Contact Us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right. 

         

123 Street Avenue, City Town, 99999

(123) 555-6789

email@address.com

 

You can set your address, phone number, email and site description in the settings tab.
Link to read me page with more information.

80C4F3B5-B10E-4112-81A9-46227A086C38.JPG

Matkablogi Lifestyleblogi Perhematkat Viinilaakson viemää

Matkablogi ja lifestyle-blogi Kalifornian auringon alta. Elämää, matkakokemuksia, ruokaa ja viiniä ympäri maailmaa. Soolo- ja perhematkailua.

Missä se Strömsö on ja voiko siellä käydä?

Paula Gaston

Viimeisinä Suomenloman päivinä ajelimme tapaamaan ystävääni vanhaan opiskelukaupunkiini Vaasaan. Paria päivää ennen tuli mieleeni jonkun “Ei mennyt niin kuin Strömsössä” -kommentin tiimoilta, että voisikohan siellä oikeasti mennä käymään, siis siellä Strömsössä, sillä tiesin sen sijaitsevan jossain Vaasan laitamilla. No eipä aikaakaan kun löysinkin paikasta tietoja, ja harmikseni juuri edellisenä viikonloppuna siellä olisi ollut opastettu kierroskin. Päätin kuitenkin koukata Strömsön kautta ja käydä katsomassa miltä siellä näyttää, varsinkin kun ystävä lupautui lähtemään mukaankin. Ja niin sitä mentiin.

MISSÄ SIIS ON STRÖMSÖ JA VOIKO SIELLÄ KÄYDÄ?

Etsiessämme Strömsön huvilaa, mietin hieman voiko sitä noin vaan mennä jonkun pihalle käppäilemään. Ystäväni kuitenkin kertoi törmänneensä moniin siellä käyneisiin ihmisiin. Ja paikka tosiaan näytti olevan avoinna vierailijoille, vaikka huvilaan ei päässytkään sisälle. Pihalla olevat portit olivat auki, ja siellä täällä oli vierailijoita varten esille laitettuja opasteita. Huvilan edessä on iso parkkialue ja Strömsö -kyltti, joten tietää varmasti tulleensa oikeaan paikkaan. Pihan perällä on mukavan näköinen hiekkaranta, jossa nytkin oli useampia perheitä uimassa.

Strömsön huvila rakennus on kaunis ja todella upealla paikalla Vaasan Västervikissä. Se on rakennettu vuonna 1852, ja sitä ovat asuttaneet muun muassa sellaiset suvut kuin Fiinnilä ja Boucht. 1900-luvulla Mustasaaren kunta osti huvilan, ja se oli pitkään tyhjillään kunnes se siirtyi Vaasan kaupungille. YLE vuokrasi sen lopulta Vaasan kaupungilta kuvauspaikaksi. Nyt se on saanut kokonaan uudenlaiset elämän, sillä sisätiloja koristavat Strömsö ohjelmassa käytettävät kulissit, eivät suinkaan varsinaiset huvilan huonekalut. Eli siinä mielessä mekään emme olleet kenenkään kotipihalla pyörimässä.

 
Missä se on Strömssö siis oikein on? Strömsön huvila parkkipaikalta kuvattuna Vaasan Västervikissä.

Missä se on Strömssö siis oikein on? Strömsön huvila parkkipaikalta kuvattuna Vaasan Västervikissä.

stromso_kyltti.jpg
Huvilalla oli hyvät opasteet vierailijoita varten

Huvilalla oli hyvät opasteet vierailijoita varten

VÄHÄN ERILAINEN PIHAMAA

Huvilan pihamaalla on kaikenlaista hauskaa ja vähän erikoistakin katseltavaa. Kiertelimme siellä tovin ihmettelemässä kaikkea, mitä Strömsö ohjelmassa on saatu aikaisiksi. Ohjelmahan alkoi pyöriä telkkarissa vuonna 2002, ja siitä lähtien huvilaa on käytetty erilaisiin projekteihin, joita on sitten näytetty telkussa. On remontoitu, korjattu, kokkailtu, istutettu ja tehty käsitöitä. Kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, siis sellaista mistä ihmiset voisivat olla kiinnostuneita.

