tältä.

… ja parin päivän päästä tältä.

Jos olet kiinnostunut lukemaan enemmän aiheesta, suosittelen Dr. Ghaherin nettisivuja. Hän tosin myös puhuu enemmän kireästä kielijänteestä, mutta siellä täällä on tietoa myös huulijänteestä. Häntä pidetään täällä lähes tämän alan “guruna”. Hänen blogi on varsin mielenkiintoinen, ja hän vastaa nopeasti myös kysymyksiin. Facebookissa on myös hyviä vertaistukiryhmiä, Suomessa ja täällä Yhdysvalloissa, joista itse asiassa tuntuu saavan enemmän tietoa kuin mistään muualta.

googoo.jpg

Onko sinulla kokemuksia kireistä huuli- tai kielijänteistä?

 

Los Angelesin Aquarium of the Pacific

Paula Gaston

Hei muistattekos vielä edellisen Losin reissumme jouluna kun jouduin seuraamaan mieheni perheen mukana Los Angelesin eläintarhaan, ja olin järkyttynyt miten ahtaissa oloissa nuo eläinpolot asustivat. No, toissa viikonloppuna olimme taas sillä suunnalla, ja olin onnellinen, että kerrankin olemme paikalla lämpimän aikaan. Uimista uima-altaalla, grillailua ja sitten visiitti rannalle jonakin päivänä. Siinäpä vasta suunnitelma! Se ei tietenkään toteutunut kun koko viikonlopun ajan satoi vettä, ja niinpä perhe oli taas suunnitellut meille “lapsia huomioivaa” ohjelmaa… eläin-painotteista sellaista.

Ihan tosissaan, olen kyllä ihan kiitollinen, että perhe on huomioinut meidän tulon ja suunnitellut jotain ohjelmaa. Vielä mukavampaa on, että siinä on jollakin tavalla otettu huomioon myös lapset. Tällä kertaa kohteena oli Aquarium of the Pacific Long Beachillä. En itseasiassa ole yhtä pahoillaan akvaariokäynnistä kuin olin eläintarhassa. Monet näistä akvaarioista täällä, etenkin se Kalifornian kuuluisin Monterey Bay Aquarium, tekee paljon hyvää työtä merten suojelun merkeissä. Akvaariot myös hoitavat loukkaantuneita eläimiä kunnes ne voidaan laskea takaisin mereen. Niinpä me sitten vietimme päivän ihmetellen kaloja ja kaikkia muita mereneläviä.

Long Beach on ihana paikka muutenkin käveleskellä. Taustalla Queen Mary.

Long Beach on ihana paikka muutenkin käveleskellä. Taustalla Queen Mary.

Aquarium of the Pacific

Aquarium of Pacific on avattu vuonna 1998. Sen tarkoitus ei ole kerätä tuottoa, vaan enemmänkin tehdä tutkimustyötä sekä jakaa tietoa merestä ja sen suojelemisesta. Akvaario on pysyvä koti sellaisille loukkaantuneille eläimille jotka eivät enää luonnossa itse pärjäisi. Sen lisäksi akvaario järjestää erilaisia tempauksia kuten rantojen siivoamista.

Akvaariossa on yli 500 eri eläinlajia Kalifornian vesistöistä sekä ympäri maailmaa. Se on jaettu alueittain, joten on helppo samaistua tiettyihin maanosiin kun kaikki sen alueen eläimet ovat saman käytävän varrella. Suurin osa käytävistä oli pimeitä ja väenpaljoudessa hieman kaposiakin. Ennen osastolle menoa on lastenrattaille parkki johon ne pyydetään jätettäväksi. Olin ensin vähän järkyttynyt, koska meidän neitiä ei enää jaksa kauaa kantaa, ja jalkautuessa joko juostaan täysillä tai kävellään hidastellen. Rattaiden jättäminen oli kuitenkin pelkkä suositus, ja mekin menimme päiväunien aikana sisään niiden kanssa. Siinä vaiheessa viimestään ymmärsin, miksi ne oli yksinkertaisempi parempi jättää pois. Keskellä viikkoa akvaariossa ei ehkä olisi niin paljoa tunkua mutta sunnuntaina se ainakin tuntui olevan tupaten täynnä.

