Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Seitsemän vaimon majatalo - Seven Wives Inn, Utah

Paula Gaston

Road trippimme jatkui Las Vegasista Hooverin padon kautta vihdoin Utahin puolelle. Olimme matkanneet jo 1440 kilometriä, ja vielä oli matkaa edessä lopulliseen määränpäähämme Utahissa. Edessä oli reissun neljäs yö jonka vietimme St. George nimisessä kaupungissa ihan eteläisessä Utahissa. Olimme varanneet huoneen Bed & Breakfast paikasta nimeltä Seven Wives Inn. Tällä majatalolla oli hirveän hyvät arvostelut eri sivustoilla, ja Las Vegasin jälkeen oli kiva päästä johonkin vähän yksilöllisempään ja tasokkaampaan paikkaan yöksi. Muutenkin suosimme aika usein persoonaallisia butiikkihotelleja, ja pienempiä majataloja, ketjuhotellien sijaan, jotka näyttävät kaikki samalle. Ja Seven Wives Inn täytti kyllä kaikki odotuksemme.

 

Utahin osavaltiohan on niittänyt mainetta erilaisten uskonlahkojen ja moniavioisuuden elinpaikkana. Moniavioisuus, eli polygamia, liittyy vahvasti mormoonikirkkoon (nykyinen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko), ja sen aloitti liikkeen perustaja Joseph Smith. Tyypillisesti miehellä voi olla useita vaimoja, mutta tiedossa on myös naisia, jotka naivat useamman miehen. Kirkko joutui vaikeuksiin kun Yhdysvallat alkoi säätää erilaisia lakeja rajoittaakseen moniavioisuutta, ja lopulta se peruutettiin kokonaan kirkossa vuonna 1890. Moniavioisuus elää kuitenkin vielä jossakin Utahin ja Arizonan rajamailla enemmän tai vähemmän salassa. Ja arvaattekin varmaan mistä yöpaikkamme nimi Seven Wives Inn sitten tulee?!

Majatalollamme on varsin pitkä historia ja siihen kuuluu kaksi vierekkäistä taloa sekä mökki. Lisäksi sen nykyiset omistajat asuvat pihapiirissä olevassa toisessa mökissä. Edwin G. Woolley rakensi päärakennuksen, jossa mekin majoituimme, vuonna 1873. Hän piilotteli talon ullakolla polygamisteja sen jälkeen kun moniavioisuus kiellettiin lailla vuonna 1882. Ullakolle kuljettiin salaoven kautta. Yksi piilossa olijoista oli majatalon pitäjien esi-isä; Benjamin F. Johnson, jolla todella oli seitsemän vaimoa, ja josta paikka on saanut nimensä. Viereisessä talossa majoittui pitkään mormoonikirkon presidenttejä, ja siitä syystä sitä kutsutaan nyt Presidentin taloksi. Nykyään majatalon omistaa herttainen kalifornialaispariskunta, joka työskentelee siellä täydellä sydämellä.

seven_wives_inn.jpg

Majatalon huoneet on nimetty seitsemän vaimon mukaan. Me olimme varanneet Jane -nimisen ullakkohuoneen, mutta kun saavuimme paikalle, meidät oli upgradattu isompaan huoneeseen alakertaan. Meille kerrottiin, että isompi huone oli ollut vapaana, ja he olivat ajatelleet, että se on lasten kanssa helpompi vaihtoehto. Huoneessa oli isompi vuodesohva kuin varaamassamme huoneessa, ja ullakkohuoneeseen mentiin ahdasta portaikkoa pitkin. Mahtavaa palvelua siis! Muistelin, että tämä huone nimeltään Lucinda, oli hinnaltaankin aika paljon kalliimpi. Kaikkien huoneiden hintaan kuului koti-aamiainen, joka tarjoiltiin isomman talon ruokasalissa. Illalla ruksasimme valintamme aamiaiskortista ja jätimme sen keittiön pöydälle tiedoksi. Iltaisin ruokasalista sai myös käydä hakemassa kahvia, teetä tai kuumaa omenasiideriä, ja itse leivottuja keksejä.