stromso_takapiha.jpg
Hauskat linnunpöntöt koristavat huvilan takaseinää

Hauskat linnunpöntöt koristavat huvilan takaseinää

stromso_possu.jpg

Rannan tuntumassa on sauna, jonka remontoimista on nähty ohjelmassakin. Sen vieressä on vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen ulkohuussi. Huussin etuseinään on nimittäin tehty reikä, josta pääsee kurkistamaan kuka siellä on istunnolla, ja sen sisäseinät on koristeltu ohjelman päähenkilöiden kuvilla. Yksi lempparirakennuksistani on ehdottomasti rannalla oleva pukukoppi. Se on värikkääksi maalattu, ja sen päässä oleva hauska ankkuri-koriste on tehty pullonkorkeista.

stromso_teksti.jpg
stromso_sauna_kyltti.jpg
Rantasaunan katolla kasvaa sammalta

Rantasaunan katolla kasvaa sammalta

Strömsön uimaranta

Strömsön uimaranta

stromso_pukukopit.jpg
Huussi

Huussi

Pihamaalla on myös jääkellari joka on eräänlainen vanhanajan luonnon jääkaappi. Se on tehty graniittilohkareista ja kivistä. Tällaisissa kellareissa on ennen säilötty ruokaa, ja sinne on kannettu sitten merestä jäälohkareita, jotta se pysyy kylmänä. Myös kellarissa on kuvattu Strömsö ohjelmaa.

Huvilan takana on pieni puutarha, ja kaikenlaisia istutuksia löytyy sieltä täältä. Talon reunustalla on myös varsin hauskan näköinen huvimaja, joka on rakennettu täysin kierrätysmateriaaleista, kuten vanhasta ladosta ja purkutalosta. Huvimajan sisällä on kiviuuni pizzan paistamista varten. Tällaisen majan voisin ottaa omallekin pihalle! Samalla kun kiertelee pihamaalla, niin kannattaa katsella alaspäin kukkapenkkeihin. Niissäkin on varsin persoonallisia istutuksia ja koristeita.

stromso_huvimaja.jpg
stromso_kukat.jpg

Emme viettäneet Strömsössä kovin kauaa, sillä meillä oli vielä muutakin ohjelmaa samalle päivälle. Mutta pääsin näkemään, että Strömsö todella on olemassa ja siellä voi jopa käydäkin jos niille kulmille sattuu!

 

Mökkibloggaajana UPM Bonvestalla ja muita kuulumisia

Paula Gaston

Terveisiä yön pimeinä tunteina täältä lämpimästä Kaliforniasta! Niinhän siinä taas kävi, että kesä alkoi lähennellä loppuaan, ja me pakkasimme kimpsut ja kampsut, ja palailimme kotiin Suomesta. Olimme perillä eilen iltapäivällä paikallista aikaa, ja huokasin helpostuksesta kun laskeuduimme San Franciscoon. Ensinnäkin siksi, että matka Kokkolasta Helsingin kautta Kööpenhaminaan, ja sieltä Kaliforniaan on aika pitkä lasten kanssa, mutta myös siksi, että tämä lienee ollut meidän vihon viimeinen lento sylilapsen kanssa! Hip hei, niin menivät nekin pikkulapsivuodet nopsaan. Ensi kerralla kaikilla oma penkki! Ja yllättävän hyvin, näin niin kuin omasta mielestäni, suoriuduinkin matkasta yksin lasten kanssa.

Ensimmäinen etappi maakunnasta Helsinkiin.

Ensimmäinen etappi maakunnasta Helsinkiin.

Mutta kuten jo otsikosta ehkä voi uumoilla, kesä ei ollut ihan pelkää lomailua. Olen nimittäin kaikessa hiljaisuudessa päässyt bloggaajaksi myös UPM Bonvestan mökkiblogiin. Blogi keskittyy puhtaasti mökkeilyyn, ja vinkkeihin mökkielämän mukavoittamiseksi. Itse olen mökkeillyt ihan syntymästäni saakka, sillä perheellämme on mökki Kokkolassa meren rannalla. Kesäisin pääsemme usein myös nauttimaan vierailuista ystävien mökeille, ja monet niistä ovat järven rannalla. Kyllä Suomen mökkikulttuuri on kyllä jotain todella uniikkia ja spesiaalia, eikä sitä varmaan henkeen ja vereen saakka ulkomaalainen voi ihan ymmärtääkään. Jostakin syystä aivot on ohjelmoitu niin, että kesään kuuluu aina jollakin tapaa mökkeily.

