Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_uusin.jpg

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

6 syytä matkustaa lasten kanssa

Paula Gaston

Sattuneesta syystä meidän perheessä matkustetaan nykyään yleensä aina lasten kanssa. Lapsosia kun nyt on siunaantunut kaksi, ja aika isolla ikäerolla, tuntuu siltä kuin meillä olisi aina pikkuinen talossa. Ihan pientä on hankalampaa jättää hoitoon pitkäksi aikaa, eikä meillä muutenkaan ole perhettä, tai sellaisia läheisiä täällä, joita viitsisi vaivata pitkällä lastenhoitokeikalla. Vaikka aina silloin tällöin teemmekin myös soolomatkoja tai reissuja kavereiden kanssa, olemme tottuneet matkustamaan lasten kanssa ja nauttimaan siitä.

Hotel Katajanokalla ihmeteltiin ohi lipuvia laivoja.

Hotel Katajanokalla ihmeteltiin ohi lipuvia laivoja.

Tässä muutama syy, miksi mielestäni lasten kanssa kannattaa lähteä reissun päälle:

LAPSI OPPII OLEMAAN LIIKKEELLÄ JA LIIKENNEVÄLINEISSÄ

Pienelle matkustaminen ja vieraassa paikassa oleminen on tietysti hirveän jännittävää ja stressaavaakin. Mutta mitä enemmän sitä tekee, sitä paremmin lapsi tottuu olemaan liikkeellä. He oppivat siihen, että äidistä ja isästä on turvaa aina, saman mihin mennään. Samalla lapsi oppii olemaan eri liikennevälineissä. Kun alkujännitys on hävinnyt, monelle käy niin, että autossa onkin turvallinen olo ja siellä tulee nopeasti uni. Siksi oman autonistuimen mukaan ottaminen lentokoneeseen voi olla sylilapselle ihan hyvä idea. Hän kokee oman istuimen jo tutuksi, ja istuu siinä mieluummin kuin lentokoneen penkissä. Samalla hän on turvallisesti vöissä, eikä juoksentele pitkin käytäviä. Väitän, että aika moni asia on pitkälle totuttely kysymyksiä. Täällä meillä esimerkiksi kun on pakko ajaa paljon autoa ja aika pitkiä matkoja, joten molemmat lapset ovat tottuneet jo vauvasta olemaan autossa.

Joskus lapsetkin pääsevät matkustamaan vähän leveämmin business luokassa.

Joskus lapsetkin pääsevät matkustamaan vähän leveämmin business luokassa.

LAPSESTA TULEE AVARAKATSEISEMPI, SUVAITSEVAISEMPI JA HÄN YMMÄRTÄÄ MUITA KULTTUUREJA

Omaa mieltäni aina lämmittää suuresti, kun huomaan lapseni oivaltaneen jotakin muista kulttuureista positiivisessa mielessä. Me toki elämämme aikamoisessa kansallisuuksien sulatusuunissa täällä Piilaaksossa muutenkin, mutta silti ei ole itsestään selvää, että lapsi ymmärtää mistä on kysymys. Se, että naapurissamme ei vietetä joulua, vaan jouluvaloja käytetään Diwalin juhlintaan, herätti ensin paljon kysymyksiä. Tai se, miksi tiettyinä päivinä viikosta ystävän pizzassa ei saa olla lihaa. Sittemmin olemme puhuneet usein siitä, millaista on Intiassa ja sopineet, että sinne mennään joskus yhdessä käymään. Siis sinne naapurin tytön kotimaahan. Joskus mietin, että oma lapseni ei taida hätkähtää erilaisia pukeutumistyylejä tai muutakaan niin helposti kuin minä itse, joka olen kasvanut aikanaan melkoisessa lintukodossa Suomessa.

Buddha temppelissä käymässä.

Buddha temppelissä käymässä.

LAPSI OPPII SYÖMÄÄN ERILAISIA RUOKIA

Kaikki lapset varmaankin menevät syömisessä vähän kausittain. Jossain vaiheessa kelpaa kaikki ja sitten yhtäkkiä ei mikään. Ja hankalaahan se on, kun yhtäkkiä edessä onkin vain ruokia joita ei ole koskaan ennen nähnytkään. Japanin matkallamme olin ihan varma, että tyttäremme kuihtuu luurangoksi ennen kotiin pääsyä. Sitkeästi yritimme joka päivä syödä paikallisia ruokia, vaikka helppo vaihtoehto pikaruokaravintolan muodossa olisi ollut aivan nurkan takana. Ja sitten ihan viimeisinä matkapäivinä joku ihme tapahtuikin, kun 4-vuotiaamme maistoi ramenia, ja jäi siihen heti koukkuun. Nyt se onkin yksi hänen suurista herkuistaan, joka on saanut nimen “noodle soup”. Varmaa kuitenkin on, että jos ei koskaan altistu erilaisille ruoille, ei niihin kyllä totukkaan. Sitten sitä istutaan joka matkalla McDonaldsilla, vaikka kaikenlaisia kivoja paikallisia paikkojakin olisi tarjolla.

