Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_fi.jpg

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Tunnetko vaivaisukot?

Paula Gaston

Nyt kun pääsin viime viikolla kirkko-juttujen makuun, niin en malttanut olla kirjoittamatta myös vaivaisukoista. Tiedättehän ne puiset ukkelit jotka päivystävät kirkkojen ovilla ja anovasti pyytävät katseellaan kaikkia pudottamaan sisäänsä muutaman roposen. Kun olin lapsi, kävimme usein Sievissä viemässä kukkia tai kynttilöitä hautausmaalle. Halusin aina sinne mennessä käydä moikkaamassa Sievin kirkon vaivaisukkoa, sillä tämän ukon toinen käsi liikkui ja sitä pystyi kättelemään. Lapsesta se oli tietenkin todella hauskaa ja erikoista. Saimme usein pudottaa vaivaisukon sen sisään rahaa. Vaikka itse olen kotoisin Pohjanmaalta, en ollenkaan tiennyt, ettei näitä ukkoja ole kaikkialla, vaan ne ovat nimenomaan Pohjanmaalainen erikoisuus.

Nyt kun kesän aikana kävimme useammassa kirkossa vierailulla, kiinnitin huomiota, ettei niistä yhdessäkään ollut vaivaisukkoa ovella, sillä olimme Etelä-Suomessa. Syy vaivaisukkojen keksittymään juuri Pohjanmaalla löytyy historiasta. Pohjanmaalla on aina ollut paljon laivojen ja veneiden rakentajia, jotka ovat taitavia puunveistäjiä. Ennen myös laivojen keuloihin tavattiin tehdä jonkunlaisia hahmoja. Vaivaisukkojen historia kokonaisuudessaan lienee alkanut uhritukeista, joita oli käytössä vuodesta 1343 alkaen. Suomi oli tuolloin vielä osa Ruotsia. 1500-luvulla uhritukit kiellettiin, mutta Kuningatar Kristiinan käskystä uhritukit otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1649. Niitä asetettiin julkisiin tiloihin ja jopa teiden varsille. Nykyään Ruotsissa on jäljellä enää vain yhdeksän vaivaisukkoa, kun taas Suomessa niitä on jäljellä noin 140. Niistä käytössä on edelleen noin 108 ukkoa. Yksi vaivaisakkakin Suomessa on, Soinin kirkossa. Vaivaisakkoja on aikojen saatossa ollut tiettävästi kaksi, mutta vain toinen on niistä on enää jäljellä. Vaivaisukot ovat aikojen saatossa kärsineet sekä säävaurioista että ilkivallasta. Monet niistä on myös yritetty ryöstää. Ukkojen tuotto menee kirkon diakoniatyöhön.

 Hauhon kirkon vaivaisukko on Suomen vanhin.

Hauhon kirkon vaivaisukko on Suomen vanhin.

Suomen vanhin vaivaisukko löytyy Hauholta (kuvassa yllä). Se on tiettävästi tehty 1690-luvulla, ja se edustaa luultavimmin keskieurooppalaista veistotaidetta, ei suinkaan suomalaista. Tämä ukko on Raamatun tarinan Bartimeus joka sokeana pyysi almuja tien reunalla. Jeesus antoi Bartimeukselle näkökyvyn takaisin. Isovihan aikaan venäläiset kasakat yrittivät päästä sisään Hauhon kirkkoon, mutta epäonnistuttuaan siinä, ryöstivätkin ovella seisseen puisen ukon. Siitä muistona Bartimeuksella on päässä syvä haava joka tuli kasakan iskiessä sitä miekalla.

vaivaisukko3.jpg

Oman kotikirkkoni; Kokkolassa sijaitsevan Kaarlelan kirkon vanhempi vaivaisukko (kuvassa yllä) on yksi Suomen vanhimpia ukkoja. Veistos on peräisin vuodelta 1784 ja sen on tehnyt talonpoika Nils Tranuback Håpsalasta eli Kruunupyystä. Ukon rinnalla on ollut aikoinaan kyltti joka kannustaa anteliaisuuteen, mutta se on ajan saatossa haalistunut pois. Vuonna 1846 Kaarlelan vaivaisukkoon murtauduttiin ja sitä turmeltiin pahasti, jonka seurauksena veistos siirrettiin kirkon eteiseen suojaan ja ulos tilattiin uusi ukko. Tuo uudempi ukko on piirtynyt hyvin mieleeni, sillä kuljimme kirkon ohi lähes päivittäin.

