Viinilaakson viemää

Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

           

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

blogi_banner_fi.jpg

Matkablogi Lifestyle-blogi Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Stately Oaks; Tuulen viemää -kartano Georgian osavaltiossa

Paula Gaston

Onko paikalla ketään Tuulen viemää faneja? Kävimme elokuvan jalan jäljillä "syvällä etelässä", Georgian osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Vaikkei tämä kartano olekaan varsinaisesti suoraan elokuvasta, se vie ainakin kuvitteelliselle matkalle Tuulen viemän aikaan ja Scarlett O'Haren kotiin. 

Itse varsinainen matkamme suuntautui Coca Colan synnyinkaupunkiin; Columbukseen, mutta ennen paluuta kotiin, päätimme vähän tutkia muitakin paikkoja. Koska en ollut ennen käynyt etelä osavaltioissa, halusin käydä kurkkaamassa miltä näyttävät plantaasit, eli vanhat kartanot joiden tiluksilla viljeltiin yleensä pellavaa, vihanneksia ja muita tykö tarpeita. Ja matkan varrelta löytyikin sitten mielenkiintoinen paikka jolla oli yhteys Tuulen viemää -elokuvaan. Se on nimeltään Stately Oaks, ja se sijaitsee Jonesborossa, Georgian Clayton Countyssa. 

tuulen_viemaa_talo.jpg
 

Scarlett O'Haran koti oli nimeltään Tara Plantation. Todellisuudessa tämä paikka on vain mielikuvituksen tuotetta, eikä sitä ole olemassakaan. Itse elokuvakin kuvattiin Kaliforniassa, eli siis kaukana Georgiasta, ja siinä käytettyä taloa säästetty vaan se lahosi jonnekin elokuvayhtiön varastoon. Mutta Stately Oaksin uskotaan olleen inspiraationa Margaret Mitchellin novellille ja siinä olleelle Tara Plantationille. Mitchell vietti lapsuuden kesiään Jonesborossa sukulaistensa plantaasilla, ja monen novellissa esiintyvän hahmon uskotaan syntyneen mukaellen sitä, mitä Mitchell lapsuudessaan näki. Niinpä Stately Oaksia ympäröivä alue onkin nimetty Margaret Mitchell Memorial -puistoksi.

Stately Oaks on tyypillinen "antebellum talo", eli se on rakennettu ennen Yhdysvaltain sisällissotaa. Itse rakennus edustaa Greek Revival -arkkitehtuuria josta esimerkkinä ovat esimerkiksi upeat pylväät sen kuistilla. Alunperin talon rakensi Whitmill Allen vuonna 1839. Muutettuaan Teksasiin, möi sen Robert McCordille. Talossa on kuusi huonetta joissa on esillä antiikin huonekaluja, posliini-astiastoja ja joitakin perhekalleuksia. Lisäksi tiluksilla voi käydä ihmettelemässä ruoanlaitto taloa (cookhouse), Old Bethellin koulurakennusta, torpparin taloa ja muita vanhan yhteisön rakennuksia jotka on kerätty puistoon näytille. 

tuulen_viemaa_banner.jpg
tuulen_viemaa_nainen.jpg
tuulen_viemaa_koulu.jpg
tuulen_viemaa_pyykit.jpg

Monien näiden vanhojen talojen historia rypee synkkyydessä, sillä samalla tulee nähtyä miten orjat näissä paikoissa elivät, ja miten heitä kohdeltiin. On silti mielenkiintoista vierailla näissä historiallisissa taloissa, ja parhaassa tapauksessa voi omakin mielikuvitus lähteä laukkaamaan, ja voi nähdä Scralettin isossa mekossaan juoksevan pihamaalla puiden katveessa. 

tuulen_viemaa.jpg

Stately Oaks tarjoaa opastettuja kierroksia talossa päivittäin maanantaista lauantaihin. Hinnat ovat $12 aikuisilta, ja $6 lapsilta (5-11 v.), alle 5-vuotiaat eivät tarvitse lippua (2018).