Tässä odotellaan ramenia.

Tässä odotellaan ramenia.

LAPSI TOTTUU POIKKEAMAAN VÄLILLÄ ARKIRUTIINEISTA

Meillä on aika kiinteät arkirutiinit jotka helpottavat niin lasten, kuin äidinkin elämää. Matkoilla arvatenkin rutiineista joudutaan poikkeamaan, ja tehdään monia asioita eri tavalla kuin kotona. Tekee ihan hyvää kaikille ymmärtää, että asioita voi tehdä monella tavalla, ja joskus joutuu joustamaan siitä omasta tyylistä. Meidän tapa tehdä asioita ei ole ainoa eikä välttämättä se oikeakaan, se on vain meille sopiva tapa. Jotakin asioita odotetaan kovastikin kun reissu lähenee. Esimerkiksi sitä, että usein saa valvoa vähän myöhempään tai vaikka pelata vähän ipadillä lentokoneessa. Lomaahan se matkustaminen on lapsillekin.

Karkkitehtaalla vierailu oli yhtäaikaa sekä opettavaista, että hauskaa.

Karkkitehtaalla vierailu oli yhtäaikaa sekä opettavaista, että hauskaa.

MATKUSTAMINEN OPETTAA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ, PAINEENSIETOKYKYÄ JA YHTEISTYÖTAITOJA KOKO PERHEELLE

Tämä varmaan pätee yhtä paljon aikuisiin kuin lapsiinkin. Reissussa kun kaikki on uutta ja jännää, ja päätöksiä pitää tehdä välillä nopeastikin, se koettelee paineensietokykyä toden teolla. Varsinkin jos takapenkillä iskee yllättävä vessahätä, joku tärkeä lelu ei mahdu mukaan käsimatkatavaroihin tai hotellissa iskee hirvittävä vatsatauti. Kaikista näistä on selvitty ja opiksi otettu. Lapsi oppii, että matkalle ei voi ottaa mukaan kaikkea tai siellä ei voi tehdä kaikkea, ja vanhemmat oppivat olemaan kärsivällisempiä ja toimimaan eri tilanteissa. Matka on loppu peleissä koko perheen yhteistyöprojekti.

Tässä ollaan menossa Antelope Canyonille Arizonassa. Hiekka pöllysi ajomatkan aikana niin, että suojasimme kasvot bandanoilla.

Tässä ollaan menossa Antelope Canyonille Arizonassa. Hiekka pöllysi ajomatkan aikana niin, että suojasimme kasvot bandanoilla.

MATKUSTAESSA SAA ELÄINIKÄISIÄ MUISTOJA

Mikäs sen mukavampaa, kuin katsella vanhoja kuvia matkoilta ja muistella erilaisia reissuja yhdessä. Meillä ainakin monet parhaat muistot liittyvät juuri siihen, kun olimme jossakin erityisessä paikassa tai koimme jotakin jännittävää. Niitä mietitään ihan viikoittain. Loppupeleissä se lapsena olo on kuitenkin niin lyhyt aika, ja yhtäkkiä huomaa, että hups vaan, omat lapset ovatkin jo isoja. Parasta tehdä hienoja muistoja niin paljon kuin vain ehtii!

Takana Utahin Cedar Breaks National Monument.

Takana Utahin Cedar Breaks National Monument.

Millaisia kokemuksia teillä on lasten kanssa matkustamisesta? Unohtuiko joku seikka tästä listasta?

 

10 syytä suunnata Japaniin syksyllä

Paula Gaston

Japani on yksi meidän perheen ehdottomista lempparikohteista. Tällä viikolla olemme taas pyöritelleet matkakohteita ensi keväälle, ja puheissa on vilahdellut niin Costa Ricaa kuin Havaijiakin. Jossakin vaiheessa turhautuminenkin astui esiin, ja joku jo tokaisi, että miksei vaan mennä takaisin Japaniin. Se kertoo siitä, kuinka paljon tykkäsimme Japanin matkastamme, ja kuinka paljon haluaisimme päästä sinne uudelleen. Tällä kertaa Japanin lentoihin ei kuitenkaan päädytty, mutta yhdessä asiassa olimme yhtä mieltä; syksy Japanissa on ihanaa matkailuaikaa!