vaivaisukko2.jpg
vaivaisukko4.jpg

Me pääsimme näkemään suuren määrän vaivaisukkoja Kerimäen kirkossa olleessa näyttelyssä vuonna 2013. Muutoin olemme bongailleet niitä lomamatkoilla käydyissä kirkoissa. Monella vaivaisukolla on varsin kiehtova historia ja ne ovat nähneet elämässään kaikenlaista. Jos kirkolla käydessä näkee vaivaisukon, kannattaa kysyä tai vaikka lukea netistä sen historia. Yllättävän moni niistä on tullut ryöstetyksi tai kiertänyt maailmaa eri näyttelyissä. Ukoista on myös jossain vaiheessa yritetty saada UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Itseäni niiden tarinat kiehtovat kovasti, eivätkä enää tunnu pelkästään vain sellaisilta puu-ukkeleilta kuten lapsena.

Oletko bongaillut vaivaisukkoja jossain?

Amerikan vähiten vierailtu kansallispuisto - surullinen Port Chicago

Paula Gaston

Viime toukokuussa pääsimme vierailemaan varsin erikoisessa paikassa. Port Chicago Naval Magazine National Memorial San Franciscon lähellä on sekä muistopaikka Port Chicagon onnettomuuden kunniaksi, että edelleen toiminnassa oleva sotilastukikohta. Sisään ei pääse ihan kuka tahansa eikä milloin tahansa, ja mukana kierroksella on aina opas. Meille kerrottiin, että Port Chicago on kaikista kansallispuistojen yksiköistä vähiten vierailtu. Pääsimme kunnioittamaan paikallista Memorial -päivää, eli kaatuneiden muistopäivää, ja auttamaan lipunlaskussa puoleen tankoon muistopaikalla. Aika mielenkiintoinen päivä!

 

PORT CHICAGON RÄJÄHDYS

Port Chicagon kaupungissa lastattiin Toisen maailman sodan aikaan ammuksia laivoihin. Heinäkuun 17. vuonna 1944 koko San Franciscon alueen asukkaat heräsivät voimakkaaseen räjähdykseen kun kaksi lastauksessa olevaa alusta räjähti vieden mukanaan 320 merijalkaväen miestä. Sen lisäksi 390 miestä loukkaantui. Port Chicagon räjähdys oli sota-ajan pahin onnettomuus kotirintamalla, ja nosti esiin sekä turvallisuus- että tasa-arvokysymykset. Ammuksia lastaamaan laitettiin käytännössä vain afroamerikkalaisia sotamiehiä, eivätkä he saaneet siihen kunnollista koulutusta.

Onnettomuuden jälkeen monet miehistöstä kieltäytyivät palaamasta töihin vedoten siihen, ettei työ ollut turvallista. 50 kieltäytyjää tuomittiin kieltäytymisen vuoksi vankeuteen. Koko onnettomuus ja niiden jälkeinen oikeudenkäynti kertoo Port Chicagon miesten epäoikeudenmukaisesta ja rasistisesta kohtelusta, ja on häpeäpilkku koko Amerikan sotilashistoriassa. Tapahtumia on yritetty lakaista kaikessa hiljaisuudessa maton alle ja unohtaa, eikä vankilatuomioita ole vieläkään monista yrityksistä huolimatta saatu oikaistua ja kumottua.

PORT CHICAGON MUISTOMERKKI

Port Chicagoon rakennettiin muistomerkki vuonna 1994. Se liitettiin kansallispuistoihin vuonna 2002 toiveena saada paikalle lisää rahoitusta ja julkisuutta. Näin tiedot paikasta ehkä liitettäisiin myös koulujen opetusmateriaaleihin, ja ihmiset oppisivat tietämään Port Chicagon historiasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Port Chicagon räjähdys on jäänyt monella tavalla unholaan.

