Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Hyvää Ystävänpäivää Amerikan malliin

Paula Gaston

Niin sitä taas ollaan helmikuun puolessa välissä. Vastahan me vietettiin hellekesää Suomessa ja kesä 2019 tuntui todella kaukauselta ajatukselta. Nyt taas tuntuu, että hitsi, kohta on taas kesä ja meidän kaikki suunnitelmat on vielä ihan levällään. Uskomatonta, että ollaan jo Ystävänpäivässä! Apua!

Tuttuun tapaan, amerikkalaiset on tietenkin osanneet kaupallistaa tämänkin rakastavaisten juhlan ihan viimeistä piirtoa myöten. Kaupat on myyneet ystävänpäivän kamaa jo heti uudesta vuodesta asti, ja hyllyt notkuvat sydämen mallisia suklaarasioita. Tänään töistä kotiin palaavat miehet voivat pysähtyä huoltoaseman pihoilla oleville kukkakojuille, ja hakea viime hetken kukkapuskat kotiin viemisiksi. Siis sellaiset, jotka eivät kiireisen ja pitkän työpäivän aikana ehdi varsinaisiin kukkakauppoihin. Tai muista.

29D81702-643F-4CD4-AE05-9F875A528631.JPG

Yhdysvalloissa Ystävänpäivä on perinteisesti ollut aina enemmän rakastavaisten päivä, kuin ystävien. Suomalaiset tapaavat ystäviään kahviloissa ja töihinkin tuodaan usein leivoksia. Täällä ei sellaista kulttuuria juurikaan ole. Sen sijaan miehet tuovat vaimoille ja tyttöystäville lahjoja ja kukkia, ja vievät heitä syömään ulos. Me olemme jo kauan sitten luopuneet ystävänpäivän illallisesta ravintolassa. Se on osoittautunut enemmänkin stressiksi kuin rentouttavaksi ja mukavaksi illaksi. Ravintolat ovat tupaten täynnä, varauksia on vaikea saada, menu tuplahintainen ja palvelu hidasta. Viime vuosina olemme hakeneet ruokaa kotiin, tai olemme käyneet syömässä Ystävänpäivää edellisenä tai sitä seuraavana viikonloppuna. Niin teemme nytkin. Ensi sunnuntaille meillä on varaus San Franciscon ikonisen Cliff House ravintolan shamppanjabrunssille.

6C9A297B-0255-477D-9AE3-0610C15153FD.JPG

Pienelle koululaiselle Ystävänpäivä tuntuu olevan iso juttu. Koulussa vaihdetaan luokkakavereiden kanssa kortteja, ja lapsia on pyydetty pukemaan päälle jotain vaaleanpunaista tai punaista. Varmaan jotakin muutakin ohjelmaa koulussa on teemaan liittyen. Vanhanaikaiset itse askarrellut Ystävänpäivä -kortit ovat niin “last season”! Nyt annetaan kortteja joihin kuuluu joku pieni juju. Esimerkiksi eri karkkimerkeillä on omia kortteja joihin on kiinnitetty minimaalisen kokoinen karkkipussi. Meille valikoitui tänä vuonna kahdenlaisia kortteja; Star wars -kortteja joiden sisällä oli pieni valotikku, ja vähän tyttömäisempi kortti joka toimii samalla kirjanmerkkinä. Itse tykkäisin silti niistä perinteisistä askarreltavista.

Minäkin kipaisin paikalliseen donitsikauppaan hakemaan kahvipullat. Mitäs sanotte näistä?

1D08C70F-E3B7-47AA-BCFE-CECD4DCF18C7.JPG

No mutta oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille! Syökää paljon suklaata ja herkkuja!

 

Utah & Arizona - Me tullaan taas!