Käy lukemassa viimeisin mökkiblogin postaus; Ulkosuomalainen mökillä täältä.

paula_paljussa.jpg
Metsästä suoraan suoraan suuhun! Mökkielämän parhaita puolia…

Metsästä suoraan suoraan suuhun! Mökkielämän parhaita puolia…

Rantaelämää kesämökillämme

Rantaelämää kesämökillämme

Tästä jet lagistä kun toivumme, niin edessä on paluu arkeen. Koulun alkuun on täällä vielä pari viikkoa aikaa, mutta sitä ennen meillä on juhlittavana kahdet synttärit, ja aikaa vievää maalausurakan viimeistelyä. Tulevaisuuden reissusuunnitelmat roikkuvat kaukaisena haaveena vain, sillä jotenkin kesän pitkän Suomi-repäisyn jälkeen on takki aina ihan tyhjä. Sen verran olemme lähitulevaisuutta suunnitelleet, että syyskuun Labor Dayn aikaan suuntaamme Mammoth Lakesille tuohon Sierra Nevada vuorten toiselle puolelle. Pääajatuksen on vierailla Devil´s Postpile National Monumentilla, joka on auki vuodessa vain pari-kolme kuukautta, ja samalla käydä Bodien kummituskaupungissa. Sinne mennessä ajamme Yosemiten kansallispuiston läpi, josta olen kirjoittanut teille joskus aikaisemminkin.

Tässä näin pikaisesti kelattuna päällimmäisiä ajatuksia. Seuraavassa postauksessa palataan varmaankin vielä kesään ja Suomeen, sillä aika monta tarinaa on vielä siltäkin ajalta kerrottavana. Kesä oli ihana ja lämmin. Sadetakit ja kumpparit jäivät tänäkin vuonna käyttämättä, ja uimassa käytiin ahkerasti. Jälleen kerran pääsimme kiertämään Suomea ympäriinsä ja ai niin, kävimmehän me siellä Kööpenhaminassakin! Ja sitten on tietenkin se meille tärkein asia; saimme viettää paljon aikaa meille niin tärkeiden perheen ja ystävien kanssa!

 

Suomen kuuluisin muumio ja Keminmaan vanha kirkko

Paula Gaston

Nyt kun ollaan päästy kesäloma -jutuissa Kemiin saakka, niin kerronpa samalla vierailustamme Keminmaan Vanhaan kirkkoon. Olen suunnitellut vierailevani siellä jo vuosia, mutta pari viimeistä kesää kirkko oli suljettuna korjaustöiden vuoksi. Meillehän näyttää tulleen tavaksi käydä Suomen lomilla kirkkovierailuilla, jostakin kumman syystä. Ja nytkin, ennen kuin checkasimme itsemme sisään Seaside Glass Villoihin, joista kerroin teille viimeksi, ajelimme Keminmaalle kirkkoa katsomaan. Ja samalla Suomen ainutta esillä olevaa muumiota.

KEMINMAAN VANHA KIRKKO JA SEN MUUMIO

Keminmaan Vanha kirkko, eli Pyhän Mikaelin kirkko edustaa keskiaikaista kirkkoarkkitehtuuria. Se on tiettävästi rakennettu vuonna 1520, tai vähän sen jälkeen, ja sen rakennusmateriaalina on ollut luonnonkivi. Kirkko ei ole mikään suuren suuri, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Vierailemaan pääsee kirkkosalin lisäksi myös sakastiin, joka on muurattu kirkkoon myöhemmin. Kirkon eteinen on varsinaiselta nimeltään asehuone, ja siellä on esillä vanhat jalkapuut sekä ruumispaarit. Kirkossa oli vähän hämyinen ja rauhallinen tunnelma, vaikkakin meidän pienin neiti testaili siellä kiviseinien akustiikkaa huomatessaan, että kirkossa kaikuu. Ja kaikuihan se.

Keminmaan Vanha kirkko ja sen muumio

Keminmaan Vanha kirkko ja sen muumio

keminmaan_kirkko_etupiha.jpg
Kirkko oli vielä osittain kunnostustöiden alla, joten siitä oli vaikea saada hyvää kuvaa ulkoa.