Matkustatko Yhdysvaltoihin? Näin anot ESTAn tulematta huijatuksi

Paula Gaston

Moni ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin matkaava miettii mitä kaikkea pitää muistaa ennen matkaa. Yksi näistä asioista on ESTA eli Electronic System for Travel Authorization, toisin sanoen, suomalaisen matkustuslupa USA:han. Ilman sitä ei matkalainen Suomessa pääse edes Amerikan suuntaan lähtevään koneeseen, ellei sitten hallussa ole jonkun muun sortin viisumi, green card tai kansalaisuus. Aika ajoin kuulee myös jonkun langenneen ESTAa välittäviin sivustoihin joiden kautta hinta tulee aina kalliimmaksi, tai jopa huijarisivustoihin, jotka vievät vain rahat ilman, että ESTA on oikeasti anottuna. Tämä kaikki on kuitenkin helppo välttää kun tietää mitä tekee!

Suomi kuuluu 37:n muun maan tavoin Yhdysvaltojen Visa Waiver -ohjelmaan, joka oikeuttaa Suomen kansalaiset matkustamaan USA:han viisumitta ja oleskelemaan siellä maksimissaan 90 päivää. Viisumitta maahan matkustaminen edellyttää siis ESTA:n tekoa etukäteen. Suosituksena on pitkään ollut anominen viimeistään 72 tuntia ennen matkaa, mutta itse suosittelisin anomaan luvan jo hyvissä ajoin kun oma matka-ajankohta on selvinnyt. Viime vuonna, tiukentuneista turvatoimista johtuen, ensimmäistä kertaa kuulin useammalta taholta, että vastaus ESTA:n hyväksymisestä ei tullutkaan heti kuten se on ennen tullut. Joillekin suomalaisille on jopa tullut kieltäviä vastauksia. Tapauksia on ilmeisesti varsin vähän, mutta jos näy käy, on aloitettava aikaa vievä viisumiprosessi ennen matkaa.

norwegian_passi.jpg

ESTA:lla matkustaminen edellyttää myös elektronisesti luettavaa passia, joka sisältää mikrosirun. Huomioitavaa on, ettei ESTA takaa maahanpääsyä, vaan viimeisen päätöksen tekee aina maahantuloviranomainen kentällä. Maahantuloviranomainen voi pyytää myös nähtäväkseen paluulipun sekä todisteita riittävästä varallisuudesta matkalle. Usein tähän riittää kun kertoo, että mukana on jonkun sortin luottokortti käteisen lisäksi. ESTAa hakiessa kannattaa olla tarkkana miltä sivustolta sitä anoo. Jos Googleen kirjoittaa hakusanaksi pelkästään "ESTA" tai "ESTA Suomi", saa eteensä varsin pätevän näköisen sivuston jonka kautta pääsee anomaan ESTAa myös suomeksi. Toivon hälytyskellojen soivan viimeistään siinä vaiheessa, kun hinnaksi matkustusluvalle tulee $88. Hellou!!! Oikea ESTA:n hinta on $14! Pienellä printillä sivuston alalaidassa sanotaankin, ettei yrityksellä ole mitään tekemistä USA:n hallituksen kanssa. Tässä sen sijaan on oikea virallinen sivusto ESTA:n anomiseen (myös suomeksi), jonka ylälaidassa erikseen mainitaan sen olevan virallinen Homeland Securityn alainen sivu. Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää, että lentoyhtiöiden sivujen kautta yleensä löytyy viralliset sivustot ESTA:n anomiseen.

Olen joiltakin ulkosuomalaisilta kuullut, että kyseinen sivusto on joskus palauttanut rahat kun niitä on alettu peräämään. Netissä on kuitenkin myös monia muita sivustoja, eivätkä kaikki sivustot välttämättä näin tee. Parempi siis mennä suoraan sitä virallista tietä! Anoessasi ESTAa, tarvitse tiedot passistasi, yhteystietosi, sekä luottokortin tai PayPal -tilin. Samalta sivustolta voit käydä myös tarkistamassa aiemmin anomasi ESTAn tiedot. ESTA on voimassa kaksi vuotta, ja sinä aikana voit tehdä useamman matkan ilman, että joka kerta tarvitsee anoa uutta ESTAa. ESTA:sta ei tule mitään erillistä virallista paperia mutta sen päätöksen voi halutessaan printata mukaan matkadokumenttien sekaan. Itse aikoinaan kirjoitin oman ESTA numeroni lentolipun kulmaan tai kännykkään. Sitä ei koskaan minulta kysytty, mutta parempi aina olla valmistaunut kaikkeen, kuin kuluttaa arvokasta matka-aikaa Homeland Securityn takahuoneessa.