Paula Gaston

Huhtikuussa pääsiäisen tienoilla suuntaamme jälleen kerran nokan kohti Utahia ja Arizonaa. Meidän piti olla siihen aikaan Meksikon Cancunissa mutta kohtalo päätti nyt toisin. Marraskuussa kävimme Utahissa tapaamassa lastemme sairastunutta iso-isoäitiä, joka nukkui sitten pois pari viikkoa vierailumme jälkeen. Kokoonnumme nyt pienellä perhepiirillä sirottelemaan isoäidin tuhkat vuorille ja muistelemaan häntä. Mutta koska on koulun spring break, ja meillä on kokonainen viikko aikaa, ajattelimme ajella Etelä-Utahissa hieman ja palata sitten Arizonan kautta takaisin. Reittisuunnitelma alkaa olla pääpiirteittäin kasassa, mutta mukana on myös muutama löyhä päivä jolloin suunnitelmaa voi muuttaa tarpeen tullen.

ST. GEORGE JA SNOW CANYON STATE PARK

Starttaamme kotoa San Franciscon Bay Arealta torstaina koulun jälkeen. Koulussa on yleensä lomia ennen lyhyt päivä, joten pääsemme liikenteeseen heti yhden jälkeen iltapäivällä, ja ajamme niin kauas kuin vaan jaksamme. Seuraavana päivänä ylitämme Kalifornian rajan ja ajamme Nevadan halki Las Vegasiin, ja siitä hetkeksi Arizonan puolelle ja Utahiin. Perjantai-iltana on tarkoitus olla St. Georgissa, jossa viimeksi yövyimme mormooni -historiaa huokuvassa Seven Wives Innissä.

Suunnitelman mukaan St. Georgen lähellä olevasta Snow Canyonista tulee iso-isoäidin viimeinen lepopaikka. Itse en ollut tästä puistosta koskaan kuullutkaan, mutta kuvien perusteella näyttää hyvin kauniille paikalle. Muistuttaa itse asiassa hyvin paljon Zionin kansallispuistoa joka onkin aika lähellä. Sanotaan, että jos tämä puisto olisi jossakin toisessa osavaltiossa, se olisi varmasti kansallispuisto. Tällä viitataan siis siihen, että se on niin upea, mutta Utahissa on jo niin monta kansallispuistoa ettei Snow Canyon mahdu sille listalle. Viikonloppua vietetään sitten todennäköisesti perhepiirissä, ja sunnuntaina suurin osa sukulaisista ajelee jo koteihinsa. Saattaa olla, että sinä päivänä tai maanantaina pistäydymme Zionissa vähän patikoimassa. Sinne olemme aina halunneet palata takaisin.

Zionin kansallispuisto on upea! Luonto on vaan niin ihmeellinen ja patikkapolut siellä mielettömiä.

Zionin kansallispuisto on upea! Luonto on vaan niin ihmeellinen ja patikkapolut siellä mielettömiä.

ANTELOPE CANYON, HORSE SHOE BEND JA RAINBOW BRIDGE

St. Georgista suuntaamme kohti Kanabin kaupunkia, koukaten ehkä tosiaan Zionin kansallispuistosta. Matkalla pysähdymme myös Pipe Springs National Monumentille, joka on Amerikan alkuperäisasukkaiden ja mormooni pioneerien vanhaa asutusaluetta. Kanabissa tarkoitus on pyörähtää ainakin Little Hollywoodin museossa joka on kuin pieni villinlännen kylä. Siellä on kuvattu lukuisia vanhoja elokuvia ja televisiosarjoja, joten on hauska käydä vähän fiilistelemässä vanhoilla kuvauspaikoilla. Kanabissa olisi vaikka kuinka paljon upeita patikkareittejä mutta jotkut niistä ovat sen verran haastavia, että lasten kanssa emme niihin lähde. Valitettavasti meidän oli myös haudattava pitkä aikainen haaveeni visiitistä Wave:n maisemiin. Paikkavaraukset tälle ajalle olivat jo menneet, ja vaikka voisimme toki osallistua arvontaan, Wave ei ole turvallinen pienten lasten kanssa. Mutta jonakin päivänä toivottavasti pääsen myös sinne. Wave on nimittäin todella upea! Kanabista kenties löytyy meille myös jonkunlainen yöpaikka, ja pysähdymme sinne hetkeksi.