Kirkko oli vielä osittain kunnostustöiden alla, joten siitä oli vaikea saada hyvää kuvaa ulkoa.

keminmaan_kirkko_matkamies.jpg
keminmaan_kirkko_ukko.jpg
keminmaan_kirkko_sisa.jpg

Kirkon kauniit kattomaalaukset ovat vuodelta 1650, mutta valitettavasti niiden tekijä ei ole tiedossa.

keminmaan_kirkko_katto.jpg

MUUMIO JOKA TANSSI SOTILAIDEN KANSSA

Keminmaan Vanha kirkko on tullut tunnetuksi läpi Suomen kirkossa olevasta muumiosta. Seurakunnan entinen kirkkoherra, Nicolaus Rungius lausui eläessään sanat: “Jos minun sanani eivät ole tosia, niin ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat tosia, niin se ei koskaan mätäne.” Rungiuksen ruumis on nähtävissä lasikuvun alla kirkon alttarin vieressä, mutta valokuvien ottaminen siitä on kiellettyä. Rungius kuoli vuonna 1629. Ja siellähän se kirkkoherran ruumis tosiaan makasi, muumioituneena. Vähän minua arvelutti, että uskaltaako 7-vuotias neitimme kurkata lasiarkkuun, sillä hän saa painajaisia herkästi kaikesta jännästä. Muumio ei kuitenkaan näyttänyt hänestä pelottavalta tai edes kovin kiinnostavalta, ja hän mieluummin kierteli kaunista kirkkoa.

Rungiuksen ruumis on alttarilla lasiarkussa jonka kannet voidaan sulkea. Se näkyy kuvassa vasemmalla.

Rungiuksen ruumis on alttarilla lasiarkussa jonka kannet voidaan sulkea. Se näkyy kuvassa vasemmalla.

Alttarin alle on haudattu ainakin 40 muutakin ruumista, sillä lattian alle hautaaminen oli 1600-luvulla yleistä. Haju- ja hygieniasyistä tällainen hautausmenettely kiellettiin vuonna 1822 keisarin julistuksella. Jossain vaiheessa alttarin alta kerättiin luita ja pääkalloja ulkona olevaan luukoppiin, ja niin alttarin alle voitiin taas haudata lisää ruumiita. 1800-luvulla kirkkoa käytettiin sekä ruumishuoneena, että talvihautana.

Hautausmaan perällä oleva luukoppi.

Hautausmaan perällä oleva luukoppi.

Jos oikein tarkkaan katsoo, niin huomaa, että muumiolta puuttuu toinen käsi. Erään tarinan mukaan saksalaiset sotilaat juhliva sodan aikana ja tanssivat muumion kanssa, jolloin sen käsi irtosi. Tätä ei kuitenkaan ole pystytty näyttämään todeksi, vaan se lienee keksitty juttu. On todennäköisempää, että käsi on otettu pyhäinjäännökseksi jonnekin. Aikamoinen tarina kumminkin!

Keminmaan Vanha kirkko on ehdottomasti vierailemisen arvoinen, jos on sillä suunnalla liikkeellä. Jotenkin sitä pikkuhiljaa on alkanut ymmärtää, kuinka suuri osa suomalaista historiaa nämä vanhat kirkot ovat. Ja ovathan ne kauniitakin! Ensi kerralla kun olet reissun päällä Suomessa, niin käyppäs katsomassa millainen kirkko kaupungilla on. Me olemme saaneet monta yllätystä, kun emme ole odottaneet niin hienoja elämyksiä!

 
 

Seaside Glass Villas ja Kemin ympärivuotinen lumilinna

Paula Gaston

*Kaupallinen yhteistyö: Experience365

Nyt vähän surullisempien uutisten jälkeen, päätin tarttua vähän kivempaan aiheeseen. Viime viikolla me nimittäin hyppäsimme taas pirssin rattiin, ja teimme jo perinteeksi tulleen kesäreissun Kemiin. Yleensä vierailemme sukulaisilla, käymme katselemassa kaupunkia ja ajelemme Ruotsin puolelle Haaparantaan ostoksille. Tällä kerralla saimme myös kunnian olla Experience365:n vieraana. Pääsimme yöpymään uusissa lasikattoisissa huviloissa ihan meren rannassa, sekä vierailemaan ympärivuotisessa lumilinnassa. Kaikkihan varmaankin ovat kuulleet Kemin talvisesta LumiLinnasta, mutta kuinka moni on ehtinyt käymään uudessa, kesälläkin auki olevassa SnowExperience365:ssä?