Ja sitten ei muuta kuin reissuun! 

 

Kondorikotkia ja lepakoita - Pinnacles National Park Kaliforniassa

Paula Gaston

Kun lueskelee ihmisten matkasuunnitelmia Kalifornian road tripille siellä yleensä vilkkuu sellaisia kansallispuistoja kuten Yosemite, Muir Woods ja Sequoia. Siitä sitten vielä koukkaus Nevadan kautta Arizonan rajalle katsomaan Grand Canyonia. Mutta nytpä esittelen teille kansallispuiston josta harva tuntuu tietävän. Edes monet täkäläiset eivät ole koskaan kuulleetkaan tästä kiipeilijöiden salaisesta aarteesta keskellä ei mitään. Kävin eilen kolmatta kertaa patikoimassa Pinnacles National Parkissa Salinas Valleyssä.

Pinnacles on itse asiassa muinaisen tulivuoren jäännökset jotka alunperin kuuluivat San Andreaksen railoon. Ajomatkaa puistoon tulee San Franciscosta parisen tuntia sen itäiselle sisäänkäynnille ja 2,5 tuntia sen länsipuolelle. Puistossa on useita patikointireittejä ja monet niistä kulkevat erilaisten luolien läpi. Luolat ovatkin Pinnaclesin yksi vetonaula, samoin kuin kondorikotkat joita voi nähdä liitelemässä vuorien yllä. Lisäksi siellä näkee aina runsaasti kalliokiipeilijöitä. Pinnaclesin alue suojeltiin alunperin jo vuonna 1908 jolloin presidentti Roosevelt teki siitä National Monumentin. Lopulta siitä tehtiin kansallispuisto vuonna 2013 presidentti Obaman määräyksellä.

 

PINNACLES ITÄINEN SISÄÄNKÄYNTI

Olen ollut Pinnaclesilla kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla menimme sisään itäiseltä sisäänkäynniltä, ja kiersimme mukavan reitin Bear Gulchin luolien läpi pienen järven rannalle syömään eväitä. Luolasto oli suhteellisen helppo kulkuinen ja suoriuduimme siitä aika helposti vauva kantorepussa. Monet luolat sopivatkin hyvin jo vähän isommille lapsille, jotka pystyvät itse kiipeämään kivillä, sanoisin että ehkä noin 5-vuotiaasta ylöspäin. Ja jännäähän siellä luolassa tietenkin on, kun välillä mennään kapeista kohdista, tai kiivetään pimeässä taskulampun turvin.

Itäistä puolta pidetään puiston "pääsisäänkäyntinä" ja siellä onkin aika ajoin tosi paljon väkeä. Kuten lähes kaikissa Amerikan kansallispuistoissa, omaa rauhaa on valitettavasti vaikea löytää. Puistot ovat äärimmäisen suosittuja, ja väkisinkin siellä törmää muihin ihmisiin tai jopa ruuhkiin. Niin on käynyt myös Pinnaclesille sen jälkeen kun siitä tehtiin kansallispuisto. Sen pääparkkipaikalle mahtuu vain kourallinen autoja, joten vierailijat kuljetetaan patikkapoluille bussilla. Ensimmäisellä vierailukerrallani Pinnacles oli vielä ihan tuore kansallispuisto, eikä itäinenkään puoli ollut silloin vielä tukossa.

 Itäisellä sisäänkäynnillä on useampi tällainen tikkojen rei'ittämä puu

Itäisellä sisäänkäynnillä on useampi tällainen tikkojen rei'ittämä puu

pinnacles_jarvi.jpg

PINNACLES LÄNTINEN SISÄÄNKÄYNTI

Kahdella seuraavalla kerralla olemme menneet puistoon sisään läntiseltä sisäänkäynniltä. Tämä puoli ei näytä olevan yhtä suosittu mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että parkkipaikka löytyy helpommin eikä patikkapoluilla ole niin paljoa tunkua. Sekin hyvä puoli läntisellä puolella on, että siellä ei tarvitse jonotella bussin kyytiin vaan auton saa kävelymatkan päähän polkujen lähtöpaikasta. Menomatkalla läntiselle puolelle ajetaan myös Moneterey Wine Countryn läpi, eli jos viinihammasta pakottaa, kotimatkalla voi pysähtyä vaikka viinitilalla. 