Sitten jatkamme matkaa kohti Pagen kaupunkia. Matkalla ehkä pysähdymme katsomaan Toadstool Hoodoos, jotka ovat eroosion muodostamia kivipatsaita. Sen jälkeen majoitumme Pageen, ja torstaille meille on varattuna retki Antelope Canyonille. Antelope Canyon on veden virtauksen muodostama kanjoni tai tunneli vuoristossa, ja se on ollut bucket listallani jo pitkään. Koska kanjonista on tullut niin suosittu paikka, ja se sijaitsee Navajo intiaanien mailla, on sinne mentävä järjestelyllä retkellä. Yksi syy on myös turvallisuus. Vesisateiden sattuessa lähialueilla, vesi saattaa vyöryä kanjoniin suurella voimalla, ja historiassa on sattunut useita kuoleman tapauksia. Nyt vaan toivotaan sateetonta huhtikuuta Utahiin!

Tämä kuva on Arches National Parkista jonne emme tällä kertaa mene. Mutta näitä kivimuodostelmia ja hoodooita Utahissa riittää.

Tämä kuva on Arches National Parkista jonne emme tällä kertaa mene. Mutta näitä kivimuodostelmia ja hoodooita Utahissa riittää.

Sitten onkin aika käydä kurkkaamassa Horseshoe Bend josta aina näkee kuvia joka puolella. Se on huikea näköalapaikka alas Coloradojoelle, jossa se tekee hevosenkengän mallisen mutkan. Tarkoituksena on myös käydä ihailemassa Lake Powelia, ja haaveilen salaa retkestä myös Rainbow Bridgelle, joka on maailman suurin kivikaari joka on syntynyt tuulen ja eroosion voimasta. Myös tämä paikka on intiaanien mailla, joten sinne ei voi vain vaellella itsekseen. Rainbow Bridgelle pääsee lähes koko päivänä kestävällä veneretkellä, joten harkitsemme vielä, onko meillä aikaa siellä käymiseen.

GRAND CANYONILTA LÄÄKÄRIN PAKEILLE JA SITTEN KOTIIN

Koska emme ole koskaan käyneet Grand Canyonin eteläreunalla, haluamme käydä siellä nyt kun olemme näin lähellä. Pohjoisreunalla kävimme vuonna 2014. Sitten alkaa pitkääkin pidempi kotimatka, sillä ajamme ensin Etelä-Kaliforniaan mieheni perheen luokse. Tämä mutka siksi, että pienimmäisellämme on todettu kireä huulijänne joka operoidaan sitten maanantai aamuna. Leikkaustyylejä on monia, mutta koska laserilla leikatessa ei tarvitse nukutusta, se kuulosti meistä parhaalle vaihtoehdolle. Taaperoa laserilla leikkaavat lääkärit vain ovat yllättäen tässä osavaltiossa vähissä, ja siksi joudumme näin kauas. Moni leikkaa laserilla kyllä mutta ainoastaan alle 12 -kuukautisia vauvoja. Leikkauksen jälkeen meillä on pitkä ajomatka kotiin, joten toivotaan, ettei lapsen suu ole kauhean kipeä.

Näin savuista oli Grand Canyonilla kun siellä viimeksi oltiin, kiitos metsäpalojen! Joten on kiva päästä takaisin ja toivottavasti auringon kera.

Näin savuista oli Grand Canyonilla kun siellä viimeksi oltiin, kiitos metsäpalojen! Joten on kiva päästä takaisin ja toivottavasti auringon kera.