Nykyään muistomerkille pääsee vierailulle National Park Systemin järjestämillä opastetuilla kierroksilla, joita tehdään torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin. Mutta koska alue on edelleen toimiva sotilastukikohta, kierroksille pääsevät vain Amerikan kansalaiset läpäistyään turvatarkastuksen. “Background checkiä” varten varausvaiheessa annetaan jokaisen vierailijan henkilötiedot. Jos muistan oikein, kun jokunen vuosi sitten katselin näitä kierroksia, niin silloin vierailijoilta “vain” vaadittiin green cardia, mutta nyt se on muuttunut kansalaisuudeksi. Varsinaista syytä tähän en tiedä, mutta joko viime vuosien erilaiset terrori-iskut tai nykyhallinnon tiukentunut linja on vaikuttanut myös tähän asiaan.

port_chicago_merkki.jpg

Kierroksemme alkoi visitor centeristä joka sijaitsee Martinezin kaupungissa. Aluksi katsoimme videon elämästä Port Chicagossa ja itse räjähdyksestä, ja saimme ohjeita mitä tukikohdassa saa ja ei saa tehdä. Alueella on esimerkiksi paikkoja joita ei saa valokuvata lainkaan. Meitä oli myös varoitettu siitä, että varaamamme kierros saattaa peruuntua milloin tahansa mikäli armeija alkaa lastaamaan jälleen ammuksia. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt vaan pääsimme vierailulle sovittuna ajankohtana. Alkujorinoiden jälkeen jälkeen ranger ajoi meidät bussilla tukikohdan alueelle, jossa nousimme kirjautumaan sisään ja näyttämään henkkarit henkilökunnalle. Tästä tuli vähän mieleen rajatarkastus, olisikohan luukulta kenties saanut jonkunlaisen leiman passiin jos sellainen olisi ollut mukana… ha ha.

Ajoimme bussilla muistomerkille jossa opas kertoi meillä todella kattavasti Port Chicagon tapahtumista. Koska oli Memorial Day, laskimme paikalla olevan lipun puoleen tankoon yhdessä rangerin kanssa. Oppaamme oli hirmu hyvä tarinankertoja, ja olimme juuri eläneet mielessämme suuronnettomuuden hetkiä, joten lipunlaskuun osallistuminen tuntui meistä erityiselle kunnialle. Sitten kävimme vielä katsomassa junanlastauspaikkaa joka oli ihan muistomerkin vieressä. Alueelta lähtiessä pysähdyimme hetkeksi kohdassa jossa Port Chicagon kaupungin keskusta oli ennen ollut. Nyt tilalla oli enää vain keltaiseksi kuivunutta heinämaata. Kuvittelimme mielessämme ihmiset kävelemään kohti kauppaa, lapset leikkimään kaduille ja miehet palaamaan koteihinsa töistä. Paikalla jossa seisoimme oli ennen ollut elokuvateatteri. Vuonna 1968 nämä kaikki kaupungin vanhat rakennukset tuhottiin hallituksen toimesta jotta sotilastukikohta saataisiin turvallisen matkan päähän asutuksesta.

 Vanhat laiturintukipylväät vedessä ovat ainoa asia joka on jäänyt jäljelle vanhasta ammustenlastauspaikasta.

Vanhat laiturintukipylväät vedessä ovat ainoa asia joka on jäänyt jäljelle vanhasta ammustenlastauspaikasta.

port_chicago.jpg
port_chicago_kyltti.jpg
port_chicago_lippu.jpg

Vierailu Port Chicagoon veti meidät aika hiljaiseksi. Ensiksikin siksi, että kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä oli todella suuri, ja myös siksi, että koko tämä surullinen tapahtuma on haluttu kokonaan unohtaa historiankirjoista. Olimme kiitollisia että saimme käydä kunnioittamassa näiden sotilaiden muistoa!