Eilisellä reitillä lähdimme matkaan läntiseltä sisäänkäynniltä, ja kävimme Balconies luolassa, joka oli vaikeusasteeltaan hieman haastavampi. Taskulamppu tuli tässä luolassa tarpeeseen, ja välillä piti ihan miettiä, että miten päin kiviä pitkin olisi parasta edetä. Luolan jälkeen polulla avautuivatkin upeat näkymät.

pinnacles_kukkulat.jpg
 Kohti luolia..

Kohti luolia..

 Ja sitten sisään muiden perässä

Ja sitten sisään muiden perässä

KONDORIKOTKIA, LEPAKOITA JA KEVÄTKUKKIA

Molemmilta Pinnaclesin sisäänkäynneiltä pääsee useammalle reitille joilla on luolia, ja polut yhdistyvät jossain vaiheessa. Ennen reittivalintaa kannattaa kuitenkin varmistaa joko netistä, tai visitor centeristä, mitkä luolista ovat auki. Puiston luolissa asustelee 13 eri lepakkolajia, ja niiden pesintäaikana lepakkojen asuttamat luolat suljetaan. Tälläkin kerralla ainakin Bear Gulch Cave oli suljettuna. 

Pinnacles on myös oiva paikka bongata Pohjois-Amerikan harvinaisin lintu, eli kaliforniankondorikotka. Tämä kerran lähes jo sukupuuttoon kuollut lintulaji pesii Big Surin alueen lisäksi Pinnaclesin kallioilla. Kaliforniankondori on väriltään musta, mutta sen pää on kalju ja punainen. Se on helppo sekottaa kalkkunakondoriin. Se on kooltaan kuitenkin paljon paljon suurempi, sillä sen siipien väli voi olla jopa kolme metriä. Jos haluat ennen Pinnaclesiin menoa varmistua miten erottaa nämä linnut toisistaan, voit kurkata tunnusmerkit täällä olevasta kuvasta.

Parhaat vierailuajankohdat Pinnaclesille ovat kevät ja syksy. Kesä on usein hikisen kuumaa aikaa patikoimiseen. Puisto on kuitenkin auki ympäri vuoden. Keväällä voi bongata useita kevätkukkia siellä täällä polkujen varrella. Visitor centeristä saatavassa kartassa onkin esitelty niistä muutama, mutta itse olen aikoinaan ostanut Kalifornian luonnonkukista kertovan kirjasen juurikin Pinnaclesin luontokeskuksesta. Sitten ei muuta kuin kukkia ja lintuja bongailemaan!

 California scrub jay

California scrub jay

 Butterfly mariposa lily:n voit bongata ainoastaan Kaliforniassa (Kuva: Päivi Hakala)

Butterfly mariposa lily:n voit bongata ainoastaan Kaliforniassa (Kuva: Päivi Hakala)

 

VINKIT PINNACLES NATIONAL PARKIN VIERAILULLE

  • Valitse miltä sisäänkäynniltä haluat mennä sisään, jos matkaan läntiselle sisäänkäynnille menee puolituntia kauemmin, sen usein voittaa takaisin kun ei tarvitse jonotella puistossa bussiin
  • Molemmilla sisäänkäynnillä on Visitor centerit, vessat ja piknik -alueet, leirintäalue sijaitsee itäisellä puolella. Itäisellä sisäänkäynnillä on myös pieni luontokeskus
  • Muista ottaa mukaan paljon vettä, eväät, aurinkohattu ja -voide. Luolien valloittajien on hyvä kantaa mukana myös taskulamppua tai päälamppua
  • Muista hyvät kengät sillä luolissa kiipeillään kivien päällä
  • Kerrospukeutuminen on valttia; kun auringossa voi olla kuuma, luolissa taas on viileää
  • Tarkista etukäteen luolien aukiolot
  • Vältä heinikoita tai koloja joihin et näe, puiston alueella on kalkkarokäärmeitä
     

Jos haluat nähdä enemmän Pinnaclesista, käyppäs kurkkaamassa Instagram profiilini @paulagaston, etusivulta Highlightsien alta löytyy videoita reissustamme!

