Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_fi.jpg

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Majakkapäivä

Paula Gaston

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni,@paulagaston. Käyhän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit VagabondaTravellover ja Scimbaco

 

Tiesittekö, että majakoillekin on omistettu oma päivä. Suomessa sitä näytetään vietettävän vasta elokuun 20. päivä, mutta täällä Yhdysvalloissa Majakkapäivää vietetään jo elokuun 7. Majakat ovat kivoja vierailukohteita, ja koska olen asunut aina meren rannalla, olen tottunut niitä aina näkemään. Täällä Kaliforniassakin on tullut pysähdyttyä yhden jos toisenkin majakan luo erinäisillä automatkoilla.

Point Reyes National Seashore on lähellä meitä ja siellä onkin tullut käytyä useamman kerran. Sen majakka avattiin vuonna 1870 ja se palveli 105 vuotta. Nyt se on kansallispuiston yksi vetonauloista upeine maisemineen. Majakkaan pääsee sisälle mutta vasta kun tallustellut 308 porrasta alaspäin sen luo. Viereisessä rakennuksessa on myös pieni museo. Portaiden kiipeäminen on ehdottomasti sen väärti mutta kannattaa muistaa, että samaa reittiä on tultava myös takaisin ylös. Hyvällä tuurilla majakalta voi nähdä merileijonia tai valaita. 

Näillä yläpuolella olevissa majakoissa kävimme viime vuonna road tripillämme Pohjois-Kaliforniaan. Vasemmalla oleva Point Cabrillon majakka on edelleen käytössä, ja sijaitsee Point Cabrillo Light Station State Historic Parkissa Pacific Coast Highwayn varrella. Majakan sisällä oli pieni museo ja matkamuistomyymälä. Oikealla oleva Point Arenan majakka sijaistee samalla reitillä ihan Pacific Coast Highway varrella, ja on tuttu useista elokuvista. Tähänkin majakkaan pääsi sisälle jos osti erillisen lipun kierrokselle. 

Cape Disappointmentin majakka avattiin 1856 ja se sijaitsee Washingtonin osavaltiossa. Se on kauniissa ympäristössä luonnonpuistossa jossa pääsee myös patikoimaan. Tästä reissusta taitaakin olla vielä juttuja kirjoittamatta. Oikealla on Point Bonita Lighthouse joka sijaitsee San Franciscon Marin Countyssa. Se on hauska retkikohde mutta kannattaa tarkistaa sen aukioloajat, majakalle kun pääsee ainoastaan tunnelin kautta joka on muutoin suljettu. 

Toukokuussa kävimme San Diegossa ja sielläkin vierailimme majakoissa. Cabrillo National Monumentilla on tämä vasemmalla kuvassa oleva Old Point Loman majakka jossa voi vierailla ylhäällä tornissa saakka. Oikealla olevalle New Point Loma Lighthousille sen sijaan ei pääse tätä lähemmäksi, mutta se muistetaan muun muassa Top Gun -elokuvasta ja maisema on hieno.

Majakoilla tulee varmasti vierailtua jatkossakin kun ajelemme rannikkoa pitkin. Toiveissa olisi päästä ensi kesänä myös vierailemaan suomalaisille majakoille. Niistä ei olekaan tuttuja kuin ihan muutama. Ehkäpä pääsemme vaikka yöpymään jollain majakoista!

 

Erilainen blogikuukausi

Paula Gaston

Blogi on päivittynyt viime aikoina hieman harvakseltaan sillä päivät täyttyvät lähinnä odotuksesta. Odotamme vauvaa syntyväksi ihan millä hetkellä tahansa seuraavan parin viikon aikana. Olo on muuttunut jonkin verran tukalaksi ja keskittymiskyky on sen verran hukassa, ettei bloggaamisestakaan meinaa tulla mitään. Sitten on vielä suoriuduttava arjen askareista myös. 

Masu on melkoinen pallo ja on jo aika ikävä omaa kroppaa. 