Aquarium of Pacific, Long Beach

Aquarium of Pacific, Long Beach

aquarium_rattaat.jpg

Sadepäivän viettoa kaloja ihaillen

Lapsille akvaario on oiva kohde. Siellä näkee paljon sellaisia meren eläviä, joita ei muuten koskaan pääsisi näkemään, ja samalla oppii paljon uutta. Kaikista mielenkiintoisimpia lasten mielestä olivat kaikki “touch poolit” joissa pääsi koskemaan esimerkiksi meritähtiin ja muihin. Vähän pitää tässä kohtaa kyllä purnata, että rauskujen allas näytti aika pieneltä ja ne näyttivät koko ajan yrittävän yrittävän ulos altaasta. Niin kivaa kuin niiden ja haiden koskeminen onkin, mietin, että voiko se kuitenkaan olla hyväksi eläimelle? Muuten akvaario oli kyllä siisti ja hyvässä kunnossa, ja kaikki näytti olevan hyvin.

touch_pool.jpg
touching_pool.jpg
meritahti.jpg

Sitten tietenkin kiersimme joka osaston ihmetellen kuinka kauniita ja erikoisiakin merenelävät voivat olla. Varsinkin tropiikin alueen kalat ovat upean värikkäitä. Lunnit ja pingviinit olivat leikkisällä tuulella, ja Giant Pacific Octobus eli jättiläismustekalakin tuli meitä tervehtimään.

mustekala.jpg
Mustekaloja

Mustekaloja

akvaario_pingviini.jpg
Lunni

Lunni

akvaario_paula.jpg
jelly_fish.jpg
merihevonen_akvaario.jpg
jellyfish_ruskea.jpg

Yksi akvaarioin erikoisuuksista on sen Lorikeet metsä. Linnun nimi suomeksi lienee Sateenkaariluri, ja se on eräänlainen värikäs papukaija. En nyt kyllä ihan varmasti osaa sanoa, miten nämä linnut päätyivät akvaarioon tai liittyvät siis teemaan, mutta kivahan niitä oli käydä katsomassa. Lorikeet metsä on ulkona ja sen läpi kävelllään kuin jonkun talossa konsanaan. Lintujen olot ovat varmasti paremmat kuin pienissä häkeissä jonkun kotona, vaikka eihän se kyllä mikään sademetsä ollut. Pientä maksua vastaan saa papukaijoille tarkoitettua nektariinia, jota ne mielellään tulevat hakemaan kädestä. Meillä ei tosin ollut niillä mitään annettavaa, ja silti ne tulivat tervehtimään ja istumaan olalla.

aquarium_banner.jpg
lorikeet.jpg

Meillä kaikki, lapsista lähtien harrastavat jonkun sortin keräilyä. Niinpä yksi lasten kohokohtia oli taas kerran akvaarion oma leimakirja. Se toimi samalla karttana ja oppaamme, mutta sieltä täältä sai kerätä eri sivuille tarkoitettuja kohokuvioisia “leimoja”. Kun kaikki leimat oli kasassa, info-tiskiltä sai käydä hakemassa pienen palkinnon. Koululainen oli iloinen saatuaan kasan eläinaiheisia postikortteja ja kynän.

akvaario_kirja.jpg

Päivä oli kaiken kaikkiaan ihan mukava. Aikaahan akvaariossa olisi voinut viettää vaikka kuinka, mutta kiersimme kaikki osastot noin viidessä tunnissa (mukaan lukien lounas), ja suuntasimme sitten takaisin majapaikkaamme. Lasten kanssa reissatessa oikein varteenotettava vierailupaikka, ja miksei aikuistenkin!

 

Western States Horse Expo Kalifornian Sacramentossa

Paula Gaston

Moni ehkä tietää, että olen lapsesta saakka ollut henkeen ja vereen hevostyttö, ja olen entinen hevosen omistaja. Toivottavasti pääsen pian palaamaan täysipainoisesti tämänkin harrastuksen pariin, mutta kunnes se tapahtuu, tykkään käydä erilaisissa tapahtumissa haaveilemassa tulevasta. Kalifornian Sacramentossa järjestetään vuosittain hevosihmisten unelmatapahtuma, nimittäin Western States Horse Expo, ja tänä vuonna suuntasimme sinne ystäväni kanssa. Olen ollut siellä useana vuonna, mutta kaksi viimeistä vuotta on jäänyt välistä. Tapahtuma on ollut perinteisesti kesäkuun puolessa välissä; toissa kesänä olin viimeisilläni raskaana, ja viime kesänä olimme jo Suomessa tuohon aikaan. Tänä vuonna tapahtuma oli kuitenkin vaihtanut sekä aikaa, että paikkaa, ja pakkohan sinne oli mennä katsomaan hevosihmisten meininkiä.