Koska ajomatka Rancho Cucamongalle kulkee osittain kuuluisaa Route 66:ä pitkin, on sielläkin varmasti jotein nähtävää. Ainakin jokunen vanhanajan diner ja vanhoja kyliä. Yksi mielenkiintoinen pysähdyspaikka välillä on Bottle Farm, jossa on yli 300 lasipullosta tehtyä puuta. Kaikenlaisia kummallisuuksia sitä tuolla erämaassa onkin!

Siinähän sitä näkemistä jo olikin koko viikon edestä. Itseäkin ihan hengästyttää! Suunnitelma on siis näiltä osin tällainen mutta muita varauksia emme ole vielä tehneet kuin Antelope Canyonin retken ja hotellin St Georgessa. Ja moni varmaan muistaakin, että meidän perheen suunnitelmat harvemmin menevät ihan puhtaasti niin kuin paperille on kirjoitettu. Eli saas nähdä minne päädytään!

Oletko käynyt näissä paikoissa? Millaista oli ja onko mitään vinkkejä?

 

Kotikaupunkini helmet - 10 parasta paikkaa Kokkolassa (+ BLOGIHAASTE!)

Paula Gaston

Olen jo pidemmän aikaa ajatellut kirjoitella kotikaupungistani Suomessa, Kokkolasta. Kokkola on pieni merenrantakaupunki, jossa elellään rauhallista elämää nauttien luonnosta. Itse olen syntynyt Kokkolassa ja elänyt siellä suuren osan elämästäni. Olen kuitenkin huomannut, että moni suomalaisista ystävistäni ei tiedä paljoa Kokkolasta, eikä ole siellä koskaan käynyt. Niinpä ajattelin nyt esitellä kotikaupunkiani siltä kantilta, mitä siellä kannattaa vierailun aikana nähdä. Postauksen lopussa on myös haaste muille bloggaajille kertoa omista kotikaupungeistaan.

TANKAR

Tankar on ehdottomasti Kokkolan nähtävyyksistä se ykkönen, ainakin omasta mielestäni. Tankarin majakkasaari on suosittu vierailukohde kesäisin, ja joskus talvisin sinne pääsee ajaen jäätietä pitkin. Saaren tunnus on sen puna-valkoinen majakka, mutta siellä on myös muutakin nähtävää, kuten museotiloja ja kappeli. Kesäaikana Tankarissa toimii kahvila josta saa herkullista lohikeittoa. Tankariin tullaan joko omalla veneellä tai kaupungin matkustaja-aluksella m/s Jennyllä.

paula_tankarissa.jpg

VANHAKAUPUNKI NERISTAN

Kokkolan vanhakaupunki on nimeltään Neristan, ja se on yksi Suomen laajimmista ja parhaiten säilyneistä puukaupungeista. Sen nimi tulee historiasta jolloin kaupunkilaiset tapasivat jakaa kaupungin alakaupunkiin ja yläkaupunkiin, Neristaniin ja Oppistaniin. Neristanin asukkaita olivat lähinnä käsityöläiset ja merimiehet. Monien talojen ikkunoita koristivat siellä laivakoirat ja niissä on edelleenkin niin sanotut juorupeilit. Mitä ne ovat, siitä voit lukea lisää täältä. Neristanin vanhimmat talot ovat 1600-luvulta.

635F9CBC-3961-4E40-8E01-9DB965168A71.JPG

VATTAJAN RANNAT JA OHTAKARI

Nuoruuteeni kuului vahvasti vierailut Kalajoen Hiekkasärkille mutta Vattaja tuli minulle tutuksi vasta myöhemmällä iällä. Luonnonvaraista hiekkarantaa on siellä silmänkantamattomiin, eikä luontoa ole pilattu hotelleilla tai kaupustelijoilla. Vattajan rannan sanotaan olevan ainutlaatuinen ei vain Suomessa, vaan myös koko Euroopassa. Osa rannasta on ajoittain puolustusvoimien harjoituskäytössä, mikä rajoittaa sinne rakentamista. Rannan tuntumassa on Ohtakarin saari ja kalastajakylä. Sieltä haemme yleensä kioskilta jäätelöt, sillä saareen pääsee kävelemällä. Muuten rantapäivälle kannattaa varata mukaan omat eväät.