Toivottavasti näistä kuvista löytyy vähän matkainspiraatiota syksyiseen Japaniin:

japan_leaves.jpg

Loka-marraskuussa ruska on parhaimmillaan. Värikkäitä puista on joka puolella. On keltaista, punaista ja ruskeaa. Täydellinen vastakohta kevään vaaleanpunaisille kukille! Vaikka iltaisin onkin viileää, ja hanskat ja lakki tulevat ehkä tarpeeseen, päivällä aurinko lämmittää vielä mukavasti.

japan_flowers.jpg

Tokiossa, Shinjuku Gyoen puistossa voi syksyllä nähdä näin upeita krysanteemi-istutuksia. Ne ovat nimeltään Ozukuri. Tekniikalla, joka on kehitetty juuri Shinjukussa, saadaan yhdestä juuresta kasvatettua satoja krysanteemeja. Näin ison ruukun kasvamiseen menee kokonainen vuosi, joten mikään pikkuhomma tämä ei ole! Erilaiset krysanteemi-istutukset ovat nähtävillä puistossa aina marraskuun alussa.

japan_stork.jpg

Meidän reissumme paras ruska nähtiin Kiotossa, Kultaisen Paviljongin puutarhassa. Vaikka kuvasta välittyy ihana rauha, kovin rauhaisaa ei Kultaisen Paviljongin kaltaisissa paikoissa kuitenkaan ollut. Ruska on kiireistä aikaa, mutta kuitenkin hiljaisempaa kuin kevät ja Sakuran aika. Siinäkin mielessä syksyllä on kiva matkustaa!

japan_nijo_castle.jpg

Kiotossa, Nijon linnan puutarhassa, sai käveleskellä rauhassa ja ihailla sen kauniita istutuksia. Väriloisto siellä ei ollut ehkä yhtä suurta kuin monessa muussa puistossa, mutta oma rauha korvasi senkin.

japan_foliage.jpg

Kioton lisäksi upeita paikkoja ruskan näkemiseen on myös sen naapurikaupungissa, Narassa. Kannattaa suunnata Naran puistoon ja temppelialueelle, ja sieltä löytyy vaikka kuinka upeita paikkoja.

japan_tree.jpg

Naran puisto on ja sen toisessa päässä oleva temppelien alue on todella iso. Kannattaa varata siellä käymiseen vaikka koko päivä, ja hyvät kengät! Itselläni ainakin alkoi loppupäivästä jalkoja jo kivistää.

japan_deer.jpg

Nara on tunnettu sen kesyistä peuroistaan. Nekin lekottelivat värikkäiden puiden alla jo tippuneiden, punaisten lehtien päällä. Peurat tulevat mielellään kerjäämään namuja, ja niitä voi ostaa puistossa olevista pikkuruisista myyntikojuista.

japan_bambi.jpg

Bambihan se siinä! Näin kesyjä olivat Naran peurat jotka tepastelivat syksyisessä maisemassa. Osa niistä oli tosi lauhkeita ja niitä pystyi silittelemään, osa äityi vähän röyhkeiksi ellei niille ollut antaa namuja.

japan_well.jpg

Lisää kauniita paikkoja Naran puistossa. Olisi ollut kiva palata uudelleen puistoon seuraavana päivänä, mutta meillä oli jo seuraavalle päivälle junaliput hankittuna.

japan_wedding.jpg

Nijo-jo linnan luona Tokiossa voi päästä naimisiin näin upeissa maisemissa. Tai ihan vaan ihastelemaan japanilaista hääseremoniaa.

Kaikkien haaveena tuntuu olevan nähdä Japani kirsikankukkien kera, mutta ei tosiaan kannata vähätellä sitä, kuinka kaunista Japanissa on loppusyksystä. Toivottavasti nämä kuvat todistivat sen. Tapaatko käydä ihastelemassa ruskaa Suomessa tai muissa maissa?

 

Rothschild-Pound House Inn Yhdysvaltain Georgiassa

Paula Gaston

Moni on kysellyt majoitusvinkkejä Yhdysvaltojen matkalle, eikä niitä sellaisia mieleenpainuvia paikkoja ole aina ihan helppo löytää. Aika usein tulee majoituttua niin sanotuissa tusinahotelleissa, ketjuissa joissa huoneet tarjoavat aina saman setin. Niitähän on joka kulmalla, ja yleensä ne ovat aika edullisiakin. Meille on tullut tavaksi kuitenkin aina tarkistaa millaisia Bed & Breakfast paikkoja lähialueilla on tarjolla, tai suosia muuten vähän persoonallisimpia hotelleja silloin kun ne sopivat budjettiin. Niinpä ajattelin kertoa myös The Rothschild-Pound House Innistä Georgian osavaltiossa, vaikka siellä käynnistämme onkin jo jokunen tovi vierähtänyt.