Tokio lasten kanssa - 5 TOP käyntikohdetta lapsille

Paula Gaston

Olen saanut paljon kyselyitä siitä, millaista oli reissata Japanissa lapsen kanssa. Ylipäätänsä Japani, ja etenkin Tokio, tuntuu kiinnostavan ihmisiä paljon. Moni kyselee, että missä päin Tokiota olisi mukavinta majoittua tai millaista siellä on kulkea junalla. Näistä kaikista olen kirjoitellut jo aiemmin, ja muitakin Japani-aiheisia juttuja löytyy täältä. Mutta toivotaan, että tämä postaus sen sijaan rohkaisisi myös perheitä lähtemään Japaniin.

Me kiertelimme Japania kaksi viikkoa 4-vuotiaan pikkuneitimme kanssa ja vietimme tuosta ajasta noin viikon verran Tokiossa. Yleisesti ottaen kokemus oli tosi upea, vaikka jatkuva paikan vaihtaminen olikin vähän väsyttävää. Siinä mielessä suosittelisin, että jos on lomalla pelkästään Tokiossa, niin on helpompaa majoittua koko ajaksi samaan paikkaan. Meille jäi tunne, että olimme aina tervetulleita paikkaan kuin paikkaan lapsen kanssa, ja neitimme sai usein osakseen iloisia hymyjä. Pari kertaa jopa ihan tuntematon vastaantulija antoi hänelle pienen lahjan. Toinen niistä oli hauska paperi-origami joka meillä vieläkin on tallessa. Japanilaiset nauttivat rauhasta ja hiljaisuudesta, mutta se ei meidän neidin kanssa tuottanut ongelmia. Japanissa etiketillä on kuitenkin erityinen merkitys, eli kannattaa ennen matkaa vähän lueskella mitä siellä sopii tehdä ja mitä ei. 

 Eräs ohi pyöräilevä pappa pysähtyi antamaan meidän neidille omat paperista taitellut huulet. 

Eräs ohi pyöräilevä pappa pysähtyi antamaan meidän neidille omat paperista taitellut huulet. 

MITÄ LAPSELLE MUKAAN TOKION MATKALLE

Tokio on hyvin hektinen ja liikenne on kaaoottista. Vaikka paikasta toiseen mennäänkin yleensä paikallisjunilla tai metrolla, väsyvät omatkin jalat päivän aikana helposti. Lisäksi ihmisvilinässä on helppo joutua hukkaan. Meillä oli mukana edulliset sateenvarjorattaat, jotka oli helppo taittaa kokoon junaan mennessä. Emme kyllä suoraan sanottuna olisi pärjänneet ilman rattaita. Ja kun mukana oli halppirsattaat, ei haitannut vaikka niihin olisi tullut kolhuja tai vaikka olisimme kadottaneetkin ne.

Riippuen vuodenajasta on hyvä tietysti ottaa huomioon vaatetus. Talvikuukausina on aamuisin ja iltaisin aika kylmä, ja pipot ja hanskat tulevat tarpeeseen. Pikkuvilttikin oli hyvä rattaissa istuessa. Sitä emme olleet hoksanneet ottaa mukaan, mutta löysimme viltin helposti sekatavarakaupasta. Sateenvarjollekin oli käyttöä. Kesäkuukaudet taas ovat hiostavan kuumia. Aurinkorasvaa ei siis kannata unohtaa. Japanilaisissa hotelleissa on muuten aika usein pyykinpesumahdollisuus, eli ei turhaan kannata kantaa mukana isoa kasaa vaatteita.

Mitään ihan erityistä emme ottaneet lasta ajatellen mukaan kotoa. Lennolla meillä on aina naposteltavaa ja viihdykettä, lähes kaiken muun tarpeellisen saa Japanissa ostettua sitten paikan päällä. Vauvanruokaosastolla en tullut käyneeksi, eli siihen en valitettavasti osaa antaa neuvoja. Yleensä reissukassistamme löytyy kosteus/desinfiointipyyhkeitä, väritys- ja puuhakirjoja ja värit, kirja tai sarjakuvalehti, naposteltavaa, yksi pieni lapsen valitsema lelu ja vaihtovaatteita. Pienemmille lapsille sitten tietenkin vähän enemmän leluja ja kaikki tarpeelliset ruoat ja vaipat. Matkoilla meillä annetaan yleensä lupa pelata vähän ipadiä ajan kuluksi vaikka se lähinnä onkin äidin käyttötarkoituksien vuoksi mukana. 