5 suomalaista kirkkoa joita ei kannata missata

Paula Gaston

Nyt tuntuu, että olen jämähtänyt juttuineni Suomeen. Taitaa olla vähän ikävä sinne vaikka moni on varoitellut, että lämmin kesä on enää muisto vain. No, ehkä jossain vaiheessa päästään postauksissakin eteenpäin jonnekin muihin maihin. Mutta nyt vielä juttua kirkoista. Amerikkalaista miestäni on nimittäin yllättäen kaikkien historiallisten kohteiden lisäksi Suomessa kiinnostaneet kirkot. Niinpä me olemmekin Suomen matkoillamme vierailleet erilaisissa kirkoissa eri puolella maata. Olen ollut vähän yllättynyt siitä, kuinka mielenkiintoisia paikkoja suomalaiset kirkot oikeastaan ovat olleetkin, ja kuinka paljon historiaa niiden takana on. Ja kuinka upeita monet näistä kirkoista ovatkaan! Olen selvästi aliarvioinut kotimaatani aiemmin. Eihän siellä toki mitään Sacre-Coeur:ja ole, mutta omalla, suomalaisella tavallaan olemme nähneet tosi hienoja rakennuksia!

PETÄJÄVEDEN VANHA KIRKKO

Kun mietin omalla kohdallani, että mikä Suomen kirkoista on jäänyt parhaiten mieleen, niin se on ehdottomasti Petäjäveden vanha kirkko. Kiitos vaan hyville ystävillemme Jyväskylästä, jotka alunperin veivät meidät tutustumaan tähän paikkaan. Vaikkei kirkko ole mikään jättimäisen suuri, se vaan jotenkin huokuu historiaa ja jollakin tavalla lumoaa. Narisevat lattialankut ja koristeelliset seinämaalaukset vievät mukanaan johonkin ihan toiseen maailmaan. Tämä puukirkko on rakennettu vuosina 1763-64, ja sen vieressä on sekä vanha hautausmaa, että kirkolle myöhemmin rakennettu kellotapuli. Se on skandinaavisen hirsirakentamisen taidonnäyte, ja yksi Suomen seitsemästä UNESCO:n maailmanperintökohteesta.

petajaveden_kirkko.jpg
petajaveden_kirkko_kaytava.jpg

Kuten kuvista on nähtävissä, vierailustamme Petäveden vanhaan kirkkoon on jo jokunen vuosi, sillä vanhempi neitimmekin oli tuolloin vielä varsin pieni. Historiafriikki mieheni sai todella kiksit tästä vanhasta kirkosta ja tarinoista joita opas meille kertoi.

petajaveden_kirkko_paula.jpg
petajaveden_kirkko_katto.jpg

KERIMÄEN KIRKKO

Kerimäen kirkko ei hurmannut minua kauneudellaan, mutta se oli kokonaisuudessaan aika vaikuttava vierailukohde. Kirkon sanotaan olevan maailman suurin puukirkko. Ja isoltahan se kirkkotila tuntuikin siellä kävellessä muiden turistien seassa. Se on rakennettu vuonna 1847 ja on niin sanottu kaksoisristikirkko. Kirkon kokoa on selitelty eri virhein; esimerkiksi kyynärän ja metrin sekoontumisella tai piirustusten vaihtumisella. Todennäköisesti kirkkoherra kuitenkin vain ajattelin, että puolet pitäjän asukkaista pitää mahtua kirkkosaliin kerrallaan. Kerimäellä asui tuolloin 12 000 ihmistä, ja kirkkoon mahtuu nyt 4000-5000 ihmistä. Istumapaikkoja on 3300.

kerimaen_kirkko.jpg
kerimaen_kirkko_sisa.jpg

Käydessämme Kerimäen kirkossa jokunen vuosi sitten, siellä oli meneillään vaivaisukkojen näyttely. Pääsimme kiipeämään myös kirkon vieressä olevaan kellotapuliin.

TEMPPELIAUKION KIRKKO

Kävimme Temppeliaukion kirkossa Helsingissä tänä kesänä kun kiertelimme Suomea ympäriinsä. Vuonna 1961 pidetyn arkkitehtikilpailun voittajien; Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnitelman kirkon erikoisuutena on se, että se on louhittu kallion sisään. Valmis kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1969 ja sen alkuperäinen nimi oli Taivallahden kirkko. Nimi muutettiin myöhemmin Temppeliaukion kirkoksi. Kirkossa käydessä huomio kiinnittyy sen kuparilla verhoiltuun kupoliin. Luonnonvaloa tulee kattoikkunasta, ja alttaritauluna toimii jääkauden aikainen kallionhalkeama. Kirkko on suosittu paikka konserttien pitoon sen hyvän akustiikan vuoksi. Se on myös yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä.