 Lucinda

Lucinda

7DC0FF88-EC53-4E4A-A4C9-D6C6B50A14FB.JPG
 Ihanan romanttinen kylpyhuoneemme

Ihanan romanttinen kylpyhuoneemme

 Ruokasali

Ruokasali

F43AB942-ABF8-4B48-811D-0524434F7552.JPG

Seven Wives Inn oli hieno kokemus, ja voin todella suositella yöpymistä siellä. Talolla oli ihanan rauhallinen ja kodikas tunnelma, ja sen emäntä kertoi mielellään talon historiasta sekä lähialueen nähtävyyksistä. Vaikka talo oli vanha, siitä oli pidetty hyvää huolta, ja se oli ihastuttavan rustiikki. Yöpymisen hinta ei ole ihan yhtä edullinen kuin keskiverto hotellissa, ja se varmaan rajaa vähän asiakaskuntaa. Lapsiperheitä pyydetään soittamaan online -varauksen sijasta, mikä sekin kielii siitä, että paikka halutaan pitää rauhallisena. Majatalon alueella voi käveleskellä, ja kesäisin myös uima-allas on avoinna. Majoittujien kannattaa kurkata kaikkiin huoneisiin joiden ovi on auki. Alakerrassa on yksi kirjastohuone jossa voi oleskella, ja Sarah -huone, jossa on varsin erikoinen kylpyamme.

 Sarah

Sarah

 Sarah -huoneen kylpyamme…vroom vroom!

Sarah -huoneen kylpyamme…vroom vroom!

Tyytyväisin mielin ja levänneenä lähdimme jatkamaan matkaa kohti Cedar Breaksin kansallispuistoa. Siitä lisää ensi kerralla!

Amerikan kuuluisin pato - Hoover Dam

Paula Gaston

Road trippimme jatkui Las Vegasista kohti Nevadan ja Arizonan rajaa. Matkan päämääränä oli visiitti Utahissa, mutta ennen sitä halusimme pysähtyä Hooverin padolle, joka on ehdottomasti Yhdysvaltojen tunnetuin pato. Se sijaitsee Coloradojoessa ihan Nevadan ja Arizonan rajalla. Aika moni Las Vegasin vierailija yhdistää vierailun Hooverin padolle matkaansa.

 

Ajomatkaa Las Vegasista padolle ei ole kuin vajaan tunnin verran. Pato on kuitenkin verrattain suosittu vierailukohde, joten loppumatkasta mekin jouduimme odottelemaan jonossa turvatarkastukseen. Tarkastukseen poimittiin jonosta autoja sieltä täältä, ja meidätkin ohjattiin sivummalle. Liekö syynä auton tummennetut taka-ikkunat, vai olimmeko muuten vaan epäilyttävän näköisiä, mutta tarkastukseen näytti joutuvan pääasiassa katumaasturit ja sitä isommat autot. Tarkastus oli onneksi varsin nopea. Tarkastaja katsoi sisään autonikkunoista ja pyysi avaamaan takaluukun. Vähän jäin miettimään, että kuinka tehokasta tämä tarkastaminen oikein on, sillä meidän takaluukku oli ainakin ihan ääriään myöden tavaraa, eikä niistä katseltu kuin pintapuolisesti muutaman sekunnin ajan. Sitten luukut kiinni ja matka jatkui.

22086909-D00D-4EBF-BC97-DC4B9F601719.JPG

Hooverin pato tuottaa energiaa Nevadan ja Arizonan lisäksi myös Etelä-Kaliforniaan. Se oli valmistuessaan vuonna 1936 suurin betoninen pato koko Yhdysvalloissa. Ja Yhdysvallat on aika iso maa, uskokaa pois. Sen kokoa ei ehkä tajuakkaan, ennen kuin on itse käynyt muutamassa eri osavaltiossa, tai lentänyt maan toiselta laidalta toiselle. 112 miestä sai surmansa patoa rakennettaessa, ja se on nimetty presidentti Herbert Hooverin mukaan. Nykyään pato on melkoinen turistirysä; lähes miljoona ihmistä vierailee siellä vuosittain. Autoja tuntui olevan joka puolella ja iso parkkitalokin oli ääriään myöten täynnä. Onnekseen paikalla on aina joku, joka on lähdössä, ja saimme auton parkkiin. Lähdimme tutkimaan paikkoja.