Masu on melkoinen pallo ja on jo aika ikävä omaa kroppaa. 

Meidän reipas pikkuneiti aloittaa kuun lopussa koulun joten tämä kuukausi on kokonaan rauhoitettu perheelle. Täällähän kindergarden eli paikallinen eskari alkaa jo 5-vuotiaana. Vielä emme ole saaneet koulun aikataulua mutta tarvikelistan löysin koulun nettisivulta. Meidän kaupungin eskari on vain puolipäivää (sopii meikäläiselle hyvin nyt kun olen kotona eikä lapsellekaan ole liian raskasta) mutta ryhmiä on kaksi; aamupäivä ja iltapäivä. Kaupungissa on siis ihan liikaa lapsia koulupaikkoihin nähden. Tarvikelista taas on koulun toive siitä, mitä vanhemmat lahjoittaisivat luokalle yhteiskäyttöön. Listalla on kyniä, paperia, vesivärejä, liimapuikkoja, nenäliinoja, kansioita ja muuta tarpeellista. Tällainen on karu totuus Yhdysvaltojen koulujen tilasta, monet opettajat ostavat tarvikkeita omilla rahoillaan, ja edelleen koulujen varoja suunnitellaan leikattavaksi lisää. 

Tälle viikolle helpotusta on tuonut perinteinen amerikkalainen kesäleiri jolle ilmoitin neidin joku aika sitten. Monet lapsethan ovat täällä kesäleireillä koulun lomilla jos vanhempien pitää olla töissä. Meille leiri oli lähinnä vain kiva aktiviteetti vaiheessa, jossa äiti ei enää jaksa keksiä viihdykettä ja ulkoilla helteessä. Tälle puolen päivän leirille mennään vain iltapäiväksi ja siellä on ollut tekemistä vähän joka lähtöön. Leirit eivät yleensä ole mitään ihan edullisia, joten mietin usein sitä kuinka kalliiksi tulee laittaa lapset koko kesäksi leireilemään jollei vanhemmilla ole yhtään lomaa.

Pari viikkoa sitten ihanat kollegani vanhasta työpaikastani sekä ystäväni olivat järjestäneet minulle yllätyksen. Vähän ihmettelin kun mies niin innokkaasti halusi viedä minua viikonloppuna aamiaiselle, mutta minähän en tietenkään sellaisesta kieltäydy. Sillä aikaa oli kotimme kokenut aikamoisen muodon muutoksen ja iltapäivä kuluikin sitten babyshowerin merkeissä. Ei voi muuta sanoa kuin että olenpas onnekas!

Ja nyt sitten vaan odotellaan!

Miten matkalaukkumatkaajasta tuli reppureissaaja

Paula Gaston

Meidän perhe matkustaa yleensä täysin varustein, eli mukana on matkalaukut käsimatkatavarabagaaseineen. Aika usein olen päätynyt jakamaan matkalaukun pikkuneidin kanssa ja näin olemme säästyneet yhden ison laukun raahaamiselta kokonaan. Lapsen syntymän jälkeen olen todennut, että reppu on usein paras käsimatkatavaralaukku, sen kun voi nakata selkään vaikka olisi vauva etupuolella kantorepussa tai muutenkin. Viime marraskuista Japanin matkaa suunnitellessa kävi kuitenkin äkkiä selväksi, että matkalaukkujen raahaaminen sillä reissulla ei olisi kovin järkevää, joten jouduimme miettimään miten reissusta selvitään muilla keinoin.

Tämmöisillä tavaroilla reissuun normaalisti. 

Tämmöisillä tavaroilla reissuun normaalisti. 

Suunnitelmissa oli siis viettää kaksi viikkoa kierrellen Japania ympäriinsä. Matkaa tehtiin lähinnä junalla ja metroilla, ja yöpaikkakin vaihtui parin yön välein. Matkalaukkujen raahaaminen mukana olisi ollut todella turhauttavaa, varsinkin kun vahdittavana Japanin ihmisvilinässä oli mukana myös lapsi. Arvioimme myös, että tulemme kävelemään reissulla aika paljon, joten mukaan lähti lapselle vielä sateenvarjorattaat. Niinpä pienen pohdinnan jälkeen päätimme investoida rinkkoihin. 