temppeliaukio_ulkoa.jpg
temppeliaukion_kirkko.jpg

MIKAELINKIRKKO

Mikaelinkirkkoon Turussa eksyimme tänä kesänä ihan hetken mielijohteesta. Ajoimme sen ohi ja koska meillä oli aikaa, päätimme pistäytyä sisällä. Ja siis vau! Haukoin hetken henkeäni sillä en osannut odottaa näin upeaa näkyä. Kirkko on rakennettu 1899-1905, ja se edustaa uusgotiikkaa ja jugend -tyyliä. Kirkon rakentamisen taustalla on kiehtova tarina, sillä sen arkkitehti Lars Sonck oli vain 24-vuotias opiskelija voittaessaan arkkitehtikilpailun. Hänen suunnitelmansa peittosi monien kokeneiden arkkitehtien suunnitelmat, mukaan lukien Sonckin oman opettajan kilpailutyön. Vanhemmat arkkitehdit tuohtuivat voitosta, ja jopa hänen erottamistaan koulusta suunniteltiin. Vaikka Mikaelinkirkko on varsin upea ilmestys, Sonck itse ei jälkeenpäin ollut tyytyväinen omaan suunnitelmaansa vaan teetti useita muutoksia kirkkoon. Jälkeenpäin hän ei koskaan halunnut käydä lähelläkään Mikaelinkirkkoa.

mikaelinkirkko_ulko.jpg
mikaelinkirkko_sisa.jpg

MUSTASAAREN KIRKKO

Mustasaaren kirkkoon eksyimme parisen vuotta sitten kun olin ystäväni luona vierailulla Vaasassa. Silloin toiveenani oli päästä näkemään Vanha Vaasa, ja siinä samalla menimme sisään kirkkoonkin. Kirkko on rakennettu vuonna 1786, ja se on alunperin tehty Vaasan hovioikeuden rakennukseksi. Se on yksi harvoista rakennuksista joka selvisi Vanhan Vaasan palosta vuonna 1852. Palon jälkeen Vaasan kaupunki siirrettiin rannikon suuntaan, jonne hovioikeuskin samalla muutti. Vanha rakennus muutettiin kirkoksi vuosina 1862-63.

mustasaaren_kirkko.jpg
mustasaaren_kirkko_alttari.jpg

Arvatenkin tämä upean lehmuskujan päässä oleva kirkko on suosittu vihkikirkko, ja käytössä tiuhaan kesäviikonloppuisin. Meidän vierailun aikana ulkona oli juuri meneillään hääkuvaus, ja kirkkoon astuessamme alkoivat urut yhtäkkiä soimaan, sillä kanttori harjoitteli tuleviin häihin häämarssia. Kyllä ihan liikutuimme sitä kuunnellessa ja silmäkulmiakin jouduimme vähän pyyhkimään. On se sen verran vaikuttava tilanne ihan tyhjässä kirkossa.

Kirkot ovat mielenkiintoisia vierailukohteita, ja vielä enemmän niistä saa irti, jos paikalla sattuu oleman opas tai lukee vähän etukäteen kirkon historiasta. Monella kirkolla on ollut varsin värikkäitä tapahtumia, ja kirkkomaille on usein haudattuna merkittäviä henkilöitä. Kannattaa ehdottomasti käydä vierailemassa kesälomamatkoilla eri paikkakuntien kirkoissa!

Onko joku Suomen kirkoista jäänyt erityisesti sinun mieleesi?

Kesä Suomessa kuvina

Paula Gaston

Tämän kesän Suomen matkan voi aika hyvin summata kuvin. Kesä oli kuuma ja hikinen, ja ehdimme tehdä ja nähdä vaikka mitä. Pääasia oli tietenkin, että saimme viettää aikaa läheisten kanssa, mutta olimme myös reissun päällä todella paljon. Kuvistakin on tullut melko aurinkoisia kun säät olivat tänä kesänä helteiset.

vihta_insta.jpg
laituri_insta.jpg

Suomen lomamme alkoi myrskyisissä merkeissä kun juhannuksena satoi ja tuuli. Kävimme ystävien mökillä kyläilemässä ja pääsimme pulahtamaan juhannussaunasta silloin vielä niin viileään mereenkin. Saunaan ja uimaan päästiin säiden lämmettyä myös Evijärvellä jossa otimme tämän kuvan laiturilta.