Pato on siitä jänskä, että jos sen yli kävelee joen toiselle puolelle, niin ollaankin yhtäkkiä eri osavaltiossa jossa on eri aika. Eli saa siirtää kelloa tunnilla eteenpäin. Sitten voi kävellä takaisin ja siirtää kellon takaisin Pacific aikaan. Padon päältä aukeaa upeat näkymät joelle, sekä uudelle sillalle joka on rakennettu 2010. Hoover Dam Bypass rakennettiin helpottamaan liikennettä niille, jotka haluavat vain ohittaa padon nopeasti. Ja jos kurkkaa alaspäin, näkee kaiken sen betonin jota patoon upotettiin. Betonia kului 3,4 miljoonaa kuutiometriä.

939DEAB5-92CC-4B0A-AEC3-76B6390B40D7.JPG
 Tässä ollaan Nevadan ajassa.

Tässä ollaan Nevadan ajassa.

F21443BE-11EC-400C-AA30-6343E38AFAC4.JPG

Hooverin padolla voi osallistua myös opastetulle kierrokselle joka vie vierailijat voimalaitokseen ja visitor centeriin. Meidän ollessa padolla, visitor center oli remontissa, ja kierroskin oli supistettu pieneen osaan voimalaitosta. Niinpä jätimme sisällä käymisen väliin, ja sen sijaan suuntasimme näköalatasanteelle. Omasta mielestäni näköalatasanne oli itse asiassa paljon vaikuttavampi kuin itse padon päällä oleminen. Tasanne on nimittäin tuolla kuvassa näkyvän sillan päällä. Mieheni oli tästä kuitenkin eri mieltä, joten makunsa kullakin. Pääsy tasanteelle on padolta johtavalta tieltä juuri ennen itse patoa. Seuraa kylttiä; Mike O’Callaghan - Pat Tillman Memorial Bridge Plaza. Siellä pääsee myös aivan “Welcome to Nevada” -kyltin viereen poseeraamaan.

3DD6477A-08D8-46DA-AC0D-6A9D0B69B3FD.JPG
05560682-91A2-4FA7-A8F7-001FE11F3003.JPG
20844298-F6B7-4783-BD98-86249CB7F07E.JPG

Visiitti Hooverin padolle on ihan mielenkiintoinen, ja eihän sitä ihan joka päivä tule käytyä tämän luokan patoja katsomassa. Kannattaa kyllä käväistä jos on näissä maisemissa joskus.

 

Viva Las Vegas! Lapsiperheen vinkit Sin Cityyn

Paula Gaston

Las Vegas, lempinimeltään Sin City eli “syntinen kaupunki”, on tunnettu uhkapeleistä, kasinoista, ympäri vuorokauden aukiolevista baareista ja nopeista avioliitoista. What happens in Vegas, stays in Vegas! Mutta miksi sitten edes mennä Vegasiin lasten kanssa? Vähän yllättäen Vegasissa onkin itse asiassa aika paljon lapsiperheitä. Amerikkalaiseen tyyliinhän perheet kulkevat paikkaan kuin paikkaan yhdessä, lasten kanssa. Niin myös Vegasiin. Vaikka itse olen vahvasti sitä mieltä, että Vegasista saa enemmän irti kun on vapaa rilluttelemaan eikä tarvitse olla ilta kahdeksalta nukkumassa, oli meillä silti ihan hauskaa kahden yön pysähdyksellämme.