Olin hiukan huolissani siitä miten saamme kaikki tarpeellisen mahtumaan mukaan. Onneksi useassa hotellissa Japanissa on pyykinpesumahdollisuus, samoin kuin AirBnB:ssä joissa olimme. Otimme siis mukaan vaatetta sillä ajatuksella, että voimme pestä matkalla pyykkiä, ja sitten tietysti hygieniatavarat ja muut tarpeelliset. Jopa ne lapsen pienet kumisaappaat mahtuivat lopulta mukaan vaikka niiden mukaan ottamisesta saatiin melkein perheriita aikaiseksi. Ja niille olikin kyllä käyttöä sillä öisin satoi usein vettä ja aamulla maa oli märkä. 

Mukana oli siis:

  • Kaksi rinkkaa
  • Käsilaukku jota käytin sitten laukkuna kaupungilla kierrellessä
  • Lapsen reppu jossa viihdykettä ja naposteltavaa hänelle
  • Miehen reppu jonka sai taiteltua pieneen tilaan ja kävi käsimatkatavarasta lennolla
  • Sateenvarjorattaat (Kokoontaitettavat, kevyet ja halvat. Sellaiset joiden rikkoontuminen tai hukkaan meneminen reissussa ei olisi juurikaan haitannut.)
Nämä halppisrattaat tulivat kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Pienet jalat kun väsyvät nopeasti ja kävelyä tällä matkalla tuli todella paljon. Samalla neiti sai suojaa sekä auringolta että satunnaisilta vesisateilta.

Nämä halppisrattaat tulivat kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Pienet jalat kun väsyvät nopeasti ja kävelyä tällä matkalla tuli todella paljon. Samalla neiti sai suojaa sekä auringolta että satunnaisilta vesisateilta.

 Yksi harmittava asia rinkan kanssa matkustamisessa on; matkamuistojen ostamiselle voi heittää hyvästit sillä rinkat on yleensä jo valmiiksi täynnä. Emme yleensäkään ole kovia matkamuistojen ostajia, mutta tykkäämme tuoda mukanamme etenkin paikallisia herkkuja tai lahjoja perheelle. Palatessamme viimeisiksi päiviksi Tokioon, keksin että voisimme ostaa yhden matkalaukun jonne sitten voisimme ostaa tuliaisia. Se olikin ihan hyvä idea sillä saimme sinne kaikki helposti särkyvät kotiinvietävät ja muut. 

Olin jokseenkin ihan ylpeä siitä, että pärjäsimme loistavasti näillä laukuilla. Ei minusta silti sitä reppureissaajaa tainnut tulla mutta nyt tiedän, että tällaisella kiertomatkalla pärjäämme rinkkojen kanssa ihan hyvin. Samoin jos lähdemme vaellusreiteille. Kokemus se oli tämäkin ja rinkat odottelevat tuolla tulevia matkoja!

 

Tuli uhkaa Kalifornian tunnetuinta kansallispuistoa - Yosemite National Park

Paula Gaston

Samalla kun täällä jännitetään uuden perheen jäsenen tuloa maailmaan, seuraamme myös kauhulla maastopalojen leviämistä Kaliforniassa. Tällä hetkellä osavaltiossa riehuu 15 erillistä metsäpaloa, joista suurin ja tunnetuin ihan Yosemiten kansallispuiston kupeessa. Tämä nimeltään Detwiler Fire ei ole vielä päässyt puiston sisään asti, mutta se riehuu Mariposa Countyssa ja uhkaa Yosemitessa olevaa punapuumetsää nimeltä Mariposa Grove. Mariposan asukkaat samoin kuin tunnetun hiihtoalueen, Bear Valleyn asukkaat on evakuoitu ja osa teistä on poikki. Kansallispuisto on toistaiseksi auki mutta ilmassa on savua eikä näkyvyys alueella ole enää hyvä (täältä voit kurkata puiston webbikamerat).