A4284D6E-D953-4795-802B-F3B456BB72EB.JPG

KAARLELAN KIRKKO

Kaarlelan kirkko on kotikirkkoni, ja se on yksi Suomen keskiaikaisista kivikirkoista. Kirkon tarkkaa rakentamisvuotta ei tiedetä, mutta sen vanhimmat osat ovat 1460-luvulta. Kirkon rakennustyötä johti pitäjän kirkkoherra Anders Chydenius. Kirkko on perinteinen ristikirkko, ja sen lattian alle on haudattu aatelinen Simon Daniel Baron. Kun kirkon viereistä mäkeä ajaa ylös, näkee sen seinässä lovin. Se on tullut kansalaissodassa vuonna 1918 kun venäläiset ampuivat kirkkoa kranaatilla. Kirkkoa vartio yksi maan vanhimmista vaivaisukoista.

kaarlelan_kirkko.jpg

HARRBÅDAN KUMMITTELEVA MAJAKKA

Harrbådan vanhalle majakalle pääsee joko retkeilemällä luontopolkua pitkin tai ajamalla autolla. Muistan lapsuudestani monta kummitustarinaa tästä paikasta, joista kerroinkin teille viime kesänä. Luontopolku lähtee Nuorisokeskus Villa Elban parkkipaikalta, ja matkalla voi keräillä vaikka taskut täyteen mustikoita tai puolukoita. Luontopolku on erityisesti lapsiperheiden suosiossa, mutta siellä voi nähdä myös Krimin sodan aikaiset vallit. Harrbådan suomenkielinen nimi on Harriniemi.

harrboda_uusi.jpg

TOIVOSEN ELÄINPUISTO JA TALONPOJAN MUSEO

Toivosen eläinpuisto ja talonpojan museo on kaikkien lasten lempipaikka. Yleensä käymme siellä useamman kerran kesässä. Puisto sijaitsee 8-tien varressa Kälviällä, joten sinne on helppo löytää. Se on kuin iso vanhanajan kylä jossa lapset pääsevät silittelemään erilaisia kotieläimiä, ja leikkimään. Pari vuotta sitten siellä pidettiin myös Lasten asuntomessut. Me kiertelemme yleensä vähän museorakennuksissa ja katselemme eläimiä. Sitten leikimme eri leikkialueilla kuten leikkikaupassa, leikkimökeissä ja keinuissa. Onpa lapset päässeet jopa kokeilemaan oikealla traktorilla ajoakin. Sitten on aika juoda pulla kahvit Savupirtti-Kaffilassa.

toivosen_elainpuisto.jpg

K.H. RENLUNDIN MUSEON - PEDAGOGIO

K.H. Renlundin museossa ja sen eri rakennuksissa kerrotaan Kokkolan historiasta. Yksi museon rakennuksista on Pedagogio; Suomen vanhin ei-kirkollinen puurakennus joka sijaitsee kaupunkimiljöössä . Se on rakennettu vuonna 1969 koulutaloksi. Sen toinen pääty oli pappien käytössä, ja toisessa päässä oli koulusali sekä opettajan kamari. Pedagogiossa on nykyään esillä kouluhistoriasta kertova näyttely.

pedagogio.jpg

VOHVELIKAHVILA & TAIDELEIPOMO

Samalla kun pistäytyy K.H. Renlundin museossa katsomassa eri näyttelyitä, voi istuskella museopihassa ja nauttia kahvia. Vohvelikahvila on meidän kesäinen vakiopaikka, jossa käymme aina syömässä vohvelit ystävien kanssa. Vohvelikahvilassa myydään myös paikallisten taiteilijoiden käsityönä tehtyjä koruja ja koriste-esineitä.