VALITSE PERHEELLE SOPIVA HOTELLI

Loman suunnittelu Vegasissa alkaa valitsemalla omiin tarpeisiin sopiva hotelli. Me haluamme aina olla pääkadun, eli Stripin varrella, josta on lyhyt matka kävellä joka paikkaan. Tuntuu, että siltikin Vegasissa tulee käveltyä yllin kyllin. Kesäaika on todella kuumaa, joten kannattaa panostaa hotelliin jossa on kiva uima-allas alue, mutta nyt talviaikaan hotellien altaat olivat kiinni. Stripin hotelleilla on lähes kaikilla joku teema, tai ainakin jonkunlainen vetonaula, millä ne houkuttelevat ihmisiä käymään. Teemahotellit ovat hintatasoltaan kalliimpia kuin teemattomat ja valitettavasti usein vähän elämää nähneitäkin, mutta ne ovat silti ihmisten suosiossa. Luksusta (tai jotain uudempaa) kaipaavalle suosittelen ennemmin jotakin teematonta hotellia, esimerkiksi Cosmopolitan tai Wynn ovat hyviä vaihtoehtoja.

Yksi lapsiperheiden suosima hotelli on Excalibur Hotel, jossa mekin tällä kertaa asuimme, ja josta kerron lisää myöhemmin. Excalibur on sisutettu ritarinlinnan teemaan ja sillä on oma huvipuisto. Sen vieressä oleva Luxor on myös hauska hotelli, sillä se on rakennettu pyramidin muotoon. Yövyimme siellä joitakin vuosia sitten kun meillä ei ollut vielä lapsia. Teemahotelleista kuuluisimmat lienevät New York New York, Paris ja Italian teemaan rakennettu Venetian hotelli.

 Takana New York New York

Takana New York New York

 Luxor Hotel

Luxor Hotel

 Paris

Paris

 The Venetian Hotel

The Venetian Hotel

NAUTI HOTELLIEN ILMAISISTA OHJELMANUMEROISTA

Me kulutamme paljon aikaa Vegasissa vain ihmetellen eri hotellien tarjontaa ja käveleskellen ympäriinsä. Yksi ehdoton lempparini on Hotel Bellagion Conservatory & Botanical Garden hotellin aulassa, sekä suihkulähteet ulkona. Ne on aina pakko nähdä. Puutarhan kukka-asetelmat kerta toisensa jälkeen ihastuttavat aina vaan enemmän ja enemmän. Ja varsinkin jos sattuu Vegasiin joulukuussa, pääsee ihmettelemään Bellagion mieletöntä joulupuutarhaa. Hotellin edessä oleva suihkulähde käynnistyy aina puolentunnin välein ja show kestää aina yhden musiikkikappaleen verran. Suihkulähteen edessä samoilee yleensä erilaisia hahmoja joiden kanssa voi maksua vastaan ottaa valokuvan. Ennen paikalla päivysti kasa Elvis hahmoja, nyt siellä tuntui olevan Spidermania ja Mikki Hiirtä, ja Elvikset olivat kadonneet katukuvasta.

 Bellagio

Bellagio

 Bellagion Conservatory & Botanical Gardenin upeita kukka-asetelmia

Bellagion Conservatory & Botanical Gardenin upeita kukka-asetelmia

83F563DC-738B-4D13-9AD1-E90E6D815ADD.JPG

The Venetian hotellissa käymme yleensä ihmettelemässä gondoleja hotellin sisällä kulkevissa kanavissa, ja Luxorissa pääsee egyptiläiseen tunnelmaan. New York New York ja Pariisi ovat sisältä kuin pieniä kaupunkeja, ja niissä on ihan kivoja ravintoloita. Kun viime kerralla vierailimme Vegasissa MGM hotellin aulassa oli vielä leijonien lasinen huone elävine leijonineen. Niin upeita kuin leijonat ovatkin, ne eivät missään nimessä kuulu asumaan hotelliin, joten helpotuksekseni huomasin, että niistä oli nyt luovuttu. Mirage hotellin pihassa purkautuu joka ilta tulivuori.