MILLAISTA RUOKAA TOKIO TARJOAA LAPSILLE

Me yritämme altistaa lapset paikalliselle ruoalle niin paljon kuin se on mahdollista. Pääasiassa he siis syövät samaa mitä mekin syömme, mutta tunnetusti lapsia on usein vaikea saada kokeilemaan mitään uutta. Japanilainen ruoka onkin aika erilaista mihin meidän neiti oli tottunut, ja ruokien maistaminen oli aika ajoin vähän nihkeää. Mutta matkan lopulla alkoivatkin sitten maistua ramen, sushi, tempura sekä tonkatsu, joka etäisesti muistutti häntä ehkä kananugeteista. Nykyään näitä herkkuja sitten syödään myös täällä kotona. Ravintoloissa lapselle tuotiin aina oma lasten lautanen ja lasten aterimet puikkojen sijaan. 

Ruokakauppojen lisäksi pienistä tienvarsikaupoista kuten 7 Eleven tai Lawson voi hakea välipalaa, tai pahimpaan hätään vaikka hot dogin tai nugetteja. Me täytimme jääkaappiin esimerkiksi jogurttia, erilaisia leivoksia ja muita japanilaisia välipaloja. Hedelmien syöminen jäi tällä reissulla vähän vähäiseksi, sillä niitä ei ollut monessakaan paikassa tarjolla tai ne olivat tosi kalliita. Yksi hauska välipala on taiyaki, joka on eräänlainen täytetty vohveli. Näitä kalanmallisia kakkusia oli myynnissä sekä adzuki-paputahnatäytteellä että vaniljatäytteelllä. 

Kannattaa käväistä myös paikallisissa leipomoissa sillä niistä löytyy kaikenlaisia herkkuja leivottuna erilaisiksi hahmoiksi. Ja Tokiosta löytyvät tietysti myös kaikki länsimaalaiset pikaruokaketjut joissa voi pistäytyä jos japanilainen ruoka alkaa kyllästyttää. 

Postaukseni paikallisista ruoista voit lukea täältä

 Leipomon tarjontaa

Leipomon tarjontaa

kalat.jpg

TOP 5 KÄYNTIKOHDETTA LASTEN KANSSA TOKIOSSA

Pari paikkaa jäi meillä vähän hampaankoloon, sillä tällä kerralla emme niihin päässeet. Ghibli -museon liput myydään loppuun jo kuukausia ennen, emmekä mekään sitten saaneet sinne lippuja. Toinen paikka jossa olisimme halunneet käydä oli Tokion Disneyland, mutta olimme loppumatkasta sen verran väsyksissä, että päätimme vaihtaa Disneylandin johonkin vähän nopeampaan kohteeseen. Näiden kahden sijasta, voimme suositella lapsiperheille seuraavia paikkoja:

1. MUUMIKAHVILA

Tokiossa on itse asiassa parikin Muumikahvilaa. Kahvilan ideana on se, ettei kenenkään tarvitse istuskella siellä yksin. Isot Muumi -hahmot nimittäin kiertävät pöydästä pöytään ja "pitävät seuraa" asiakkaille. Sisustus on hyvin suomalaishenkinen ja listalta löytyy kaikenlaista muumeihin liittyvää. Kaiken kaikkiaan tosi hauska paikka! Lue vierailustamme Muumikahvilassa täältä

 Muumikahvilassa kiersi muumihahmojen lisäksi myös Muumipapan hattu.

Muumikahvilassa kiersi muumihahmojen lisäksi myös Muumipapan hattu.

2. KAWAII MONSTER CAFE

Tämä lukeutuu ehdottomasti yhteen erikoisimmista ravintoloista joissa olen koskaan käynyt. Meidän neiti rakastui tähän paikkaan täysin ja muistelee sitä edelleenkin! Se on värikäs, hullu ja hauska! Ystävälliset "monsterit" pitävät asiakkaista huolta ja vetävät shown pyörivässä karusellissa. Kurkkaa Monster Cafeseen tästä

monster.jpg

3. TRICK ART MUSEUM

Trick Art Museumin ideana on kuva-illuusiot jotka syntyvät erilaisten taustojen edessä. Tietystä kulmasta katsottuna kuvat näyttävät varsin hienoilta ja tuntuu kuin olisit itse siinä mukana. Meillä oli tosi hauskaa museossa vaikkakin jotkut kuvat vähän pelottivat tytärtämme. Katso lempparikuvamme täältä.