7CAB8702-0E47-4109-9237-12CCED3513C7.JPG

BARKASSI

Barkassi on englantilainen maihinnousuvene joka saatiin sotasaaliiksi Krimin sodassa, niin sanotussa Halkokarin kahakassa, vuonna 1854. Englannin laivasto ankkuroi tuolloin kaksi höyryfregattia Kokkolaan Trullevin edustalle, ja laski veteen yhdeksän laivavenettä eli barkassia. Kokkolalaiset olivat kuitenkin valmiina englantilaisten tuloon, ja valtasivat yhden barkasseista. Laiva on esillä Suntin varressa Englannin puistossa omassa pienessä vajassaan. Legendan mukaan se ainoa maailmassa oleva englantilaisilta vallattu vene, ja he ovat usein yrittäneet ostaa venettä takaisin. Kokkolalaiset eivät siitä kuitenkaan luovu mistään hinnasta.

enkku_vene.jpg

ROCK’N ROLL DINER

Jos nälkä yllättää, niin tämä ravintola vakuutti meidät viime vuonna niin, että kirjoitin siitä ihan oman postauksensa. Vaikka Rock’n Roll Diner tarjoileekin tyypillistä amerikkalaista ruokaa, kuten hampurilaisia, hot dogeja ja ihania pannukakkuja, ruoka poikkeaa muiden paikkojen ruoasta sillä se on alusta loppuun asti itsetehtyä. Ainakin aina silloin kuin se on mahdollista. Listalta löytyi vaihtoehtoja koko perheelle, ja henkilökunta oli töissä isolla sydämellä.

rokki_diner.jpg

Ensi kesänä kiertelemme taas Suomessa, ja lukisin mielelläni lisää eri kaupungeista, ja niiden nähtävyyksistä. Siksi haluankin tällä postauksella haastaa mukaan bloggaajia kertomaan oman kotikaupunkinsa helmistä. Ja kaikkien kotikaupungithan ei tietenkään sijaitse Suomessa. Se ei haittaa, mielelläni luen muistakin kaupungeista!

OHJEET BLOGIHAASTEESEEN! Kerro omat vinkkisi blogipostauksen muodossa kotikaupungissasi vieraileville. Missä kannattaisi käydä, mitä kannattaisi nähdä tai missä syödä? Omat suosikkisihan voivat olla vaikka paikkoja joista muut eivät vielä tiedäkään! Liitä postauksen loppuun nämä ohjeet ja linkitä lähteeksi tämä Viinilaakson viemää -blogin juttu. Olisi myös kiva saada linkkejä muiden postauksiin kommenttikentässä, niin että minä, ja lukijat löydämme ne helposti.

 

Super Bowl Sunday - ja päivä jolloin koko USA sairastui

Paula Gaston

Viime sunnuntaina täällä Yhdysvalloissa vietettiin Super Bowl Sundayta. Silloin käytännössä koko maa pysähtyy seuraamaan amerikkalaisen jalkapallon loppuottelua, ja juhlimaan. Ehkä sitä voisi verrata jollakin tavalla jääkiekon maailmanmestaruuskisoihin kun Suomi pelaa mitaleista. Ainoana erona se, että Super Bowl Sunday tulee takuu varmasti joka vuosi. Mekin olemme järjestäneet Super Bowl partyja kotonamme, mutta viime vuosina olemme olleet ystävien kotona juhlimassa. Jos siis satut USA:han joskus Super Bowlin aikaan, älä missaa tätä mahdollisuutta kunnon jameihin!