Stripin hotelleissa löytyy muutakin viihdettä joka lähtöön; on kartingia, huvipuistoja ja minigolfia. Jos haluaa nähdä Vegasin yläilmoista voi käydä ylihinnoitellulla kierroksella maailmanpyörässä. Kaupungista löytyy takuulla jokaiselle jotakin.

HERKUTTELE HAUSKOISSA RAVINTOLOISSA

Mitä ravintoloihin tulee, Vegasissa on varaa mistä valita. Lähes joka kasino-hotellilla on oma buffet, mutta hotelleissa on myös muita ravintoloita. Kadun varrelta voi bongata viimeisen päälle trendikkään Shake Shakin, Hell’s Kitchenin tai vaikkapa Rainforest Cafen. Näistä jälkimmäinen on takuulla lasten mieleen. Sisällä hotelleissa on monenlaisia erilaisia vaihtoehtoa, ja kannattaakin vaikka selata netistä vaihtoehtoja ennen kuin lähtee liikenteeseen etsimään ruokapaikkaa. Iltaisin kannattaa varautua odottamaan hetkisen ravintolaan sisäänpääsyä sillä niihin on usein jonoa.

KÄY KATSOMASSA SHOW

Vegas on pullollaan erilaisia esityksiä ja esiintyjiä. Niistä suosituimpia ovat varmasti monet Cirque du Soleil -esitykset, Blue Man Group ja erilaiset taikurit. Kaikki showt eivät tietenkään sovellu lapsille, mutta jos lapset ovat jo isompia tai on liikkeellä aikuisporukalla, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa joku show. Eri esiintyjät löytyvät täältä. Me emme tällä reissulla käyneet esityksiä katsomassa sillä pienempi neitimme on vielä sen verran kärsimätön. Harkitsimme hetken perheille sopivaa ritarishowta mutta jätimme senkin sitten välistä kun tuntui, että ohjelmaa oli muutenkin ihan tarpeeksi.

PERHEPOTRETTI KUULUISALLA VEGAS KYLTILLÄ

Las Vegasin maamerkki; Las Vegas -kyltti, löytyy ihan Stripin päästä. Kyltin luona on yleensä pitkä jono ihmisiä odottamassa vuoroaan päästäkseen kuvaan kyltin edessä. Jos on kiire tai ei muuten vaan jaksa jonottaa, voi napata kuvan kyltin sivusta, kuten minä olen alla tehnyt. Tässäkin edessä oli pariskunta poseeraamassa. Mitä aikaisemmin aamulla kyltille saapuu, sitä vähemmän ihmisiä siellä tietysti on. Kyltin vieressä on pieni parkkipaikka johon auton voi jättää. Vegasista ei voi lähteä ilman käymättä sen legendaarisella kyltillä!

A9772847-0D6C-4F28-A1B2-EDABA621B4AD.JPG

Pakko myöntää, että Vegas ei ole vienyt sydäntäni, eikä se ole TOP-listallani. Tälläkin kerralla ensimmäisenä päivänä ahdistuin kasinoiden jatkuvasta kilkatuksesta ja tupakansavusta, ja toisena päivänä olimme jo uupuneita Vegasin kovasta elämäntahdista ja kävelemisestä. Silti siellä on ihan kiva käydä silloin tällöin lyhyesti ihmettelemässä epätodellista elämää. Ja onhan se jokaisen ainakin kerran elämässä koettava!

Oletko ollut joskus Vegasissa lasten kanssa? Millaisia kokemuksia sinulla on?

 

Maailman kuumin paikka; Kuolemanlaakso

Paula Gaston

Road trip Kaliforniasta Utahiin viettämään Kiitospäivää oli hyvällä alulla, ja olimme viettäneet ensimmäisen yön vielä Kalifornian puolella Mojaven kaupungissa. Sen jälkeen suuntasimme kohti Kuolemanlaaksoa ihan Kalifornian ja Nevadan rajalla. Pysähdyimme ostamaan vähän evästä ja vettä paikallisesta ruokakaupasta, ja ennen menoa Kuolemanlaaksoon, vierailimme Manzanarin keskitysleirillä, josta kerroin teille viime viikolla. Meille vierailu Kuolemanlaaksoon oli ensimmäinen, vaikka sitä on suunniteltu jo monena erillisenä vuotena, ja se suhteellisen lähellä meitä onkin. Jostain syystä se ei vaan ole sattunut aiemmin meidän reiteille.