 

Me vierailimme muutama vuosi sitten Yosemitessa ja Mariposa Grovessa. Itse asiassa me vieläpä yövyimme ihan puiston ulkopuolella juurikin kyseisessä Mariposan kylässä. Myös tuolloin saimme muistutuksen metsäpalojen vakavuudesta, kun puistoon saapuessa ajoimme alueen läpi jolla vuonna 2013 riehui Sierra Nevadan vuoriston historian suurin maastopalo; Rim Fire. Näky oli tosi surullinen. 

Tosi surullista mutta usein nämä palot alkavat ihmisen huolimattomuudesta. Rim Fire alkoi metsästäjän laittomasta nuotiosta metsässä. 

Tosi surullista mutta usein nämä palot alkavat ihmisen huolimattomuudesta. Rim Fire alkoi metsästäjän laittomasta nuotiosta metsässä. 

Palanutta metsää oli silmin kantamattomiin. 

Palanutta metsää oli silmin kantamattomiin. 

Yosemiten kansallispuisto on ihan uskomattoman kaunis ja suosittu paikka. Sen vuosittainen vierailijamäärä ylitti ensimmäistä kertaa 5 miljoonan rajapyykin vuonna 2016. Yosemiten luonto laaksoineen ja vesiputouksineen muistuttaa minua lapsuuden kesäretkistä Norjaan. Yksi kuvatuimpia paikkoja on Tunnel View joka on puistoon tullessa ensimmäinen näkymä itse laaksosta. Toinen suosikki paikkamme on Glacier Point, jonne voi sekä vaeltaa tai ajaa autolla. Niistä ei paljoa maisemat parane!

Yosemiten tunnetuimpia kivimuodostelmia ovat El Capitan ja Half Dome, ja upein vesiputouksista lienee Yosemite Falls joka koostuu kahdesta putouksesta ja on niistä myös korkein. Kiipeilijöitä näkee puistossa ihan joka puolella. Näiden tunnetuimpien paikkojen lisäksi kannattaa lähteä vähän vähemmän tunnetuille reiteille joilla pääsee eroon väen paljoudesta. Ainakin me nautimme kun löysimme polun jolla ei ollut ketään muita kuin me. 

Tunnel View

Tunnel View

Half Dome

Half Dome

Yosemite Falls

Yosemite Falls

Vaellusreitillä pikkuneiti kantorinkassa. 

Vaellusreitillä pikkuneiti kantorinkassa. 

Lurps!

Lurps!

Yosemitessa on kolme erillistä punapuumetsää. Niistä ehdottomasti tunnetuin on Mariposa Grove sillä näistä kahteen muuhun pääsee vain vaellusreittejä pitkin. Lisäksi Mariposa Grove sijaitsee ihan etelä sisäänkäynnin vieressä, joten siinä on helppo pysähtyä joko tullessa tai lähtiessä. Metsäalue on ollut suljettuna jonkun aikaa huoltotöiden vuoksi ja sen oli määrä aueta syksyllä 2017, mutta on nyt uhattuna metsäpalon vuoksi. Vaikka jossain määrin tuli myös auttaa punapuumetsää uusiutumaan, toivotaan ettei sentään koko alue pääse tuhoutumaan.

Mariposa Groven vanhin puu on Grizzly Giant, jonka on arvioitu olevan 1900-2400 vuotta vanha. Se on myös Yosemiten suurin punapuu. Metsässä on kiva käveleskellä ja ihmetellä mitähän kaikkea nämä puut ovat elinaikanaan nähneet. Yksi suosituimmista kuvauskohteista metsässä on California Tunnel Tree jonka läpi olevasta tunnelista voi kävellä. Tunneli kaivettiin siihen vuonna 1895 mutta puu on edelleen elossa. Onneksi tällaisia kaivauksia ei enää nykypäivänä sallittaisi!