 

HISTORIALLINEN COLUMBUS GEORGIASSA

Georgiaan, ja ylipäätään Columbuksen kaupunkiin, eksyimme mieheni työmatkan tiimoilta. Columbus on noin parin sadan tuhannen asukkaan kaupunki, ja sijaitsee Chattahoochee joen rannalla noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Atlantasta. Me majoituimme kaupungin vanhempaan osaan, joten oli mukava käveleskellä ja katsella vanhoja viktoriaanisia taloja. Lisäksi joki oli oli aivan majatalomme lähellä, ja sen vartta kulki kaunis Chattahoochee Riverwalk -kävelyreitti. Siellä minä sitten käveleskelin kun mies paiski töitä niska limassa. Mikä ihana elämä! Columbus sijaitsee ihan Alabaman rajalla, joten eräänä iltana kävelimme yhdessä joen toiselle puolelle siltaa pitkin, ja kävimme katsomassa miltä näyttää naapuriosavaltiossa.

Toinenkin mielenkiintoinen paikka löytyi ihan hotellimme vierestä. Olin kävelyllä päiväsaikaan ja katselin vanhoja taloja, kun yllätyksekseni löysin kyltin Pembertonin talosta. Hienojen ja värikkäiden viktoriaanisten talojen keskellä kökötti pieni valkoinen mökki, jossa oli aikoinaan asunut Coca-Colan keksijä, Dr. John Styth Pemberton. Dr. Pemberton oli siis ammatiltaan farmaseutti, ja kehitti tämän reseptin lääkkeeksi juurikin Columbuksen kaupungissa. Myöhemmin samaisesta reseptistä kehittyi maailman kuulu juoma. Pembertonin talo on suojeltu historiallisena kohteena, ja koska se on yksityisessä käytössä, sinne ei pääse sisään. Taloa yllä pitää Coca-Cola Company.

Chattahoochee River Columbiassa

Chattahoochee River Columbiassa

columbua_belltower.jpg

ROTHSCHILD-POUND HOUSE INN

Majapaikkamme Rothschild-Pound House Inn oli todella kodikas Bed & Breakfast. Sen päärakennus oli upea, 1870-luvulta peräisin oleva viktoriaaninen talo, joka on myös historiallinen suojelukohde. Tarjolla oli yhteensä 18 huonetta, ja tiluksilla oli myös muutama mökki isommille seurueille. Yksi talon ihanista yksityiskohdista oli iso kuisti keinuineen. Nyt alkoi todella tuntua, että olimme tulleet Etelävaltioihin.

Majatalon pitäjät, Garry ja Mamie tarjoilivat iltaisin päärakennuksessa viiniä ja pientä naposteltavaa. Ennen illalliselle lähtöä istuimme alakerran sohvalla takkatulen loimutessa viinilasin kanssa. Mikä ihana tunnelma! Muuten huoneen hintaan kuului maittava lämmin aamiainen, joka tarjoiltiin ruokailuhuoneessa etukäteen sovittuna ajankohtana.

Rothschild-Pound House Inn Georgian Columbuksessa

Rothschild-Pound House Inn Georgian Columbuksessa

columbus_patio.jpg
columbia_fireplace.jpg

Me majoituimme James L. Red sviittiin, joka oli päärakennuksen ylimmässä kerroksessa. Huone oli kokonaan punainen, ja siellä oli todella ihana ja vanha tunnelma. Tapettikin oli jäljitelmää 1800-luvun lopun tapeteista. Yhdellä seinällä oli toimiva takka, jossa oli talossa alkuperäisesti ollut marmorinen takanreunus. Ja kauhean usein en nappaa hotellin vessoista kuvia, mutta tällä kertaa oli pakko. Vessa, tai oikeammin pesuhuone, oli melkein mukavampi itse huoneemme… ha ha. Pari yötä tässä huoneessa meni kuin siivillä. Oli ihanaa kiivetä vanhan talon narisevia portaita ylös omaan huoneeseen ja kellahtaa pehmeään sänkyyn.

columbus_room.jpg
columbia_bathroom.jpg

The Rothschild-Pound House Inn oli ehdottomasti Georgian matkamme parasta antia. Samalla matkalla kävimme tutustumassa Tuulen viemää -elokuvaan liitettyyn kartanoon ja kävimme Atlantassa. Söimme paikallista ruokaa ja vierailimme yhdessä kansallispuistossakin. Vielä jäi sellainen olo, että Georgiassa olisi paljon muutakin nähtävää. Toivottavasti päästään sinnekin pian uudelleen käymään!