MURIETA EQUESTRIAN CENTER

Western States Horse Expo on nelipäiväinen tapahtuma, ja se on tavannut olla osavaltiomme pääkaupungissa, Sacramentossa, Californian State Fairen aluella. Nyt koko homma oli siirtynyt Murieta Equestrian Centerille, eli kauemmaksi Sacramenton keskustasta, mutta itseasiassa vähän lähemmäksi meitä. Oli tietenkin mielenkiintoista nähdä tällainen massiivinen ratsastuskeskus, varsinkin kun olen kuullut siitä paljon. Murieta Equestrian Center isännöi useita isoja ratsastuskilpailuja vuodessa, maineikkaampina niistä muun muassa World Cupia.

 
Matkaa meiltä paikan päälle on noin parisen tuntia, joten kaffet jossakin välissä matkaa on ehdottoman must.

Matkaa meiltä paikan päälle on noin parisen tuntia, joten kaffet jossakin välissä matkaa on ehdottoman must.

Western States Horse Expo, Sacramento

Western States Horse Expo, Sacramento

Keskus oli kyllä todella hieno. Alueella oli viisi sisä- ja kaksitoista ulkokenttää. Suurimman areenan yhteydessä oli upeasti koristeltu kauppa. Lisäksi keskuksessa on useita aitauksia ja talleja jotka vastaanottavat siellä vierailevat hevoset. Ihan alkuun me jopa eksyimme alueella kun etsimme tiettyä areenaa.

Pääareenan kauppa

Pääareenan kauppa

KLINIKOITA MONEEN MAKUUN

Klinikoista jäi tänä vuonna erityisesti mieleen Chris Cox. Siis vau… ihan mahtavaa hevosen käsittelyä, ja todella jalat maassa oleva tyyppi. Hänen klinikalle osallistui kaksi hevosen omistajaa, joiden ongelmana oli omat pelkotilat omaa hevosta ratsastaessa. Cox painotti joka tilanteessa turvallisuutta, kypärän käyttöä ja asiantuntija-avun hankkimista tällaisissa tilanteissa. Kotona oli ihan pakko lukea lisää Chris Coxista, ja hänen metodeistaan.

Chris Cox

Chris Cox

Toinen klinikka jota seurasimme oli Euroopassakin tunnetun Pat Parellin klinikka. Hän on itseasiassa syntynyt naapurikaupungissamme Livermoressa, jossa on edelleen paljon hevosranchejä. Itse en ole hänen metodeihin kovasti perehtynyt mutta päällimmäisenä mieleen jäi vähän sellainen ylimielinen, vanhanajan ratsastuksenopettajan käytös. Itse en en ehkä tällaisen yleisön edessä hänen klinikalle haluaisi osallistua. Ratsastaja raukat!

Pat Parelli

Pat Parelli

Erilaisia klinikoita oli nopealla laskutoimituksella Expossa lähes kaksikymmentä, joten arvatenkin emme päässeet niitä kaikkia seuraamaan. Muutama tosi kiinnostavakin jäi näkemättä koska ne olivat olleet jo aikaisin aamulla. Esimerkiksi kouluratsastaja Sabine Rijssenbeekin klinikka olisi varmasti ollut hyödyllinen.

HIENOJA ESITYKSIÄ JA HARVINAISIA HEVOSROTUJA

Vuosien varrella olen ehtinyt näkemään Expossa jos jonkinmoista showta ja esitystä. Tänä vuonna pääesityksestä huolehtivat upeat California Cowgirlsit. Tästä esityksestä ei vauhtia ja jännitystä puutu. Olen nähnyt Cowgirlsit joskus ennenkin ja olin ihan innoissani kun huomasin ohjelmasta heidän olevan Horse Expossa. Ihan itsekin hengästyy kun katselee tätä ratsastusta, varsinkin tällä kerralla, sillä olimme aivan aidan vieressä. Show:n päätyttyä ratsukot palasivat vielä areenalle ja tulivat jututtamaan yleisöä.