Grizzly Giant jonka alhaalla ihmiset laittavat puun mittasuhteet kohdilleen. 

Grizzly Giant jonka alhaalla ihmiset laittavat puun mittasuhteet kohdilleen. 

California Tunnel Tree

California Tunnel Tree

Ja sitten kotimatkalle tämän tunnelin kautta. 

 

 

Maailman suurin puu - Sequoia National Park ja Kings Canyon

Paula Gaston

Pari viikkoa sitten kerroin road tripistämme Etelä-Kaliforniaan. Nyt täytyy varmaan kertoa reissun lopuistakin seikkailuista. Disneylandin, Temeculan, San Diegon ja Joshua Tree Parkin jälkeen pysähdyimme siis César E. Cháves monumentilla, josta jatkoimme ylöspäin kohti Visalia nimistä pikkukaupunkia missä meillä oli hotelli varattuna. 

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin piti. Etelän suhteellisen viileiden ilmojen jälkeen sisämaahan suunnatessa lämpötilat alkoivat hipoa yli +30C. Ja sitten paukahti autosta ilmastointi rikki. Samaan syssyyn jouduimme vielä onnettomuuspaikalle, jossa koko kaksi kaistainen tie oli suljettu yli puolisen tuntia, eli seisoimme jonossa muiden autojen seassa. Huh huh! Voin kertoa, että hiukan hikoilutti. Matka jatkui lopulta kaikki ikkunat auki ja vettä hörppien, seuraavasta mahdollisesta jäätelöpaikasta unelmoiden.

Visalian hotelliin päästyämme pulahdimme uima-altaaseen ja aloimme suunnittelemaan seuraavan päivän visiittiä Sequoia National Parkiin. Tämä kansallispuisto on tunnettu sen jättiläispunapuista, sequoista, ja Sierra Nevadan vuoriston kauniista maisemista. Puisto yhtyy sen pohjoispuolella toiseen kansallispuistoon, Kings Canyoniin, joten ne on helppo käydä yhdellä kertaa. Meillä oli tällä kertaa vain päivä aikaa kierrellä molemmissa puistoissa, mutta joskus olisi kiva palata esimerkiksi telttailemaan ja tutkia puistoja tarkemminkin. 

 

SEQUOIA NATIONAL PARK
 

Sequoian kansallispuisto on perustettu vuonna 1980 suojelemaan alueen ainutlaatuista luontoa. Kansallispuistona se on myös hyvin suosittu, eli kannattaa pyrkiä sisään jo hyvissä ajoin aamulla välttyäkseen pahimmalta jonolta. Puiston sisällä on kaksi visitor centeriä ja luontomuseo, joissa voi etukäteen tutustua esimerkiksi vaellusreitteihin. Toisen visitor centerin on myös ravintola ja isohko matkamuistomyymälä, eli jos eväät unohtuivat niin täällä pääsee vielä tankkaamaan. Puiston poluilla voi törmätä maaoraviin, ilveksiin, kettuihin, kalkkarokäärmeisiin ja karhuihin. Viime kerralla "Suomi-vieraamme" näkivätkin karhun meidän ollessa täyttämässä vesipulloja, mutta tällä kerralla emme olleet yhtä onnekkaita. Sen sijaan näimme kyllä kauriita samoilemassa tien reunalla. 
 