✻✻✻

Meille on kertynyt näitä kivoja majoituskokemuksia muun muassa Utahista ja täältä Kaliforniastakin. Tapaatko majoittua tällaisissa Bed & Breakfast paikoissa maailmalla? Onko sinulla joku hyvä paikka, josta haluaisit vinkata muille?

 


Kultakuumeen aikaan Kaliforniassa - Columbia State Historic Park

Paula Gaston

Kotimatkalla Sierra Nevadan vuoristosta satuimme Highway 49:lle, joka on tunnettu Kalifornian kultabuumin keskiönä. Palasimme siis vuorilta eri reittiä kuin sinne menimme. Menomatka taittui mukavasti Yosemiten kansallispuiston läpi, mutta nyt kun olimme koukanneet pohjoisemmaksi käymään Bodien kummituskaupungissa, palasimme takaisin Sonora Passia pitkin. Tie ei kulkenut ihan yhtä korkealla kuin Yosemiten Tioga Pass, mutta se oli kovin mutkainen ja kapea, ja tuntui siksi pahemmalle. Manasin moneen kertaan, että miksi me oikein lähdimme tänne, ja milloin tämä tie oikein loppuu. Palkinto odotteli kuitenkin vuoren toisella puolella kun tajusin, että saavuimme ihan Columbia nimisen vanhan kaupungin viereen.

 

MITEN KULTAKUUME ALKOI COLUMBIASSA

Aivan kuten Bodie Ghost Townkin, myös Columbian kaupunki eli kultahuumaa 1800-luvulla. Kaikki alkoi siitä kun Dr. Thaddeus Hildreth leiriytyi alueella veljensä ja muutamien muiden kullan etsijöiden kanssa. Ja niin vain kävi, että kultaa löytyi, ja ihmisiä alkoi virrata paikalle pilvin pimein. Ensiksi kylä pahanen nimettiin American Campiksi, mutta se muutettiin myöhemmin Columbiaksi. Ihmiset alkoivat elää kaupungissa pysyvämmin, ja teltat muuttuivat aikojen myötä oikeiksi asuin rakennuksiksi. 1860-luvulla kultasuonet alkoivat kuitenkin hiipua ja ihmiset muuttaa Columbiasta pois. Columbia alkoi kutistua useamman tuhannen asukkaan kaupungista pikkuruisemmaksi kyläksi, joka pysyi pystyssä muutaman sadan ihmisen voimin. Rakennukset rapistuivat ja liikeyritykset sulkivat ovensa. Kunnes lopulta sitten useamman yrityksen jälkeen, siitä päätettiin tehdä suojelukohde, eli state park.

Oli oikeastaan aika hauskaa vierailla kahdessa kultabuumin kaupungissa peräkkäisinä päivinä ja nähdä miten erilaisia ne olivat. Ja olivathan ne. Siinä kun Bodie oli tyhjentynyt ihan kokonaan, ja muuttunut aavekaupungiksi, Columbia ei koskaan menettänyt kaikkia asukkaitaan. Kun Bodie on jätetty totaalisesti sen alkuperäiseen tilaansa, Columbian talot on korjattu ja entisöity entiseen loistoonsa, ja niissä toimii nyt erilaisia yrityksiä ja museoita. Itse pidin enemmän siitä autenttisuuden tunteesta, joka Bodiessa tuli, kun näki tukipuilla tuettuja rakennuksia joiden ikkunat olivat rikki. Mutta toki Columbiakin oli hieno. Lisäksi Bodiessa jotenkin pääsi lähemmäksi kaupungin elämää, ja pääsi kuulemaan kaikenlaisia ihmiskohtaloita, kun taas Columbiassa emme juurikaan sellaisia kuulleet. Kaupunki oli muutenkin täysin tyhjä ja suurin osa liikkeistä kiinni. Ehkä viikonloppuisin siellä on enemmän elämää, mutta nyt käveleskelimme Columbian katuja ihan yksin.

Columbia. Hiljaista on.

Columbia. Hiljaista on.

KÄVELYLLÄ COLUMBIA STATE HISTORIC PARKISSA

Me aloitimme kierroksen Columbia State Historic Parkissa lounaalla. Sen verran nälkäisiä olimme vuorten ylityksen jälkeen, että etsimme käsiimme ruokapaikan. Sellainen löytyikin ihan puiston kulmalta tien toiselta puolelta, ja nyt täytyy sanoa, että tätä paikkaa voin suositella. El Jardín tarjosi todella maukasta meksikolaista ruokaa ihanassa, pienessä ravintolassaan, ja sen varjoisassa puutarhassa. Mittari huiteli koko päivän yli kolmessakympissä, joten varjoa todellakin kaivattiin.