California Cowgirls

California Cowgirls

california_cowgirls.jpg
cowgirl.jpg


MIELETTÖMÄT HEVOSTAVAROIDEN MARKKINAT

Perinteisesti Expossa on aina ollut myynnissä hevostavaraa laidasta laitaan. Tällä hetkellä kun en itse omista hevosta, eivät hevosten ruoat, vitamiinit ja muut eivät niin kovasti kiinnosta. Mutta muut tavarat kylläkin. Olen ostanut messuilta varsinkin vaatteita; bootseista aina hattuihin saakka. Vaikka tälläkin kertaa alueella oli ainakin kaksi tai kolme areenaa täynnä myyjiä, jotenkin tuntui, että ne parhaat myyjät tällä kertaa puuttuivat. Bootseja ei esimerkiksi ollut ollenkaan. Olin vähän pettynyt sen suhteen.

turparemmi.jpg
remmit.jpg

Yksi asia joka tällä kertaa Exposta puuttui kokonaan; hevoshuutokauppa. Myytäviä hevosia ja muuleja oli kyllä paikalla, mutta itse huutokauppa loisti poissaolollaan. Sitä on ollut aina hauska käydä seuraamassa ihan jo senkin takia, että meklarit kuulostavat täällä kyllä ihan utopistisille. Itse en ainakaan siitä laulusta saa mitään selvää. Samalla on ollut kiva nähdä missä hinnoissa minkäkinlaiset hevoset täällä liikkuvat.

Näin yleisön kannalta tykkäsin vanhasta Expon paikasta ehkä hitusen enemmän, tosin oli mukavaa katsella klinikoita auringolta suojassa katetuilla areenoilla. Sacramentossa perinteisesti tultiin aina kotiin jonkunmoisen palaneen ihokaistaleen kanssa. Ajomatka Murieta Equestrian Centerille sen sijaan oli mukavampi kuin vanhaan paikkaan. Nyt emme ohittaneet kaupungin keskustaa joten vältyimme kaikenlaisilta ruuhkaisilta kohdilta, ja saimme nauttia maaseudun maisemista. Ensi vuonna taas uudestaan!

 

Route 66: Oatman ja sen kesyt villi burrot

Paula Gaston

Tämän reissun viimeinen juttu tulee vihdoinkin tässä! Ja sitten on aika siirtyä muihin aiheisiin, tapahtumiin ja reissuihin joita on jo ehditty kokemaan Utahin ja Arizonan road tripin jälkeen. Viime viikonloppu vierähti esimerkiksi Los Angelesin suunnalla, ja Sacramentossakin on ehditty käymään hevosasioissa. Mutta nyt ollaan siis vielä Arizonassa Route 66:llä ajamassa kotia kohti. Pysähdyttyämme Seligmaniin lounaalle, pääsimme vihdoin siihen aaseistaan kuuluisaan viilinlännen kaupunkiin, Oatmaniin, jota olin niin kovasti odottanut.

 

Route 66, Oatman ja villit aasit

Oatman on yksi niistä pienen pienistä vanhoista kaupungeista Route 66:n varrella, joista viime postauksessani kirjoitin. Se oli alkujaan kaivostyöläisten camping paikka, mutta kehittyi nopeasti kaupungiksi kun kaivauksissa alueelta löydettiin kultaa. Kun kultakausi alkoi olla ohi, Oatman oli jonkun aikaa Route 66:llä ajavien pysähdyspaikka, mutta vuonna 1953 rakennettu uusi tie tyrehdytti liikenteen lähes kokonaan. Sen jälkeen Oatman joutui hylätyksi kunnes siitä alettiin kehitellä turistikaupunkia.

Oatmanin vetonaula on sen vapaana vaeltelevat kesyt burrot, eli aasit. Kun kullankaivajat vuosia sitten lähtivät Oatmanista, he jättivät jälkeensä apunaan käyttämänsä aasit. Siitä asti aasit ovat eläneet villinä näillä alueilla. Sana burro on espanjaa, ja on laajasti käytössä myös Kaliforniassa aaseista puhuttaessa. Vaikka Oatmanin aasit ovat villejä, ne ovat tottuneet turisteihin ja heiltä saamiinsa makupaloihin. Joka aamu ne saapuvat kaupunkiin etsimään ihmisiä, ja illan tullen palaavat sitten takaisin vuorille. Aaseja voi silitellä ja syöttää, mutta aina välillä ne saattavat heittäytyä liian tuttavallisiksi, joten varovainenkin kannattaa olla. Oatmanin kaupoista voi ostaa niille tarkoitettuja, terveellisiä makupaloja.