Sequoian kansallispuiston ehdoton vetonaula on General Sherman jonka sanotaan olevan maailman suurin elossa oleva puu. Sen arvioidaan olevan noin 2500-2700 vuotta vanha. General Shermania pääsee katsastamaan alle kilometrin pituisella vaellusreitillä, mutta jos haluaa nähdä enemmän jättiläispunapuita, muitakin reittejä lähtee tämän pääreitin varrelta. Me kävelimme General Shermanin lisäksi The Gongress Trailin jonka varrella on kaatunut ontto puunrunko läpi käveltävän tunnelin kera. Paluu parkkipaikalle General Shermanilta on ylämäkeä ja se laittoi kyllä tällaisen vauvamahaa kantavan tädin puuskuttamaan. Olipa hyvä etten lähtenyt kapuamaan Moro Rockille. Mieleni teki nimittäin kovasti kavuta 350 rappusta ylös tunnetun graniittikivimuodosteleman päälle ihailemaan maisemia. Edellisellä kerralla ollessani Sequoia National Parkissa tämä reitti oli suljettu liukkauden vuoksi, ja nyt jouduin skippaamaan paikan muista syistä. No, ehkäpä kolmas kerta toden sanoo joskus kun pääsen takaisin näihin maisemiin. 

No siinähän se sitten... General Sherman. 

No siinähän se sitten... General Sherman. 

Perhekuva puun juurella pari vuotta sitten.

Perhekuva puun juurella pari vuotta sitten.

Tässä kuvassa näkyy vähän ihmisiäkin joten se pistää puun oikeisiin mittasuhteisiin. 

Tässä kuvassa näkyy vähän ihmisiäkin joten se pistää puun oikeisiin mittasuhteisiin. 

Ennen puistoon menoa kannattaa tarkistaa teiden kunto. Nämä alueet ovat nimittäin lumen peitossa usein toukokuulle saakka ja lumiketjut on oltava autossa mukana varmuuden vuoksi. Me olimme liikkeellä tosi hyvään aikaan, nimittäin toukokuun lopussa puisto ei ollut vielä ihan täynnä turisteja mutta kaikki tiet olivat jo auenneet. Olen ollut samaisessa paikassa joskus kesäkuussa, ja silloin parkkipaikoilta kuljetettiin ihmiset busseilla vaelluspolkujen luo. Nyt pääsimme ajamaan itse joka paikkaan eikä missään ollut jonoja. Ja me tietysti nautimme siitä, ettei vuoristossa tarvinut ilmastointia sillä paikka paikoin metsissä näkyi vielä lunta. 

KINGS CANYON NATIONAL PARK
 

Emme varsinaisesti oikein tienneet mitä odottaa Kings Canyonilta. Tiesin, että sieltä myös löytyy vaellusreittejä joiden varrella kasvaa punapuita. Mutta mietimme mitä muuta nähtävää siellä voisi olla. Koska pikkuneitikin nukahti takapenkille, päätimme ajella puiston päätietä pitkin eteenpäin ja katsastaa vieläkö villejä kevätkukkia löytyisi jostakin. Päätös kannatti sillä maisemat tien varrella olivat tosi upeat! 

Kings Canyon

Kings Canyon

Ja löytyihän niitä kukkiakin vielä. Mietimme, että Kings Canyon ansaitsisi ihan oman reissunsa unohtaen kokonaan ne punapuut ja keskittyen vaellusreitteihin itse kanjonissa. Yksi hieno paikka jossa pysähdyimme oli Kings joen varrella oleva geologinen kivimuodostelma, jossa mannerlaatat ovat hiertäneet toisiaan vasten tuoden esiin vanhaa kiveä eri ajoilta. Lähellä oli myös useampi pieni vesiputous. 

Pikku hiljaa jouduimme palailemaan vuorilta takaisin päin kohti seuraavaa yöpaikkaa. Kings Canyon jäi meitä hiukan hiertämään, sinne olisi kiva palata vielä ajan kanssa. Seuraavana päivänä oli aika palata kotiin joten tämä oli myös road trippimme viimeinen etappi. Kärvistelimme kuumassa autossa ikkunat auki; minä raskaana ja takapenkillä istuimessaan myös pikkuneiti. Runsaan veden ja raikkaiden smoothieiden avustuksella selvisimmekin helteiselle San Franciscon Bay Arealle viileään suihkuun. Ja suunnittelemaan seuraavia reissuja!