Seaside Glass Villas ja Kemin ympärivuotinen lumilinna

Seaside Glass Villas ja Kemin ympärivuotinen lumilinna

YÖ KEMIN SEASIDE GLASS VILLASSA

Kemin LumiLinna-alueelle vuonna 2016 avatut Seaside Glass Villat ovat pieniä, hirrestä valmistettuja mökkejä, joita voi vuokrata kun etsii jotain vähän eksoottisempaa normaalin hotellihuoneen sijaan. Villojen erikoisuutena on niiden lasiset seinät ja lasikatto, joista voi ihailla merimaisemaa tai vaikka tähtiä taivaalla. Nyt kesäaikaan taivaalla loistaa tietysti yöttömän yön aurinko, mutta talvella olisi upeaa palata takaisin katselemaan revontulia. Villojen vieressä on matkailuvaunu-alue niille, jotka saapuvat paikalle vaunuilla tai matkailuautoilla.

seaside_glass_villa_kids.jpg
seaside_glass_villas_ulkoa.jpg

Vaikka mökit ovat suhteellisen pieniä, niissä on kaikki tarvittava. Jopa pieni keittiö. Kaikki on tietenkin uutta, ja siinä mielessä villat ovat ihanan siistejä. Itse mietin alussa, että onkohan niissä myös vessat ja suihkut, mutta voin kertoa, että molemmat löytyy. Lämmintä vettä tosin riittää vain 13 minuutin suihkuun, mutta siinä ajassa minä ja lapset kävimme helposti pesulla. Ilmanlämpöpumppu piti pienen mökkimme viileänä vaikka olimme liikkeellä niinä heinäkuun lopun helteisimpinä päivinä.

Koska mökin kaksi seinää ja katto on lasia, sisällä on tietysti reilusti valoa vaikka verhotkin olivat kiinni. Nukkumiseen avuksi meille oli jätetty silmälaput. Auringon kääntyessä illalla, avasimme verhot ja pääsimme ihailemaan upeaa merimaisemaa. Siis ihan mielettömän kaunis ja rauhallinen näkymä! Olisin voinut tuijotella sitä vaikka koko yön. Tarvetta kattoverhon avaamiseen ei meillä oikeastaan ollut, sillä aurinko oli sen verran kirkas, mutta halusimme toki kokeilla miltä tuntuu makoilla sängyllä ja katsella taivasta. Ja halusin toki myös ottaa blogiin muutaman kuvan verhot auki. Siinä vaiheessa aloin funtsimaan, että miten ihmeessä ne verhot voi aukaista, sillä en ylettynyt kattoon asti, eikä mökissä ollut mitään kättä pidempää. Vastaanotosta sain sitten apuja tähänkin. Verhot avataan niille tarkoitetulla kepillä mutta paperiset verhot ovat vähän hauraat, ja niitä availlessa pitää olla aika varovainen. Ehkä joku helpompi, vaikka sähköinen systeemi sopisi näihin ikkunoihin paremmin. Varsinkin kun tällaisten lasisten villojen ja iglujen koko idea on oikeastaan siinä, että voi katsella taivasta.

Seaside Glass Villa sisältä

Seaside Glass Villa sisältä

seaside_villa_glass_roof.jpg
seaglass_villa_tonttu.jpg
seaglass_villas_suihku.jpg

Ihan kivenheiton päässä mökeistä on uimaranta, frisbee golf rata ja lasten leikkipuisto. Me emme kuitenkaan niihin ehtineet, sillä sattuipa myös tivoli olemaan ihan lähimaastoissa. Omat lapseni eivät ole koskaan kokeneet vielä Suomessa kiertävää tivolia, joten nyt oli korkea aika kokea sekin. Kävelimme myös rantaan vanhoille makasiineille, joissa on nykyään ravintoloita, ja söimme herkkukorin illalliseksi.

Makoisten unien jälkeen heräsimme kauniiseen auringonnousuun ja suuntasimme aamupalalle päärakennuksen Lumihiutale -ravintolaan. Tarjolla oli kauniisti katettu aamiainen, jonka söimme näköalaterassilla ulkosalla.

Lumihiutale ravintolan terassilta oli upea merimaisema

Lumihiutale ravintolan terassilta oli upea merimaisema

seaside_glass_villa_mehu.jpg
seaside_glass_villa_lohi.jpg
Terassilta oli hienot näkymät merelle ja villoihin.