Puiston puolella satuimme melkein heti pieneen museoon, jossa puistonvartija lakaisi lattiaa. Saimme häneltä alueen kartan jonka avulla kiertelimme puistossa. Museossa oli mahdollisuus katsoa Columbian historiasta kertova video, ja lapsille oli mukava leikkipaikka. Oli mahdollisuus muun muassa pukeutua vanhanajan vaatteisiin. Myytävänäkin oli kaikenlaista pientä matkamuistoa, mutta me jätimme sen mahdollisuuden käyttämättä.

Vanhanajan vaatteita lasten nurkkauksessa.

Vanhanajan vaatteita lasten nurkkauksessa.

Mieleen jäivät parhaiten vanha hotelli, jossa pystyy nykyäänkin yöpymään, vankila, karkkikauppa ja pankki. Karkkikaupan namut tehdään käsin 1800-luvulta olevassa keittiössä, jonne kurkimme sisään sen ikkunoista. Kauppa oli kyllä auki nytkin, mutta ilmeisesti karkkeja ei valmisteta joka päivä, sillä keittiö oli tyhjä. Kultakuumeen aikaiset pankit taas toimivat enemmänkin kullan ostajina tai siirtäjinä, kuin rahan tallettajina. Postivaunut kulkivat kaupunkien välejä arvokas lasti kyydissään. Vanhaan Wells Fargon pankkiin pääsi myös sisälle.

Vain hevoskärryjä tämän kyltin toiselle puolelle.

Vain hevoskärryjä tämän kyltin toiselle puolelle.

City Hotel

City Hotel

Karkkikaupassa ja sen keittiössä valmistetaan kultabuumin aikaisia karkkeja.

Karkkikaupassa ja sen keittiössä valmistetaan kultabuumin aikaisia karkkeja.

Keittössä ei näkynyt ketään mutta taikina oli “unohtunut” pöydälle.

Keittössä ei näkynyt ketään mutta taikina oli “unohtunut” pöydälle.

Vanha Wells Fargon pankki

Vanha Wells Fargon pankki

columbia_wells_fargo.jpg
columbia_wells_fargo_inside.jpg
Hevosia myytävänä!

Hevosia myytävänä!

columbia_carriage.jpg

Vapaamuurarit olivat voimissaan Columbiassa jo 1800-luvulla. Sisällä talossa oli mielenkiintoinen näyttely vapaamuurarien historiasta ja tavaroista. Olisipa mielenkiintoista nähdä vieläkö kokouksissa näyttää samalle.

Masonic Hall - Vapaamuurarien talo

Masonic Hall - Vapaamuurarien talo

Sisätilassa kuvat oli valitettavasti otettava lasin läpi, joten niistä ei tullut ihan parhaita.

Sisätilassa kuvat oli valitettavasti otettava lasin läpi, joten niistä ei tullut ihan parhaita.

Kaikenkaikkiaan Columbia oli ihan mielenkiintoinen pysähdyspaikka kotimatkalla. Se ei alunperin ollut meidän listalla, mutta olen toki näistä alueista kuullut joskus, ja miettinyt, että olisi kiva joskus käydä. Ehkä en ihan yksin Columbiaa ajaisi kovin kaukaa katsomaan, mutta näin ohikulkumatkalla se oli kiva stoppi. Ja onhan Highway 49:llä toki paljon muutakin nähtävää.

Meidän matka jatkui tällä Labor Dayn road tripillä kohti kotia San Franciscon Bay Arealle. Tämä reissu oli nyt taputeltu, ja sitten ei kun uusia suunnittelemaan!

 

Kalifornian Bodie Ghost Town ja sen kirous

Paula Gaston

Mitä kaikkea on hyvä tietää, ennen kuin vierailee Kalifornian yhdessä parhaiten säilyneistä kummituskaupungeista, Bodiessa? Ainakin sen, että paikalle pääsee vain kesäisin, ja mukaan Bodiesta ei kannata ottaa mitään! Ei yhtään mitään! Miksi ei? No, se selviää kohta.

✻✻✻

Labor Day viikonlopun viimeisimpiä käyntikohteitamme oli Bodie Ghost Town, joka sijaitsee Sierra Nevadan vuoristossa Bodie Hillillä. Vuorethan tällä reissulla olivat tulleet tutuksi monestakin eri paikasta; Yosemiten kansallispuistosta, Mammoth Lakesilta ja siellä olevalta Devils Postpileltä, sekä Mono Lakesilta. Sen jälkeen kun olimme pysähtyneet Mono Lakesillä katselemaan sen tufa torneja, ja syöneet lounasta paikallisessa pikkuravintolassa, jatkoimme matkaa pohjoiseen päin Highway 395:sta pitkin. Olin halunnut käydä Bodiessa jo pitkään, mutta kuten Devils Postpilekin, se on auki vain muutaman kuukauden vuodesta.