tankar_museo_insta.jpg
tankar_insta.jpg

Juhannusviikonlopun sunnuntaina risteilimme Tankarin majakkasaarelle Kokkolassa. Se oli matkamme ensimmäinen aurinkoinen päivä, ja niitähän sitten riittikin sen jälkeen. Saarella kiertelimme luonnossa, söimme kalakeittoa kalastajakylässä ja ihmettelimme kaunista Tankarin majakkaa.

pietari_insta.jpg
hiekkalinna_insta.jpg

Juhannuksen jälkeen lähdimme tien päälle ja ajelimme Kokkolasta Joensuun lähelle Rääkkylään mökkeilemään ystäviemme luokse. Sieltä siirryimme porukalla Lappeenrantaan, jossa hyppäsimme laivan kyytiin, ja lähdimme risteilylle Viipuriin. Risteilimme Saimaan kanavaa pitkin, joka jo itsessään oli aika jännä kokemus. Venäjällä käynnin jälkeen jäimme Lappeenrantaan yöksi, ja seuraavana päivänä tutustuimme Lappeenrannan jättimäiseen hiekkalinnaan.

porvoo_insta.jpg
temppeliaukio_insta.jpg

Lappeenrannasta matkamme jatkui Porvooseen yhdeksi yöksi. Se oli itselleni ensimmäinen käynti Vanhassa Porvoossa, ja ihastuin kyllä todella paikkaan, vaikka meillä oli vähän epäonneakin matkassa. Sieltä sitten siirryimme Helsinkiin, jossa pääsimme majoittumaan erikoisessa ja Remu Aaltosen suunnittelemassa Rock’n Roll huoneessa, ja kävimme vierailulla Temppelinaukion kirkossa.

mikaelin_kirkko_insta.jpg
IMG_5365.JPG

Helsingistä ajoimme Turkuun. Siellä osallistuimme Turku Food Walkiin, sekä vierailimme museoissa ja kirkoissa. Kuvassa on upea Pyhän Mikaelin kirkko. Muutama päivä Turussa kului kuin siivillä treffaillessa ystäviä ja kierrellessä kaupungilla. Sieltä siirryimme sitten Naantaliin, sillä kesäloman lasten kohokohta oli käsillä; käynti Muumimaailmassa. Majoituimme Naantalin kylpylään jossa en myöskään ole ennen käynyt, ja vielä ennen paluuta Kokkolaan, kävimme Kaarinassa Piispanlinnan raunioilla. Kotimatka sujui mukavasti Sastamalan Herra Hakkaraisen talon kautta.

santa_park_insta.jpg
IMG_5443.JPG

Suomen road tripin jälkeen matkat eivät suinkaan loppuneet tähän. Mies jatkoi matkaansa takaisin Kaliforniaan, ja me tytöt jäimme vielä Kokkolaan. Kävimme Kemissä kyläilemässä, ja ajoimme Rovaniemelle asti Santa Parkiin, josta yllä oleva jääveistos kuva on. Samalla reissulla kävimme myös Kukkolaforssenilla Ruotsin puolella. Yhtenä viikonloppuna ajoimme myös Jyväskylään. Sillä matkalla kävimme Palsanmäen huutokaupassa, yövyimme Hotelli Versossa ja lounastimme Hotelli Albassa.

harrboda_insta.jpg
maili_insta.jpg

Viimeisinä loman päivinä ulkoilimme, vietimme aikaa perheen kanssa ja kävimme tapaamassa ystäviä. Kävimme ulkoilemassa luontopolulla joka vei meidät Harrbådan majakalle Kokkolassa, ja Edvininpolulla Vaasassa. Edessä oli vielä se vaikein asia; heipat eläin- ja ihmisystäville!

IMG_5340 2.JPG
IMG_5578.JPG

Niin kääntyi kesä syksyksi, ja marjat ja sienet ilmestyivät metsiin. Nautimme Suomen kesästä täysin rinnoin, mutta oli aika pakata laukut ja lennähtää takaisin Kaliforniaan. Toivottavasti tapaamme pian taas ihana Suomi!