Terassilta oli hienot näkymät merelle ja villoihin.

SNOWEXPERIENCE 365; KEMIN YMPÄRIVUOTINEN LUMILINNA

Ympärivuotinen lumilinna, eli virallisesti SnowExperience 365:n elämystila, sijaitsee ihan Glass Villojen viereisessä rakennuksessa. Vaikka ulkona oli melkoinen helle, sisällä tilassa pääs vilvoittelemaan -5C asteessa. Suurin osa alueesta on varattu jääravintolaa varten, joka onkin jääpöytineen ja porontaljatuoleineen todella kaunis. Ravintolan ympärillä on erilaisia jääveistoksia, ja jäälinnan yhteydessä on liukumäki jota voi käydä laskemassa. Vierailulle on hyvä olla pukeutunut lämpimästi, ja sellaisiin vaatteisiin, joilla voi liukua alas jäätä pitkin. Lapsille saimme vastaanotosta lainaan lämpimät haalarit, huopatossut ja hauskat lumilinnahatut. Aikuisille tarjolla on lämpimiä vilttejä.

Elämystila ei ole mikään suuren suuri, joten sen käy katsomassa aika nopeasti. Lapset toki olisivat viihtyneet liukumäessä vaikka kuinka kauan. Samassa rakennuksessa lumilinnan kanssa toimii myös vastaanotto, matkamuistomyymälä, Day Spa, Lumipallo jäätelöbaari sekä Lumihiutale -ravintola. Villoissa majoittuvilla on vapaa sisäänpääsy elämystilaan, muut voivat voivat vierailla siellä erillistä maksua vastaan. Talviaikaan se ihan varsinainen LumiLinnakin on tällä samalla alueella.

Päärakennus

Päärakennus

Lumipallo jäätelöbaari ja sisäänkäynti SnowExperienceen

Lumipallo jäätelöbaari ja sisäänkäynti SnowExperienceen

lumilinna_logo.jpg
Jääravintola

Jääravintola

lumiravintola_paula.jpg
lumilinna_ikkuna_2.jpg
lumilinna_kuvio.jpg
lumilinna_liukumaki.jpg
lumilunna_paula.jpg

Tämä oli kyllä hauska kokemus upeissa maisemissa! Itse nautin Seaside Glass Villasta, ja palaisin mielelläni uudelleen talvella kun ikkunasta näkyy lunta, jäätä, tähtiä ja ehkä myös niitä revontuliakin. Mutta lasten kohokohta oli tietenkin SnowExperience! Jäämme odottelemaan seuraavaa sellaista talvea jolloin olemme Suomen maisemissa, josko silloin taas pääsisimme Kemiin.

 

Kun kotipuolessa ammuskellaan

Paula Gaston

Maanantai-aamuna heräsimme viimeiseen täyteen viikkoomme Suomessa, ja samalla myös karmeisiin uutisiin kotoa. Paikallisuutiset pursusivat epämääräisiä tietoja mahdollisesta ammuskelusta, ja tuttuja paikkojen nimiä vilahteli myös Suomen uutisissa. Aamukahvin juotuani totuus alkoi pikkuhiljaa selviämään, ja lisätietoja alkoi tulla. Meiltä kotoa vain vajaan 50 kilometrin päässä todellakin oli ammuttu ihmisiä, festareilla. Siellä mekin olisimme hyvinkin voineet olla, sillä monena vuonna olemme sinne menoa suunnitelleet. Ihan tavallisilla, hauskoilla ruokafestareilla; Gilroy Garlic Festivaalilla.

Gilroy on pikkuinen kaupunki meiltä eteläänpäin, joka huokuu maalaisidylliä. Siellä kasvatetaan paljon erilaisia hedelmiä ja kasviksia, mutta se on tullut kuuluisaksi etenkin valkosipulista, jota se tuottaa myyntiin 60 miljoonaa paunaa vuodessa. Me ajamme Gilroyn läpi melkein aina kun ajelemme Etelä-Kaliforniaan. Yleensä pysähdymme ostamaan matkalle tai kotiin hedelmiä, ja valkosipulia, olemmepa joskus maistaneet valkosipulijäätelöäkin. Se muuten oli ihan hyvää, mutta valkosipulinen jälkimaku ei lähtenyt suusta koko päivänä. Gilroy on tuttu minulle myös hevoskaupunkina. Siellä on paljon ratsastustalleja ja hevostapahtumia. Siellä on ihanan rauhallinen tunnelma. Ja kyllä, siellä todellakin haisee valkosipulille, ainakin valkosipulitehtaan lähellä.