Tie Bodieen mutkittelee ylös vuorelle. Matkalla ei näkynyt juurikaan muuta kuin mäkiä ja heinikkoa. Jossakin vaiheessa tie muuttui sorapäällysteiseksi ja jouduimme hiljentemään vauhtia. Muutama auto sentään tuli silloin tällöin vastaan, muuten olimme ihan keskellä ei mitään. Pari lehmää näkyi kukkuloilla jossakin horisontissa laiduntamassa. Hetken jo mietin, että olemmeko ajaneet harhaan, mutta sitten alkoi näkyä kylttejä ja tiesimme olevamme oikeassa paikassa. Parkkipaikalla sitten olikin reilusti autoja, ei mitään tunkua, mutta jonkin verran väkeä kuitenkin. Lähdimme vihdoin seikkailemaan kummituskaupunkiin.

Tie Bodieen vuorilla

Tie Bodieen vuorilla

 
bodie_sign.jpg

BODIEN KAUPUNGIN VÄRIKÄS ELÄMÄ

Koko kaupunki on saanut alkunsa siitä, kun William S. Bodey löysi vuonna 1858 sen lähellä olevilta kukkuloilta kultaa. Alueelle alkoi virrata kullankaivajia, ja lopulta paikalle kasvoi kokonainen kaupunki, jonka nimi on aikojen saatossa vääntynyt Bodeystä Bodieksi. Bodie oli tietenkin kullankaivajien koti, mutta siellä asui myös kaikenlaista muuta väkeä aina perheistä prostutioituihin ja ryöstäjiin saakka. Kaupungin kukoistaessa sen pääkadulla sanotaan olleen jopa 65 saluunaa. Miehet lähtivät aamuisin töihin kaupungin reunalla olleelle kaivaukselle, ja palasivat sitten illalla tuhlaamaan tienestit kaupungin “punaiselle alueelle” ja saluunoihin.

Elämä Bodiessa oli rankkaa. Sen kaduilla oli päivittäin ammuskeluja kuin villissä lännessä konsanaan. Alkoholi virtasi ja koitui samalla myös monen kohtaloksi. Sen lisäksi talvet vuorilla olivat äärimmäisen kovia. Kesäisin sää saattoi vaihtua hetkessä lämpimästä kovaan ukkoseen, ja talvisin oli kylmää, sillä taloissa ollut minkäänlaisia eristyksiä. Lumen tultua Bodieen johtava tie oli poikki, ihan kuten nykyäänkin, eikä sinne ollut pääsyä.

1880-luvulla monet Bodien asukkaat siirtyivät uusille alueille kullankiilto silmissä, ja kaupungin asukasluku lähti laskuun. Vuoteen 1915 mennessä Bodie oli täysin autioitunut ja siitä alettiin puhumaan kummituskaupunkina. Perheet jotka lähtivät Bodiesta viimeisinä, jättivät sijoilleen kaiken; huonekalut, astiat, koriste-esineet, verhot. Mukaan otettiin vain se tarpeellinen mitä oli mahdollista kuljettaa mukana. Jopa kaupan hyllylle jäivät tavarat sille sijoilleen. Näin uinahti Bodie parikymmenvuotiseen uneen, kunnes siitä tehtiin ensin National Historic Landmark, ja sitten State Park vuonna 1962.

Bodie Ghost Town

Bodie Ghost Town

BODIE STATE HISTORIC PARK

Nykyään Bodiessa käy noin 200 000 vierasta vuodessa. Se on aika paljon verraten siihen, että paikka on tosiaan suuren osan vuodesta lumen peitossa ja tie kiinni. Sen vaikea saavutettavuus on ehkä omiaan lisäämään Bodien viehätystä, sillä ainakin me olemme joutuneet odottamaan useamman vuoden sinne pääsyä. Bodiessa on vielä pystyssä 170 rakennusta, mutta valitettavasti suuri osa kaupungista on aikojen saatossa tuhoutunut. Se on silti paljon enemmän kuin missään muussa käymässäni aavekaupungissa. Rakennuksia ei entisöidä vaan niitä pyritään vain pitämään yllä sellaisessa kunnossa kuin ne ovat. Siinä mielessä voi sanoa, että tämä on todellakin aito villin lännen kummituskaupunki.