trick_art_lara.jpg

4. HELLO KITTY -KAHVILA

Me kävimme Hello Kitty Cafessa Himejin kaupungissa, mutta näitä kahviloita on lähes kaikkialla, ja Tokiossakin useita. Käymämme Cafe de Miki with Hello Kitty löytyy Tokiossa ainakin Odaiban saarelta. Kukapa ei ihastuisi tähän vaaleanpunaiseen paikkaan jossa kaikki tarjottavatkin ovat supersöpöjä. Lue lisää täältä.

hello_kitty.jpg

5. LEGOLAND DISCOVERY CENTER

Legoland tuli meille ohjelmaan sen jälkeen kun huomasimme olevamme liian väsyneitä Disneylandiin. Legolandin Discovery Centerit ovat pienempiä kuin normaalit legolandit, ja tämäkin oli sisällä ostoskeskuksessa. Hauska muutaman tunnin ohjelmanumero joka sopi yhtä hyvin aikuisille kuin lapsillekin. 

lego_shibya.jpg

Japani on aivan upea paikka ja suosittelen sitä täydestä sydämestäni kaikille! Tokion vilskeestäkin voi aina mennä hetkeksi rauhottumaan sen ihaniin puistoihin, tai vaikka hypätä junaan, ja viedä lapset Naraan katsomaan kesyjä peuroja!

 

Kaikille äideille

Paula Gaston

Kun olin 5-vuotias voitin Anttilan arvonnasta matkan etelään. En tietenkään voinut matkalle lähteä koska olin vasta lapsi, joten äitini kävi matkalla luvaten, että kun olen vanhempi niin hän ostaa minulle ulkomaan matkan. Kun olin 14-vuotias äitini osti sitten meille molemmille matkat Turkin Marmarikseen. Siitä alkoi jatkuva kaipuu nähdä maailmaa ja mennä. Ja meninhän minä. Usein vieläpä äidin kanssa. 

 Tänä vuonna sain vähän kestävämpiä äitienpäiväkukkia.

Tänä vuonna sain vähän kestävämpiä äitienpäiväkukkia.

Äidin kanssa yhdessä käytiin monet matkat. Marmariksen jälkeen kävimme ainakin Kanarialla saarilla ja Kreikassa muutamaan otteeseen. Sen jälkeen palasimme taas takaisin Turkkiin, tällä kertaa Alanyaan. Niitä matkoja on usein muisteltu. Ihan ensimmäisiä ulkomaan matkoja itselleni lienevät lapsuuden joka kesäiset Ruotsin ja Norjan reissut jonne huristeltiin milloin perheen Ladalla ja milloin vuokratulla asunto-autolla. Yksi hauskimpia muistoja noilta ajoilta lienee se kun äiti peruutti Ladan Norjassa teltan viereen niin että roiskeläppäkin jäi jonnekin sinne katajikkoon. Ne äidit!

Aikuisena on tullut matkusteltua enemmän ystävien kanssa, ja nyt tietysti oma perhe mukana. Äiti on kuitenkin käynyt täällä Kaliforniassa useampaan otteeseen. Ensin hän matkusti muun perheen kanssa tänne Kaliforniaan hääjuhlaamme jonka jälkeen reissasimme ympäri Kaliforniaa kahden viikon ajan. Ulkosuomalaisena koen joskus surua siitä, että en pääse esimerkiksi Äitienpäivänä oman äitini luokse. Onneksi Äitienpäivää vietetään nyt myös omalla kohdalla kahden pikkuneidin johdolla. Tänä vuonna ohjelmassa oli oikein koulun järjestämä tilaisuus "Muffins with Moms" jossa esikoululaiset esiintyivät. 

aitienpaiva_kutsu.jpg

Omalta kohdaltani olen jatkanut oman äitini perinnettä näyttää lapsilleni maailmaa. Reissuja on 5-vuotiaan kanssa tehty jo monessa maassa, ja vauvakin pääsee pian ensimmäiselle ulkomaan matkalleen. Odottelemme sitä jo innolla, ja näillä näkymiin plakkariin tuleekin heti useampi maa kerralla. Siispä kesää odotellessa. 

Aurinkoista Äitienpäivää kaikille ihanille äideille!