7F60B160-A78F-4B26-A24E-ED6D979FCE31.JPG

Vaikka peliä voi toki kerääntyä katselemaan eri pubeihin, parhaat bileet pidetään aina ihmisten kotona. Sunnuntai-aamuna kauppojen hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Super Bowl partyissa tarjoillaan yleensä sipsejä, salsaa, guacamolea, tacoja tai chicken wingsejä, ja kaikenlaista muuta pientä syötävää. Monet grillaavat hampurilaisia ja hod dogeja. Meidän perheen vakio on aina ollut itse tehty 7 layer dip tortillasipsien kera. Nam nam! Sitten tietenkin se juomapuoli… juomista johtuen yleisesti sanotaan, että maanantai on koko Amerikan sairaslomapäivä. Tänä vuonna ennakoitiin, että 17,2 miljoonaa ihmistä ei tule maanantaina töihin, ja siitä syystä maanantaita kutsutaankin nimellä “Super Sick Monday”.

7 layer dip; refried beans, guacamole, salsa, kermaviili, juustoraaste, oliivit, kevätsipuli

7 layer dip; refried beans, guacamole, salsa, kermaviili, juustoraaste, oliivit, kevätsipuli

Super Bowl Sunday sattuu yleensä samalle tai edelliselle viikolle Runebergin päivästä. Useana vuonna meillä on ollut jälkkärinä myös ihania Runebergin torttuja.

Super Bowl Sunday sattuu yleensä samalle tai edelliselle viikolle Runebergin päivästä. Useana vuonna meillä on ollut jälkkärinä myös ihania Runebergin torttuja.

Näin yleisesti ottaen meikäläinen ei kyllä ymmärrä amerikkalaisesta jalkapallosta juuri mitään. Perheen naiset usein kerääntyvätkin katsomaan pelistä vain mainokset ja väliaika shown. Super Bowlin mainokset lienevät maailman kuuluisimmat, sillä niistä kohistaan ennen ja jälkeen pelin. Tänä vuonna 30 sekunnin mainos Super Bowliin maksoi 5.25 miljoonaa dollaria. Ja hauskojahan ne mainokset usein ovatkin, sillä niitä on varmasti ollut tekemässä maailman mainosalan kerma. Väliaika show sen sijaan ei tänä vuonna meitä oikein sytyttänyt, vaikka esiintyjänä oli yksi lempparini, nimittäin Maroon 5.

Pari vuotta sitten Super Bowl pelattiin 15 minuutin päästä kotoamme, kotijoukkueemme 49rs:n stadionilla Santa Clarassa. Saimme nähdä ripauksen juhlahumusta kun näimme kaikki alueelle saapuvat ihmiset ja stadionin yli lentävät taitolentokoneet. Valitettavasti silloinkin jouduimme linnoittautumaan oman telkkarin eteen, sillä liput Super Bowliin halvimmillaan maksavat yli $2000, ja niitä on vaikea edes saada.

IMG_8648.JPG

Tällaisia tunnelmia tällä kertaa. Toivottavasti teillä oli yhtä juhlava viikonloppu kuin täällä meillä. Halipazuippa!

 

4 käymisen arvoista museota Turussa

Paula Gaston

*Yhteistyössä Visit Turku.
Kaikki alla olevat mielipiteet ovat omiani.

Turku on monelle ei-turkulaiselle tuttu upeasta linnastaan, Aurajoen rannasta sekä satamasta joka pursuaa ruostinlaivalle menijöitä. Itsellännikin meni vuosia niin, että en juurikaan tuntenut Turusta kuin nuo yllä mainitut paikat, sekä pari ravintolaa ja hotellia. Onneksi tilanne on sen verran korjaantunut, että olen oivaltanut miten monipuolinen kaupunki Turku onkaan. Koska Turulla on värikäs historia, löytyy sieltä myös tukku mielenkiintoisia museoita. Tässä niistä meidän lempparit:

ABOA VETUS & ARS NOVA

Aboa Vetus & Ars Nova ovat kaksi erillistä näyttelyä jotka toimivat saman katon alla. Museon nimi tarkoittaa suomeksi “Vanhaa Turkua ja uutta taidetta”, ja se onkin käytännössä historian ja nykytaiteen museo.