Oatmanissa on myös paljon historiallisia ja vanhoja rakennuksia. Niistä kuuluisin lienee Oatman Hotel, jonka sviitissä aikoinaan viettivät kuherruskuukautta Clark Gable ja Carole Lombard. Huonetta voi jopa käydä katsomassa. Jos mahdollista, visiitti Oatmaniin kannattaa ajoittaa viikonlopulle, sillä silloin voi päästä näkemään erilaisia villin lännen show:n tai vanhoja autoja.

Moottoripyörät ja me

Tällä kertaa meidän käynnillämme ei ollut täysin onni myötä. Matkan varrella nimittäin alkoi jo näkymään normaalia enemmän moottoripyöräilijöitä. Ajattelimme ensin, että Route 66 on tietenkin kaikenlaisten motoristien haavelistalla, mutta varmaan aivan erityisesti moottoripyöräilijöiden. Vähänpäs me tiesimme tuossa vaiheessa mitä tuleman piti itse kohteessa. Tie Oatmaniin on pieni ja mutkainen, vähän pelottavakin joissain kohtaa, sillä se kulkee ylös vuoren reunaa pitkin. Jossakin mutkassa oli pystyssä iso teltta ja sen pihalla yläosattomat nuoret naiset möivät olutta moottoripyöräilijöille. Vielä tuossakaan vaiheessa emme ymmärtäneet, että nyt ei ollutkaan ihan normaali viikonloppu meneillään.

Matkalla; Route 66 ja kohta Oatmanissa

Matkalla; Route 66 ja kohta Oatmanissa

Kun lopulta pääsimme Oatmaniin asti, iski karu totuus silmille. Pikkukaupungin joka ikinen kolkka oli täynnä moottoripyöriä, ja liikennettäkin oli ohjaamassa sheriffit. Kyseessä oli Laughlin River Run 2019, eli tämän rannikon suurin moottoripyörätapahtuma, ja me olimme tietenkin olleet autuaan tietämättömiä kyseisestä hommasta. Oatman oli tupaten täynnä, hyvä kun sekaan mahtui, eikä autoakaan saanut minnekään parkkiin. Miestänihän tämä ei suuresti haitannut, sillä hän mielellään ihmetteli pyöriä siinä kun minä ihmettelin aaseja, mutta ei tämä nyt ihan lapsiperheen tapahtumalta näyttänyt. Niinpä käytännössä ajoimme Oatmanin läpi hissukseen pariin otteeseen, otimme vähän kuvia ja häivyimme sitten paikalta yhtä vähin äänin kuin olimme sinne tulleetkin.

Apua! Ihan vaan pari pyörää…

Apua! Ihan vaan pari pyörää…

Aasit käyskentelivät rennosti rakennusten edessä…

Aasit käyskentelivät rennosti rakennusten edessä…

…ja välillä myös tien tukkona.

…ja välillä myös tien tukkona.

Oatmanin museo toimi poliisien tukikohtana tapahtuman aikana. Alun perin se on ollut Oatman Drug Company, ja talo on rakennettu vuonna 1915.

Oatmanin museo toimi poliisien tukikohtana tapahtuman aikana. Alun perin se on ollut Oatman Drug Company, ja talo on rakennettu vuonna 1915.

Fast Fanny’s Place tilalla tapasi olla ennen ilotalo.

Fast Fanny’s Place tilalla tapasi olla ennen ilotalo.

oatman_emporium.jpg
oatman_classyass.jpg

Meillä on toiveissa palata joskus vielä tutustumaan kaupunkiin paremmin. Jos ajelet Route 66:llä niin Oatmania ei kannata missään nimessä ohittaa pysähtymättä! Ja vinkatkaahan tännekin päin mitä meillä jäi siellä näkemättä!

Jos Route 66 kiinnostaa, niin näistä vanhoista postauksista löytyy myös juttua reitin varrelta:
Route 66 ja Seligman, Arizona
Legendaarinen Peggy Suen 50’s Diner Kaliforniassa ja Route 66
Pala amerikkalaista historiaa - McDonald’s Museum, Kalifornia