Tällä hedelmäkojulla Gilroyssa olemme pysähtyneet yhden jos toisenkin kerran

Tällä hedelmäkojulla Gilroyssa olemme pysähtyneet yhden jos toisenkin kerran

Mutta nyt pikkukaupungin rauha on järkkynyt, kun 19-vuotias poika avasi tulen valkosipulifestivaaleilla tappaen kolme ihmistä ja haavoittaen noin tusinaa muuta puoliautomaattisella aseella. Kaksi kuolleista oli vieläpä lapsia. Amerikkalaiseen tapaan sukulaiset ja tuttavat ovat itkien kertoneet medialle uhreista ja heidän elämästään. Niitä katsellessa alkaa itseäkin ihan itkettämään. Miksi 6-vuotiaan pojan piti kuolla jonkun tuiki tuntemattoman luotiin kauniina kesäpäivänä? Ei sitä vaan voi ymmärtää!

Väkisinkin aina tällaisia uutisia lukiessa tulee miettineeksi, olisiko Suomi kuitenkin parempi paikka kasvattaa omat lapset. Ja elää muutenkin. Joku muistutteli minua jo siitä, että tilastollisesti auton alle jääminen on todennäköisempää kuin kuoleminen massamurhaajan luoteihin. Mutta kun perheessä on ollut jo kaksi läheltäpititilannetta, niin sekään teoria ei paljoa lohduta. Ensimmäisellä kerralla mieheni serkku oli selviytyjänä San Bernardinon ammuskelussa vuonna 2015, ja toisella kerralla seurasimme livenä mieheni sedän ja hänen vaimonsa selviytymistä Las Vegasin verilöylystä. He siis päivittivät tilannetta tekstiviestein paikan päältä. Kyllä siinä sydän otti pari ylimääräistä lyöntiä, sillä olemme todella läheisiä.

Moni amerikkalainen mieli työstää tätäkin asiaa erilailla kuin suomalainen, tai ainakin minä. Itse kysyn; “Miksi meillä on niin paljon aseita?”, “ Miksi ne ovat niin helposti saatavilla?” ja “Ja miksi kukaan tavallinen kadun tallaaja edes tarvisi puoliautomaatin?”. Vegasin massamurhassa kuoli 58 ihmistä. Sieltä selvittyään sukulaisemme eivät kysyneet samoja kysymyksiä mitä minä. Sen sijaan he kysyivät minulta: “Miksi opettajilla koulussa ei ole aseita?” He olisivat kuulemma turvallisemmalla mielellä, jos tyttäremmekin koulussa henkilökunta olisi aseistautunut. En tiennyt mitä siihen olisi pitänyt sanoa. Perhesovun säilymiseksi en sanonut mitään.

Ja tiedättekö, näistä ammuskelu-uutisista on tullut niin tavanomaisia, ettei niihin enää jaksa edes reagoida kuten ennen. Monia pienempiä ammuskeluja ei enää edes uutisoida, edes vaikka ne ovat olleet kouluissa tai niissä on ollut osalisena lapsia. Itsekin Gilroyn uutisen nähtyäni kohautin vähän olkiani, ja ajattelin, että ei varmaan mitään sen vakavampaa. MITÄÄN SEN VAKAVAMPAA!!! Eikö ammuskelu yleisellä paikalla ole aina vakavaa?! Näitä juttuja kun tulee joka tuutista, niin väkisinkin sitä alkaa kovettumaan. Tämän päivän uutiset on huomenna jo unohdettu, ja oma elämä jatkuu. Se on tosi surullista!

gilroy_ammuskelu.jpg

Gilroyn ammuskelu kuitenkin pysyy mielessäni varmasti pitkään. Jo siksikin, että palaamme ensi viikolla Kaliforniaan, jossa sitä varmasti puidaan mediassa vielä kauan. Mutta myös siksi, että se tapahtui niin lähellä meitä. Mihin sitä uskaltaa enää mennäkkään, jos viattomat ruokafestaritkin saavat tällaisia käänteitä. Hohhoijaa! Nyt on kuitenkin mentävä nukkumaan, että jaksamme aamulla herätä viimeisiin lomapäiviin Suomessa!