Aboa Vetus on yksi mielenkiintoisimmista näyttelyistä, ellei mielenkiintoisin, joissa olemme koskaan käyneet Suomessa. Se esittelee keskiaikaista Turkua joka löytyi maan alta museon kunnostustöiden yhteydessä. Näyttely sisältää kuuden keskiaikaisen talon rauniot joista vanhimmat ovat 1300-luvulta. Näyttelyssä kuljetaan siis arkeologisten kaivausten keskellä maan alla, ja samalla opitaan Turun historiasta. Erityisen ilahtuneita olimme siitä, miten interaktiiviseksi ja lapsiystävälliseksi näyttely oli tehty.

Ars Novassa on esillä Matti Koivurinnan säätiön taidekokoelma. Sen lisäksi museossa on useampia vaihtuvia näyttelyitä. Esillä on varsin nimekkäitä taiteilijoita, joten kannattaa pitää silmät auki kun kulkee museon huoneissa.

aboa_vetus.jpg
aboa_vetus_kirkko.jpg


TURUN LINNA

Turun linna on oikeasti ihan mahtava! Sen pitäisi mielestäni olla yksi Suomen ykköskohteista kun maata esitellään matkailijoille. En ennen oikeasti edes ymmärtänyt kuinka suuria nähtävyyksiä kaikki keskiaikaiset linnat ovat ihmisille, jotka eivät ole Euroopasta.

Tämä yli 700 vuotta vanha rakennus on ihan todellisen entisajan elämän museo, jossa on esillä sekä vanhoja huonekaluja että vaatteita. Lisäksi esillä on pysyvien näyttelyiden lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Lapsetkin on huomioitu erinomaisesti useammassa kohtaa linnaa. Ennen vierailua kannattaa kurkata päivän aikataulu, sillä linnassa on usein erilaisia tapahtumia tai halutessaan voi osallistua vaikka opastetulle kierrokselle. Turun linnassa on myös kiva pieni kahvila, ja Turun linnan kirkko on suosittu vihkipaikka.

Ainoa huono puoli Turun linnassa on se, että se on niin iso. Useamman kerran siellä käyneenä vieläkin tuntuu, että ihan kaikkea ei tullut kunnolla nähtyä, kun lopussa on jo väsy painanut jalkoja.

turun_linna_banner.jpg
turun_linna_aula.jpg


KAKOLANMÄEN MUSEO

Varsin mielenkiintoinen mutta todella pieni museo, joka kertoo Kakolan vankien elämästä. Kerroinkin tästä vierailustamme jo aiemmin tarkemmin. Museo oli hiukan vaikea löytää sillä Kakolanmäki on nykyään yksi suuri työmaa-alue, mutta vierailu oli sen väärti. Näyttely on koottu vanhaan vankilanjohtajan hevostalliin, ja esillä on paljon valokuvia ja esineistöä vankilasta. Itse varsinaisessa vankilanjohtajan talossa oli pieni kahvila johon ihastuimme tyystin. Aukioloajat kannattaa tarkistaa ennen museoon lähtöä, sillä toistaiseksi se on avoinna vain kesäisin.

kakolan_museo_ulko.jpg
kakolan_huonekalut.jpg

TUOMIOKIRKKOMUSEO

Turun tuomiokirkko seisoo ylpeänä keskeisellä paikalla ihan Aurajoen varressa. Sitä ei kannata noin vain ohittaa, sillä vaikka kirkko itsessäänkin on jo upea, sen sisällä on myös museo. Tämä kivikirkko on keski-ajalta, ja se on yksi Suomen merkittävimpiä rakennuksia. Ja se onkin kyllä sisältä todella vaikuttava. Sinne on myös haudattu lukuisia ihmisiä ja sieltä on löytynyt reliikkejä. Turun tuomiokirkon rakennusvaiheista ja historiasta koottu näyttely löytyy kirkon lehteriltä.

turun_tuomiokirkko.jpg
turun_kirkko.jpg

Oletko käynyt Turun museoissa? Mikä niistä on mielestäsi mielenkiintoisin?