Kierrokseen Bodiessa kannattaa varata aikaa, sillä rakennuksia on paljon, ja on mielenkiintoista lukea kartasta niihin liittyviä tarinoita. Eräässä rakennuksessa on nähtävillä puolisen tuntia kestävä video Bodien historiasta. Me kiertelimme ympäriinsä kurkkien sisään ovista ja ikkunoista, sillä vain murto-osaan taloista pääsi sisälle. Mutta oli pysäyttävää nähdä miten kaikki oli jäänyt ihmisten lähtiessä paikoilleen. Kattilat ja kupit olivat pölyttyneet, ja sohvat ja sängyt rapistuneet. Pääkadulla, yhdessä vanhassa talossa on pieni museo, jossa on nähtävillä erilaisia asukkaiden henkilökohtaisia esineitä, kuten kirjeitä ja rahoja, joita on löytynyt alueelta.

Bodiessa todellakin oli aavemainen tunnelma. Tuuli heilutteli repaleisia ikkunaverhoja taloissa joissa ikkunalasit olivat rikki, ja ukkonen jyrisi kaukana vuorilla säikytellen meitä aina välillä.

Kirkko

Kirkko

bodie_church_inside.jpg
Tämä tuskin enää pystyssä pysyvä talo on aikoinaan toiminut vaatekauppana, kasinona ja sitten Swazey nimisenä hotellina.

Tämä tuskin enää pystyssä pysyvä talo on aikoinaan toiminut vaatekauppana, kasinona ja sitten Swazey nimisenä hotellina.

bodie_bed.jpg
bodie_kitchen.jpg
bodie_paula_baby.jpg
Tämä tässä on Dechambeau Hotel, Bodiessa vierailleiden majatalo. Sen vieressä rakennuksessa kokoontui Independent Order of Odd Fellowsin klubi.

Tämä tässä on Dechambeau Hotel, Bodiessa vierailleiden majatalo. Sen vieressä rakennuksessa kokoontui Independent Order of Odd Fellowsin klubi.

Sieltä ne mustat pilvet saapuivat.

Sieltä ne mustat pilvet saapuivat.

Bodien rikkaimman miehen, James Stuart Cainin talo.

Bodien rikkaimman miehen, James Stuart Cainin talo.

BODIE GHOST TOWNIN KIROUS

Bodiessa vieraillessa on lähes mahdotonta välttyä kuulemasta sen pahasta onnesta ja kirouksesta. Kuten jo ylempänä kerroin, kaupungin kadulla tapasi kuljeskella kaikenlaisia ryöstäjiä, ja siellä oli usein ammuskeluja kunnon länkkärityyliin. Jopa niin, että siellä tavattiin kysyä; “Have we a man for breakfast?” tarkoittaen, että oliko edellisenä päivänä kukaan kuollut. Elämä Bodiessa oli kaikin puolin kovaa!

Myös vuorten kovat sää olosuhteet veivät omansa. Talven pakkasiin ja lumituiskuihin kerrotaan kuolleen useamman asukkaan. Heitä voi käydä muistelemassa kaupungin vastakkaisella puolella olevalla hautausmaalla. Mekin pääsimme todistamaan nopeasti vaihtuvaa säätä. Jossakin sanottiin, että Bodien taivaalla on aina musta pilvi. Se piti ainakin meidän vierailulla paikkansa. Ukkonen kumisi nimittäin komeasti kauempana, ja sadekuuron tullessa olimme hetken jumissa vanhan kaupan katoksen alla.

Huono onni kohtasi myös Bodien kaivoksia jotka saivat vuonna 1982 aikansa ensimmäisen sähkönsiirtolaitteen. Vain vuoden käytön jälkeen lumivyöry tuhosi voimalaitoksen josta sähköä johdettiin Bodieen.

Kaivos ja mustat pilvet.

Kaivos ja mustat pilvet.

Bodiessa todella tuntuu siltä, että on astunut historiassa taakse päin. Sen jälkeen kun on kurkistellut ikkunoista sisään ja nähnyt mitä kaikkea ihmisiltä on jäänyt jälkeen, alkaa yllättäen huomaamaan kaikenlaista pientä maassa. Pieniltä poluilta voi löytyä vanhaa tavaraa aina lasinpaloista nauloihin ja vanhoihin kolikkoihin saakka. Mutta niitä ei kannata kerätä mukaan taskun pohjalle, sillä niiden mukana tulee Bodien kirous. Puistonvartijat kertovat herkeämättä tarinaa, jonka mukaan useita puistosta jotain mukaansa ottaneita on kohdannut huono onni, ja he ovat lähettäneet tavarat takaisin puistoon. On ollut tulipaloja, onnettomuuksia ja kaikenlaisia tappeluita. Näitä kirjeitä ja esineitä on nähtävissä Bodien museossa. Ei siis kannata langeta matkamuistojen keräämiseen maasta!

Tällainen on siis Bodien kaupungin tarina. Varsin mielenkiintoinen ja kiehtova paikka. Oletko sinä käynyt koskaan vastaavassa aavekaupungissa?