 

Kuolemanlaakso (Death Valley) on aavikkolaakso Sierra Nevadan vuoristossa. Se on saanut nimensä Kultakuumeen aikana, kun useat kullanetsijät ja muut yrittivät kulkea Kuolemanlaakson läpi koskaan pääsemättä perille. Kesällä erämaan lämpötilat nousevat helposti todella korkeiksi ja talvella öisin saattaa olla jopa pakkasta. Kuolemanlaaksossa onkin mitattu koko maapallon lämpöennätys vuonna 1913, joka oli 56,7 C. Huh huh! Kesäkuukausien normaalit lämpötilat pyörivät nekin lähellä 50C, joten kannattaa todella harkita milloin laaksossa vierailee. Joskus talvikuukausien vesisateet yllättävät alueen ja aiheuttavat siellä tulvia. Viime vuonna kaksi ihmistä kuoli tulvien alle. Olosuhteet ovat siis kaikin puolin haastavat. Lisäksi Kuolemanlaakso on Amerikan matalin kohta sillä se on enimmillään jopa 86 metriä merenpinnan alapuolella. Alue liitettiin Amerikan kansallispuistoihin vuonna 1994.

 Maisemia matkalta alas laaksoon

Maisemia matkalta alas laaksoon

A3E6D49F-2691-41D4-89EC-10FFA0CB2210.JPG

Meidän harmiksemme emme ehtineet nauttimaan Kuolemanlaaksosta kovinkaan kauaa, sillä vietimme Manzanarissa enemmän aikaa kuin oli suunniteltu, ja meidän piti ehtiä illaksi vielä Las Vegasiin. Olisi ollut mukava käydä vähän patikoimassa ja katsomassa myös alueita hieman etäämmällä päätiestä. Olisin halunnut käydä ainakin Devil’s Golf Coursella, Bad Water Basinin suolatasangoilla ja Racetrackillä, jossa kivet mysteerisesti liikkuvat itsekseen. Vaikka erämaat eivät itseeni ehkä iske samoin kuin muut luonnonpuistot, voisin hyvinkin palata yökuntiin leirintäalueelle ja viettää siellä muutama päivä tutkien paikkoja. Muutamana viime keväänä sateiden jälkeen Kuolemanlaaksossa on nähty niin sanottu Super bloom, jolloin erilaiset erämaan kukat ovat puhjenneet kukkaan ennennäkemättömällä tavalla. Mikä olisikaan siis parempi aika palata paikan päälle kuin kevät?!

Me vietimme aikaa lähinnä Furnace Creekin alueella, joka on Kuolemanlaakson syvin ja kuumin kohta. Näimme myös Mesquite Flatin hiekkadyynit, joilla olisi ollut kiva käydä vähän käveleskelemässä, mutta aika ei antanut siihen myöden. Erikoisia maisemia ja paikkoja pysähdellä on Kuolemanlaakson päätielläkin riittämiin ensikertalaiselle, ja Furnace Creekin Visitor Centerissä oli esillä mielenkiintoinen näyttely erämaan eläimistä ja kasveista.

 Marraskuu ja mukavat 22C

Marraskuu ja mukavat 22C

 Matkalla merenpinnan alapuolelle…

Matkalla merenpinnan alapuolelle…

Kuolemanlaaksossa on nyt siis käyty vaikka vähän jäikin hampaankoloon, että niin monia paikkoja siellä jäi vielä näkemättä. Niille, jotka suunnittelevat vierailua, suosittelen ehdottomasti varaamaan aikaa muuhunkin kuin puiston läpiajamiseen. Mieluiten kannattaa tulla vaikka yökuntiin. Ja sitten ei muuta kuin erämaahan seikkailemaan! Ensi postauksessa ollaan sitten jo Las Vegasissa.