IGTT_logo.png


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joten kaikki kuvat ovat Instagram -tililtäni, 
@paulagaston. Käythän seuraamassa! IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover . Viinilaakson viemää -blogi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.

Kesän suosituimmat postaukset

Paula Gaston

Kesän blogijutut pitäytyivät pitkälti Suomen reissumme ympärillä. Olimmehan siellä tällä kertaa ihan koko kesän. Sen verran poikettiin “ulkomailla”, että käväisimme lyhyellä matkalla myös Venäjällä, Viipurissa, ja rajan toisella puolella Ruotsissa. Tämä sitaateissa siksi, että meillehän tavallaan Suomessa käyntikin on ulkomaanmatka. Nyt kesän jälkeen olikin kiva kurkata, että mitä kesän juttua luettiin eniten.

KESÄN LUETUIMMAT POSTAUKSET

Ja ne kesäkuukausien (kesä-elokuu) luetuimmat jutut tulevat tässä:

Lasten kanssa ulkomaille - Oletko tietoinen lapsen matkustusluvasta

Esimerkki suomalaisesta asiakaspalvelusta - Scandic Lappeenranta City

Kalifornian rantatie Highway 1 - parhaat palat

Elämää Piilaaksossa; Työssäkäyvät kodittomat

10 tietämisen arvoista asiaa kun matkustat Japaniin

 Highway 1

Highway 1

Äkkiseltään näyttää siis siltä, että vain yksi kesällä kirjoitettu juttu on hypännyt luetuimpien juttujen kärkikastiin. Olipas meillä tylsä kesä… tai huonot jutut.. ha ha! Jos ihan puhtaasti katsoisin vain näiden kolmen kuukauden aikana kirjoittamiani postauksia niin TOP 5 näyttäisi tältä:

Esimerkki suomalaisesta asiakaspalvelusta - Scandic Lappeenranta City

Pitkä kuuma kesä ja kotiinpaluu

Päivä Viipurissa Venäjällä

Pikavisiitti Naantalin Kylpylään

Kahden viikon road trip kohteet heittivät taas häränpyllyä

 Scandic Lappeenranta City

Scandic Lappeenranta City

Jo pitkään blogijuttu lasten matkustusluvasta on ollut blogini luetuin postaus. Ja aina vaan se lupalapun tarve matkustettaessa ilman toista vanhempaa tuntuu tulevan suurelle osalle yllätyksenä. Kalifornian Highway 1 -postauksen oleminen taas kärkisijoilla ei sinänsä yllätä, sillä siihen on koottu kaikki blogissani julkaistut Pacific Coast Highwaytä koskevat jutut. Highway 1 on varmasti jokaisen Kalifornian kävijän haaveissa. Mutta vähän kyllä yllätyin, että kesäkuukausilta ei löytynyt mitään mielenkiintoisempaa, kuin vähemmän hauska tarinamme Lappeenrannan Scandic hotellista. No, ehkä se on kuitenkin sitä matkalla koettua elämää parhaimmillaan (tai pahimmillaan), sillä eihän kaikki ole aina yhtä aurinkoa ja shamppanjaa kun reissataan.

JA SITTEN SE JUTTU JOKA EI KIINNOSTANUT KETÄÄN

Sitten on aina se juttu, joka ei vaan kiinnosta ketään. Tai ainakin vain kourallista lukijoita. Tänä kesänä se oli:

Kallion sisällä oleva Temppeliaukion kirkko Helsingissä

Ilmeisesti teitä ei siis kiinnosta lukea kirkkovierailuista? No höh, olin juuri ajatellut syksyn aikana kirjoitella postauksen upeimmista Suomen kirkoista joissa olen käynyt. Ehkä täytyy siis miettiä tätä asiaa udelleen.

temppeli_parvella.jpg

Ja sitten, jos on jotakin mistä haluaisitte lukea, matkustuksen saralta, yleisesti tai Kaliforniaan liittyen, niin laittakaahan kommenttikenttään viestiä. Muutenkin on aina mukava lueskella kommentteja! Välillähän sitä miettii, että lukeeko näitä juttuja kukaan… eli ei muuta kuin raapustelemaan viestejä!