 

Luukku 3; Vihdoinkin suomalaiset joulumarkkinat!

Paula Gaston

Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopusta löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa! Instagram:  #ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018

Viikko on sujahtanut ohi lähinnä toipuessa. Kuten jo aiemmin mainitsin, Utahin matkamme toiseksi viimeisenä päivänä vauva alkoi sairastaa, ja kotiin päästyämme minäkin sain sitten taudin tottakai. Vaikka pääsääntöisesti tuntuu, että voimme jo paremmin, lepo on tullut tarpeeseen. Lauantaina kuitenkin päätin uskaltautua ulkoilemaan kun ohjelmassa oli Finlandia Foundationin kauan odotetut Suomalaiset joulumarkkinat. Ja vieläpä historian ensimmäiset sellaiset täällä San Franciscon Bay Arealla.

A82B0125-F3D1-45A3-A495-142C709D8BFD.JPG

Olikin mukavaa päästä vähän ulos sillä perille päästyäni vesisadekin oli muuttunut auringonpaisteeksi. Markkinat pidettiin Palo Altossa, Lucie Stern Community Centerissä. Olin päättänyt olla paikalla jo heti tapahtuman alkaessa, sillä muut skandinaaviset markkinat alueella myyvät parhaat tuotteet loppuun tunnissa tai parissa. Tunnelma näilläkin markkinoilla tiivistyi heti ensimmäisen tunnin aikana ja jono päämyyntipöytään oli pitkä. Tarjolla oli iso määrä erilaisia karkkeja, ruisleipää, joulukalentereita, suomalaisia keksejä ja muuta. Kalliilla hinnalla tietenkin, mutta eihän painavien karkkien rahtaaminen tänne puolelle maailmaa ihan ilmaista ole. Valtava karkkipöytä tyhjenikin odotuksieni mukaisesti ensimmäisen puolen toista tunnin aikana.

Harmikseni myyntiin ei oltukaan saatu karjalanpiirakoita tiukkojen lupa-asetusten vuoksi. Pullaa, torttuja, munkkeja ja piparkakkuja oli sen sijaan myynnissä, samoin kuin glögiä ja lonkeroa. Innostuin tästä uudesta glögi tuttavuudesta niin paljon, että tilasin jälkeen päin kokonaisen laatikollisen tätä viiniglögiä. Sen tuottaja on ruotsalaistaustainen viinitila Napa Valleyssä, ja tämä oli ilmeisesti ensimmäinen vuosi kun he tekivät glögiä myyntiin. Lonkeroa en tällä kertaa maistanut. Mahtaakohan sairastamisella olla jotain osaa siihen, että ei vaan maistunut. Sen sijaan kotiin viemisiksi lähti korvapuusteja, karkkia ja ruisleipäpussi. Kyllähän niillä jo joulun tunnelmaan pääsee! Myynnissä oli myös paljon kivoja käsitöitä, koruja ja vaatteita.

A16852F9-A0DC-4933-AFBE-9E8EFB3EFE5E.JPG
 Valokuva pukin kanssa kuului lipun hintaan. Torkahtikohan pukki välillä?

Valokuva pukin kanssa kuului lipun hintaan. Torkahtikohan pukki välillä?

Kaikista parastahan tällaisissa tapahtumissa on toisten suomalaisten tapaaminen! Niin nytkin, oli kiva nähdä niin monta tuttua samassa tilassa. Välillä oli vaikea kuulla mitä toinen sanoo kaiken sen puheensorinan seasta. Väen paljoudesta päätellen ensi vuonna tarvitaan melkein jo isompi tila! Ja mielellään sellainen missä olisi vähän pöytiä ja tuolejakin kahvilatyyliin. Kahvilan pito voisi olla ihan tuottoisaa hommaa joulumyyjäisissä. Hienoa että ensimmäiset Suomalaiset joulumarkkinat Bay Arealla olivat tällainen menestys!